Kulttuuriantropologia

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa harkita tarkkaan. Erittäin vaikeaan työllistymiseen on syytä varautua, jos kulttuuriantropologian valitsee. Ei kannata elätellä turhia haaveita.

Mutta toisaalta, onko siinäkään mitään järkeä, että varman työpaikan toivossa opiskelee jotain, mitä suorastaan inhoaa? Jos on luonteeltaan jonkin sortin humanisti-idealisti, niin ei siinä teekkareiden keskellä oikein viihdy autoista ja kännyköistä puhumassa - ja kun matematiikka ei maistu, niin opinnotkaan eivät oikein suju.

Ja sitten tässä on vielä sellainenkin juttu, että työllistymisestä ei lopulta ole koskaan takeita. Pahimmillaan voi siis käydä niin, että opiskelee 5-10 vuotta jotain vastenmielistä alaa, ja sitten huomaa, että kaiken huipuksi ei edes töitä löydy. Itselleni kävi vähän tämän suuntaisesti. Minulla on FM-tutkinto matematiikasta, jonka hankin työpaikan toivossa, en siis siksi, että matematiikka olisi ollut intohimo. Ja nyt viimeistään saan huomata, että koulutusta vastaavia hommia ei yksinkertaisesti ole. Jos olisin tämän tiennyt miten käy, olisin lukenut jotain, mikä oikeasti kiinnostaa enemmän, esim. historiaa tai maantiedettä.

Itse siis oikeastaan kallistun sille kannalle, että opiskelupaikka pitäisi valita mahdollisimman aidosti mielenkiinnon mukaan, ja vähät välittää mahdollisesta työllistymisestä. Aivan typerä ei tietenkään tarvitse olla, eli jos on kaksi kiinnostavaa vaihtoehtoa, niin voi valita sen joka luultavasti on hyödyllisempi. Voi sitten akateemisena työttömänä, jos sellaiseksi päätyy, todeta että olipa sentään opiskelu hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.

fm mat. kirjoitti:

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa harkita tarkkaan. Erittäin vaikeaan työllistymiseen on syytä varautua, jos kulttuuriantropologian valitsee. Ei kannata elätellä turhia haaveita.

Mutta toisaalta, onko siinäkään mitään järkeä, että varman työpaikan toivossa opiskelee jotain, mitä suorastaan inhoaa? Jos on luonteeltaan jonkin sortin humanisti-idealisti, niin ei siinä teekkareiden keskellä oikein viihdy autoista ja kännyköistä puhumassa - ja kun matematiikka ei maistu, niin opinnotkaan eivät oikein suju.

Ja sitten tässä on vielä sellainenkin juttu, että työllistymisestä ei lopulta ole koskaan takeita. Pahimmillaan voi siis käydä niin, että opiskelee 5-10 vuotta jotain vastenmielistä alaa, ja sitten huomaa, että kaiken huipuksi ei edes töitä löydy. Itselleni kävi vähän tämän suuntaisesti. Minulla on FM-tutkinto matematiikasta, jonka hankin työpaikan toivossa, en siis siksi, että matematiikka olisi ollut intohimo. Ja nyt viimeistään saan huomata, että koulutusta vastaavia hommia ei yksinkertaisesti ole. Jos olisin tämän tiennyt miten käy, olisin lukenut jotain, mikä oikeasti kiinnostaa enemmän, esim. historiaa tai maantiedettä.

Itse siis oikeastaan kallistun sille kannalle, että opiskelupaikka pitäisi valita mahdollisimman aidosti mielenkiinnon mukaan, ja vähät välittää mahdollisesta työllistymisestä. Aivan typerä ei tietenkään tarvitse olla, eli jos on kaksi kiinnostavaa vaihtoehtoa, niin voi valita sen joka luultavasti on hyödyllisempi. Voi sitten akateemisena työttömänä, jos sellaiseksi päätyy, todeta että olipa sentään opiskelu hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.

On totta, että kannattaa opiskella alaa joko todella kiinnostaa. Toisaalta harva juuri ylioppilaaksi kirjoittanut tietää mitä elämältään haluaa. Kesken opintojenkin voi huomata, ettei ala olekaan oikea.

Itse opiskelin YTM:ksi, koska ajattelin että julkisella sektorilla olisi mielenkiintoisia töitä. Ja niinhän niitä olisikin, mutta hakijoita on todella paljon. Ilmaiseksi harjoittelijaksi kyllä pääsee. Töitä olisi vaikka kuinka, mutta ei varaa palkata.

Joten nyt olen sitten taas opiskelija. Valitsin järkisyistä KTM tutkinnon ja laskentatoimen. Yksinkertaisesti siksi, koska sen alan pitäisi työllistää. Työttömyys ja rahattomuus ahdistaa pidemmän päälle. Mieluummin vaikka sitten vähemmän kiinnostavassa työssä, kuin työttömänä.

pessimistinen kirjoitti:

On totta, että kannattaa opiskella alaa joko todella kiinnostaa. Toisaalta harva juuri ylioppilaaksi kirjoittanut tietää mitä elämältään haluaa. Kesken opintojenkin voi huomata, ettei ala olekaan oikea.

Itse opiskelin YTM:ksi, koska ajattelin että julkisella sektorilla olisi mielenkiintoisia töitä. Ja niinhän niitä olisikin, mutta hakijoita on todella paljon. Ilmaiseksi harjoittelijaksi kyllä pääsee. Töitä olisi vaikka kuinka, mutta ei varaa palkata.

Joten nyt olen sitten taas opiskelija. Valitsin järkisyistä KTM tutkinnon ja laskentatoimen. Yksinkertaisesti siksi, koska sen alan pitäisi työllistää. Työttömyys ja rahattomuus ahdistaa pidemmän päälle. Mieluummin vaikka sitten vähemmän kiinnostavassa työssä, kuin työttömänä.

No kerropa toiselle YTM-opiskelijalle mistä noita ilmaisia harjoittelupaikkoja löytyy. Kyllä ottaisin sellaisenkin kesätyöksi aivan mielelläni.

Takuttaja kirjoitti:

No kerropa toiselle YTM-opiskelijalle mistä noita ilmaisia harjoittelupaikkoja löytyy. Kyllä ottaisin sellaisenkin kesätyöksi aivan mielelläni.

Opiskelijoille ei taida löytyä kuin esim. Cimon kautta. Jos olet työtön niin silloin voi osallistua työelämävalmennukseen itse valitsemaansa paikkaan. Tai sitten voi osallistua työvoimapoliittiseen koulutukseen, johon osaltaan kuuluu harjoittelua omalta alalta.

Suoritin nämä harjoittelut julkishallinnossa ja tänään tulikin soitto samantyyppiseen projektihommaan. Piakkoin on haastattelu ja toiveet korkealla!! Ehkä viimenkin palkallista työtä...