Hurtta-Johanna- tietääkö joku?

Minusta sinä vaikututa katkeralta yxilöltä. Niin, ja hyvin uteliaalta. Tuli yx a liikaa.

Takana puolitoista viikkoa elämää Väinön kanssa. Pikkuhiljaa rutiinit alkavat löytyä ja allekirjoittanutkin tottua elämään yhdessä koiranpennun kanssa. Pakko myöntää, että ensimmäiset päivät podin aikamoista ”synnytyksen jälkeistä masennusta” mutta nyt alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä – ainakin aurinkoisina päivinä. Eilen juoksulenkillä pohdin mikä saa ihmisen ehdointahdoin palaamaan tähän vauva-arkeen kun lapset ovat kasvaneet hieman vanhemmiksi ja vihdoinkin on myös sitä omaa aikaa. Varsinkin ihmisen, joka ei ole oikeastaan milloinkaan potenut edes vauvakuumetta.

Sillä vauva-aikaahan tässä jälleen eletään, koiravauvan ehdoilla. Ensimmäiset pari yötä meillä nukuttiin mutta sen jälkeen Väinö on alkanut herätä aamuöisin haukkumaan ja uikuttamaan. Aivan kuten tyttöjen ollessa pieniä, ollaan jälleen otettu käyttöön vuorovedot – nousemme miehen kanssa vuoroöin siivoamaan lattioita (valittiin neuvoista se, missä pentua ei vietäisi yöllä ulos tarpeilleen jotta ei oppisi että öisin voi herätä ja alkaa leikkiä). Samoin aamuisin heräämme vuorotellen hääräämään pennun kanssa, enemmän tai vähemmän silmät ristissä. Ja kieltämättä olemme aivan yhtä ihmeissämme tämänkin vauvan kanssa – miten ihmeessä kasvattaa tästä järkevä aikuinen…?!

Itseasiassa tuntuu siltä, että koiranpennun kasvattaminen on tuhat kertaa vaikeampaa kuin ihmislapsen. Tai miehen sanoin se on kyllä ihan loogista – mikäli osaa ajatella kuten koira :D Mies on tämänkin aamun opiskellut Tuire Kaimion pennunkasvatusopasta (Pennusta kunnon koiraksi) ja voi apua kuinka monimutkaiselta kaikki kuulostaakaan. Se ollaan jo opittu, että pentua ei kasvateta ei-sanalla vaan palkitsemisen kautta – mutta noin muuten, aivan hirvittävän vaikean kuuloista! Vaikka moni sanookin, että pentua kuuluu kasvattaa rajoilla ja rakkaudella niin ei se ihan noin yksinkertaista kyllä ole. Ainakaan tällaisten ensikertalaisten mielestä :)

Kuvat parin päivän takaa mökkireissulta. Siellä riittikin Väinöllä paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa. Pääsivät Minni-kissankin kanssa tutustumaan mökillä oikein kunnolla toisiinsa – puolueettomalla maaperällä kun olivat… Ja kuten ihan noista alimmista kuvista huomaa, kyllä leikki ja raitis ilma väsyttää, niin koiraa kuin kissaakin. Nykyään ovat jo ihan hyvät kaverukset, nuuhkaisevat toisiaan ohimennen ja leikkivät sen mitä yhdessä osaavat. Hieman toki epäreilua tuo leikkiminen – Minni kun pääsee kiipeämään puuhun pentua pakoon :D Mutta on hauskaa seurata, kuinka kissa haluaa olla aina siellä missä koirakin.

Ymmärrätkö kuinka julmaa touhua lestadiolaisuus on? Se on narsismia. Tuo hurtta-johanna ajattelu kertoo siitä että ihmiset jotka eivät ole samaa mieltä asioista tai tuo arkoja asioita esiin saa kuulla kunniansa joka paljastaa sinunkin sydämesi todellisen tilan.

Aloittaja on Seppo Lohen mukaan mätä kala ja sydän täynnä katkeruutta ja vihaa.

muijankuvatuksen on palkinut vuoden juoruilijana ja valemuistelijana?

Hänet ovat palkinneet monta kertaa sinua viisaimmat ja pätevimmät kaverit.

Voi tätä panettelun määrää uskovien palstalla!