Miten pääsee osastolle?

Soitto 112 tai terveyskeskuksen päivystykseen.

Osastolle ei haluta tai päästä vaan sinne joudutaan. Paikat on tiukassa tänä päivänä. Usko pois ettet sieltä apua saa. syö jotain ja koeta nauttia illasta esim. tv.tä katsellen. Voittaa osastolla olemisen. Kokemusta on joten en suosittele.

kyllä osastolle pääsee jos oikeasti tarvetta on ja sieltä saa apua kokemusta on myös hyvästä palvelusta osastolla olemisesta, että kannattaa vaan mennä sinne päivystykseen hakemaan lähetettä ellei ole omaa psykiatria jolta sen lähetteen saisi helpommin. uhkaa tehdä itsemurha ja kerro tarkat suunnitelmat niin takuulla ottavat ja ole sekavanoloinen, kyllä sinne pääsee, tsemii yritykselle !!!

Suljettu on kamala paikka, ja usein rauhaton. Jos haluaa mielialaosastolle, sinne pääsee minun paikkakunnalla suljetun kautta. Minulla se lisäsi ahdistusta ja minulla jäi paikasta traumat. Tuntui kuin olisi ollut jossain analysoitavana. Joku kirjoitti kokoajan havaintoja jopa siitä olenko yksin vai vietänkö aikaa muiden kanssa. Sanoin itsetuhoajatuksista, niin sain sitten olla vankina aluksi vailla ulkoilulupaa vaikka vapaaehtoisesti menin. Jos ei tunne oloaan arvottomaksi ennen, niin jälkeen kyllä. Helpottiko paikka ahdistusta? Ei.

Mene päivystykseen rohkeasti kun tulee vaikeaa. Kerro kaikki tuntemuksesi rehellisesti. Sano, ettet jaksa enää kotona. Jos olet ajatellut vahingoittaa itseäsi, kerro sekin rehellisesti. Vaikka mitä lääkäri kysyisi, älä kaunistele vaan kerro miten asia on. Vain siltä pohjalta lääkäri voi tehdä oikeat päätökset.
Omassa kaupungissani psyk. sairaalassa on monia osastoja, eri tilanteissa ja eri sairauksista kärsiville. Jos on masentunut ja ahdistunut, osasto on melko rauhallinen. Jos taas on psykoottisia ja skitsofreniasta kärsiviä, voi olla hyvinkin outo ja pelottavakin paikka. Kun /jos hoitajat ja lääkäri huomaavat että potilas on väärällä osastolla, hänet vaihdetaan samassa tilanteessa olevien osastolle.
Jotkut, kuten tässäkin ketjussa, sanovat ettei sairaalassa olosta ole apua. Kyllä on. Monet vaan arvioivat sairaalassaoloa oman olonsa mukaisesti: Minulla oli hirveä ahdistunut / masentunut olo, siispä sairaalakin on ahdistava ja masentava paikka.
Kyse on siis omasta ahdistuksesta joka määrittää myös sitä paikkaa jossa sitä hoidetaan. Eihän syöpäsairaalakaan ole kauhean miellyttävä paikka?!
Älä jää odottamaan tilanteesi pahenemista. Apua pitää ja kannattaa hakea vaikka mistä. Haudoissa makaa paljon ihmisiä jotka eivät hakeneet / saaneet apua.
Usein käy niin, että sairaalaan pääsy ajoittuu ratkaisevaan saumaan, kun ihminen on itsetuhoisessa tilanteessa. Silloin sairaalan tarjoama apu on tarpeen, vaikka kyse olisi vain ''säilöönotosta''. Tätä harva potilas jälkikäteen tulee ajatelleeksi.
Vielä haluan sanoa, että psykiatrisessa hoidossa on paljon parantamisen varaa. Hoitajat eivät tajua, että potilaat ovat käsittämättömän herkkiä, heillä on kuin antennit päässä jotka rekisteröivät kaikki pilkan ja ivan merkit. Lääkärit eivät huomioi potilaiden hätää vaan keskittyvät lääkkeiden kemialliseen apuun. Terapiaan ei satsata.
Silti kotiin television ääreen ei kannata jäädä, vaan kaikenlasen avun hakeminen kannattaa aina.

"Monet vaan arvioivat sairaalassaoloa oman olonsa mukaisesti: Minulla oli hirveä ahdistunut / masentunut olo, siispä sairaalakin on ahdistava ja masentava paikka. "

Ei pidä paikkaansa. Suljettu on karu paikka. Jos on ahdistunut, akuutisti psykoottisten seuraaminen on ahdistavaa. Tai jos ahdistaa, ettei ole omaa tilaa(huonetoverit). Minun kaupungissa suljetun kautta pääsi mielialaosastolle.

"Haudoissa makaa paljon ihmisiä jotka eivät hakeneet / saaneet apua.

Samaten myös niitä, jotka haki apua, vaan saikin haittaa. Itsemurhariski ei sattumalta ole korkea sairaalajakson jälkeen. Osaa hoidetaan vastoin heidän toiveitaan lääkkeillä, tai lääkeyhdistelmillä. Näiden lääkkeiden aiheuttama tuho voi olla vakavaa, paitsi tietenkin psykiatrin mielestä. Mitä enemmän maassa on psykiatrista hoitoa, sen enemmän itsemurhia.

Ei ole suinkaan merkityksetöntä hakeeko apua esim. jostain ihmisestä, joka välittää vai tuntemattomista, joilla loppupeleissä olet vaan liukuhihnalääkittävä potilas. Osastot ovat pääosin kemiallista parannusta.

Voisin väittää, että kaikenlaisen avun hakeminen ei kannata.

Paras apu on unohtaa ahdistukset, olla iloinen ettei sairasta syöpää ja on elämää jäljellä. Mikäli on fyysisesti terve on lottovoittaja verrattuna syöpäpotilaaseen. Mielialan ongelmat ovat merkki siitä, että liikaa aikaa käpertyä itseensä ja liian vähän töitä tai harrastuksia. Masennus ja ahdistus on hyvin narsistisia tunnetiloja. Täytyy keskittyä enemmän toisiin ihmisiin kuin tuijottaa omaa napaansa. Mikäli on introvertti voi silti yksinäisenä elää henkisesti rikasta elämää. Masennus, ahdistus ja alkoholismi ovat samantyylisiä tunne-elämän sairauksia ehkä jonkun mielestä rumasti sanottua, mutta äärimmäisen itsekkyyden huipentumia.

Min mielestä sun pitäisi olla kuin et olisikaan.

Minä olen vain vähän autistinen, siksi kirjoitan mitä sattuu. Anteeksi, en ole koskaan saanut rakkautta ja se vaikuttaa mielialaani.

Jos kotona rangaistaan iha turhasta ja kielletään menemästä mihinkään

Puukko lähimmän papparaisen kurkkuun auttaa asiassa hyvin paljon.

Tuotto-odottama pitää olla hyvä muuten saat mennä junan alle


T. Oikeisto

Kyllä siitä toisen ulkonäöstä täytyy tykätä, mutta eihän se voi pääasia olla.

Toisekseen, näin juuri eräällä dokumentilla naisen, josta moni varmasti sanoisi sidukkapiipmerinisäkäs, mutta kun hän puhui, niin voi herranjestas sentään. Kasvot oli jotenkin niin täynnä elämää, valoa, iloa ja asiat, mitä puhuivat oli todella fiksuja. Ymmärsin kyllä heti, miksi on kyse hyvin arvostetusta henkilöstä.

Työnnä joku jjunan alle

vastatkaa mulle tai saatte puukon kurkkuunne

Kosto on nimensä mukaisesti elokuva käyttäytymisen muodosta, joka on suuresti arvostettu erityisesti monissa heimoyhteiskunnissa. Se on myös universaali tapa käsitellä kunniaa ja vihaa. Jopa niin sanotussa "paremmassa maailmassa" Tanskassa voi hyvinkin tulla johtopäätökseen, että helpoin tapa on vastata väkivaltaan väkivallalla, vääryytteen vääryydellä jopa siinä määrin, että siitä tulee yleinen normi. Elokuva voidaan toki tässä valossa nähdä myös esseenä maskuliinisuudesta ja siihen liitettävistä ihanteista. Maailmassa on kulttuureita joissa väkivalta ja avoin aggressio on suuresti arvostettu keino ylläpitää ja suojella miehen kunniaa ja toisallta on myös kulttuureita, joissa itsekontrolli ja itseluottamus ovat arvossaan ja avoin vihamielisyys taas keino menettää sosiaalinen status. Kuten huomata saattaa, tällaisista kulttuureista kehittyy täysin erilaisia ihmisiä mitä tulee tapaan katsoa maailmaa. Ja kun nämä kulttuurit kohtaavat, nousee mieleen erinäisiä kysymyksiä, kuten miten pitkälle pasifismissa voi mennä kulttuurissa, jossa se nähdään lähinnä häpeällisenä osoituksena heikkoudesta? Ja kuinka tuhoavat käyttäytymismallit omaksunut ihminen voi säilyttää ihmisarvonsa, jos hän teoillaan tuhoaa kaiken mikä ihmisyydessä on arvokasta? Toisin sanoen, onko oikein pelastaa sadistisen massamurhaajan henki?
Ja jos on, pitäisikö meidän myös vaalia kulttuureita joissa heikkouden kontrolloiminen voimalla johtaa eittämättä feminiinisten piirteiden epäterveelliseen tukahduttamiseen ja herkkyyden ja empatian katoamiseen vihalla kontrolloidun pelon tieltä? Onko oikein kiusata heikompaa, raiskata ja kiduttaa naisia, suorittaa kansanmurha? Tällaisiin kysymyksiin saattaa olla helppo vastata teoriatasolla, mutta todellisuudessa nämä ovat äärimmäisen vaikeita kysymyksiä. Kuinka vaalia kykyä tuntea empatiaa, valmiutta antaa anteeksi ja kohdata heikkous niin itsessä kuin myös muissa ihmisissä? Monelle se ei ole helppoa, sillä etenkin miehelle ulkoisen kontrollin kautta saavutettu sisäinen kontrolli maksaa yleensä vähemmän vaivannäköä kuin emootioiden kuten kivun ja pelon reflektiivinen käsittely. Kun tällaisestä käyttäytymisestä tulee sääntö eikä poikkeus, ihmiset ovat valmiita tappamaan vaikka naapurinsa eikä silloin puhuta enää ykslötason mielenterveysongelmista, vaan kokonaisesta maailmankatsomuksesta -ideologiasta, uskonnosta ja kulttuurista, joka jakaa ihmisten kollektiivisen tajunnan kahtia mustaan ja valkoiseen, pahaan ja hyvään,epäpyhään ja pyhään, aiheuttaen näin rajuja massapsykooseja ja maailmansotia - tai koulukiusaamista.

Tunge se iida nyt perseesees

Minä rupean Jokeriksi ja rupean puukottamaan oikeistolaisia ihmisiä, koska he ovat vastuussa yhtesikunnan rappeutumisen aloittamisesta.

Thomas Wayne on sinun isäsi

Sanoma Oy ei olta mitään vastuuta mistään.

Lukekaa lehtiämme, emme ole puolueellisia paitsi ihan vähän

Murray Franklinin näkeminen puukko kurkussa on ihana asia

Aapo menet nyt vaan iskemään sen ravintolatarjoilijan ja nait sitä rajusti.

Työnnä ihminen junan alle, se on niin helppoa.

Ihana Aapo haluan sänkyyn kanssasi <3