Unijukalle

Onko sinulla ollut joskus ihmissuhde, joka on ollut jollakin lailla rajoittava!? Siinä voi olla ainakin osasyytä tämänhetkiseen levottomuuteesi. Nyt pitäisikin ilmeisesti pystyä spontaaneihin ja nopeisiinkin ratkaisuihin, jotka tuntuvat oikeilta tilanteeseen.
Myös ihmissuhteilla yleensä on tässä jonkinlainen yhteys, ja pitäisi ehkä tietää jotakin tarkempaa millaisia läheisiä ihmissuhteita sinulla on. Kuitenkin ihmissuhteet ja läheisiin ihmissuhteisiin liittyvä toivo ja asioiden muuttuminen (joka on hyvin normaalia, sillä asioitten kuuluukin aika ajoin muuttua. Mikäänhän ei kestä ikuisesti ... ) ovat tässä hetkessäsi läsnä. Mietittävä olisi sitä suhteessa siihenkin, että mikä on (ihmissuhteissa) vapauttavaa ja mikä rajoittavaa. Siis pyri purkamaan mahdollisia rajoitteita. Et tarvitse lopulta kuin elää omaan rytmiisi.
Nyt sinulla on sisälläsi muutosvalmius. Muuta siis elämäsi sellaiseksi, kuin toivot ja tuntuu hyvältä. Etsi luonnonmukaisuutta, harmoniaa ja rauhoittumista.
Mieti noita ihmissuhteitasi myöskin avautumisen kannalta. Onko jotakin mitä et ole (esim.jollakulle) pystynyt sanomaan. Ei tarvitse pihistellä itseään, sulkeutumisella ei yleensä voita mitään, joten avoimuus kaikin puolin on suositeltavaa.
Etsi elämääsi myös pitemmän ajan päämääriä, mutta mieti eritoten sitä mitä oikeammin elämältä haluat, ja missä ja miten viihtyisit elää. Tämä mitä koet on aika luonnollisen tuntuista levottomuutta, sisälläsi on halua etsiä uutta ja avautua enemmän elämälle, jota kautta mahdollisuudet avautuvat, kun "löydät lisää itseäsi".
Ikään kuin mahdollisuutesi olisivat nyt jossakin piilossa, ja sinun kuuluisi ne yksi toisensa jälkeen löytää elämääsi, jolloin voisit elää taas täydemmin !

Oivalsin pari viikkoa sitten juuri tuon jonka mainitsit, Avautuminen ihmissuhteissa. juurikin on tunne että löydän lisää itseä, että minussa on mahdollisuus jota en huomaa. Oikean ammatinkin hoksasin vasta nelikymppisenä, kun pohdiskelin sitä paljon -alalle jolle en ikinä uskonut päätyväni. Olen ollut hyvin pidättyväinen ihmissuhteissa, eikä ystäviäkään juuri ole, semmoisia hyviä ja rinnalla kulkevia. Monesti olen miettinyt että miksi minun täytyykin niin yksin kulkea tätä elämää. Lapset toki on olemassa, mutta naiskavereita ei juurikaan. :(
Nyt tässä itseni avautumisen aallokossa olen ollut ajoittain jopa riehakas itsekseni tanssahdellut kotona. :) Olen aina pyrkinyt elämään tasaisesti, työteliäästi ja lasten "ehdoilla." ( ny he asuvat omillaan)