Pitkän stressin laukaisema tuli toukokuun alussa tosi epätodellinen olo ja sen myötä järkyttäviä pakkoajatuksia ja aivan lamaannuttava masennus. Olen kaksi kertaa ollut osastolla. Toisella kerralla muutaman päivän ja toisella kaksi viikkoa. Lääkkeitä olen syönyt sertralinia, anafranilia ja cymbaltaa ja psykoosilääkkeistä olantzapiinia reilu viikon ja ketipinoria pari viikkoa masennuslääkkeiden ohessa. Masennuslääkkeitä olen käyttänyt n. Kolmisen viikkoa per lääke ja olen ollut aivan sekaisin joka lääkkeestä. Vanhemmat ovat hoitaneet lapseni ja myös minut koska ole ollut niin itsetuhoinen ja aivan sekaisin. Nyt perheeni ja ystäväni sanoivat että lääkkeet pois koska olen aivan sekaisin. Olen nyt ollut viisi päivää ilman cymbaltaa, tenox menee nukahtamiseen. Tämän viisi päivää olen ollut kertakaikkisen hullu ja pakkoajatukset ja itsemurhaa en saa mielestäni. Ennen toukokuuta asiani siis olivat kaikin puolin hyvin paitsi minulla oli stressiä lapsista koska olimme miheni kanssa eronneet ja huoli lapsista oli suuri vaikka se oli kuitenkin ihan turha huoli. Minulla on uusi miesystävä ja nyt kaikki tulevaisuuden suunnitelmat hänen kanssaan tuntuu aivan mahdottomalta koska en tämän oloni vuoksi enää tunne mitään ja suurin pelko onkin etten koe häntä kohtaan enää mitään vaikka ennen tätä kamalaa oloa rakastin häntä älyttömästi. Nyt olen ihan kahden vaiheilla...jatkanko lääkkeetöntä elämää ja toivon että tä,ä kaikki johtuu lääkkeistä jotka sekoittivat minut täydellisesti tai ovat jotain vieroitusoireita vai tarvinko jatkaa jotain lääkettä paljon kauemmin kuin aikaisemmin ???? En todella tiedä...pelkään että tapan itseni. Ja tämä olo siis jäi päälle toukokuussa olevien juhlien jälkeen jossa join aivan liikaa alkoholia ja aamulla heräsin järkyttävään epätodelliseen olotilaan ja sen jälkeen kaikki on ollut yhtä helvettiä. Päässä pyörivät kamalat asiat miltä en saa hetkeä rauhaa.
Kuinka voin ikinä selvitä tästä
apuaapua
4187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja lääkityksen aloitin heti pari päivää tämän kamalan aamun jälkeen. Välillä mietin että ajoiko kova alkoholimäärä serotoniinin aivan alas ja teki tämän olon ja sit heti perään kaikki lääkesekoitukset...
Kuulostaa eika töykeältä ja rakkaudettomalta tuo lääkelista. En kyllä ite viittis mennä ottana mitään.
Olet lähtenyt psykiatristen huumeiden tielle. Nyt joudut maksamaan kovine korkoineen päätöksestäsi. Kärsit lähes satavarmuudella viekkareista. Viekkarit menevät ohi noin puolessa vuodessa yleensä. Jäljelle voi jäädä aivovaurio-oireita, joita ei tule sekoittaa henkiseen pahoinvointiin! Mutta teet niin varmasti, jos lekureita tai psykiatreja uskot. Psykiatrit suosittavat hermostomyrkyllisiä aineita sairauksiin joita ei ole olemassa ja keräävät toiminnastaan legitimiteetin jatkolle sekä rahat.
Hereillä pitää olla tai tulee pahasti vedetetyksi.
Odota ilman kamaa ja sinnittele keinotekoisten viekkaritunteiden ja -tuntemusten kanssa. Pyydä apua läheisiltäsi, että kestät. Itsemurha-ajatukset ja halut voivat olla todella vahvoja. Viekkarit välillä vähenevät tai hellittävät ja sitten tulevat taas täysille. Päälle toki vielä aito elämäntilanteestasi johtuva tuska niin on siinä soppa. Toivottavasti opit virheestäsi ja pysyt kamasta erossa jatkossa. Sinun valinta toki. En, monista suomalaisista poiketen, tuomitse ketään huumeiden käyttäjiä. Ainoastaan varoitan.
Näin äidin roolissa on jostain pakko ottaa apu vastaan kun ei itse edes lapsista pysty huolehtimaan. Minä joka olen ollut aina lasteni tuki ja turva niin tuntuu aivan kamalalta...sitä kun eivät sellaiset ymmärrä jotka eivät tälläistä kamalaa masennusta ja epätodellista oloa ole kokeneet. En oikein keksinyt mistä apua olisin saanut. Tuskin se pelkällä järkeilemällä olisi ohi mennyt!!!