Ehkä olin edelliseessä elämässä kamala ihminen.

Tuntuu että kärsin jotain rangaistusta tässä hetkessä.
Aina uskoin parempaan huomiseen ja että mullekin aika koittaa kunhan olen ahkera ja pyrin elämään omaa elämää eteenpäin. Ja vitunperseet!!
Koulukiusattu koko yläaste ikä. Monia ihmisiä jotka seurasi sivusta miten mun siskojen ja veljien elämä vedettiin vessasta alas vanhempien ryypätessä ja kertoessa kuinka koulunkäyntiin ei tipu rahaa, koska yläasteelta mennään töihin eikä lukemaan mitään "hevonpaskaa"
Väkisin menin lukioon ja kävin kahdessa työssä maksaakseni lukion, koska opintotuella ei makseta vuokraa, ruokaa, koulukirjoja eikä mitään muutakaan oikeasti välttämätöntä. Lukio meni täysin perseelleen ja pääsin nipin napin ylioppilaaksi.
Lukion jälkeen oli saatava kunnon töitä ettei mene katto pään päältä.
Töitä sainkin... sillä tiellä olen yhä koska mulla ei ole turvaverkkoa enkä voi ottaa mitään riskejä ettei käy huonosti, vaikka ei asiat hyvin ole. Vihaan mun työtä, olen yksinäinen ja kaikki mulle pahaa ja ikävyyksiä aiheuttaneet ihmiset elää ja voi hyvin. Saan jopa joskus oikein vierestä seurata kuinka mua rumaksi ja lihavaksi haukkuneet tytöt on muiden palvonnan kohteena siitä kuinka hyvä sydämmisiä ja aitoja ihmisiä ovat.

Siinä on mun koko elämä pähkinän kuoressa ja haluaisin että saisin edes jotenkin mahdollisuuden toteuttaa omia unelmia, mutta niin ei tule käymään koska mun on jaksaminen ja usko loppu.