Vasemmisto jakaa monia tavoitteita islamistien kanssa. Ne molemmat tahtovat vaientaa islam-kritiikin, vaikka muiden uskontojen dogmaa saa vapaasti arvostella. Vasemmisto vaientaa ihmisiä antirasismin nimissä vakaasti uskoen, että he ovat hyvällä asialla. He ovat sorron mahdollistajia estämällä ihmisiä kritisoimasta arvomaailmaa ja uskomuksia, joiden vuoksi miljoonia naisia sorretaan, miljoonat uskonnollisten vähemmistöjen ja seksuaalivähemmistöjen edustajat elävät pelossa ja minkä vuoksi monien maiden teknologinen ja inhimillinen kehitys ei etene lainkaan.
Islamistit iloitsevat myös, kun länsimaiset vassarinaiset julistavat, miten hijab ei ole sortoa vaan naisen oma valinta. Muslimimaissa tapahtuvat naisasianaisten kampanjat huivipakkoa vastaan jätetään huomiotta, koska ne eivät sovi omaan maailmankuvaan. Islamistit selittävät juuri samaa: hijab ei sorra, se on naisen oma valinta, se on naisen arvokkuutta lisäävää ja hänen omaksi parhaakseen.
Orlandon iskun jälkimainingeista tulikin vasemmiston kootut selittelyt siitä, miten islam ei ole homofobinen. Yli 90% muslimienemmistöisten maiden väestöstä pitää homoutta moraalittomana ja noin puolet kannattaa shariaa homoudesta jaettavine kuolemantuomioineen. Viha näkyy tilastoissakin: homofobisten viharikosten määrä nousee maahanmuuton myötä. Suomessakin seksuaalivähemmistöihin suuntautuu vihaa ja pahoinpitelyjä tapahtuu. Tuhatvuotiset asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan eivät rajoja ylittämällä muutu.
Eräs lukija kertoi, että hän välttelee kotikaupunkinsa maahanmuuttaja-alueita, koska on aiemmin joutunut maahanmuuttajien väkivallan uhriksi. Missä on ihmisoikeuksia rakastavan vasemmiston myötätunto seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Yhtä vähemmistöä suositaan räikeästi muiden kustannuksella.
"Kuolonuhrien määrä nousee 50:en yökerhossa, jossa kieroutuneet homoseksuaalit käyvät,"
sanoo turkkilainen lehti Yeni Akit Orlandon iskusta.
Ja juutalaiset, tietysti. 74% Lähi-Idän muslimeista on äärimmäisen antisemitistisiä, arabimaissa 82%. He uskovat sellaisiin kuvitelmiin juutalaisista, joihin länsimaissa uskovat vain vannoutuneimmat neonatsit. Heidän on hyvä pesiytyä vasemmistoon, koska vasemmisto on antisemitistinen lähtöjään. He vihaavat juutalaisia, mutta yrittävät peitellä asenteensa "Israel-kritiikiksi".
Totuus näkyy kuitenkin heidän ns. antirasismissaan: He pauhaavat päivät pitkät muslimeihin tai tummaihoisiin kohdistuvista, äärimmäisen lievistäkin mikroaggressioista, mutta he eivät puhu sanallakaan synagogien poltosta tai rabbien puukotuksista, koska uhrit ovat juutalaisia ja tekijät muslimeja.
Islamistit ovat antisemitisminsä kanssa kuin kotonaan vihervasemmistossa, siksi heitä on pesiytynyt mm. Ruotsin ympäristöpuolueeseen ja Britannian työväenpuolueeseen. Jaettu antisemitismi näkyy: Britannian työväenpuolueessa muslimikansanedustaja joutuu mediamyllytykseen antisemitistisistä kommenteista samaan aikaan, kun puolueen ei-muslimi puheenjohtaja kutsuu Hamasia ja Hizbollahia ystävikseen ja tukee näkyvästi palestiinalaislapsiin pyhän sodan ideologiaa iskostavaa "hyväntekeväisyysjärjestöä".
Tämä aihe ei tullut mieleeni sattumalta. Eräs Rasmus-ryhmän "antirasistinen" muslimi kannattaa viestissään juutalaisten syrjintää ja leimaa juutalaisuuden synonyymiksi sionismille, jota terminä käytetään täysin väärin. Se tarkoittaa vain ajatusta, jonka mukaan juutalaisilla kuuluu olla oma kansallisvaltionsa, mutta vasemmisto ja islamistit käyttävät sanaa suojakilpenä: he luulevat, että jos he parjaavat "sionisteja", ei kukaan huomaa heidän olevan itse asiassa vain antisemiittejä.
Aloittaja yrittää olla järkevämpi, mutta muslimi lyö antisemitismin heti täysille kierroksille. Kirjoitusvirheiden värittämässä kommentissa hän toteaa, että sionismi tulisi kieltää lailla ja että juutalaisten syrjintä on kiitettävää toimintaa. Huomioikaa, että kommentti on kirjoitettu jo pari päivää sitten. Yksikään ryhmäläinen ei ole sanonut mitään tuosta. Kun muslimi kannattaa syrjintää, antirasistit katsovat muualle.
Islamistit iloitsevat myös, kun länsimaiset vassarinaiset julistavat, miten hijab ei ole sortoa vaan naisen oma valinta. Muslimimaissa tapahtuvat naisasianaisten kampanjat huivipakkoa vastaan jätetään huomiotta, koska ne eivät sovi omaan maailmankuvaan. Islamistit selittävät juuri samaa: hijab ei sorra, se on naisen oma valinta, se on naisen arvokkuutta lisäävää ja hänen omaksi parhaakseen.
Orlandon iskun jälkimainingeista tulikin vasemmiston kootut selittelyt siitä, miten islam ei ole homofobinen. Yli 90% muslimienemmistöisten maiden väestöstä pitää homoutta moraalittomana ja noin puolet kannattaa shariaa homoudesta jaettavine kuolemantuomioineen. Viha näkyy tilastoissakin: homofobisten viharikosten määrä nousee maahanmuuton myötä. Suomessakin seksuaalivähemmistöihin suuntautuu vihaa ja pahoinpitelyjä tapahtuu. Tuhatvuotiset asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan eivät rajoja ylittämällä muutu.
Eräs lukija kertoi, että hän välttelee kotikaupunkinsa maahanmuuttaja-alueita, koska on aiemmin joutunut maahanmuuttajien väkivallan uhriksi. Missä on ihmisoikeuksia rakastavan vasemmiston myötätunto seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Yhtä vähemmistöä suositaan räikeästi muiden kustannuksella.
"Kuolonuhrien määrä nousee 50:en yökerhossa, jossa kieroutuneet homoseksuaalit käyvät,"
sanoo turkkilainen lehti Yeni Akit Orlandon iskusta.
Ja juutalaiset, tietysti. 74% Lähi-Idän muslimeista on äärimmäisen antisemitistisiä, arabimaissa 82%. He uskovat sellaisiin kuvitelmiin juutalaisista, joihin länsimaissa uskovat vain vannoutuneimmat neonatsit. Heidän on hyvä pesiytyä vasemmistoon, koska vasemmisto on antisemitistinen lähtöjään. He vihaavat juutalaisia, mutta yrittävät peitellä asenteensa "Israel-kritiikiksi".
Totuus näkyy kuitenkin heidän ns. antirasismissaan: He pauhaavat päivät pitkät muslimeihin tai tummaihoisiin kohdistuvista, äärimmäisen lievistäkin mikroaggressioista, mutta he eivät puhu sanallakaan synagogien poltosta tai rabbien puukotuksista, koska uhrit ovat juutalaisia ja tekijät muslimeja.
Islamistit ovat antisemitisminsä kanssa kuin kotonaan vihervasemmistossa, siksi heitä on pesiytynyt mm. Ruotsin ympäristöpuolueeseen ja Britannian työväenpuolueeseen. Jaettu antisemitismi näkyy: Britannian työväenpuolueessa muslimikansanedustaja joutuu mediamyllytykseen antisemitistisistä kommenteista samaan aikaan, kun puolueen ei-muslimi puheenjohtaja kutsuu Hamasia ja Hizbollahia ystävikseen ja tukee näkyvästi palestiinalaislapsiin pyhän sodan ideologiaa iskostavaa "hyväntekeväisyysjärjestöä".
Tämä aihe ei tullut mieleeni sattumalta. Eräs Rasmus-ryhmän "antirasistinen" muslimi kannattaa viestissään juutalaisten syrjintää ja leimaa juutalaisuuden synonyymiksi sionismille, jota terminä käytetään täysin väärin. Se tarkoittaa vain ajatusta, jonka mukaan juutalaisilla kuuluu olla oma kansallisvaltionsa, mutta vasemmisto ja islamistit käyttävät sanaa suojakilpenä: he luulevat, että jos he parjaavat "sionisteja", ei kukaan huomaa heidän olevan itse asiassa vain antisemiittejä.
Aloittaja yrittää olla järkevämpi, mutta muslimi lyö antisemitismin heti täysille kierroksille. Kirjoitusvirheiden värittämässä kommentissa hän toteaa, että sionismi tulisi kieltää lailla ja että juutalaisten syrjintä on kiitettävää toimintaa. Huomioikaa, että kommentti on kirjoitettu jo pari päivää sitten. Yksikään ryhmäläinen ei ole sanonut mitään tuosta. Kun muslimi kannattaa syrjintää, antirasistit katsovat muualle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä taantumuksellinen fasisti olet väärässä. Vasemmistossa kytee tasa-arvo ja humanismi.
Täyttää paskaa koko kopioitu kirjoituksesi
Mikael Jungner kirjoittaa päivityksessään muun muassa, että suurin osa ihmisistä on kapeakatseisia, epäileväisiä ja vähemmän eri näkökulmista kiinnostuneita.
- Ihmiskunnan ongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että vähemmistö ihmisistä on avarakatseisia älykköjä. Siis sellaisia, jotka suhtautuvat muihin ihmisiin sallivasti ja ovat samalla kiinnostuneita eri näkökulmista ja faktoista. Ymmärtävät maailman monimutkaisia syy-seuraus-suhteita, Jungner kirjoittaa.
Hän arvelee kirjoituksessaan, ettei kyseisiä asioita saisi sanoa ääneen.
- Turkki, Trump, Brexit ja monet muut ilmiöt kuitenkin puhuvat puolestaan. Nuo eivät synny ilkeän vähemmistön juonista. Nuo syntyvät tyhmän enemmistön tonttuilusta, Jungner lataa.
Sdp:n entinen kansanedustaja ja Yleisradion entinen toimitusjohtaja arvelee, että asiat alkavat mennä mennä pieleen siinä vaiheessa, kun "joku karismaattinen hahmo saa tuon hitaammalla käyvän enemmistön innostumaan jostain älyttömästä". Jungnerin mukaan tämä johtaa siihen, että "ymmärtämättömistä tulee vihaisia".
- Voiko tähän vaikuttaa? Epäilen, että huonosti. Kun kollektiivinen tyhmyys ylittää tietyt mitat, sitä on vaikea enää pysäyttää. Turkissa näemme tuon nyt kirkkaimmillaan. Brexitissä ja Trumpissa on hiukan samaa ilmiötä. Kuten myös suomalaisessa rasismissa, joka kukkii tänään valtoimenaan. Vaikea noita on pysäyttää, kun ne on kerran liikkeelle saatettu.
Jungnerin suosittelee vaalimaan empatiaa ja rohkaisemaan vuorovaikutukseen.
- Mikä parasta, lastentarhat ja peruskoulun ala-asteet ovat pullollaan avarakatseisia älykköjä. Tuota intohimoa kun vaalii, saattaa asetelma tulevaisuudessa muuttua. <3
Nykyisin antikapitalistiset anarkistit toimivat suurelta osin erilaisissa kansalaisliikkeissä, mutta myös paikallisissa anarkistiryhmissä ympäri maata. Esimerkiksi Helsingissä aloitti 2003 toimintaryhmä Anarkistinen Toiminta. Uudehkoja anarkistisia projekteja ovat esimerkiksi Väärinajattelija-lehti sekä Takku.net ja muut erilaiset internet-sivustot. Helsingin yliopiston opiskelijat perustivat syksyllä 2006 A-ryhmä-nimisen anarkistiryhmän. Valtakunnallisia anarkistitapaamisia on pidetty eri puolella Suomea. Syksystä 2005 lähtien on Tampereella järjestetty anarkistinen festivaali Musta Pispala.
Vuosituhannen vaihteessa huomiota sai itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestetyt Kuokkavierasjuhlat, joita pidettiin vuosina 1996–2003 sekä 2006. Syyskuussa 2006 järjestettiin Helsingissä myös Smash Asem -mielenosoitus ja kansainvälinen anarkistitapaaminen. Kuokkavierasjuhlien tyylinen tapahtuma herätettiin henkiin jälleen vuonna 2013 nimellä Kiakkovierasjuhlat, kun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto oli poikkeuksellisesti Tampereella. Punk-kulttuurissa anarkohenkisyys voi Suomessa hyvin. Ympyröityä A-kirjainta käyttävät tunnuksissaan jopa platinaluokan artistit kuten Apulanta, mutta myös vahvemmin kantaaottavalla anarko-, hardcore- ja crust-punkilla on oma uskollinen kannattajakuntansa. 1990- ja 2000-lukujen tunnetuimpia anarkisteja Suomessa ovat olleet muun muassa Ari Vakkilainen ja Antti Rautiainen.
Vuonna 2007 Suomeen perustettiin Anarkistimartat. Se on rekisteröity marttajärjestö, joka pohjaa toimintansa Marttaliiton sääntöihin.
Vuoden 2015 kesäkuun 6. päivä perustettiin Helsingissä anarkistinen liitto Alusta, johon liittyi niin yksityishenkilöitä kuin anarkistiryhmiäkin. Ryhmiä olivat perustamishetkellä A-ryhmä Helsingistä, Aura Turusta ja koko Pohjois-Karjalan alueella toimiva Anarkistinen Karjala-Seura. Ryhmiä perustettaneen myös esimerkiksi Tampereelle, Jyväskylään ja Lohjalle. Tämän lisäksi liittoon liittyi yksityishenkilöitä mm. Vaasasta ja Miehikkälästä.