Olen kaivannut häntä kauemmin kuin olemme toisemme tunteneet. Millaista on sinun ikäväsi?
Minun ikäväni on ihmeellistä
ikävöinnistä
18659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaipausta.
Tekee oikeassa hetkessä hiljaiseksi.
Miten tuollainen on edes mahdollista, ap? Vai oliko tämä taas jotain runollista yritelmää siitä miten tunsitte jo edellisessä elämässä tai jotain?
Jos on palstaillut täällä ja alkanut seurailemaan jonkun kirjoituksia ja sitten tavannut sen henkilön myöhemmin irlissä ja käynyt selväksi, että se on sama kuin palstalla kirjoitellut tyyppi ketä seurasi. Mietin vaan, että kuka voisi kaivata jollain anonyymipalstalla täysin tuntematonta kirjoittelijaa? Aika pelottavaa oikeastaan. Onko kaikki ihan kotona kun kaipaa tavallaan omaa mielikuvituksen tuotetta.
Hmph. Ehkä ap on kaivannut vierelleen tietyn tyyppistä ihmistä, jonka tavatessaan on tullut tunne 'tätä ihmiatä minä olen aina kaivannut'. On ehkä ollut muitakin ihmisiä matkan varrella, mutta heistä on 'puuttunut se jokin'. Näin voisi kokea, että on kaivannut jotakin kauemmin kuin on tuntenut. Aika yksinkertaista.
Öhöm, ja mitenhän se mahdollinen "tunnistus" on sitten suoritettu? Ihan toteamalla että kas sinäkö se täällä palstoilla kirjottelet?
Todella pelottavaa ao:n kannalta, jos täällä alkaa juttuja omia ja pitää itselleen kirjotettuina... siinä voi tosiaan kysyä onko kaikki kotona. Harhassa elää.
Öhöm... Mun äo huitelee aina kaikkien testien mukaan 130. Silti olen joskus varmasti luullut että mulle kirjoitellaan täällä.
Sama simppeli ajatus tuli mieleeni. Veit kirjaimet sormistani.
Mulle on kyllä sattunut niin, että vihjeidenannossa olen sanonut lauseen ja toinen on kirjoittanut vastaväitteen jotka ovat ihan samat kuin IRL. Muitakin vihjeitä on annettu ja saatu, mitä niitä kaikkia ei todellakaan voi muilla olla, niitä kaikkia peräjälkeen.
Mutta sellaista se minun ikäväni on.
Millaista sinun omasi?
Juuri sellaista se on.. hän on aina ollut se ainoa, jota olen kaivannut
Ikävintä on huomata, että hänenlaistaan on näköjään moni muukin kaivannut...
Ensi hetkestä lähtien olen kaivannut häntä ,tuntui heti niin turvalliselta mieheltä..se pelkkä hänen olemus..ihan tavallinen työmies.ihana sellainen.aikaa on kulunut jo 9v.ja edelleen kaipaan ,vaikka en ehkä enää näekkään häntä nyyh.
Mistä sinun työmiehesi on kotoisin ? Ajattelen vain sinua.
Kuin ap:n kuvaus. Ainutlaatuinen tunne tavata sellainen, joka tuntuu vastaukselta ainaiseen sisäiseen kaipuuseen. n -> m
Joo, sama.
Ja kaikilla jotka kokee noin tuntematta sitä ihmistänne oikeasti yhtä kahta vilkaisua enempää: ootte asettaneet siihen kaivattuunne ominaisuuksia mitä sillä ei tasan varmaan ole ja kaipaatte todellisuudessa (jos vain uskaltaisitte huomata sen) vain jotain omaa mielikuvaanne ko. henkilöstä. Ei ihme että kokee että on se niin ihmeellistä.
Jokainen meistä näkee KAIKKI asiat oman mielensä suodattamina. Voisi sanoa, että ei ole mitään absoluuttista totuutta, sillä se vaihtelee :D Tänään olet sitä mieltä, että tykkäät appeelsiineista.. ihminen, joka on kaivannut sua on ajatellut, että tykkäät omenoista.. Huomenna voit ollakin sitä mieltä, että tykkäät omenoista sittenkin enemmän. Asiat muuttuvat, ihminen muuttuu. Tiedätkö edes itse mitä olet tasan tarkkaan? Mistä tiedät, että toinen ihminen ei osu lähelle sitä sinun olemustasi, vaikka olemus onkin kaikilla hieman häilyvää? Joskus elämä on vaan ihmeellistä, koska kaikkia meidän ihmismielemme ei voi ymmärtää.
Minun ikävä on sitä että taannoin eräs minulle vieras mies kertoi kaikenlaista omasta elämästään. Mitä ja miten tykkää elellä, mitä touhuta, mielenkiinnon kohteita, ja kaikenlaista. Tarina oli, kuin hän olisi kertonut minun elämästä. Eli minun elämää on tavallaan ikävä, höystettynä omalla ihmisellä, vaikka ei yhdessä asuttaiskaan.