autismi ja kannabis

No nyt on yksi keski-ikäinen aspergermies linjoilla. Ihan samalla tavalla toimii kuin muillakin luontoa arvostavilla miehillä. Oikeastaan tätä turvallisempaa lääkettä en olekaan itse aspergerina kohdannut. Ainoa mitä kadun yli seitsemän vuoden päivittäiskäytõssä on se, että olisi pitänyt aina itsepäisesti polttaa joka ikinen kerta yksin. Niin ei olisi ryhmäpaineen takia tullut raiskattua toleja eli totuteltua niin isoja annoksia sietämään, että pieni ei enää tunnukaan tarpeeksi. Jos ei ikinä ota liikaa, kannabiksen kukinto ilman tupakkaa lasibongista tai käteen piiloonmahtuvasta vaporisaattorista tuntuu joka kerta yhtä mahtavalta. Mutta taika lähtee kun ottaa liikaa, isoin nautinto on kun polttaa aina vähän. Ekat kaksi kertaa eivät tuntuneet hyvältä, sitten kolmannella yrittämällä sain sopivat ja olin yksin, joten saatoin rentoutua ja tutkia ajatuksiani, joita kirjoitin oikein paperille pilvessä, sen verran isoja oivalluksia kun tuli. Pilvi antaa toimintakykyä jopa aivan toivottamalle aspergerille joukkuelajeissa. Ekan kerran pilvessä pelatessa tein kolme maalia, enemmän kuin kukaan ottelussa, sitten selvin päin olin jälleen kyvytõn hahmottamaan metsää puilta ja peliä, en tajunnut edes kenelle syõttää. Olen nytkin 2g polttanut alle tunnissa ja nyt lähetän tämän oikolukematta, kiire polttaa vielä vähän, kun hyvältä tuntuu eikä tule haittoja terveyteen, ainakaan mulla ei ole tullut näkyviin haittavaikutuksia, vaikka 10g päivittäinkin on mennyt. Sen sijaan olen saavuttanut pysyviä älyllisiä saavutuksia aikoina jolloin poltin eniten: opin uuden kielen aika hyvin. Osta halpa muovigrinderi, 15e lasibongi ja sytytä mieluiten aidolla kuumuudella eli tulitikuilla. Et voi katua. Rohtu on mullistanut aspergerielämääni hyvässä jo seitsemän vuoden ajan. Jah be bless'd for thy herb.