alaikäinen tytär katsoo kauhuleffoja

Skitspfrenia ei toteudu ilman perimää tai alttiutta mielensairauksille. Kauhuelokuvat ei tee kenestäkään mielisairasta, on vain kysymys siitä miten kyseinen henkilö käsittelee näkemänsä ja erottaako elokuvan todellisuudesta. Kauhuelokuvat voivat aiheuttaa reaktioita ja psyykkisiä oireita silloin jos on alttiutta sellaiselle. Esimerkiksi arka, herkästi emotionaalinen ja mielikuvitukseltaan rikas voi tuntea kauhuelokuvien aiheuttamaa pelkoa tai ahdistusta, ei mielisairautta. Keskustelu kyseisen henkilön kanssa siitä miten hän kokee näkemänsä elokuvan, auttaa jo paljon. Miten hän kokee tunteen tasolla nähdyn elokuvan. Pakkomielle tässä tapauksessa voi olla myös riippuvuutta. Riippuvuuden voi korvata jollain toisella asialla tai sopimus että kyseinen henkilö katsoisi muuta kuin kauhuelokuvia. Kannattaisi keskustella ihan ammatti-ihmisen kanssa, esimerkiksi jos kyseinen henkilö on vielä koulussa, niin koulupsykologiin yhteyttä. Se voisi olla ensimmäinen askel.

Mä tunnen tapauksen, joka tykkäsi katsella kauhuleffoja joskus yli 10 vuotta sitten, mutta nykyään hän ei uskalla katsoa mitään yksin. Katsoiskohan enää seurassakaan? Se on kääntynyt ihan päälaelleen koko homma.

Kauhuelokuvat joihin luokitellaan myös Twilight-vampyyri-ihmissusi sarja ei ole muuta kuin teinidraamaa.
Mutta youtube kummitteluvideot ovat todentuntuisempia kuin kauhuelokuvat.

Nämä nettivideot vahingoittavat varmasti nuorta henkisesti enemmän kuin yksittäinen kauhuelokuva.
Kauhuelokuvat ovat fiktiivistä "viihdettä" kun taasen osa nettivideoista pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

Vai että ihan skitsofrenian oireita tuollaiset urpot, buahahahahahahahahahahahahhahahahahahaahahahahahhaahhhhhaaaaahhhhhaaaahahahahahahahahhahahhahahhahhahhahahhahhhhaaaaa

Jaa-a vai että tuollaista. No, itsellä ainakaan ei ole mitään "oireita" ilmennyt, ja ajatellapa että minä KIRJOITAN kauhua (ja olen 15-vuotias) eli kaiken kauhuelokuvien ja paranormaalien videiden lisäksi mielessäni olen kehitellyt ja kehittelen alati mitä karmivimpia ideoita mitä kauhuun tulee. Ja silti ne eivät ilmene koulussa tai missään muuallakaan minään "sekavan puheena" tai "syrjäänvetäytymisenä" mitä tuossa aloitusviestissä voivoteltiin. Ihan ilmiselvää on, että päästä ja luonteesta on kiinni miten tällaiset vaikuttaa.

Itse RAKASTAN kauhua ja kirjoitan sitä todella mieluusti. Ah, se tunne, kun päässä alkaa surisemaan.

Olen itse 23-vuotias tyttö nykyään ja aloin katsoa kauhu-elokuvia siinä 14 ja 15 vee paikkeilla. Ehkä se riippuu ihmisestä miten niitä käsittelee, mutta minuun se vaikutti mieltäni alentavasti ja olin tosi masentunut (taustalla oli muitakin asioita) olen viime vuosina yrittänyt vähentää paljon kauhuelokuvien katselua, nykyään huomaan että olen paljon turtunut, pystyn katsomaan aika paljon kaikenlaista pashaa (en ole ylpeä siitä). Mut mun pointti on se ettei siitä välttämättä mitään hyvää tuu jos tosi paljon kattelee kaikkea väkivaltaista tai pelottavaa. En tiedä ehkä ihminen jollain oudolla tasolla on kiinnostunut yliluonnollisista ja pahoista asioista, se on jotenkin meidän luonnossa (tietty on ihmisiä joita ei kiinnosta kauhu ollenkaan ja se on tosi hyvä, mut juu) ja tulikin mieleen, että välttämättä tuo tyttäresi kauhujuttujen katselu ei välttämättä johdu siiitä, että hän katselee kauhua vaan jostain muusta asiasta. Usein riippuvuudet johtuvat jostain toisesta asiasta mikä se itse riippuuvuus on. Nyt kyllä hieman eksyin aiheesta.....mut itselläni on ollut monenlaisia riippuvuuksia ja monesti olen tajunnut, että riippuvuus ei ole ollut ongelma vaan joku toinen asia sen taustalla. L

Sitten lisään vielä sen, että on eri tasoisia skitsofrenia diagnooseja ja tosiaan, mun henk koht mielipide on ettei tollaset skitsofrenitaudit tuu kauhuelokuvia katsomalla, saattaa ne altistaa sellaista ihmistä jolla on enemmän alttiutta sille sairaudelle, mutta ei todennäköisesti kokonaan syy sille (et kyllä kysynyt tätä mut juu) Skitsofrenia on periytyvää niin kuin joku jo tällä palstalla sanoi. Sisarellani on paranoidinen skitsofrenia (häntä ei ole virallisesti siten diagnosoitu, se miksi ei ole on pitkä tarina enkä jaksa sitä nyt tässä selittää) hän kuulee selkeästi ääniä, minne ikinä menemme hän kuulee muiden ihmisten (tuntemattomien ja tuttujen) puhuvan hänestä, hän kuvittelee että joku ihminen on levittänyt hänestä ilkeitä juttuija kaikille ihmisille. Hän luulee aina että hänen tavaroitaan on varastettu, hän on kuullut myös että radiossa puhutaan hänestä tai telkkarissa joku on suoraan puhunut hänelle (uutistenlukija) jotain ilkeää liittyen johonkin menneisyyden hommaan. Hän ei usko olevansa sairas.

En aluksi uskonut että hänellä on sellainen sairaus, mutta nyt oireet ovat niin pahat että kyllä varmasti psyykeessä on vikaa (mutta haluan tosiaan korostaa että on erilaisia skitofrenian tasoja, mitä ihmisille voi tulla ja jossain tasossa oireet saattavat olla hyvinkin lieviä tai erilaisia.(Olen tehnyt vähän researchia aiheesta) En tietenkään tiedä tyttärestäsi yhtään mitään joten en voi tietenkään tietää tilanteen kokonaisuutta ja se ei ole minun tehtävänikään diagnosoida ketään. Mutta en usko että kauhuelokuvat aiheuttavat skitsofreniaa virallisesti ehkä altistaa joitakin oreita ehkä ?mutta no joo ... jos on suvussa esm meidän eno sairastaa paranoidista skitsofreniaa, huumeet saattavat aiheuttaa skitsofreniaa, traumaperäiset tilanteet saattavat aiheuttaa skitsofreniaa..mutta kannattaa keskustella aiheesta jonkun osaavamman kanssa kun täällä palstalla. halsin vain jakaa ajatukseni tästä aiheesta. Tsemppiä tähän tilanteeseen jos ei muuta niin voihan yrittää takavarikoida kännykän joksikin aikaa tai antaa tietyt ajat milloin tulee olla tietokoneella (no en tiedä paljon kasvatuksesta, mutta nämä nyt tulivat mieleeni...sit jos jotenkin yrittäis keskustella tyttären kanssa tästä asiasta....no joo tälllasta

olen nyt 30v. olen nähnyt kauhu leffoja telkkarissa ihan pienestä lähtien. enkä ole ns. kieroon kasvanut :D joten suosittelen menemään sinne lekurille hakemaan diaknoosia skitsofreniasta, täältä vastausta tuskin saat..

Kauhuleffoista nauttii meikäläisen kaltaiset, lapsuudessa ja nuoruudessa traumatisoituneet ihmiset jotka saa kauhusta helpotusta turvattomuuden tunteeseen. Meitä on aivan saamaristi sillä paskoja vanhempia löytyy liikaa.

Suosittelen elokuvaa uinu lemmikkini uinu,todellakin mehukas kauhuleffa.

Minäkin tunsin tuossa iässä vetoa kauhuleffoihin. Olen saanut nk. vapaan kasvatuksen, joten meillä ei kotona valvottu katsomisia mitenkään eikä koskaan estetty minkään muunkaan elokuvatyypin katsomista.

Ei ole tullut traumoja elokuvista, vaikka minulla on vilkas mielikuvitus. Nykyään, 40 ikäisenä en enää katsoisi pahimpia kauhuleffoja ainakaan yksin. Kauhu ei sillä tavalla enää kiehdo, vaan tuntuu enemmän epämiellyttävältä.

Ehkä kauhulla haetaan tietyssä iässä myös omia sietokyvyn rajoja, kun rajoja kokeillaan muutenkin paljon.

Muistan kun itse katsoin nuorempana kauhuelokuvia ja touhu meni kovin jännittäväksi, palautin itseni maan päälle muistuttamalla kuvausryhmästä, joka häärii kokoajan ympärillä :D Ei ole jäänyt mitään traumoja.