On niin surullista..

Valheella on lyhyet siivet!
Rakkikoira haukkuu.


lennä

Minä luulen sen olevan huomion hakua ja minäkuva ehkäpä huonolla tolalla. Jos kaikki olisi ok omassa minäkuvassa tai vaikkapa omassa elämässä niin valehtelemiseen ja toisen ihmisen haukkumiseen ei liene tarvetta. Mutta surullista se on siksi, koska ihminen ei kai voi enää tehdä sille mitään, se on kasvatuskysymys tai sen puuttuminen.
Mutta valehtelua en ole kuitenkaan voinut koskaan ymmärtää toisessa ihmisessä. Se on vain hyvin ikävä luonteenpiirre, sitä voi itsekkin kontrolloida. En voisi uskoa, että kotona opitaan suoranaiseen valehteluun.

Mitään en ole valehdellut.

Tietenkään ei tule vastausta, kun kysytään, jotta mitähän luikuria on tullut lasketeltua?
Mä en ole valehdellut sanaakaan. Jos hän väittää niin olevan, hän valehtelee silloin.

Valehtelu ja haukkuminen ovat aivan itsestään selvästi vastoin ihmisen oikeudentajua. Se on selvää se. Ja se koetaan ja määritellään suhteessa toisiin ihmisiin epäluottamuksena ja petturuutena.

Mutta mutta miten ja mitä me määrittelemme valheeksi? Haukkuminen on helposti osoitettavissa ja siksi se on myös helppo todeta ja tuomita siinä ajassa ja paikassa. Mutta oletteko miettineet, että esimerkiksi kateus ei toteudu ilman valhetta. Ahneus ei toteudu ilman valhetta. Katkeruus elättää itsensä valheessa. Kuka meistä on se synnitön, jolla on varaa arvostella ja tuomita toisten valheet? Kaikki tietysti kokevat oikeudekseen tuomita toisten ihmisten valheita, mutta miten on oman itsensä laita?

On helppo osoittaa, jos toinen valehtelee, että "en ole juonut viikkoon ja on kuitenkin tissutellut eilisen illan, jonka joku kolmas henkilö pystyy todentamaan. Mutta entäs sitten, kun/jos petetään toisen ihmisen luottamus henkisellä tasolla tai ihan millä tasolla vain. Entäs sitten, kun ollaankin siitä kaverista kateudesta vihreänä, mitäs sitten? Kukaan ei tunnusta, että on siinä vaiheessa ja rämpimässä jo pitkällä valheen suossa. Entäs jos ahnehditaan toiselle kuuluva osuus itselleen?

Valehteluun liittyy myös aina eri ulottuvuuksia ja eri motivaatioita. Tämä on oma empiirinen kokemukseni osoittanut. Joku kaveri voi valehdella vaikka, että "olin siellä ja siellä" vaikka ei ole ollutkaan, koska ehkä hän omassa epävarmuudessaan ja huonossa itsetunnostaan johtuen ei pysty sitä totuutta kertomaan jostakin henk. koht. syystä, mutta tämä sama kaveri voi olla maailman lojaalin ystävä eikä koskaan tekisi mitään pahaa omalle ystävälleen tai veisi ystävän miljoona euron lottokupongin vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus.

Joku toinen ystävä on ahnaasti arvostelemassa muita ja ehkä kadehtiikin ystäväänsä vaikka kertoisikin aina totuuden mukaisesti ns. arkitodellisuutensa. Hän elää ikään kuin "totuudessa" vaikka todellisesta totuudesta ei ole tietoakaan.

Miettikää ite loput. Minulla nimittäin on yksi erittäin hyvä ystävä, joka voi kertoa jotain asioita väritellen, jotka liittyy häneen itseensä ja hänen henk.koht. elämäänsä, joka tietysti on myös kiusallista, koska et voi olla ihan varma onko asia juuri näin, mutta hän on maailman lojaalin ystävä, johon voisin luottaa vaikka henkeni tai koko omaisuuteni pelkäämättä yhtään, että sitä yritettäisiin käyttää väärin.

Tiedän myös paljon ihmisiä, jotka sanovat olevansa rehellisiä ja luotettavia ihmisiä, ja jos/kun pienikin mahdollisuus koittaa jo on lojaalius, uskollisuus, ja toisen oma unohtunut. Aamen.

"Joku toinen ystävä on ahnaasti arvostelemassa muita ja ehkä kadehtiikin ystäväänsä vaikka kertoisikin aina totuuden mukaisesti ns. arkitodellisuutensa. Hän elää ikään kuin "totuudessa" vaikka todellisesta totuudesta ei ole tietoakaan."


Miksi ei olisi todellisesta totuudesta tietoakaan?
Oletko varma, ettei ole.. Mistäpä sä sen tietäisit onko.
Mä en koskaan luottaisi perheen ulkopuoliseen ihmiseen noin paljoa. Kokemusta löytyy siitä, että vaikka kuinka luulet tuntevasi, vierasta lämmitätkin.

Sinäkin täällä vingut jonkun valehtelemisesta aina. Etkö osaa häneltä ihan itseltään kysyä onko toi nyt ihan totta? Sitten palstalta poimit jonkun haukkumisia omiksesi. Kertoisit edes mikä se hänen valehtelemisensa on. Menisi edes sinun haukkusi oikeaan osoitteeseen.

päässyt kurkkaamaan sen syyttelynkohteesi todelliseen live elämään, vierestä seuraten, vai jälleenkö huhut on niitä mihin perustat tietosi ja väitteesi?
Jommin kummin, niin SINÄ AP olet se joka valehtelee, sillä satavarmasti SINUN totutesi on vain letusta, ei FAKTAA!

Tod.näk. keksittyä ja valehtelua, että joku toinen olisi mukamas valehdellut. Mene ap hoitoon, jos osaat. Et ole terve.

Tämä aloitus kosketti monia.

Joskus voi esimerkiksi sattua väärinkäsityksiä ja siksi voi olettaa jonkun valehdelleen, mutta joidenkin luonnevikaiset nupithan ei osaa erottaa omia oletuksia totuudesta, ja etenkään ne eivät osaa kysyä asiaa asianomaiselta henk.koht. ennen helvetillistä ristiinnaulitsemista.

Mä en ymmärrä, miksi joku suhtautuu ystäväänsä noin pakkomielteisesti kuin tuo yksi kirjoittaja.
Ei ole tervettä, eikä normaalia tuollainen. Tai sitten ovatkin teinejä.

aloitus ei ole nimimerkkini tai minun

Mä en vain vieläkään ymmärrä, miten anonyymillä keskustelupalstalla voi valehdella?
Olettaen, ettei nimiä mainita.

Monet ihmiset valehtelee. Minäkin sorruin siihen kun tilaisuus tuli. Nyt jälkikäteen kun muistelen tekosiani hävettää todella. Otin opikseni ja korjasin virheeni. En valehtele enään koskaan kenellekään. Kun siihen alkaa tulee vyöry ja joutuu keksimään lisää jotta pääsisi edes jotenkin eroon valheistaan. Nyt sydän kylmänä peläten jäänkö kiinni niistä! Huomasin myös sen toisen valehtelut joten en yksin sitä tehnyt. Se lohduttaa nyt että tiedän kuinka se toinenkin valehteli. Ainut lohtu on se. Mutta paskamainen olo jäi kaikille osallisille. Ei kannata valehdella elämä paljon helpompaa!