Palstalla on moneen kertaan uudestaan ja uudestaan nostettu esille 1970-luvun tapahtumat.
Minunmielestä on täysin selvää, miksi niiden julkista puimista ei ole aloitettu. 70 ja 80 lukujen vaihteessa SRK:ssa toteutettiin puhdistus ja ne, joiden katsottiin syyllistyneen ylilyönteihin erosivat tehtävistään. Tämän seurauksena yksi SRK:n johtokunnan jäsen erosi ja kaikki muut jatkoivat.
Eli SRK:n silloiset keskeiset työntekijät ja luottamushenkilöt ovat edelleen napapaikoilla liikkeessä ja asioiden kaivaminen olisi heidän intressejään vastaan.
Kysymys ei ole pelkästään siitä, että tuolloin olisi menetelty väärin tai virheellisesti tiettyjä yksilöitä kohtaan. Vaan minusta koko liike lähti väärään suuntaan.
Mielestäni seurakuntaoppia korostettiin tavalla, joka nosti seurakunnan erehtymättömyydeksi auktoriteetiksi uskon ja vanhurskauden asioissa. Tämä on suuri virhe.
On olemassa vain yksi ainoa ehdoton auktoriteetti, johon uskomme tulisi perustua ja se on Raamattu.
Tämä ja monta muutakin lestadiolaisen liikkeen historiassa torjuttua väärää oppia nousi tuolloin pintaan (esim. lain kolmas käyttö).
Asian suuruuden vuoksi sitä on kovin vaikea nostaa pintaan. Tämäkin keskustelu vain osoittaa, että vaikea sitä on pinnan allakaan pitää.
Minunmielestä on täysin selvää, miksi niiden julkista puimista ei ole aloitettu. 70 ja 80 lukujen vaihteessa SRK:ssa toteutettiin puhdistus ja ne, joiden katsottiin syyllistyneen ylilyönteihin erosivat tehtävistään. Tämän seurauksena yksi SRK:n johtokunnan jäsen erosi ja kaikki muut jatkoivat.
Eli SRK:n silloiset keskeiset työntekijät ja luottamushenkilöt ovat edelleen napapaikoilla liikkeessä ja asioiden kaivaminen olisi heidän intressejään vastaan.
Kysymys ei ole pelkästään siitä, että tuolloin olisi menetelty väärin tai virheellisesti tiettyjä yksilöitä kohtaan. Vaan minusta koko liike lähti väärään suuntaan.
Mielestäni seurakuntaoppia korostettiin tavalla, joka nosti seurakunnan erehtymättömyydeksi auktoriteetiksi uskon ja vanhurskauden asioissa. Tämä on suuri virhe.
On olemassa vain yksi ainoa ehdoton auktoriteetti, johon uskomme tulisi perustua ja se on Raamattu.
Tämä ja monta muutakin lestadiolaisen liikkeen historiassa torjuttua väärää oppia nousi tuolloin pintaan (esim. lain kolmas käyttö).
Asian suuruuden vuoksi sitä on kovin vaikea nostaa pintaan. Tämäkin keskustelu vain osoittaa, että vaikea sitä on pinnan allakaan pitää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikein, niin millaisia vääriä oppeja on mielestäsi liikkeellä vielä tänäänkin, siis niitä virheitä? Voitko perustella ja nimetä ne.
Vastaan lyhyesti
Lailla on kaksi tehtävää. Herättää synnin tunto ja ohjata Kristuksen luo. Tästä seuraa, ettei armosta osallinen enää ole lain alla vaan armon alla.
Lain kolmas käyttö on se, jos sanotaan, että laki ohjaa myös uskovaista. Tämän ilmentymä on ns. syntiluettelot ja yksityiskohtaiset selvitykset siitä, mitä kristitty tekee ja mitä se ei tee (ns. lakihenkisyys).
Lain kolmas käyttö on oleellinen kahdesta syystä. Ensinnäkin se on lestadiolaisen liikkeen kannalta olennainen kysymys, koska se oli ainoita asiakysymyksiä ns. pikkuesikoisuuden hajaannuksessa.
Ennenkaikkea kysymys on kuitenkin vanhurskauttamisesta. Jos usko edellyttää tekoja, kysymys ei enää olekaan lahjavanhurskaudesta. Tällöin Kristuksen luokse on myös toinen tie - tekojen tien.
..että 70-luvusta ja hoidoista keskustellaan.
Tällä tavalla "rokotetaan" uusi sukupolvi 70-tautia vastaan.
jos kuitenkin pidetään kiinni "vain me" -opista.