Mistä on kyse?
Suomalaisten vedestä maksama hinta on kallistunut ja kallistuu edelleen tulevaisuudessa.
Suuria syitä laskun kasvamiseen ovat vedenkulutuksen väheneminen sekä vesijohtoverkoston saneeraustarve.
Myös lainsäädännön tiukennukset ovat vaikuttaneet vesilaitosten asiakkailta perittävän korvauksen määrään.
Kuntien omistamat vesilaitokset perivät yhä suurempia maksuja vedestä. Suomen Vesilaitosyhdistyksen keräämien tietojen mukaan rakennuskustannusindeksillä korjattu keskimääräinen vesimaksu on lähes tuplaantunut vuoden 1994 taksaan verrattuna.
Vedenkulutuksesta maksettava hinta nousee tasaisesti, mutta kuluttajan näkökulmasta suurempi merkitys on erilaisilla kiinteillä maksuilla, joita vesihuoltolaitokset ovat ottaneet käyttöön ja korottaneet.
Mistä veden kasvanut hinta johtuu? Listasimme kolme syytä vesimaksujen kasvuun.
1. Vettä kulutetaan vähemmän
Vedenkulutus on vähentynyt reilusti 1970-luvun huippuvuosista. Tampereen teknillisen yliopiston dosentti Tapio Katko kertoo, että vielä vuonna 1974 vesilaitosten asiakkaiden vuorokautta kuluttama vesimäärä oli noin 340 litraa. Nyt vastaava luku on 240 litraa.
– Vähennys on dramaattinen. Löysät on otettu pois. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon kulutus voi jatkossa laskea, Katko pohtii.
– Kyllä tästä vielä varmaan joitakin kymmeniä prosentteja on varaa tinkiä, arvioi Suomen Vesilaitosyhdistyksen apulaisjohtaja Mika Rontu.
Vedenkulutuksella on suora suhde vesilaitosten talouteen ja tätä kautta erilaisten vesimaksujen suuruuteen: Koska vesilaitokset saavat suurimman osan tuloistaan vedestä, niille on laskeneen kulutuksen myötä syntynyt lovi talouteen. Tätä lovea paikataan nostamalla esimerkiksi vuosittain perittäviä perusmaksuja.
Mikäli vedenkulutus putoaisi puoleen, niin vesihuoltomaksut melkein tuplaantuisivat.
– Mika Rontu
Karkeasti yksinkertaistettuna kyseessä on oravanpyörä, jossa kulutuksen väheneminen nostaa maksuja ja tämä puolestaan entisestään vähentää kulutusta.
Samanaikaisesti vesi- ja viemärijärjestelmien ylläpito ei ole halventunut. Mika Rontu arvioi, että peräti 80–90 prosenttia vesihuoltolaitosten menoista on niin sanottuja kiinteitä kustannuksia. Nämä kulut laitosten on maksettava, vaikka putkissa ei menisi tippaakaan vettä. Mukana ovat työntekijöiden palkat, putkistojen huoltokustannukset ynnä muut päivittäiset menoerät.
Syitä kulutuksen vähenemiseen on useita. Yksi näistä on se, että vesikalustetekniikka on kehittynyt. Esimerkiksi WC-pöntöt kuluttavat karkeasti ottaen puolet siitä vesimäärästä, jonka ne kuluttivat takavuosikymmeninä. Ihmiset myös lutraavat vedellä aiempaa säästäväisemmin. Vedenkäyttöön suhtaudutaan ekologisesti.
Vettä on tietenkin järkevää kuluttaa vain tarvittu määrä, mutta taloudellista säästöä veden käytön vähentämisellä on vaikeaa saavuttaa.
– Mikäli vedenkulutus putoaisi puoleen, niin vesihuoltomaksut melkein tuplaantuisivat. Säästämisen ilosta tässä ei välttämättä koidu mitään hyötyä, Mika Rontu sanoo. Hän kuitenkin muistuttaa, että lämpimän veden käytön vähentäminen säästää energiaa ja tämä voi tuoda myös taloussäästöä.
Vedenkulutuksen väheneminen ei ole pelkästään kotitalouksista riippuvaa, sillä myös teollisuus on onnistunut vähentämään kulutustaan. Lisäksi monet teollisuuslaitokset ovat siirtyneet käyttämään omia raakavesilähteitään.
2. Maan alla muhii velkapommi
Vesijärjestelmiin on piilotettu valtava korjausvelka. Jos asiantuntijoilta kysytään, tämä on tärkein yksittäinen ongelma vesihuollon alalla.
Vesilaitosyhdistyksen Mika Rontun mukaan korjausvelka alkoi syntyä 1990-luvun lamavuosien jälkimainingeissa, kun kunnat joutuivat säästökuurille. Tuolloin monet tärkeät verkostosaneeraukset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.
Meidän ei enää pitäisi lykätä selvää todistettua rakennusvelkaa tulevaisuuteen, vaan siihen pitäisi nyt tarttua.
– Tapio Katko
Noista vuosista velkataakka on vain paisunut ja putkiston ikä vanhentunut. Pahin on todennäköisesti vasta edessä, sillä suuri osa nykyisestä verkostosta on rakennettu 1970-luvulla. Tämän ikäluokan putket ovat vasta tulossa saneerausikään.
– Tämä on ykkösasia. Verkostoihin pitäisi useiden arvioiden mukaan laittaa rahaa 2–3 kertaa enemmän kuin tällä hetkellä laitetaan. Meidän ei enää pitäisi lykätä selvää todistettua rakennusvelkaa tulevaisuuteen, vaan siihen pitäisi nyt tarttua, Tapio Katko kehottaa.
Yksi Katkon mainitsemista asiantuntija-arvioista on maa- ja metsätalousministeriön tutkimus vuodelta 2008. Katko toivoo tiukempaa lainsäädäntöä, jotta saneerausurakkaan päästäisiin käsiksi.
– Lainsäädännössä pitäisi olla nykyistä selvemmät vaatimukset saneeraustarpeen osalta. Nykyisen vesihuoltolain vaatimukset eivät riitä, Katko sanoo.
Tällä hetkellä vesihuoltolaissa sanotaan seuraavasti: "Vesihuollon ja huleveden viemäröinnin maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset."
Suomalaisten vedestä maksama hinta on kallistunut ja kallistuu edelleen tulevaisuudessa.
Suuria syitä laskun kasvamiseen ovat vedenkulutuksen väheneminen sekä vesijohtoverkoston saneeraustarve.
Myös lainsäädännön tiukennukset ovat vaikuttaneet vesilaitosten asiakkailta perittävän korvauksen määrään.
Kuntien omistamat vesilaitokset perivät yhä suurempia maksuja vedestä. Suomen Vesilaitosyhdistyksen keräämien tietojen mukaan rakennuskustannusindeksillä korjattu keskimääräinen vesimaksu on lähes tuplaantunut vuoden 1994 taksaan verrattuna.
Vedenkulutuksesta maksettava hinta nousee tasaisesti, mutta kuluttajan näkökulmasta suurempi merkitys on erilaisilla kiinteillä maksuilla, joita vesihuoltolaitokset ovat ottaneet käyttöön ja korottaneet.
Mistä veden kasvanut hinta johtuu? Listasimme kolme syytä vesimaksujen kasvuun.
1. Vettä kulutetaan vähemmän
Vedenkulutus on vähentynyt reilusti 1970-luvun huippuvuosista. Tampereen teknillisen yliopiston dosentti Tapio Katko kertoo, että vielä vuonna 1974 vesilaitosten asiakkaiden vuorokautta kuluttama vesimäärä oli noin 340 litraa. Nyt vastaava luku on 240 litraa.
– Vähennys on dramaattinen. Löysät on otettu pois. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon kulutus voi jatkossa laskea, Katko pohtii.
– Kyllä tästä vielä varmaan joitakin kymmeniä prosentteja on varaa tinkiä, arvioi Suomen Vesilaitosyhdistyksen apulaisjohtaja Mika Rontu.
Vedenkulutuksella on suora suhde vesilaitosten talouteen ja tätä kautta erilaisten vesimaksujen suuruuteen: Koska vesilaitokset saavat suurimman osan tuloistaan vedestä, niille on laskeneen kulutuksen myötä syntynyt lovi talouteen. Tätä lovea paikataan nostamalla esimerkiksi vuosittain perittäviä perusmaksuja.
Mikäli vedenkulutus putoaisi puoleen, niin vesihuoltomaksut melkein tuplaantuisivat.
– Mika Rontu
Karkeasti yksinkertaistettuna kyseessä on oravanpyörä, jossa kulutuksen väheneminen nostaa maksuja ja tämä puolestaan entisestään vähentää kulutusta.
Samanaikaisesti vesi- ja viemärijärjestelmien ylläpito ei ole halventunut. Mika Rontu arvioi, että peräti 80–90 prosenttia vesihuoltolaitosten menoista on niin sanottuja kiinteitä kustannuksia. Nämä kulut laitosten on maksettava, vaikka putkissa ei menisi tippaakaan vettä. Mukana ovat työntekijöiden palkat, putkistojen huoltokustannukset ynnä muut päivittäiset menoerät.
Syitä kulutuksen vähenemiseen on useita. Yksi näistä on se, että vesikalustetekniikka on kehittynyt. Esimerkiksi WC-pöntöt kuluttavat karkeasti ottaen puolet siitä vesimäärästä, jonka ne kuluttivat takavuosikymmeninä. Ihmiset myös lutraavat vedellä aiempaa säästäväisemmin. Vedenkäyttöön suhtaudutaan ekologisesti.
Vettä on tietenkin järkevää kuluttaa vain tarvittu määrä, mutta taloudellista säästöä veden käytön vähentämisellä on vaikeaa saavuttaa.
– Mikäli vedenkulutus putoaisi puoleen, niin vesihuoltomaksut melkein tuplaantuisivat. Säästämisen ilosta tässä ei välttämättä koidu mitään hyötyä, Mika Rontu sanoo. Hän kuitenkin muistuttaa, että lämpimän veden käytön vähentäminen säästää energiaa ja tämä voi tuoda myös taloussäästöä.
Vedenkulutuksen väheneminen ei ole pelkästään kotitalouksista riippuvaa, sillä myös teollisuus on onnistunut vähentämään kulutustaan. Lisäksi monet teollisuuslaitokset ovat siirtyneet käyttämään omia raakavesilähteitään.
2. Maan alla muhii velkapommi
Vesijärjestelmiin on piilotettu valtava korjausvelka. Jos asiantuntijoilta kysytään, tämä on tärkein yksittäinen ongelma vesihuollon alalla.
Vesilaitosyhdistyksen Mika Rontun mukaan korjausvelka alkoi syntyä 1990-luvun lamavuosien jälkimainingeissa, kun kunnat joutuivat säästökuurille. Tuolloin monet tärkeät verkostosaneeraukset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.
Meidän ei enää pitäisi lykätä selvää todistettua rakennusvelkaa tulevaisuuteen, vaan siihen pitäisi nyt tarttua.
– Tapio Katko
Noista vuosista velkataakka on vain paisunut ja putkiston ikä vanhentunut. Pahin on todennäköisesti vasta edessä, sillä suuri osa nykyisestä verkostosta on rakennettu 1970-luvulla. Tämän ikäluokan putket ovat vasta tulossa saneerausikään.
– Tämä on ykkösasia. Verkostoihin pitäisi useiden arvioiden mukaan laittaa rahaa 2–3 kertaa enemmän kuin tällä hetkellä laitetaan. Meidän ei enää pitäisi lykätä selvää todistettua rakennusvelkaa tulevaisuuteen, vaan siihen pitäisi nyt tarttua, Tapio Katko kehottaa.
Yksi Katkon mainitsemista asiantuntija-arvioista on maa- ja metsätalousministeriön tutkimus vuodelta 2008. Katko toivoo tiukempaa lainsäädäntöä, jotta saneerausurakkaan päästäisiin käsiksi.
– Lainsäädännössä pitäisi olla nykyistä selvemmät vaatimukset saneeraustarpeen osalta. Nykyisen vesihuoltolain vaatimukset eivät riitä, Katko sanoo.
Tällä hetkellä vesihuoltolaissa sanotaan seuraavasti: "Vesihuollon ja huleveden viemäröinnin maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset."
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tällä hetkellä vesihuoltolaissa sanotaan seuraavasti: "Vesihuollon ja huleveden viemäröinnin maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset."
..ja lainata kunnanalibudjettiin rahaa
Kärsämäen vesilaitos on bumbattu enemmistön huonosti johdetun kunta-talouden vuoksi kuiviin, on vain ajan kysymys, että kuntakansalaiset joutuu subjentoimaan ylikalliita vesimaksujaan.