Äitini koira kuoli viikko sitten. Suru on tietysti valtava, koira oli 9-vuotias ja hänelle erittäin tärkeä, varsinkin viime vuosina kun äitini jäi leskeksi. Kotona on nyt kovin tyhjän oloista.
Eilen äitini sitten soittaa ja sanoo että ystävänsä on hankkimassa hänelle koiranpennun! Myönnän että reagoin aika negatiivisesti ja sanoin suoraan että jos hän koiran ottaa niin meillä ei sen jälkeen tule olemaan tekemistä.
En vain kertakaikkiaan näe minkäänlaista järkeä siinä että 78-vuotias ottaisi koiranpennun! Äitini on kyllä hyvässä kunnossa mutta koirahan elää helposti 10-15 vuotta. Mitä koiralle tapahtuu jos äitini seuraavien vuosien aikana joutuu vaikkapa sairaalaan, tai kuolee?
Olenko itsekäs paska, vai onko tämä oikeasti huono idea?
Eilen äitini sitten soittaa ja sanoo että ystävänsä on hankkimassa hänelle koiranpennun! Myönnän että reagoin aika negatiivisesti ja sanoin suoraan että jos hän koiran ottaa niin meillä ei sen jälkeen tule olemaan tekemistä.
En vain kertakaikkiaan näe minkäänlaista järkeä siinä että 78-vuotias ottaisi koiranpennun! Äitini on kyllä hyvässä kunnossa mutta koirahan elää helposti 10-15 vuotta. Mitä koiralle tapahtuu jos äitini seuraavien vuosien aikana joutuu vaikkapa sairaalaan, tai kuolee?
Olenko itsekäs paska, vai onko tämä oikeasti huono idea?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet itsekäs paska.
Tuon ikäiselle voisi löytyä myös sopiva eläkeläiskoira seuraksi, jonka elämä on rauhallisempaa kuin pennulla. Tai kissa. Turvaverkosto olisi hyvä olla kaikilla eläinten omistajilla, myös nuorilla. 78-vuotias voi olla vielä reipas tai sitten vuodepotilas, ei siihen ulkopuoliset voi ottaa kantaa.
Öh, en näe mitään syytä miksei äitisi vois ottaa koiraa kerta on hyvässä kunnossa. Ainoo mitä mietin että kannattaa ottaa ehkä joku pieni seurakoira mikä ei tarvitse älyttömästi liikuntaa. Kyllähän koirakin auttaa pysymään hyvässä kunnossa ja pitää ehkä henkisesti virkeänä kun on seuraa! Voihan sun äiti elää helposti yli 100 vuotiiaksikin!
Eli voisin sanoa että olet itsekäs paska =P
Lisään vielä että älä hemmetissä katkaise äitiis väleja SENTAKIA jos hän koiran ottaa. Se vasta on tosi itsekästä.
Olet itsekäs ihminen. Äidillesi taatusti on seuraa ja iloa koirasta ja jos käy niin että äitisi kuolee/tms ennen koiraa niin ainahan sille voi sitten etsiä uuden kodin.
Jos nyt menet ja katkaiset välit äitiisi et ole vain itsekäs vaan erittäin idioottimainen ja sääliksi käy äitiäsi.
Koira stressaa aina uudesta kodista, eikä sitä pitäisi tietentahtoen pistää sitä läpikäymään.
Ennemmin koiralla alunalkaen kaksi omistajaa ja jos äiti kuolee, niin koira luonnollisesti siirtyy toiselle omistajalle.
Kennelliitto kieltää yhteisomistukset.
En katkaisisi välejä, se oli mielestäni sinulta ylireagointia.
On kuitenkin mutsiltasi vastuuntunnotonta ottaa PENTUA vielä tuossa iässä. Ennemmin aikuinen koira, joka ei elä enää helposti sen 15 vuotta.
Kunto tuon ikäisellä ihmisellä voi vaan romahtaa yhtäkkiä ja koska on odotettavissa, että niin todennäköisesti tulee pian tapahtumaan, niin on todella vastuutonta, varsinkin kun ei ole valmiiksi sovittu, että esim sinä otat koiran jos äitisi kuolee/ei kykene enää hoitamaan.
Äiti laitokseen... suojaan itseltään ja ideoiltaan. Sovit lääkärin kanssa, että äiti ei pärjää enää yksin, parit nimet paperiin ja se on siinä. Niin meillä aikanaan tehtiin ja hyvä tuli.
Herran jestas... Siis menit oikeasti uhkailemaan tuollaisella asialla?! Et ole ihan terve itsekään, jos noin järkyttävällä tavalla sekoat vain typerien ideoiden takia.
On totta, että koiran pentu on tuon ikäisen ihmisen hoidettavaksi todella huono idea, mutta kyllä sitä järkeä voisi yrittää omalle äidilleen puhua nätimmin. Vai ainako teillä on kommunikointi tuollaista ollut? Koiravanhus voisi olla ihan hyvä idea, sellaisia on käytännössä koko ajan syystä tai toisesta myynnissä.