Kun on saanut rakkaudessa siipeensä

Täytyy vaan uskaltaa heittäytyä uudelleen. Mua ei pelota jostain syystä..

Sä oot saanu liian vähän siipeen, sitten kun saa tosi monta kertaa siipeen niin ei enää mieti tommosia. :)
Tai ehkä se on luonteesta kiinni....
Tai sitten aika auttaa.

Mitään ei saa jos ei yritä.

ei siitä mitään tu kuiteska. Iha turha ees mietti moissi. rakkaus o höperöil.

On totta. Ratkaistu täällä niin, että sydänsurujen jälkeen pitkä paussi.. en mitään etsinyt elämään juuri tuon pelon takia, että jos käy taas kipiää. Sitten elämään tuli mies jota en osannut odottaa. Omine tunteineni olen mennyt tosi hitaasti ja tunnustelevasti varsinkin alussa.. sekin teki kipeää kun mietti uskaltaako tuntea. Uskalsi kyllä, koska toinen ei tehnyt mitään mistä olis epäluottamusta tullut. Vaan toiminut hyvin avoimesti koko ajan. Tiesi kyllä että olin saanut siipeeni, ja osasi kohdata sen sekä minutkin.. hyvin rakas ihminen minulle. Kannattaa uskaltaa!

Ei minua kyllä pelota..

Se oikea sana olisi VITUTUS kun et jaksa enää typeriä ämmiä tai huomata että olet tuhlannut aikaa ja energiaasi johonkin paskaan ihmiseen (naiseen).

Kestän totuuden ja sen että jotakuta ei kiinnosta, tulee pakit tai jätetään, mutta sitä hevonpaskaa, passiivisuutta, viivyttelyä ja muuta sössönsöötä en jaksa.

OIiskin joku suhde joskus helppo. Nainen olisi fiksu ja sopiva sitten sitä vain hypättäisiin yhdessä tuntemattomaan.

Mutta ei...aina jotain vitun vääntämistä ja kääntämistä. En mä vaan jaksa.

Taitaa aika monella olla samoja kokemuksia ja tuntemuksia. Viisas on hän joka osaa kertoa keinon millä pelon pois saisi pysymään. Uskaltaisi taas elää ja päästää ihmisiä elämäänsä, heistä joku saattaisi tahtoa lähellekin.

Ainakin teidän pitää puhua, muuten pää voi hajota liikaan miettimiseen.

Niin, pelottaa vietävästi. Pelkään katsoa viestejä, pelkään siinä tilassa kaikkea.

Toinen vaihtoehto on sitten antaa pelolle vallan ja silloin ei tunnu yhtään miltään. Ei pahalta, mutta ei hyvältäkään.

Se tuntuu tosi pahalta herätä jokainen aamu pahaan oloon. Sisäinen vankila. Jonkun täytyisi avata ovi jotenkin, mutta avain on heitetty mereen.

Onhan se noinkin, mutta ihaniakin ihmisiä löytyy. Toisaalta rakkaudetonkin elämä voi olla parempaa. On ainakin mielenrauha eikä tule satuteksi. Osa vaan on ehkä tarkoitettu rakkaudettomaan elämään, ja ihan turha heitellä mitään passiivisuus löpinöitä. Kaikki ei vaan ole niin kauniita, helppoja lähestyä, suosittuja tms.

Kaikista pahimmalle tuntuu epärehellisyys suhteessa.

Niinpä....

Ei kannatakaan suinpäin syöksyä suhteessaan tunnustamaan tunteitaan, vaan tutustua rauhassa ihmiseen ja vähän jarrutella. Kuulostella käykö ajatukset miten yksiin, mitä suhteelta halutaan, onko mitään yhteistä jne. Ei sellaisia teinirakkauksia enää aikuisella iällä jaksa, joissa vellotaan siellä tunnehurmiossa heti, tutustumatta mitenkään. Jälkijättöisesti on vaan taas itkut ilona kaikesta ja morkkis siitä, että miksi pitikin mennä perse edellä puuhun, kun olisi kuitenkin halunnut jotain kestävää ja ihminen ei ollut lainkaan sellainen kuin hurmospäissään oli hänestä haavekuvan luonut.

Ainahan se tekee kipeää jos eroamaan ihmisestä jota kohtaan on vielä tunteita. Mutta muutaman kerran saapi siipeensä,niin Kai sitä jotenkin alitajuisesti tai tahattomasti rupee etsimään sellaisia kumppaneita,että ei varmaan pety Turpiin tulee 90:sti .Ilmeisesti se on jotain pelkoa

Jos pelottaa, niin esitä kuollutta. Kyllä se sitten jättää sinut rauhaan ja menee menojaan. Tiukka sikiöasento maahan.