sekä muutama pahnanpohjimmainen..
Täällä ne rypevät lätissään,
rakkautta ruinaten,
pateettisuudessaan piehtaroiden.
Niin kumisevat tyhjät rummut,
kuin kaipaajien sydämet, kiivaasti
pohjattomassa autiudessa kaikuen.
Missä ikävän mutavelli loppuu,
siellä yksinäisyyden juoksuhiekka alkaa,
eivätkä näennäisestä vapaudestaan,
anonyymipalstasta,
hullaantuneet ja päättömästi säntäilevät tonkijat
edes huomaa, kuinka hetteikkö nielee viimeisenkin.
Kuinka ironista onkaan, että siat säntäilevät
kuin päättömät kanat, lampaiden lailla
toisiaan seuraten. Ja vielä väittävät
ihmisiä olevansa.
Helmet on loppu,
palstan petollinen hiekka
täynnä vihdoin tyytyväisten
sikojen happamia raatoja
ja uskovien raiskaamia jumalia.
Minä lähden tyhjin taskuin,
käyn jumalten autioihin asumuksiin
ja kusen niiden lattioille.
Langetkoon kultainen sade päälle maan.
Täällä ne rypevät lätissään,
rakkautta ruinaten,
pateettisuudessaan piehtaroiden.
Niin kumisevat tyhjät rummut,
kuin kaipaajien sydämet, kiivaasti
pohjattomassa autiudessa kaikuen.
Missä ikävän mutavelli loppuu,
siellä yksinäisyyden juoksuhiekka alkaa,
eivätkä näennäisestä vapaudestaan,
anonyymipalstasta,
hullaantuneet ja päättömästi säntäilevät tonkijat
edes huomaa, kuinka hetteikkö nielee viimeisenkin.
Kuinka ironista onkaan, että siat säntäilevät
kuin päättömät kanat, lampaiden lailla
toisiaan seuraten. Ja vielä väittävät
ihmisiä olevansa.
Helmet on loppu,
palstan petollinen hiekka
täynnä vihdoin tyytyväisten
sikojen happamia raatoja
ja uskovien raiskaamia jumalia.
Minä lähden tyhjin taskuin,
käyn jumalten autioihin asumuksiin
ja kusen niiden lattioille.
Langetkoon kultainen sade päälle maan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja minä lähden kanssa
Siivoan sinun kusesi lattialta
Lohdutan yksinäisen sydämen
Nostan ihmisen tuolille istumaan ja kertomaan oman tarinansa
Sen tärkeän joka muuten jäisi kertomatta
Se jonka sinä luulit kylpevän lätissään
Minä nostan korkealle josta taivas näkyy
Ja hän saa siipiinsä tuulen
Luulitko ihmistä arvottomaksi silloin kun hänellä on vaikeaa?
Mihin jätit sydämesi kylmän huoneen
Kun taskustasi löytyi pilkkaa kärsiville
Ja taivaastasi sataa verta ?
Pylväs pyhimys keikkuu omissa sfääreissään. Jokainen sen huomaa ja hymähtää.
Raukka ei tajua pysyttelevänsä ihan samoissa maisemissa..
Voi, voi, unohdin tyystin yhdyssanan. Jokohan tulee noottia.
Ei taida juuri muita tyhjänä kumisevia rumpuja olla kuin runoilijamme sydän.
Hyviä runoja ei voi kirjoittaa ilman aitoa ymmärrystä ja rakkautta ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Se että korostaa vaan omaa ylemmyyttään ja halveksii toisia ei ole erityisen hyvä lähtökohta runolle. Siitä jää narsistinen kaiku.
Hyvä runo voisi olla jotain
Ja siellä helähti
Ruohikosta kuului ruokopillien nauru
Heinäsirkan jalkaa kutittaa
Eestaas eestaas
Nautat korvani kuumiksi
Vihreä hirviö lonkillasi