ei tarvi aina latistaa jos itse on vaan pettynyt kaikkiin ja elämään. Pitää olla ihanteita ja suurta romantiikkaa ylistää...
Ja paskanmarjat mitä soopaa! Oikeessa ootte! Ittekään usko enää tollaseen! Lopulta jäät yksin ja korppikotkat nokkii ruhoa aavikolla. Siinä se on tulevaisuudenkuva.
Ja paskanmarjat mitä soopaa! Oikeessa ootte! Ittekään usko enää tollaseen! Lopulta jäät yksin ja korppikotkat nokkii ruhoa aavikolla. Siinä se on tulevaisuudenkuva.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset on sikoja, pikkusieluisia narsistisia, huomionkipeitä kunkkuja ja kuningattaria, joille tärkeintä elämässä peili ja ylistys :)) Mut...on niitä toisiakin joukossa. Oon tavannu pari ;))
Minä oon pettynyt rakkauteen ja ihmisiinkin, heihinkin, joita olen rakastanut. Ei ole montaa sellaista mutta myös ne harvat ovat voineet pettyä minuun.
Silti uskon rakkauteen yhä, uskon romantiikkaan ja ihmisten sielukkuuteen, silmien ja katseen syvyyteen ja elämisen taitoon. Uskon hellyyteen ja hyvyyteen, aitouteen, luonnollisuuteen, vilpittömyyteen ja pyytettömyyteen. Uskon siihen, mitä näen, mitä koen, mitä tunnen. Uskon itseeni. Uskoon kyyneliin ja suruun, kaipuuseen ja ikävään. Uskon iloon ja nauruun, tanssiin ja kesäoihin.
Joskus minulle on sanottu jotain ja sitten kuitenkin tehty toisin. Usein olen pyytänyt sanoja takeeksi. Enkä ole uskonutkaan vaan katsonut silmiin, jotka ovat olleet suljetut.. silloin olen uskonut hyväilyjä ja uskonut tunteeseen. Uskonut, vaikka hän ei ole katsonut eikä puhunut.
Sellainen on sokea rakkaus. Ja minulla on huono näkö. Ei ihme jos menen harhaan.
Uskoisin myös korviani nyt. Uskoisin kirjoitettuja sanoja.
Elämä nyt silti on normaalia, parasta arkea. Arkea on kantaa rakkautta sydämessään. Arkea on lupa haaveilla.
Tämä sanailu on loputon suo 😄 omaksi ilokseni kirjoitan.