joka saa mustasukkaiset sekopäät riehumaan, mutta vapaa maa ja sananvapaus, niin nyt sitten lähtee.
Olen aika ihmeissäni että joku/jotkut jaksaa kantaa kaunaa ja vihaa jollekin ihastukselleen vuosia tai vuosikymmeniä siitä syystä että tuli hylätyksi, tunteet eivät olleet molemminpuolisia, suhde loppui tai tunteet eivät riittäneet parisuhteeseen asti vaan kohde vaihtui kun kiinnostus tutustuessa lopahtiin.
Ensinnäkin sellasta se elämä on! Suhteita syntyy ja suhteita hajoaa. Tunteet syttyy ja sammuu. Joskus tunteet on yksipuolisia ja joskus molemminpuoleisia. Mikään ei ole ikuista. Pahoja asioita sattuu. Eroja tulee. Elämää tämä tällainen vaan on. Miksi siis jollekin niin iso asia?
Eikö elämä ole vielä suurempia tragedioita eteen tuonut kun pitää alkaa teineileen noin pienistä itkupotkuraivareita? Taitaa olla nuori ihminen tai todella hemmoteltu ja vähän pettymyksiä elämässä kokenut jonka maailman suurin ja kaatavin ongelma on tuollainen! Onko kaikki tullut lapsesta asti sille sen tahdon mukaan ja sitten kun joku ei menekään oman tahdon mukaan niin aikuisena ei osatakaan enää asiaan suhtautua vaan alkaa pikkulapselle ominainen itkupotkuraivari: ku tahtoo sen "karkin", tahtoo
Silläkö se tahto saatiin lapsena läpi ja sitä käytetään edelleen luullen että ihastuksen kohde on kuin oma vanhempi joka ei jaksa raivari kiukuttelua vaan antaa lopulta periksi?
Minulla on äiti joka samanlainen.. ikuisesti katkera hylkäämisistä exilleen. Vanhempani erosivat kun olin ihan pikkuinen ja nyt olen yli kolmekymppinen ja vieläkin äitini kostaa, kantaa kaunaa ja haukkuu isääni kaunaisena erosta.
Olen huutanut sille teini-iästä asti kovissa tappeluissa isääni puolustaen että: Anna jo helvetti olla kun me lapsetkin ollaan jo kohta aikuisia. Siitä on ikuisuus jo aikaa!
Mutta nyt siitä on 27 vuotta kun ne erosivat ja edelleen jos äidilleni menen kyläileen niin alan kuuleen kuin isäni on sitä ja tätä ja kuinka kiero se on ja miten se kieroili meidätkin itselleen jne jne. Jos alan osoittaan vihastusta iän ikuista aihetta kohtaan, niin äitini haukkuu minutkin. Tulee perus: Olet ihan kuin isäs!-lause ota sain kuulla aina kun olin äidin kanssa eri mieltä.
Se viha ja kauna teki paljon pahaa mutta suurin oli se että se karkoitti äidiltä lapset pois. En halua käydä kuuntelemassa jatkuvaa isäni haukkumista ja sitä helvetillistä vihaa iän vanhoista jutuista. 27 VUOTTA ja heidän yhteiset lapsetkin aikuisia ja silti vaan jatkaa.
Miksi sitä ei jotkut pääse yli pettymyksistä yhtään mitenkään vaan jää junnaan loppu elämäksi niihin? Tuo on normaalia elämää ja jollekin ylitsepääsemätön pettymys! Miksi siitä ei pääse yli?
Olen aika ihmeissäni että joku/jotkut jaksaa kantaa kaunaa ja vihaa jollekin ihastukselleen vuosia tai vuosikymmeniä siitä syystä että tuli hylätyksi, tunteet eivät olleet molemminpuolisia, suhde loppui tai tunteet eivät riittäneet parisuhteeseen asti vaan kohde vaihtui kun kiinnostus tutustuessa lopahtiin.
Ensinnäkin sellasta se elämä on! Suhteita syntyy ja suhteita hajoaa. Tunteet syttyy ja sammuu. Joskus tunteet on yksipuolisia ja joskus molemminpuoleisia. Mikään ei ole ikuista. Pahoja asioita sattuu. Eroja tulee. Elämää tämä tällainen vaan on. Miksi siis jollekin niin iso asia?
Eikö elämä ole vielä suurempia tragedioita eteen tuonut kun pitää alkaa teineileen noin pienistä itkupotkuraivareita? Taitaa olla nuori ihminen tai todella hemmoteltu ja vähän pettymyksiä elämässä kokenut jonka maailman suurin ja kaatavin ongelma on tuollainen! Onko kaikki tullut lapsesta asti sille sen tahdon mukaan ja sitten kun joku ei menekään oman tahdon mukaan niin aikuisena ei osatakaan enää asiaan suhtautua vaan alkaa pikkulapselle ominainen itkupotkuraivari: ku tahtoo sen "karkin", tahtoo
Silläkö se tahto saatiin lapsena läpi ja sitä käytetään edelleen luullen että ihastuksen kohde on kuin oma vanhempi joka ei jaksa raivari kiukuttelua vaan antaa lopulta periksi?
Minulla on äiti joka samanlainen.. ikuisesti katkera hylkäämisistä exilleen. Vanhempani erosivat kun olin ihan pikkuinen ja nyt olen yli kolmekymppinen ja vieläkin äitini kostaa, kantaa kaunaa ja haukkuu isääni kaunaisena erosta.
Olen huutanut sille teini-iästä asti kovissa tappeluissa isääni puolustaen että: Anna jo helvetti olla kun me lapsetkin ollaan jo kohta aikuisia. Siitä on ikuisuus jo aikaa!
Mutta nyt siitä on 27 vuotta kun ne erosivat ja edelleen jos äidilleni menen kyläileen niin alan kuuleen kuin isäni on sitä ja tätä ja kuinka kiero se on ja miten se kieroili meidätkin itselleen jne jne. Jos alan osoittaan vihastusta iän ikuista aihetta kohtaan, niin äitini haukkuu minutkin. Tulee perus: Olet ihan kuin isäs!-lause ota sain kuulla aina kun olin äidin kanssa eri mieltä.
Se viha ja kauna teki paljon pahaa mutta suurin oli se että se karkoitti äidiltä lapset pois. En halua käydä kuuntelemassa jatkuvaa isäni haukkumista ja sitä helvetillistä vihaa iän vanhoista jutuista. 27 VUOTTA ja heidän yhteiset lapsetkin aikuisia ja silti vaan jatkaa.
Miksi sitä ei jotkut pääse yli pettymyksistä yhtään mitenkään vaan jää junnaan loppu elämäksi niihin? Tuo on normaalia elämää ja jollekin ylitsepääsemätön pettymys! Miksi siitä ei pääse yli?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Se on ikävää, että ihminen ei ole käynyt läpi niitä kaikkia tunteitaan eron jälkeen ja hyväksynyt tapahtunutta, vaan jäänyt junnamaan siihen omaan katkeruuteensa. Kun ihmiselle toivoo vaan kaikkea hyvää, niin on käsitellyt eron, hyväksynyt sen ja päästänyt toisesta irti.
Tuollainen viha hylkäämisestä vain tuhoaa paljon tulevaisuuttakin. Miten voi saada onnellisen uuden suhteen jos kantaa suurta vihaa ja katkeruutta entiselleen vuosia tai vuosikymmeniä?
Sehän on mahdottomuus koska se viha joko siirretään aina siihen uuteen tai sitten siitä entisestä jauhetaan uusissakin suhteissa.
Äitini elämää seurannut niin se niputtaa kaikki miehet aina riidoissaan isäkseni vaikkei isä oikeesti tehnyt muuta kuin jätti sen koska suhde ei toiminut, mutta se viha siitä jättämisestä kantanut 27 vuotta ja jokainen äitini seuraava suhde on kaatunut siihen että riidan tullen ne miehet on rinnastettu isääni ja se kauna ja viha on kantanut läpi jokaisen suhteen. Ei sen mikään suhde ole kestänyt vaikka noita miehiä sillä on ollut, koska nuorempana oli erittäin kaunis nainen, vaikkain saatanallisen vihainen, katkera ja sitä kautta todella epämieluisaa seuraa.
surullista että ulkoisesti kaunis pilaa mahdollisuutensa muuttumalla sisäisesti rumaksi ja epämieluisaksi jonkun jätetyksi tulemisesta syntyneen kaunan takia josta ei yli pääse.
No onko sut jätetty ja onko sua petetty?
Ei kumpaakaan mutta pahempaa kyllä on. Se viha kuuluu asiaan alussa mutta ei se jumalauta saa kestää vuosia tai sitten jokin on pielessä. Joku osa ihmisestä ei osaa käsitellä asiaa mielessään ja saada asiaan mielenrauhaa. Ehkä jokin väline itsestä puuttuu jolla se asia saadaan päänsisällä käsiteltyä.
Mitäpä pahempaa sulle on tehty?
Mä en ole katkera, en mustasukkainen, mutta olen huomannut että mun ex täälläkin jauhaa katkerana, vaikka mä en ole edes sen viimeisin kumppani.
Itse mä joskus kirjoittelen kommentteja, jos aihe tuo muistoja mieleen, niin jakaakseni anonyymisti kokemuksiani.
Niistä voi ehkä olla jollekin vertaistukea ja hyötyä!
Eikö nämä palstat juuri sitä varten ole!?
Suomessa on sananvapaus ja se koskettaa myös mua.
Jos jollekulle tulee tunne, että tämähän on kuin mun elämästä tämä kommentti, niin minkä sille voi.
Niin mustakin joskus tuntuu, vaikka se ei välttämättä liity muhun ollenkaan.
Senkin olen voinut kuvitella, että mun ex täällä riehuu mua haukkuen. Sopisi kyllä persoonaansa, mutta en mä sitä voi tietää onko todellisuudessa, kun ei allekirjoitusta ole.
Enkä haluakaan tietää. Miksi otat nämä liian vakavasti?
Keskustelussa ei mitään vikaa olekaan, mutta huorittelussa ja muussa nimittelyssä ja haukkumisessa on. Nuo haukut jossa jotain yksittäistä kirjoittajaa kohtaan hyökätään huoritteleen taikka narsistiksi haukkumaan on jokseenkin lapsellisia ja sairaita. Eivät ole keskustelua tai kokemuksien jakamista vaan suoraa vihaa anonyymille kirjoittajalle. Ei yhtään tervettä.
Minua on kohdeltu monin tavoin väkivaltaisesti entisessä suhteessa ja rikottu monin osin monia rikoslakiin kirjattuja kohtia. Olisi siitä aika suuret ja raskaat syytteet kasaan tulleet mutta minulle riitti se että sain vihdoin jätettyä ihmisen joka teki minulle pahaa. Hävisin siinä 400 euron verran koska hänellä oli eräs omaisuuteni jonka arvo tuon verran, mutta en jaksanut alkaa asiasta riiteleen koska halusin vain hänet pois elämästäni. Enkä ole häneltä milloinkaan vaatimassa korvauksia siitä, koska olemme sujut niin kauan kuin hän pysyy etäällä elämästäni ja minusta.
Tässä se taas nähtiin. Luulin tunnistaneeni sut vaan et ole se joksi luulin.
No mulla ei ole tarvetta huoritella tm. Mä luulen, että ne on sellaisia elämänhallinnan menettäneitä alkoholisteja tai muita sellaisia.
Väärinkohtelua ei pysty hyväksymään koskaan, koska asiat jää selvittämättä ja silloin ne jää. Älä syytä äitiäsi hänen kokemistaan traumoista.
Minuakin on suhteissa kohdeltu tosi paskasti. Varmaan kaikkia ihmisiä jotka suhteissa on kohdellaan jotenkin väärin. Viimeinen suhde oli nelisen vuotta sitten ja suhteen jälkeen kaksi vuotta vihasin ihan helvetillisesti sitä ihmistä sen takia että se teki mulle niin ja kehtasi vielä itse esittää uhria ja levittää paskaa että hän on se väärinkohdeltu.
Sitten sain asian päässäni järjestykseen, Hänen tekojaan itseäni kohtaan en milloinkaan hyväksy koska teot on rikoslaeissakin rangaistavia, mutta ymmärrän tietyllä tapaa häntäkin.
Pointi kun tässä elämässä on tehdä omasta elämästä onnellinen ja hyvä ja saada oma mieli mielenrauhaan ja hyvään oloon. Vihainen ja katkera olo on ikävä ja itsellä on kurja olo. Minä en halua sellaista itselleni ja vaikka teot olisivat millaisia itselleni minä hallaa teen jos niitä jään vuosiksi märehtiin.
Rakastan itseäni ja omaa elämääni liikaa pilatakseni sen vihaamalla ja kantamalla kaunaa. Miksi antaisin sellaisen vallan toiselle että sen teot pilaisi koko elämäni?
Tyhmähän minun pitäisi olla! Jokainen vastaa omasta elämästään ja onnestaan.
Joskus jotkut on elinikäisiä mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeampaa ja jos ei tiedä miten selvittää, sitä on siinä vankeudessa. Vanhemmat ihmiset niin kuin äitini on vaikeampaa hyväksyä asioita.
Joo, mutta kun mun vanhemmat erosivat äitini oli vasta 29 vuotias ja nyt se on viisikymppinen ja edelleen yhtä kiukkuinen ja kaunainen isälleni. Minun äitini ei ollut mikään vanha aloittaessaan tuon vihanpitonsa.
Vanhat asiat sattuu.
Ålåkl.lplpco
.......lfyyi sitä on vaikea saada takaisin. Me riideltiin suhteessa7vuotta ja käyn siltikin asiaa vielä läpi.
Oho toi 1v pikku herra sörpelsi väliin jotain😍
Luottamusta on vaikea saada takaisin, edes muihin ihmisiin enää.
Asioita käydään läpi puhumalla
Oon vielä samassa suhteessa ja jos olisi erottu voisi olla kokisin samoin.
Mä en jaksaisi.. tulee vaan pää kipeäksi miettiä vanhoja ja sitten alkaa masentaan liikaa. Tulee liian painostava ja ahdistava olo sisälle jos alkaa kaikkia historiani väärinkohteluja märehtiin. Niitä nimittäin on paljon kerääntynyt tässä elettyjen vuosien saatossa. Jos miettisin kaikkea mitä mulle tehty, sanottu jne niin varmaan olisin kohta joku murhaaja, sillä saisin itselleni niin kovan vihan ja katkeruuden aikaan. Ei jaksa eikä pysty,
Sinun pitää pyytää äitiäsi puhumaan ammattiauttajalle koska sinä itse alat voimaan pahoin, sitä varten terapeutit ovat tai pitäisi olla,mikä on ulkopuolinentaho eikä satuta niin paljoa kuunteleminen kun ei ole henkilökohtainen.
Minä tiedän että ne satuttaa ja saa aikaan pahoinvoinnin
Jotain joka mielen pois pahasta
https://m.youtube.com/watch?v=HMUDVMiITOU
Se on niin hirveä musiikki video etten edes lapsille näytä😍
Mut
https://m.youtube.com/watch?v=AsrnGyRS6l4
Kenellä sä saarnaat, joku tuttusiko on tällä palstalla. Etkö osaa puhua kasvotusten.
Ihmettelevä nainen täälläkin. Puhun palstalaisille jotka sekoaa päästään täällä välillä ja vetää ihme raivareita. Tervettäkö?
Mistäpä tuo sen vois tietää onko joku tuttu?
Taitaa olla trauma aloittajalla.
Se että joku kirjoittaa sinua ei niin miellyttävää tekstiä ei kerro kirjoittajan traumasta vaan lukijan saamasta tunteiden loukkauksesta. Keskustelua jos ei kestä loukkaantumatta, henkilökohtaisesti ottamatta ja siitä seurauksena haluna alkaa haukkumaan kertoo siitä että sinulla on käsittelemättömiä asioita joita et pysty katsomaan saati kuulemaan tai lukemaan muiden kirjoittamana. Kiellät asioita ja vihastut kun joku muu sanoo niitä ääneen tai kirjoittaa.
Haluat lakaista asioita itsestäsi pois tietoisuudesta ja vihaat kun joku nostaa ne ylös?
Älä lue keskustelupalstoja jos et pysty objektiiviseen keskusteluun ottamatta henk.kohtaisesti.
Sellaista ELÄMÄ
Aikuisten juttuja.......
Ihmiset yksiavioisia......(*_*)😇
Tuohon en usko. Ihmiset on yksilöitä. Ei niitä nimitetä ja lokeroida kaikkia samaan nippuun missään asiassa. Kaikki ollaan vähän erilaisia ja omanlaisia.
On yksiavioisia ihmisiä ja sitten on moniavioisia.
Näiden kahden törmäyksessä syntyy närää.
Mitäpä a.p ex teki, että oikein rikoslaissa olisi rangaistavia tekoja?
Hylätyksitulemisen pelko voi olla joskus ylimitoitettua ihmisellä, jolla on ollut huono kiintymyssuhde hoitajaansa. Yleensä siis äitiinsä.
Se on kiusallinen vaiva, mutta siihenkin on olemassa ammattiapua.
Mutta miksi? On mullakin huono suhde äitiini ollut aina mutta ei mulla vaan tuollaista ole. Kai sitä ihminen osaa yksinkin tulla toimeen vai pitääkö sitä olla joku "huoltaja" aikuisellakin?
Esimerkiksi+äidin+vakava+masennus+voi+tehdä+tuon.+Tärkeintä+on+2+ensimmäistä+elinvuotta.
Mistä asioista? Ensinnäkin: Tämä on keskustelua joka alkoi muiden palstalaisten raivo kirjoituksista ketjuihin ja aloituksiin. Nyt keskustelemme niistä vaahtopäiden vaahtoamisista. Onko se ongelma että otan puheeksi palstalaisten sekopäiset raivari ketjut ja hyökkäämiset vieraiden kirjoittajien niskaan kuin tuntisi?
Kiintymyssuhteesta esimerkiksi.
Sulla on google. Lue sieltä.
En mä jaksa sulle selittää asioita..
Tiedän, mutta halusin kuulla sinun teorian koska siinä mulle vänkäät niin varmaan osaat selittää sen niin kuin sinä asian käsität. Ihmiset on siitä kummallisia että kaikilla on vähän omanlaiset käsitykset asioista ja osalla ne menee niin saatanallisesti metikköön ettei mitään rajaa ja jotta niitä ihmisiä voisi ymmärtää ja päästä edes jotenkin jyvälle siitä että miten nämä ihmiset asioita kieputtaa siellä päässään pitää kysyä siltä ihmiseltä asiaa jotta se kertoo itse miten asiasta ajattelee.
Helpompaa käsittää ihmistä kun pääsee tasolle miten se siellä päässä asian näkee, eikä olettaa että se ajattelee samoin kuin minä tai tiedossa oleva wikipedia tieto.
Totta tuokin, mutta mä yleensä tarkistan tietoni luotettavista lähteistä. En keksi omiani, enkä käytä Wikipediaa. (Eikös niitä tietoja voi muokata kuka vain.)
Luotettavia lähteitä on esim kunkin alan viralliset sivut. Ei keskustelut vaan sivut. Esim käypähoito.fi, josta etsin ihonkutinaan apua..
Ihmisillä on siitä hassuja taipumuksia joita huomaa täälläkin, että se lukemansakin käsitetään omalla tavallaan. Sinne lisäillään helposti omia olettamuksia eikä tekstiä lueta kirjaimmellisesti.
Tämä sama tulkinta usein ongelmana virallisissa julkaisuissakin. Monet tulkitsee sitäkin tekstiä lisäillen sinne sanoja ja lauseita joita ei siellä lue vaan jotka "lukee" heidän päässään. Yritän siksi aina kysyä mitä toinen ajattelee koska siellä usein on paljon oman pään tulkintoja joita on vedetty hatusta, joita ei lue missään.
Wikipediassa muuten lukee monesti samat asiat sanasta sanaan kuin jossain käypähoito sivustoilla. Copypastea varmaan käytetty kun ihan samat lauseet lukee. Vertaileppa joskus
Tiedän. Mutta mä koitan lukea ne niin kuin ne on.
Muutenhan se olisi aivan sama, lukisinko niitä ollenkaan.
Niin, voihan se olla, mutta mä en jaksa tehdä tuollaisia tutkimustöitä enää.. Tärkeämpääkin tekemistä.
Mutta olen huomannut joskus saman ja tutkiskellut myös kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä.. :)
Hieno kirjoitus aloittajalta.Elämässä on anteeksianto ja ilman sitä on kuin katkeruuden kalkki happamoittaa koko ruumiin ja mikä kasvaa happamassa maassa?....
Eteenpäin menee vain putsaamalla pöydän eli anteeksiantamalla.....
Joskus myös kokonaan tuttavapiirin vaihtaminen on tarpeen.
Yksiavioisia ja siveitä ihmisiä ei tulisi yrittää käännyttää yleisiä orgioita harrastaviin piireihin.
Antaa jokaisen päättää oma seksuaalinen identiteettinsä.
Hah, just niin. Mutta muutama kyllä mielessä vois vähän Niinkuin 😋
Tuntuu että kiteytyy siihenkin tuollaiset asiat, että jää hankaloittamaan toisen elämää sen takia, että yhä vain pelkää kuviteltua kasvojen menettämistä yhteisössään mihin itsensä mieltään.
Luulot ovat olleet itsestään kovia, ja jää mustamaalaamaan ihmistä sillä tyylillä että kaikki pyrkisivät näkemään hänet jotenkin muiden yläpuolella olevana, joka ei "tuollaisia" kelpuuttaisikaan.
Sitten jos ovat vaarassa saada yhä uudestaan "turpiinsa" roikkumisensa takia, narsistimaisesti saa tyydytystä siitäkin kun luo luomistaan yhteiselo fantasiaa ihmisten välille. Vähäinenkin liikahdus kuviteltu tai mikä lie saa heidät jatkamaan, vaikka ihmiset nyt yleensä huomaavat liikettä ympärillään jos megafonilla huutaa. Vaikka säälittävimpiä ovat sellaiset jotka eivät koskaan ole olleet edes missään tekemisissä, jäävät vain kaukaa fantasioimaan ja odottavat että heidän esityksiin pitäisi olla tyytyväisiä vaikka jäävät täysin tuntemattomiksi, eivät vain ymmärrä sitä koska luovat elämästään pienen piirin ja luulevat muidenkin olevan saman piirin sisällä.
Eivät näköjään pysty elämään todellisuuden realiteettien mukaisesti ja todellisuudessa ylipäätään.
Onhan se sääli, ja jos ovat naisia eihän sellaisille kukaan mitään voi kun pystyvät sopivin kohdin esittämään suurta väärinkokemusta se takia että heihin ei ole kohdistunut takaisinpäin mitään.
Vaikka kuinka monta kertaa antaisi mahdollisuuden perääntyä kasvonsa säilyttäen, mutta itsepintaisesti jatkavat vain sen takia että ettei kukaan muu näyttäisi paremmalta (muiden mustamaalasmista) kun yhä vain elävät pienessä lammikossa.
Kaikki ei ole samanlaisia kuin sä.
Sä et ole kosketuksissa todellisuuteen.
Miksen?
Näytät olevan tylsä tyyppi joka käyttää vain kääntämistekniikkaa vastaksessasi.
En voi mitään jos tunnet jääväsi alakynteen.
So sorry
Ei vaan koska sä et elä todellisuudessa ja kommentisi absurdiudessaan naurattaa.
Ei ole tarkoitus saattaa toista alakynteen muuta kuin narsisteilla.
Tee mitä lystäät, mutta muistat vaan, että muilla on tunteet, vaikka sulla ei ole.
Että kun toisella vuotaa silmistä vettä niin se itkee kun siihen sattuu. Kokeile vaikka laittaa käsi hellalle niin tiedät mitä kipu on.
Niin ja niin olenkin. Tavalliset ihmiset ovat tylsiä.
Ei käyttöä jännitykselle. Se on iso ei kiitos!
Älä viitti.
Jos sä itket vuosia kaihoten ihastuksiesi perään, niin ei se tarkoita että kaikilla muilla vuosia roikkuvilla olisi samat motiivit.
Jos sinä et ole roikkuva toisia mustamaalaava jatkuvalla syötöllä, vaan kaihosielu.
Niin ole. Niistä tapauksista ei nyt tainut olla kyse missä jää jostakin ihmisestä hyvä fiilis jota kaiholla voi muistella mitenkään ketää häiritsemättä.
Pidä muistos ja kaihos ja ajattele vain itseäsi siellä
Mä en kaipaa ketään. Mä en mustamaalaa ketään.
Ilmaisin mielipiteeni, että ihmiset ovat erilaisia ja turha tuputtaa tapojaan toiselle.
Ikävää jos komentini kolahti jollaintapaa..
Tämä maailma ei kuitenkaa ole vain sua varten tiedätkö..
Sulla on muutes aivan saatanan suuret luulot itsestäs tai sitten jotain muuta vialla..
Ei sussa kukaan roiku, todellakaan! :D
Tiedätkö, hyvällä tapaan saattapi olla..
Huonolla tavalla muutama, mutta heidän motiivinsa ei ole Alunperin mistään ihastumisesta lähtenytkään.
Vaan vihasta, ajatuksesta että he eivät saa paljastua omista syötteistään.
He ikäänkuin muodostavat päässään "tietosodan" ja ovat koko ajan valmiina kumoamaan toisen syötteet, oli ne sitten sisällöltään mitä tahansa täkyhöttöä, jollekin muulle tarkoitettuja heittoja, joista he hakevat itselleen suuria merkityksiä.
Sellaisiahan roikkujat ovat, joistain suunnattomasti ylisuuren loukkaantumisen kokeneita, joihin hakevat itseltään, omakuvan säilyttämisen vuoksi turvaa halventamalla muille ihmistä.
Ko aloittajan äitikin voi kokea jotakin kaunaa muustakin syystä kuin pelkästään siitä että aloittajan isä lopulta hylkäsi.
Jos sen isä oli paska äidille, tavalla mitä lapset ei nähnyt ja on katkera kun vain hänelle jäi paska kortti käteen.
Tietysti ap äidin tulisi katsoa sitä korttia ja miettiä, että voiko hän pilata lapsensa elämää sillä että ei pidä omasta elämän kortistaan, turhan päiten käyttäen energiaa poissaolevan haukkumiseen, jos ei ole mitään sellaista mitä isä heille vielä tekisi, häiritsisi, vaan ovat jo täysin erillään.
Jos heillä olisi häirintää sehän pitäisi selvittää, mutta jos ei ole tietysti voisi elämäänsä jatkaa kun toinen ei hankaloita millään tapaa toisen elämää.
Sulla aivan sama vähän omituinen suhtautuminen toisiin, vihjaili haluamisesta normaaliin kiihkeään seksuaaliseen kanssakäymiseen eräänkin kanssa , leimaat "likaiseksi pervoksi".
En voi sille mitään että tuollaiset sinun kaltaiset ihmiset eivät näköjään pysty kuvittelemaan ihmisten välille todellisia intiimejä hetkiä, vaan on yleistynyt sellainen tapa että joko fantasioidaan kaukaisesti tai mennään viettämään aikaa nettipalstaharhoihin onanoiden milloin milläkin nettipotaskan tai pornon edessä.
Tuntuu yleistyvän ettei ihmisiä kiinnosta muut "tavat" väsähtävät ja muuttuvat epäkiinnostaviksi tai ovat niin harhaisen oloisia elämästä ja miten toinen asettuu elämän kokemuksen linjassa että
Joku kantaa katkeruuden myrkkyä sydämessään elämänsä loppuun asti. Et sitä voi sinä eikä kukaan toinenkaan muuttaa jos äitisi ei itse halua päästä siitä irti. Irti hän ei tule koskaan pääsemäänkään JOS EI ANNA ANTEEKSI. Hän on anteeksiantamattomuutensa vanki.
Niin.. sitä kai se on. Ei pysty antaan anteeksi.. mutta se maksoi hänelle suhteet lapsiin, onnettoman elämän yksin ilman puolisoa ja nyt vanhana jo näyttääkin siltä ettei enää kovin helpolla miestä saa..siis hyvää miestä. Aika suuri hinta hukata nuoruus vuodet vihaan ja kaunaan. Ne vuodet jotka olisi voinut käyttään lapsiensa kanssa hyvien suhteiden ja välien luomiseen ja lastensa kasvatukseen ja ehkä kuka tietää avioliittoon astumiseen elämän suuden rakkauden kanssa. Hän menetti kaiken tuon ja miksi? Vihan ja katkeruuden takia. Hän tuhlasi kaiken aikansa vihaan ja kostoon ja tuhosi siinä paljon.
Minä esim. en ole puhunut hänelle sitten alku vuoden 2012. Sisaruksista yksi katkasi välit 2013 ja toinen 2015. Hän on menettänyt välinsä suurimpaan osaan lapsistaan
Aloittaja, olet fiksumpi kuin täällä kirjoittavat keskimäärin, ja luulen, että se johtuu elämän kokemuksista sekä elämän muokkaamasta asenteesta asioihin.
Et voi ymmärtää vinoutunutta asennetta, joka mädännyttää kantajansa sisältä.
Ihmiset jotka OIKEASTI ovat menettäneet paljon ja kokeneet OIKEITA tragedioita, he osaavat suhteuttaa kokemansa asiat niin, että katkeruudelle ei voi antaa ajatuksissa tilaa, muuten psyyke hajoasi ja elämältä putoaisi se hauraskin pohja pois. Kyse on psyykkeestä ja sen oppimasta tavasta toimia ja käsitellä asioita.
Joidenkin psyyke ei ole koskaan kokenut kovia, jolloin se sitten toimii jo olemattomista pikkumaisista ärsykkeistä ja ruokkii itse niitä suuremmaksi tunteita resonoimalla vihassa ja katkeruudessa. Lopulta psyykkeen toiminta muuttuu ajattelukykyä tuhoavaksi, eikä sitä suojaavaksi, kuten oikeassa traumaattisessa tilanteessa tapahtuisi.
Katkeruudesta on tullut turhamaisen ihmisen tapa ajatella, kokea, tuntea.
Hän ei huomaa sitä itse.
Itse et pysty antamaan äidillesi anteeksi ja olet katkaissut välisi äitiisi. Et ole sen parempi, olet itse asiassa pahempi, äitisi ei ole jättänyt sua mutta itse olet jättänyt äitisi koska hän ei vastaa odotuksiasi.
Lisäksi tilität täällä katkerana äitisi elämästä ja äitisi miessuhteesta isääsi jonka asian tilitys ei kuulu sulle. Haukut äitiäsi.
Olet pahempi kuin äitisi.
Anteeksi antaminen ja yhteydenpito ovat kaksi eri asiaa. Voin ymmärtää äitiäni ja olla sinut asian kanssa, haluamatta silti pitää yhteyttä.
Päätös siksi että en halua itkeä öitäni siksi että äitini loukkaa sanallisesti jatkuvasti omaa aikuista lastaan. Parempi silloin olla olematta yhteyksissä vaikka kyseessä onkin sukulainen. Joskus itseään on parempi varjella.
Samahan se on suhteissa. Voi olla antanut anteeksi, mutta ei halua siltikään olla yhteyksissä jos ne yhteyksissä olet aiheuttaa enemmän vain pahaa mieltä..
Monet luulevat että kun saa anteeksi se tarkoittaa jotain että välit palautuu normaaliksi. Teon kanssa voi olla sinut ja vihaa sisällään ei kanna enää mutta haluaa silti vaikean ihmisen pitää etäämmällä jottei sen vaikeus tule satuttamaan enempää-
Kirjoittajalle: triSykerökö
Noin se taitaa mullakin mennä. Tappaisin varmaan itseni jos en osaisi blokata pahaa mieltä tuottavia asioita pois ja unohtaa ne lopulta. En kestäisi elämääni jos ihan kaikesta pikkuisestakin romahtaisin kun isompiakin asioita on rinnalla. Ei ihminen jaksa kaikkea kantaa rajattomasti. Liikaa pahaa mieltä niin ihminen tuhoutuu.
Vaikutat melko heikolle ihmiselle henkisesti.
Voi olla, mutta heikko ei hauku toisia keskustelupalstoilla. Minä pelkään monia asioita ja minussa on heikkouksia ja voin myöntää sen tässä. Minä olen rohkea ja sanon sen suoraan. Minä en ole täydellinen, en koskaan tule olemaankaan. Olen tehnyt paljon väärää ja kärsinyt niistä ja ottanut opiksi.
En näe aloittajan kirjoituksissa vihaa tai katkeruutta äitiään kohtaan, vaan rationaalista kerrontaa omasta näkökulmasta, lapsen näkökulmasta, ja myös isäänsä rakastavan lapsen näkökulmasta.
Anteeksi antaminen ei ole aina sitä, että hyväksyy asiat tai näkee niille edes oikeutuksen.
Anteeksi antaminen voi olla myös vain sitä, että antaa itselle luvan olla enää ymmärtämättä, ja katsoa eteenpäin, olla etsimättä enää syitä, joita voisi hyväksyä.
Sellainen anteeksi antaminen tapahtuu juuri vihaa ja katkeruutta välttäen, hyväksymällä tosiasiat, mutta hyväksymättä niiden syitä tai tarkoitusta.
Aloittaja on vahvempi, kuin sinunlaisia kymmenittäin :)
Asenne ratkaisee ja sinulla se on kivien heittely tauluun, johon ei voi olla kukaan osumatta. Vahvuutta?
Tuskin ihan noinkaan, aika ontto yleistys ja luulo siitä mitä tuollaisten tapauksien taustalla on.
Näyttää luonnollisesti ap:kin oleva hivenen katkera elämänkortistaan, vertailtuna siihen olisi voinut olla, asia mitä kaikki ihmiset miettivät silloin tällöin.
Vetämällä oven takanaan on välttynyt uppoamista katkeruuteen mihin hänen oma äitinsä häntä samalla tapaan ajaa mihin on itse ajautunut.
Ja ajattelee kokeneensa kovia, vaikka kaikkien vanhemmat jossain välissä saattavat vilauttaa omaa paskapuolikorttiaan, josta syyllistävät lapsiaan.
Syöttää siis oman katkeruutensa osaksi lapsensa elämää.
Mutta nuo asiat eivät enää liity kuin osittain alkuperäiseen tapahtumaan, mistä ap aloitti.
Niinkuin tuollaiset häiritsemiset toista oikeaa elävää ihmistä kohtaan, olisi kuitattavissa noin yksiulotteisesti ikäänkuin tietämättöminä siitä että kaikki ihmiset eivät ymmärrä tekojansa ja pysty rationaalisiin päättelyihin tai omaa haluakaan sellaisiin.
Vaikuttaa vain muita vähättelevältä joka vetää yhtäläisyysmerkkejä äiti/isä akselin kautta. Totuushan on että tuosta syystä maa on täynnä katkeria ihmisiä.
Syynä ei ole pelkkä "rakkauden" menetys, jos ollenkaan, vaan elämän paskakorttijako noissa tapauksissa.
Ne tapaukset jossa joku tulee/kokee tullleensa hylätyksi vaikka olisi hokenut ympärilleen että varmaan antoi ymmärtää, ja hakee todenteita että hänelle olisi kuulunut ihminen, niin en senkään taustalla ole enää ihastumis ajatus vaan omistamishalu, joka voi pahimmillaan mennä pakkomielteiseksi, ja kun ihminen ei tullut hänen "valtaansa" pyritään se ihminen halventamaan, mitätöimään siten vuosikausia että aina kun on joku muu ko hlön kanssa se "vaara" omistamisesta menetään, vaikka ajatus absurdi onkin, mutta onhan vuosien vainoomistapaukset tosia.
Ei noita aja menetys ihastuksesta sinällään, vaan sairaampi kolhaisu ja se ettei kukaan hyvä hyvempi voisi saada, koska se pienentää heidän mielissään heitä itseään.
Onhan noita tapauksia.
Se hyvä hyvempi pyritään halventamaan jotteivat he tuntisi jäävänsä osattomaksi, vain siten he voivat "elää" muiden joukossa ajattelemalla ja pyrkimällä pienentämään muita.
Kostaa kuvitelmaansa loukkauksesta, ikäänkuin haluaisi luulotella että tavalliset ihmiset tuntisivat yletöntä häpeää, pettymystä tms siitä ettei sillä kertaa onnistunut.
Tietysti lehdistä saa lukea kuinka ihmiset tappavat toisiaan mustasukkaisuus, menettämispeloissaan, tai kokee liian voimakkaasti itsensä häpäistyksi ja ihminen ei kestä sitä ja alkaa vihaamaan väkivalloin.
Mutta tietysti jos vain sen takia tuntee itsensä häpäistyksi ja tarpeen huutaa ihmisestä asioita sen takia, että muut "näkevät" kuinka hänen puheensa ei johtanut kuin torjuntaan tai saa muuten näpäytyksen, sehän on selvää että jotain ongelmia on tuollaisellakin ihmisellä.
Itseäni ihmetyttää täälläkin jollakin tapaa vallalla oleva piirre, jossa ihmiset kuvittelevat jo suhteen tapaisen ihmisen välille, luovat fantasioiden yhdessäolon ilmapiirin vetäen siihen mukaan ihmisiä samaan fantasiaan.
Fantasiassa vaativat, olettavat ihmisestä kaikenlaisia asioita, voivat jopa arvostella kuin ihminen kaukana voisi heidän toiveitaan täyttää koska kerran ovat kaukana.
Kun ihminen saisi tietää heidän arvostelusta, niin he eivät käsitä reaktioita koska elävät siellä fantasiaharhassa ja todellisuuteen eivät niitä asioita yletä, esittävät että olisi kaksi rinnakkaista "maailmaa" se mihin menevät uppoutumaan luomaan käsitteitä ja unelmia ja se todellisuus jossa pitäisi voida elää tekojensa ja koko ihmisyytensä kanssa.
Todellisuusperäisiä ihmisiä oksettaa sen tajuaminen että ihmiset menevät harhojen taakse leimaamaan ihmistä eivätkä halua myöntää sitä.
Harva tajuaa miten rasittavaa se on että on ihmisiä jotka haluavat luoda liian voimakkaasti jonkinlaisen omistushaluisen yhdessäolokuvitelman ihmisten välille.
Sellaisen vaikutelman muille että hänellä on ihmisen kanssa jotain, jotenkin outoa, varsinkin jos kiinnostunut olisi kohdistunut johonkin toiseen) se on varmaan viikon verran jokseekin ymmärrettävää sillä onhan ihmiset sellaisia että toisten seura kiinnostaa, mutta jos ei sen viikon jälkeen tapahdu muuta kuin toisen seuraamista ja arvostelemista, arvioimista niin onhan se nyt oikeassa maailmassa selvä peli.
Ei kaikkien kanssa lähdetä edes kahville tuollaisten jälkeen, tarkemmin asiaa pohtimaan.
On se rasittavaa, koska oikeasti tuollaiset saattavat itselle jäädä tuntemattomaksi (ilman mitään oikeata kohtaamista, yhteiseloa) eikä tapana ole ruveta yksityisetsiviä palkkaamaan taustoja selvittämään, tosin ovat itse usein sen verta äänekkäitä että paljastavat huutamalla omasta mielestään tärkeimmät , asenteet muihin ihmisiin, vanhempien taustojen merkitykset, rahamassitilanteensa, käsityksensä ympäröivästä maailmasta, eli siitä ettei heillä sitä ole.
Eikö tuossa muutama tärkeä fakta ollutkin, siinä ei enää oikeita nimiä, sukutaustoja tarvi selvittää, tarvittaessa poliisia varten olisi jossain vaiheessa tarvittu.
Sitten on niitä muita läheltä piti tilanteita, joissa tuntuu ettei hekään ymmärrä että jäävät tuntemattomaksi, etunimikin ihan hämärän peitossa vaikka olisi tavallaan saman katon alla ilmaa hengitetty.
Siinähän ihmettelevät ettei yhteydenottoja tule. Kuitenkin muodostavat muiden kanssa jotain omituista saagaa siitä kuinka melkein on jotain, eihän se ole edes alkanut kun siihen ei ole mahdollisuuksia annettu.
Kyllähän sitä normaali ihminen pystyy takavasemmalle poistumaan vaikka tarvittaessa häntä koipien välissä, jos erehtyi tai yritti väärin, väärään aikaan tms
Sitä vaan, joskus ihmetyttää tuossa kalliolla joskus miettinyt jos eräs tietty olisi tuossa suutelisin kaulaa jne mutta jostain syystä tekevät mieluummin välimatkaa muiden kanssa, kohtaamiset ovat kuin peittelyä sen takia että muualla muiden kanssa on sanottu asioita eikä vilpittömyyttä meinaa saada takaisin.
😈
Mitenkäs muuten kuin pahalla? Ilkeä viesti. Henkilön leimaaminen henkisesti tasapainottomaksi lienee se käytetyin kortti kiusaamisessa.
😠 se on Niinkuin 😠 miksi ihmeessä pitää tuollaiseen osallistua. Muiden mukana harhaisuuteen sen suhteen miten toiseen saa ja voi suhtautua, kohdella vain sen takia että muodostaa äkillisesti toisen tietämättä kiinteän takertumisen, jota ei halua alkaa elämään, kokeilemaan todellisuudessa.
Kuitenkin sivulliset saa kuvitelman jo asioiden olevan pidemmällä, ja miksi saavat? koska roikkujat haluavat taasen alkaa elää elämäänsä toistaen omaa projektointiaan, luoden kuvitelman "yhteisprojektista" koska he uskottelevat itselleen että niin heidän täytyy tehdä, vain siten saavat "oikeutuksen" tunteen ihmisen elämään koska joku haluaa toista, eivätkä he roikkujien mielestä saa, osaa, ovat halvennettava, kuin olisivat äärettömästi elämästään tippuneita joka vain muiden elämän halventaminen aiheuttaa tyydytyksen
Ovat tottuneet johonkin toisenlaiseen heihin suhtautumiseen ja näkevät kynnyksen jonka yli eivät pääse.
Milloin joukolla keksivät syytä siihen toisesta, vaikka syy löytyy omasta elämästä, elämänkokemuksesta.
Lopullinen syy johtuu siitä, että toimivat väärin, menivät mukaan aiheuttamaan kiihkoilua toista kohtaan, hankaloittamaan toisen elämää saattamalla ihmisestä muille tietoon asioita siten että roikkuja joukko saa kuvitella omissa harhoissaan elämälleen täytettä.
Eivät pysty vilpittömästi noita asioita myöntämään, valheellisuus ja siitä johtuva pelko hallitsee heitä, joutuvat mukaan joukkioon josta ovat alkaneet pelätä putoavansa pois, jos ajattelee että liian suuri joukkio on ihmistä vastaan, mikä tarkoittaisi sitä että hän ei halua olla kahnauksissa kuviteltujen ja osittain todellisten kahnaajien kanssa.
Itsesuojeluvaisto vie itsepetokseen nöyrtymään mikä välillä heijastuu ihmisessä mukautumisella, välillä pahoinvointina, toisen ihmisen syyttämisenä, vihaamisena, koska toinen olemassaolollaan sen "paljastaa"
Jokainen voi tavallaan valita elämänsä oman paskakortin onhan se valitettavaa että se ihmiselle väkisin yritetään käteen työntää.
On asioita joita ei pidä väkisin yrittää työntää ihmiseen, ihmiselle ja se on se ettei vedä mukaan joukkioiden halvennettavaksi ja siihen että pyritään uskottelemaan että noin heidän tulisi vaan antaa jatkaa tehdä, ymmärtämättä miten raskasta se on ihmiselle itselleen, jatkuva pyrkimys valheellisella harhalla saavuttaa ihmisestä itselleen asioita.
Myötäillä sellaista käytöstä mikä voi tehdä ihmisen
Kerran ihminen näkee kun kerran näkee.
Ei ihminen vaan voi ilahtua toisesta ihmisestä sen jälkeen, hetkittäin kuin kaihoten mitä olisi voinut olla, ilman tuota kaikkea, sitä ihmisen jatkuvaa häirintää kuvitelmaa että muiden tulisi olla osallisia toisen elämässä tuoli sairaalla etäisellä halventavalla, omistamisvaltaisesti alentaen, kuin tosissaan uskotellen tuollaisiin harhoihin.
Niinkuin ihminen voisi nähdä "tavalliset" ihmiset enää "tavallisina" heidän antaantumisten jälkeen nettiharhoihin ja pyrkimyksenä "elää" toisen yksityiselämän tietojen kautta osallisena hlön elämässä, aivan sairasta paskaa.
Ei pitäisi näin "rauhaa rakastavien" ja "ystävällisten" ihmisten palstalle laittaa äkäisen näköisiä kuvia, säikähtävät että itse piru ko se siellä, huomaamatta sen jälkeen missä se oikeasti luuraa.
Äitisi on kuitenkin ainoita jotka sinua todellisesti rakastaa, tämä totuus useammalle ihmiselle paljastuu yleensä liian myöhään, kun äitiä ei enää ole, ei ole enää ketään kenen kanssa olla todella aitona.
Oletko kuullut käsitteestä lapsinarsistit? Se on älyttömän yleistä ja siitä irtipäästämiseen voi kulua ihmiselämä. Lapsinarsisti luokittelee minkälainen hänen äitinsä pitäisi olla ja jos se ei ole palvellut häntä tarpeeksi hyvin, niin äiti on kaikinpuolin kamala ja hirveä. Yleensä lapsinarsisti kerää ulkopuolisten "asiantuntioiden lausuntoja" todellisuutena, vaikka todellisuudessa ulkopuolinen ei millään muotoa kykene hänen oman elämänlankoja tunnistamaan. Ulkopuolinen tajuamattaan mustamaalaa tilannetta usein ihan vääriin suuntiin. Heidän arviokykyihin uskomalla saat sotkettua oman elämäsi totaalisesti. Vain itse voi olla oman elämän määrittelijä.
MUTTA sinun ei tarvitse osallistua äidin kiukutteluun omissa yksityisasioissaan, mutta sinä voit määritellä rajat miten hän käyttäytyy silloin, kun olet paikalla.(tätä voisi kutsua vaikka napanuorasta irrottautumiseksi) Huomaan, jotta saattaisit olla niin pitkällä, että kykenisit näin tekemään, sillä kaiken voi tehdä rauhallisesti keskustelemalla ja kertomalla, että tuntuu huonolta tai väärältä tälläinen. Riitelemällä ja syyttelemällä asiat eivät mene eteenpäin.
Sitten taas nämä palstan supernarsistit jotka kohtaamisen sijasta aina hankkivat uusia uhreja aiheuttavat niin paljon pahaa juuri niille ihmisille jotka heitä oikeasti olisivat rakastaneet, itsekeskeisyys kostaantuu juuri tällä jengille yleensä pahimmankerran kantapään kautta, toki voi olla niinkin, etteivät ikinä tule tajuamaan mitä muiden tunteille tekevät, tämän he toistavat aina seuraaviin sukupolviin jotka kipuilevat isiensä tekojen takia. Heidän jälkeläisilleen syntyy yhä rikkinäisempiä ja lyhytkestoisempia perheitä, koska ovat saaneet roolimalleiltaan oppia, mitenkä ihminen käyttäytyy itsekeskeisesti ja muita musertaen. Voi toki olla niinkin, että vanhana he ovat yksinäisiä vahuksia, mutta uhrinsa ovatkin rakastavien ihmisten ymyröimiä. Vain asioiden kohtaamisella voi voittaa ja eheyttää elämänsä.
Ei lapsen syyksi voi laittaa äidin julmuuksia omia lapsiaan kohtaan. Jos pistät 2 vuotiaan piikkiin että äiti heittää seinille tai haukkuu pientä3-4 v lasta teeskentelijäksi kun se itkee kipeänä oloaan niin jo on julmaa. Yhteisissä lapsissa nähtiin potentiaalia satuttaa entistä kumppania.
Lasten kautta kosto on aika yleistä likaisissa eroissa. Varsinkin jos exää vihaa ja niissä yhteisissä lapsissaan näkeen exänsä ominaisuuksia tai piirteitä jotka saa vihan nouseen pintaan.
Millainen vanhempi menee lasta edes syyttään narsistiksi? Jos se tuollaista kuulee koko kasvunsa ajan niin varmaan narsistiksi muuttuukin juuri siksi.
ymmärsit väärin, äidit eivät koskaan ole täydellisiä, mutta pääasiallisesti he yrittävät oman ymmärryksensä mukaisesti parhaansa. sinä kerroit esimerkkisi jotka ovat sinulle jostain syystä merkitykselliset. jollakin toisella on muunlaisia kokemuksia. sen äidin rakkauden ymmärtää ehkä siinä vaiheessa parhaiten, kun elämä on sinua kolhinut, silloin hän yrittää saada sanoiksi sen mitä varten on sinua törkkinyt omituisiin suuntiin, mitä aiemmin et ymmärtänyt ja saatoit kokea asiattomaksi käyttäytymiseksi,silloin hän rivien välistä sen varovasti ilmaisee, että omien kolhujensa kokemuksesta hän on parhaansa yrittänyt,ettet saisi kohdallesi samaa, aiemmin et kuunnellut, nyt kuuntelit sillä et ollut kovimmillasi vaan herkkänä kuuntelemaan.
Suothan äidillesi sen, että hän ei ole niin täydellisen hyvä, kuin sinä, varsinkaan hän ei aina valitse sanojansa niin hienosti, kuin elokuvissa, hän on tehnyt virheitä, kun ei ole parempaa tapaa toimia siihen hetkeen osannut, ei keksinyt. Mutta missään maailmassa yleensä ei ole ketään muuta ihmistä joka rakaistaisi sinua enemmän, kuin se epätäydellinen äitisi.
Ja kiitos ylläpidon valeterapeutit ja valepedofiilit, energia-imurit jotka veitte eneriani, mutta täydellisyyksissänne, ette mitään antanut tilalle, teidän vuoksenne rakas erityisen täydelliset vanhempani kuolivat useita vuosia liian aikaisin, te aiheutitte todellista mielipahaa perheelleemme joka ei kenties ollut täydellinen TEIDÄN silmissänne, olittehan psykopaattinarsisteja jotka vainoharhaisesti tuntemattomia ihmisiä täältä netistä seurasitte ja vainositte jotka tiedätte kaiken tuntemattomista ihmisistä, rahasta te valepsykiatrian työntekijät teette sellaisia hirmutekoja jotka eivät poistu koskaan karmastanne.
Voisin ääneen kertoa, mitä kaikkea äitini teki, mutta kun ne olen anteeksiantanut ja kuullut äitini äänestä suuren helpotuksen ja sanat: en tiedä pystytkö koskaan unohtamaan mitä sinulle olen tehnyt, rakas äiti en muista enää mitään mitä olet minulle tehnyt, mutta muistan ikuisesti kertoa siitä osasta miten minua yritit auttaa mielisairaiden valepsykiatrian joukkoraiskaajien vuosia kestäneen vainoamisen jällkeen, olen pahoillani, ette jaksanut enempää sinua kannatella, mielisairaiden seksuaalirikollisten jäljiltä, olisit todella ansainnut paljon enemmän ja olit ainoa joka saikin jäkättää minulle mistä vain, sillä ainakun jäkätin sinulle takaisin, opimme molemmat niin paljon elämästä,sellaista mitä valepsykiatrian työntekijät eivät koskaan tule tajuamaan, heidän psykiatriansa on vain papukaijamaista matkimista siitä mitä joku on hänen koulukirjoihinsa joskus painanut, fariseus.
Haluaisin nistiä ne ihmiset jotka sinusta edelleenkin vähätellen mainitsevat, niinkuin se täti joka maitsi itsensä olevan niin suosittu muiden työntekijöiden parissa ja seuraavassa lauseessa mainittiin, että äitini kohdalla ei ihan niin ollut plaa plaa, toki niin en listi, surulla katson energia-imureita, jotka vuositolkulla kohottavat itsensä toisten ihmisten kustannuksella, kuten valepsykiatrian työntekijät. Monia perheitä ne on rikkonut ja tuhonnut, tuputtavat luonnottomia lääkkeitäkin luonnollisille ihmisille todellisen avun sijasta, sitä he eivät kykee antamaan, sillä he eivät kuulu edes perheeseen. Ovat vain epätoivoisia pakkorahastajia keräämiänsä uhreja kohtaan. Monisuuntaissairaita siis. jotka mielisairaudellaan yrittävät parantaa itseänsä lukemalla alaa ja sen jälkeen imevät uhrejensa energiaa. Silti eivät pärjää parisuhteissaankaan, mitenkä niin sekaisin oleva ihminen kuvittelee muita auttavansa. Kun ei osaa itsekään elää ja kuunnella muita.
Edesmenneistä kaipaan ihme ja kumma juuri sitä jäkättämistä, kuinka isoisä ajoi puolestani autoa, nyt sekin on rakas muisto, äiti kyllä veti herneen siitä jäkätyksestä ja lopetti auton ajamisen ja sanos, että jos sinä mieheni jonka ajokortti on menetetty valtiolle vaikka ajaisit itse tai isäsi joka oli tainnut rinksun tai kaksi ottaa kyläpaikassa, ei hän paljoa juonut. Kaikki suvussani tapahtunut sählinki juontaa sukupolvesta toiseen väärinkäsityksiinkin paljon, mitenkä äitini kohtasi edellisten teot ym, se on sukumme psykologia ja se mitä äitini ei kyennyt äidiltään kohtaamaan, minä pidin aika nerona käytöksenä. Ja luojan kiitos, ettei meidän elämässämme koskaan tullut mikään psykolooki vainoamaan perhettämme, se kaikki mitä tapahtui oli meidän juttu, ei muille. Meidän suvussa on vahvoja ja terveitä ihmisiä hoitamaan omat psykologiamme jos meitä ei osaa tai halua kuunnella, niin itellä on mielenterveysongelma. Rahastakaa ja runkatkaa itsenne itseänne tyhmempiin ihmisiin naimisissa olevat runkkupukit jotka elätte parin genitalinne varassa.
aloitus ei ole nimimerkkini tai minun
Hyvä ketju. Kunnes vänkääminen alkoi. Päällimmäisenä jäi mieleen puolustautuminen ja tölviminen. Tarve saada pitää totuus.
Missä optimismi, missä yritys? Kaikki mokaavat, asiat menevät odottamatta tai pitkäkestoisesti päin helvettiä. Mutta niin kauan kuin elämää on, kiveen hakattu ei ole oikein, koska ilmojen armoilla kivi kuluu tekstin alta pois. Miksi etsiä totuutta? Miksi etsiä varmuutta? Miksi kouristuksenomaisesti yrittää pitää kiinni jostain, mitä ei ole olemassa? Elämä on sarja hetkiä. Sarja hetkiä, ei mitään muuta. Entä ihmiset siinä? Kuten jonku toiseen ketjuun kirjoittamassaan runossa sanoi: kuin kuva joka ei tule koskaan valmiiksi.
Totuus ja rakkaus eivät ole pari, koska totuus on sellainen kuin on, eläväinen. Luovuttaminen ja rakkaus ovat.
Piti lisätä, että tunnepalstalla puhutaan kuitenkin asioista, jotka ovat ihmisen elämässä jossain määrin marginaalisia. Ei kukaan ihminen täytä toisen elämää. Ei pitäisi ainakaan.
Osa ihmisistä ei anna anteeksi, sitä kai se on. Ovat pettyneet ja sitten katkeroituvat.
En tiedä, itse olen aina päässyt eteenpäin varsin kivuttomasti, ja tietysti elämässä on ollut paljon onnea mukana :)