Minua on jäänyt vaivaamaan asia koskien neitsyyden menettämistäni. Kaipaisinkin siihen asiallisia neuvoja, sillä asia todella vaivaa mieltäni.
Puoli vuotta sitten, 20-vuotiaana, tapasin miehen, jolle menetin sydämeni heti ensisilmäyksellä. Olin silloin neitsyt, koska olen ihminen, joka ei pysty seksiin ilman suuria tunteita, enkä ole aikaisemmin tuntenut minkäänlaista rakkautta muita kohtaan. Melko pian rakastelimmekin ja heti siitä lähtien myös seksielämämme on ollut ihanaa seurustelun ohella.
Ainoa ongelma on kuitenkin se, että en saanut kerrottua hänelle olevani neitsyt, koska sillä ei tuntunut siinä vaiheessa olevan minkäänlaista merkitystä. Näin jälkeenpäin asia on kuitenkin alkanut vaivata minua, sillä mieheni luulee minun olevan todella kokenut. Olen ollut miesten suosiossa aina ja baarissa miehiä riittää ympärilläni, mutta minua ei yksinkertaisesti ole kiinnostanut kukaan, olen aina uskonut kohtaloon ja siihen yhteen ainoaan oikeaan rakkauteen. Olen kyllä tapaillut useitakin miehiä, mutta jos edes suudellessa ei tunne mitään, miksi edes yrittää enemmän.
Mieheni itse on kokenut, hänellä on takanaan usean vuoden seurustelu. Hän kyselee usein entisistä suhteistani, mutta en ole halunnut kertoa, koska oikeastaan sellaisia ei edes ole. Hän ei ole lainkaan tietoinen siitä, että hän on ainoani, ja jotenkin tuntuisi oudolta sanoa se näin myöhään, mutta toisaalta, kun on tarkoitus olla yhdessä koko loppuelämä, ei haluaisi jättää yhtään salaisuutta välillemme. Toisaalta asialla ei varmastikaan ole kovin suurta merkitystä ja luulen, että se olisi hänelle vain suuri kunnia.
Nyt kysyn kuitenkin neuvoa teiltä. Tarvitseeko minun ottaa asiaa puheeksi enää? Miten itse olette toimineet vastaavissa tilanteissa, jos sellaisia on eteen tullut?
Tiedän kyllä, että ihmiset ovat erilaisia ja itse tiedän parhaiten mitä poikaystäväni asiasta ajattelisi, mutta silti olisi kiva saada asiasta keskustelua aikaan..
Puoli vuotta sitten, 20-vuotiaana, tapasin miehen, jolle menetin sydämeni heti ensisilmäyksellä. Olin silloin neitsyt, koska olen ihminen, joka ei pysty seksiin ilman suuria tunteita, enkä ole aikaisemmin tuntenut minkäänlaista rakkautta muita kohtaan. Melko pian rakastelimmekin ja heti siitä lähtien myös seksielämämme on ollut ihanaa seurustelun ohella.
Ainoa ongelma on kuitenkin se, että en saanut kerrottua hänelle olevani neitsyt, koska sillä ei tuntunut siinä vaiheessa olevan minkäänlaista merkitystä. Näin jälkeenpäin asia on kuitenkin alkanut vaivata minua, sillä mieheni luulee minun olevan todella kokenut. Olen ollut miesten suosiossa aina ja baarissa miehiä riittää ympärilläni, mutta minua ei yksinkertaisesti ole kiinnostanut kukaan, olen aina uskonut kohtaloon ja siihen yhteen ainoaan oikeaan rakkauteen. Olen kyllä tapaillut useitakin miehiä, mutta jos edes suudellessa ei tunne mitään, miksi edes yrittää enemmän.
Mieheni itse on kokenut, hänellä on takanaan usean vuoden seurustelu. Hän kyselee usein entisistä suhteistani, mutta en ole halunnut kertoa, koska oikeastaan sellaisia ei edes ole. Hän ei ole lainkaan tietoinen siitä, että hän on ainoani, ja jotenkin tuntuisi oudolta sanoa se näin myöhään, mutta toisaalta, kun on tarkoitus olla yhdessä koko loppuelämä, ei haluaisi jättää yhtään salaisuutta välillemme. Toisaalta asialla ei varmastikaan ole kovin suurta merkitystä ja luulen, että se olisi hänelle vain suuri kunnia.
Nyt kysyn kuitenkin neuvoa teiltä. Tarvitseeko minun ottaa asiaa puheeksi enää? Miten itse olette toimineet vastaavissa tilanteissa, jos sellaisia on eteen tullut?
Tiedän kyllä, että ihmiset ovat erilaisia ja itse tiedän parhaiten mitä poikaystäväni asiasta ajattelisi, mutta silti olisi kiva saada asiasta keskustelua aikaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö miehesi huomannut neitsyyttäsi kun ekalla kerralla oli immenkalvo vastas. Vai oletko sitä ihanaa naistyyppiä,jolla on isot sisemmät häppärit näkyvissä,eikä immenkalvo tunnu ekalla kerrallakaan ollenkaan?
Mielestäni on turhaa nyt jälkeenpäin enää pohtia sitä,että oot ollu neitsyt ekalla kerralla. Ne on menneen talven lumia. Eikä muutenkaan. Jos ei mies tunne sitä kaluunsa,hyvä niin.Mitä siitä kertoilemaan. Pääasia, että teillä menee hyvin ja rakasteleminen on makeeta. Eläkää tätäpäivää.
...kerro ihmeessä! Et sinä voi antaa hänen luulla jotain olematonta, varsinkin kun hän on ainoasi. Luultavasti hän haluaisikin tietää sen.
Kerro ihmeessä hänelle siitä. Niin mäkin tein omani kanssa... Tosin kerroin sen jo kun alettiin tapailemaan et hei mä en sit osaa mitään ja oon ihan kokematon miesten kanssa. Mulla oli ikää silloin 20 vuotta. Ei se sitä miestä haittaa ollenkaan, päinvastoin. Ehkä se sulle tuhahtaa, et miski sä et aikasemmin kertonut, mut jos se tosiaan sua rakastaa niin se ei haittaa. Ja kun olet kertonu, ei asia enää vaivaa sua ja hops, se siitä.
Kyllä kokenut mies aina huomaa kuka on ensi kertaa, siinä on niin paljon puhumatonta tuntelmaa. Muuten immenkalvo on noin 80%:lla naisista, eli osalla ei sitä todellakaan ole.
Kirjoituksestasi päätellen ette tule olemaan yhdessä enää kovinkaan kauan - myrskyn merkit ovat jo rivien välissä.
Minusta se olisi hyvä kertoa. Nimenomaan siksi ettei sulle itselle jää sellainen tunne että on salaisuuksia välillänne. Pitäähän suhteessa tuntea toinen läpikotaisin. Siksi olen itsekin "laukonut totuuksia". Vähän tosin parisen vuotta jälkimainingeissa, mutta hyvä niin. Itsellä on parempi olla kun on rehellinen. Ja pystyy luottamaan toiseenki nkun tietää että toinen tietää sinut ja historiasi.
Ellei sulle sitten tule kompleksia siitä että et ole ollut muiden kanssa, mutta miehesi on. Sellainen voi kyllä raastaa niin että...... Mutta kaikkihan on ihan sinusta itsestäsi kiinni!
Tsemppiä! Kyllä varmaan miehesi ihmettelee mutat luulisi sen olevan vain hyvillään tiedosta.
Muille lukijoille: ei se immenkalvo juuri tiellä ole. Sehän voi venyä ja paukkua jo juostessa tai ratsastaessa tai muuten vain omista kokeiluista venähtää ;-)