Helpompaa on elämäsi varmasti nyt kun en ole siinä läsnä. Pitkässä juoksussa se on parempi, että sinulla on mahdollisuus sanoa viimeinen sana. Vaikka oletkin tarmokas niin sinä et ollut kova. Onneksi et ollutkaan. Sinun suloisuutesi saa miehen polvilleen, silloin ei tarvitse sinun edes polkea jalkaa. Koko ajan olen ajatellut sinua lämmöllä ja toivon vain hyviä asioita sinulle.
Kaukaa jostain
tiedäntämän
13425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viesti on niin ihana, vaikka täällä sen omakseen ottaminen on silkkaa komiikkaa. Kuitenkin jään ajattelemaan erästä, jonka olisin tahtonut sanovan viimeisen sanan. Odotan sitä edelleen.
Voihan hän edelleenkin sanoa viimeisen sanan. Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Nyt sinulla on tuossa odottavaisessa tilanteessasi hyvä tehdä itsellesi selväksi mitä haluat oikeasti. Seuraava vaihe onkin sitten se, että toimit sen mukaan sitten jos/kun se odottamasi asia tapahtuu. Ei pelejä, eikä leikkejä, vaan kohti sitä mitä mielessäsi haluat.
tuo kaikki menee täysin hukkaan. Kerro sille naiselle kenelle tuon tarkoitat.
Emme viestittele enää. Jos hän sattuisi tämän lukemaan täältä niin tämä olisi hänelle anonyymiä rohkaisua siitä, että teki siinä tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun. Pitää uskaltaa katsoa rehellisesti mennyttä niin oppii mahdollisimman paljon tulevaisuutta varten.
Kaikki loppuu aikanaan.
Hei sinä kaukana jossain. Totta on, että minun piti saada viimeinen sana. Olen siinä yrittänyt kehittyä ja kehittynytkin, mutta se on vain tehnyt minusta masentuneen. Annan asioiden vaan tapahtua, enkä ole enää oma itseni, kun olen luovuttanut viimeisen sanan suhteen. Ymmärrätkö?
Vaikken olekaan sinulle tuttu henkilö (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) saatan ymmärtää mitä tarkoitat. Sinusta tuntuu, että olet omassa elämässäsi ikään kuin apukuskin paikalla koska energiasi eivät riitä tarttumaan rattiin. Ehkä luotat tarpeeksi paljon siihen henkilöön kuka sinua vie? Toisinaan se on ihan rentouttavaa mutta jos tulee sellainen tunne, että kaikki kontrolli omasta elämästä ja päätöksistä on kadonnut niin silloin ehkä kannattaa ottaa askel taakse päin.
Haitko sä ne perunat vai pitääkö mun ostaa ne abc:ltä?
Tarmokas?!?
Ei ole rentouttavaa. Mutta ei ole enää taistelutahtoa. Hyvää yötä.
Ei toisaalta ole, koen että menetin jotain arvokasta, kun teit omat ratkaisusi. Koin että hylkäsit minut. Eikä tää varmaan mulle ollutkaan. Tarkoitit varmaan että minun tulee tehdä sinusta riippumattomat ratkaisut ja oikeassa oletkin. Varmaan vuosi kaksi menee tätä käsillä olevaa asiaa takkuillessa. Haluaisin mennä omia teitäni (ja olenkin jo mennyt - ikävä minä) muttei se aina ole kahdestakaan kiinni. Olen vasta tän ikäinen ja voi olla aika monta vuotta vielä edessä.. enkä halua viettää sitä onnettomana nykytilassa. Joka ei kohennu eikä ratkea eikä muutu yrityksistä huolimatta paremmaksi. Enkä viitsi siitä enää edes masentua. Semmoista.
Jos olet kaikkesi yrittänyt ja tehnyt suhteen eteen sekä kertonut, että mitä haluat ja toinen ei kuuntele, vaan jatkaa sitä samaa rataa eikä jousta ja tule missään asioissa vastaan, niin oikein olet tehnyt.
En tiedä missä vaiheessa voi todeta että on kaikkensa yrittänyt, ei varmaan missään vaiheessa, vai enkö vaan usko, voi se niinkin olla. Puhe on loppunut jo ajat sitten, kun sillä ei ollut vaikutusta mihinkään. Välillä on ollut kurssin muutosta ja taas palataan entiseen. Puheella ei voi muuttaa toista haluamansa laiseksi. Ollaan vaan liian erilaisia. Eiköhän kumpikin ole tullut vastaan sen minkä voi, vuosien ja vuosien jälkeen en jaksa sitä että toinen kapinoi minun persoonaani vastaan ja haluaa muuttaa toisenlaiseksi. Minun tulisi kelvata sellaisena kuin olen ja minua tulisi voida rakastaa sellaisena kuin olen. Joskus nuorena annoin myöden ja koitin olla toisen toiveiden mukainen, sillä seuraksella että mikään ei koskaan riittänyt.