Terve, Miten muut epilepsiaa sairastavat on otettu vastaan työpaikalla ja millaista työtä teette? Olen kuullut että jossain työpaikoilla ollaan tosi ennakkoluuloisa.
Itselläni on helppo epilepsia ja olen vakinaisessa työsuhteessa laboratoriossa. Alusta lähtien siellä ollaan oltu todella enakkoluulottomia. Joku taisi sanoakin että entäs sitten, jokaisella on kuitenkin joku vaiva
Itselläni on helppo epilepsia ja olen vakinaisessa työsuhteessa laboratoriossa. Alusta lähtien siellä ollaan oltu todella enakkoluulottomia. Joku taisi sanoakin että entäs sitten, jokaisella on kuitenkin joku vaiva
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä ne työpaikalla tietää mitä vaivoja sinulla on? Ei kai ne kuitenkaan ole asioita, jotka ensimmäisenä tärskäytetään pöytään.
Kyllä epilepsiasta tulee kertoa, koska minulla ainakin, tämä näkyy myös ulospäin.
Vaikka kuinka lääkitystä on, ei kohtaukset pysy pois.
joten, kyllä minä ainakin täräytän tämän pöytään, jo paikkaa hakiessa.
pakkohan se on.
Suhtautuminen on ollut koko lailla luokkaa, valitettavasti et ole henkilö, jota me etsimme tähän työhön........
Jos sinulla on epilepsia ja silloin tällöin kohtauksia niin ehdottomasti pitää kertoa jo työhönotossa. Se on reilua myös tulevia työtovereita kohtaan. Ja on joitain tehtäviä jotka eivät kertakaikkiaan silloin sovi, esim. asiakaspalvelussa joku asiakas saattaa säikähtää kohtausta. Tuskin epileptikko itsekään kuvittelee kelpaavansa lentäjäksi tai lentoemännäksi, lennonjohtajaksi, bussinkuljettajaksi jne...
Entä kannattaako kertoa haastattelussa omasta epistä mikäli pysyy lääkkeillä kurissa tai saa kohtauksia vain öisin eikä saadut kohtaukset tai sairaus muuten vaikuta työhön? Mielestäni ei kannata, koska muuten tulee syrjityksi.
Epilepsiaa sairastava tietää rajoituksensa kyllä, niitä ei tarvitse heittää enää hänen kasvojaan vasten kuten yh76 tapauksessa on käynyt. Ikävää, että työhönottajat ja -valitsijat ovat olleet niin ennakkoluuloisia etteivät ole nähneet edessä olevaa ihmistä kykyineen ja mahdollisuuksineen. Rehellisyydestä näköjään sakotetaan nykyisin eikä sitä lueta hyveeksi :(
En ole koskaan työhönottotilanteessa kertonut sairaudestani, koska se on pysynyt lääkkeillä kurissa. Pomolle, työryhmälleni ja lähimmille työtoveille olen kertonut asiasta. Ja työpaikathan tiedetään... ns. huonot uutiset kulkevat nopeasti joten minun ei ole tarvinnut vaivautua kertomaan monelle. Mikäli joku on jotain halunnut tietää, olen vastannut hänen kysymyksiinsä mahdollisen kattavasti ettei mitään jäisi epäselväksi.
Aivan vihaksi pistää tyhmyytesi, mutta se on sairautesi. Mielestäni sinun täytyy kertoa tyhmyydestäsi työhönotossa heti. Epilepsia on pienempi haitta kun tyhmyys. Voisit ehkä tehdä asian eteen jotain? mm. sivistäisit itseäsi. Tuskin kuvittelet olevasi pätevä arvioimaan, että pitääkö epilepsiasta kertoa epilepsiaa sairastavan plsta? Näin kuitenkin teet ja osoitat tyhmyytesi. Vai kuvitteletko ehkä, että olet pätevä edes työhönottajaksi? Neuvoisin sinua lopettamaan kaikenlaisen toiminnan ja siirtymään "pakkosivistettäväksi". HÄPEÄ!
Rehellisyys on valtti ja et pystyisi kuitenkaan salaamaan, että jotain on vialla ja täten Sinun tapauksessa on pakko kertoa. Harmillista, jos et sen takia saa töitä.
Kerran erehdyin kertomaan työhaastattelussa sairaudestani ja vastaanotto oli uskomaton. Enpä ole kertonut sen jälkeen. Jää vielä hammashoitaja ilman töitä...
Noh mä olen kertonut yleensä työhaastattelussa että on epilepsia (olen siis hakenut kesätöitä) ja niissä paikoissa joissa oon kertonut ei oo ollut mitään ongelmaa asian suhteen.
Yhdessä paikassa en kertonut ja sain paikan. Mutta kuulin jälkeenpäin että yhdellä toiselle oli sanottu että vaikka kohtaukset on olleet vuosi poissa mutta ne voi tulla takaisin, joten ei oteta.
Sanoisin,että etenkään kesätöihin mennessä ei kannata kertoa. Tuo työhönottajan kommentti oli tyhmyyden ylistys.
Sairauteeni on aina suhtauduttu hyvin. Rajansa kaikella. Epileptikko oireettomanakin väsyy ja kohtaus saattaa tulla, vaikka on lääkitys. Sain viimeisen kohtauksen vuonna 1990. Tein liikaa töitä. Pyysin yhtä vapaata päivää. En saanut. Sain kohtauksen silloin. Sanoin itseni irti. Uudelleen koulutus jne. Kelan kautta ja sain uuden työpaikan valmistumiseni jälkeen.
Sairastan myös astmaa. Vaikeampi saada töitä. Työnantajat suojelevat ja valitsevat terveitä, kohteliaasti. Jos hiukankin pölyä ym, niin ei käy. Ymmärrän. Tuntevat ehkä sairauden paremmin. Epilepsian takia ei esteitä niinkään, ei ainakaan mun kohdalla, vaikka olisi aihettakin ollut...