Kaunis kommentti meikkaamisen turhuudesta

kehuu eilistä harmaakalkkunahaavettaan kauniiksi. Ymmärrämmehän me kaikki Kalevia, että meikkaamaton harmaakalkkunakin kelpaisi hänelle kun hän ei koskaan ole päässyt naiseen käsiksi.

Kyynel vierähti silmäkulmaan lukiessani näin raittiin avauksen.

Typerät, turpa kiinni jo.

On ihan asianomaisen oma asia meikkaako vai eikö meikkaa.

Meikkiä ei kuitenkaan tarvitse kukaan, tarpeella ei meikkaamista voi puolustaa.

Mutta jokaisella meikkaajalla on oma syynsä siihen ja oikeus meikata, niin halutessaan. Jumalan suosiota ei kuitenkaan saa meikkaamisella eikä meikkaamattomuudella, sellainen ulottuvuus voi viedä harhateille, rakentamaan autuuttaan omavanhurskauteen, ajallisiin ja näkyviin asioihin.

Näin käy hyvin helposti, ihminen ei enään tyydykkään Jumalan armoon, vaan lähtee edelleenkehittelemään Jumalan täydellistä työtä, joka vanhurskauttaa syntiset USKON KAUTTA ilman omia ansioita. Jeesuksen uhri on syntiemme sovitus. Muita uhreja ei ole.

Oli ennen virsi!

"Sun elos on kuin tyhjä tomu tuoksu,
sun hekumas kuin liukas virran juoksu,
sun kaunistukses multa maalattu,
sun tavaras kuin savi silattu "

Noi ooi joku virsirunoilija asian nähnyt. Nykykirjoissahan tuota ei ole. Sama koskee muitakin "vähemmän mediaseksikkitä" virsiä. Rokahtavaa sen pitää olla ja helpostihengitettävää. Tosin uuteen virsikirjaan en seipälläkään koske. Koraalivirsikirja painettu ennen sotia riittää tarpeisiin !!