Nyt sitten vihdoinkin ymmärsin, miksi olen yksinäinen. Minä tunnen liikaa.
Olen seurannut ihmisiä, joilla näyttää menevän hyvin. Paljon ystäviä, paljon kaikkea. Mutta onko oikeasti? He vain porskuttavat lähes tunteettomina eteenpäin. Juttu lentää mutta kukaan ei ole oikeasti tärkeä. Yksi ystävä menee, mitä sitten uusi tulee. Mikään ei oikein tunnu missään, kunhan vauhtia on vain tarpeeksi.
Minä taas olen hyvin herkkä aistimaan sanatonta viestintää. Sanallinen on vielä pahempaa. Minä haluan oikeita ja syviä tunteita, enkä mitään huihai meininkiä. Jos aistin ilkeyttä jostakin ihmisestä, en halua jutella pakollisia asioita enempää.
Kaikki seurustelusuhteeni ovat kaatuneet siihen että ensin partneri on umpirakastunut. Sitten tulee jonkinlainen murrosikä, jolloin partneri yrittää irrottautua olemalla ilkeä. Siis aivan tarpeettoman ilkeä. Minä en kestä sitä. En pysty enää iloisena ja rakastuneena jatkamaan suhdetta, jossa toinen osapuoli on aivan tarkoituksella halunnut minulle pahaa.
Tiedän että ihmisluontoon kuuluu ilkeys ja pahuus, ja jonkin verran sitä siedänkin. Mutta en ystävissäni enkä seurustelusuhteissani. Siispä olen yksin.
Olen seurannut ihmisiä, joilla näyttää menevän hyvin. Paljon ystäviä, paljon kaikkea. Mutta onko oikeasti? He vain porskuttavat lähes tunteettomina eteenpäin. Juttu lentää mutta kukaan ei ole oikeasti tärkeä. Yksi ystävä menee, mitä sitten uusi tulee. Mikään ei oikein tunnu missään, kunhan vauhtia on vain tarpeeksi.
Minä taas olen hyvin herkkä aistimaan sanatonta viestintää. Sanallinen on vielä pahempaa. Minä haluan oikeita ja syviä tunteita, enkä mitään huihai meininkiä. Jos aistin ilkeyttä jostakin ihmisestä, en halua jutella pakollisia asioita enempää.
Kaikki seurustelusuhteeni ovat kaatuneet siihen että ensin partneri on umpirakastunut. Sitten tulee jonkinlainen murrosikä, jolloin partneri yrittää irrottautua olemalla ilkeä. Siis aivan tarpeettoman ilkeä. Minä en kestä sitä. En pysty enää iloisena ja rakastuneena jatkamaan suhdetta, jossa toinen osapuoli on aivan tarkoituksella halunnut minulle pahaa.
Tiedän että ihmisluontoon kuuluu ilkeys ja pahuus, ja jonkin verran sitä siedänkin. Mutta en ystävissäni enkä seurustelusuhteissani. Siispä olen yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sille oli jokin termikin, jota en muista. Ei ollut yliherkkä. Mutta kuitenkin tavallista herkemmin kaiken kokeva, ehkä aistikokemuksetkin. Eli yksinäisyys olisi suojautumista. Hyvin paljon mahdollista.
Itse olen pitkällä sairaslomalla/kuntoutustuella (diagnooseilla ei väliä). Elämän vaikeuksien myötä vain muutamat ihmiset ovat jääneet jäljelle. Ystäviä ei ole entisiä lainkaan, uusia muutama. Sukulaisia on vaikeampi vaihtaa, mutta yhteyden pidon voi katkaista tai vähentää minimiin. Ja moni on kuollutkin. En jaksaisi millään tavanomaisen kanssakäymisen kissanhännävetoja.
Rakkauteen en usko, suhteeni ovat enemmän kaveripohjalta (ts. minulla on suhde kaikkiin harvoihin vastakkaisen sukupuolen kavereihin, ja oman sukupuolen kavereita ei ole). Asun yksin. Näin asia toimii kohdallani parhaiten.
Erityisherkkä
Kiitos, sain paremman diagnoosin :)
Viisasta on tuntea itsensä ja rajansa. Mieluummin yksin kuin inhottaevia ihmisten kanssa. Tsemppiä.