Nämä kaksi termiä saattavat mennä joillakin sekaisin.
Nykysuomen sanakirja:
ARMO = "Jumalan osoittama ansaitsematon rakkaus."
KILVOITELLA = "Pyrkiä elämään hurskaasti ja nuhteettomasti."
Uskovaisen ihmisen kilvoittelun elementteinä voidaan vielä todeta: rehellinen elämä, toisten huomioon ottaminen, kieltäymykset, rukous, paasto, Raamatun tutkiminen.
Ihminen voi pelastua vain Jumalan ARMOSTA. Pyhän Hengen työn seurauksena tapahtuva ihmisen uudestisyntyminen (kso. Joh. 3 JeesusNikodeemus) perustuu yksinomaan Jumalan armoon. Siinä me emme voi omalla kilvoituksellamme viedä asiaa yhtään eteenpäin. Meidän osamme on USKOA JEESUKSEEN ja tämän uskon seurauksena meihin kohdistuu JUMALAN ARMO. Tämä kombinaatio vie meidät sisälle pelastukseen ja Jumalan lapseksi. Meihin kohdistuu se lahjavanhurskaus, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut jokaista ihmistä varten. Tämä tarjous ei vain kelpaa läheskään kaikille.
Sola fide, sola gratia - yksin uskosta, yksin armosta.
Ef. 2:
"8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Mikä on KILVOITTELUN rooli?
Uskovaisen ihmisen uskon kilvoittelu on mm. erilaisten valintojen tekemistä ja kiusausten torjumista. Tällä kilvoittelulla me haluamme säilyttää sen kallisarvoisen uskon, jonka olemme erään kerran saaneet kohdallemme omistaa.
Jos meidän uskomme on juurtunut vahvalle Kristus-kalliolle, niin silloin me olemme vahvoja myöskin kilvoituksessa ja pystymme torjumaan helpommin sielunvihollisen juonet ja myrkkynuolet. Paavali puhuu siitä varustuksesta, jolla meidän tulisi olla varustautuneita tässä hengellisessä sodankäynnissä. (kso Ef. 6: 11-17).
Joskus kilvoittelusta opetetaan vinoutuneesti siten, että ihmisen ohimossa pitää olla sisäisesti kirjoitettuna tikkukirjaimin sana "SYNTI". Tämä sana sitten ohjaa hengellistä opetusta ja ihmisen elämää. Tällainen lapsena alkanut ja vinoutunut kilvoittelu-opetus, jossa ARMO jää taustalle ja SYNTI saa vallan, saavuttaa pahimmassa tapauksessa sellaisen kliimaksin, että ihminen alkaa pelätä jokaista ajatustaan ja askeltaan:
Hän ei uskalla elää.
Paavalikin korostaa opetuksessaan kristityn ihmisen ja uskovaisen iloa sekä vapautta. Oikeanlaista vapautta.
Fil. 3:1
"Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa!"
Fil. 4:4
"4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"
Gal. 5:1
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
2.Tim. 4:7
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt."
Nykysuomen sanakirja:
ARMO = "Jumalan osoittama ansaitsematon rakkaus."
KILVOITELLA = "Pyrkiä elämään hurskaasti ja nuhteettomasti."
Uskovaisen ihmisen kilvoittelun elementteinä voidaan vielä todeta: rehellinen elämä, toisten huomioon ottaminen, kieltäymykset, rukous, paasto, Raamatun tutkiminen.
Ihminen voi pelastua vain Jumalan ARMOSTA. Pyhän Hengen työn seurauksena tapahtuva ihmisen uudestisyntyminen (kso. Joh. 3 JeesusNikodeemus) perustuu yksinomaan Jumalan armoon. Siinä me emme voi omalla kilvoituksellamme viedä asiaa yhtään eteenpäin. Meidän osamme on USKOA JEESUKSEEN ja tämän uskon seurauksena meihin kohdistuu JUMALAN ARMO. Tämä kombinaatio vie meidät sisälle pelastukseen ja Jumalan lapseksi. Meihin kohdistuu se lahjavanhurskaus, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut jokaista ihmistä varten. Tämä tarjous ei vain kelpaa läheskään kaikille.
Sola fide, sola gratia - yksin uskosta, yksin armosta.
Ef. 2:
"8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Mikä on KILVOITTELUN rooli?
Uskovaisen ihmisen uskon kilvoittelu on mm. erilaisten valintojen tekemistä ja kiusausten torjumista. Tällä kilvoittelulla me haluamme säilyttää sen kallisarvoisen uskon, jonka olemme erään kerran saaneet kohdallemme omistaa.
Jos meidän uskomme on juurtunut vahvalle Kristus-kalliolle, niin silloin me olemme vahvoja myöskin kilvoituksessa ja pystymme torjumaan helpommin sielunvihollisen juonet ja myrkkynuolet. Paavali puhuu siitä varustuksesta, jolla meidän tulisi olla varustautuneita tässä hengellisessä sodankäynnissä. (kso Ef. 6: 11-17).
Joskus kilvoittelusta opetetaan vinoutuneesti siten, että ihmisen ohimossa pitää olla sisäisesti kirjoitettuna tikkukirjaimin sana "SYNTI". Tämä sana sitten ohjaa hengellistä opetusta ja ihmisen elämää. Tällainen lapsena alkanut ja vinoutunut kilvoittelu-opetus, jossa ARMO jää taustalle ja SYNTI saa vallan, saavuttaa pahimmassa tapauksessa sellaisen kliimaksin, että ihminen alkaa pelätä jokaista ajatustaan ja askeltaan:
Hän ei uskalla elää.
Paavalikin korostaa opetuksessaan kristityn ihmisen ja uskovaisen iloa sekä vapautta. Oikeanlaista vapautta.
Fil. 3:1
"Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa!"
Fil. 4:4
"4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"
Gal. 5:1
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
2.Tim. 4:7
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haluaisin kuitenkin lisätä uskon määritelmään vielä sen seikan, että usko on kokonaisuudessaan Jumalan työ. Ihminen ei voi tehdä siinä mitään muuta kuin ottaa vastaan.
Kilvoittelu on todellakin ihmisen toimintaa, joka tähtää uskon säilyttämiseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että uskovainen ihminen on yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen (simul justus et peccator). Tämä tarkoittaa sitä, ettei uskovainenkaan kykene synnittömään elämään, vaan on jatkuvasti vain Jumalan armon varassa. Emme usko kenenkään "kehittyvän" uskossaan siten, että hänestä tulisi vähitellen vähemmän syntinen. Tässä eroamme mm. niin sanotuista vapaista suunnista, jotka korostavat pyhitystä, eli uskovaisen kehitystä kohti synnittömyyttä.
Myös jokainen uskovainen on pysyvästi perisynnin alainen ja voi turvata ainoastaan lahjana annettuun vanhurskauteen, jonka perusteella Jumala näkee meissä Jeesuksen ansion, ei omaa syntisyyttämme.
Suunnista 1) synnittömyyttä kohti 2) syntisyyttä kohti valinnet sinäkin ensimmäisen?
Pointti on vain se että ihminen ei omasta lihan voimastaan pysty synnittömyyteen vaan kun uskovaisen huomio ja mielenkiinto on Jumalassa ja Rakkaudessa (koska kun on makuun päässyt niin se tuntuu paremmalta kuin ) niin synninteko jää vähitellen automaattisesti vähemmälle.
LAHJAVANHURSKAUSOPPI:
Asenne Jumalaan: Kunnioittava
Asenne pahaan: Hylkivä
Hengellinen tila: Hengen vapaus
Hengellinen perusmotivaatio: Rakastamisen tarve
Pyhityselämä: Hengen pyhitys
Suhde Jumalaan ja Jeesukseen: Läheinen
Suhde itseen: Hyväksyvä
Suhde lähimmäiseen: Rakastava
Hengellisen elämän laatu: Lepo ja yltäkylläisyys
ANSIOVANHURSKAUSOPPI:
Asenne Jumalaan: Kunnioittava
Asenne pahaan: Hylkivä
Hengellinen tila: Lain alaisuus
Hengellinen perusmotivaatio: Kelpaamisen tarve
Pyhityselämä: Lihan pyhitys
Suhde Jumalaan ja Jeesukseen: Etäinen
Suhde itseen: Vaativa
Suhde lähimmäiseen: Vaativa
Hengellisen elämän laatu: Ponnistelu ja riutuminen
Jokainen uskovainen voi miettiä kohdallaan, kumpaan ryhmään kuuluu.
Kol. 1:27
"Kristus teissä, kirkkauden toivo."
Gal. 2:20
"ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."
Tähän täytyy sanoa: Aamen!
On JEESUKSEN SYNNITTÖMYYS, päällemme puettuna kasteen kautta:
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27)
Kilvoitus on tässä elämässä pyrkiä syntiä välttämään sillä:
" Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä. (Tiit. 2:11)
=> Mutta ainoa mahdollinen synnittömyys on KRISTUS, päällemme puettuna!
Hänhän opetti Johannekselle: "Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää KAIKKI VANHURSKAUS!"
Kaleva lehdessä oli tutkimus uskonnoista ja siina todettiin että lähes 100% maailman uskonnoista perustuu ihmisen kehittymiseen pyhemmäksi ja pyhemmäksi
eli töillä ja omilla ansioilla suuri rooli
http://personal.eunet.fi/pp/james/minttu/gratia.html
-Yksi lause/käsityksesi kaipaa oikaisua:
"Meidän osamme on USKOA JEESUKSEEN ja tämän uskon seurauksena meihin kohdistuu JUMALAN ARMO." (Melperi)
=> Yhtäkkiä katsottuna asia voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta syvemmin ajateltuna kyseessä on varsin suuri/vakava asia. Nimittäin armo ei kohdistu meihin uskomme "SEURAUKSENA", vaan ennen uskomistamme!
Armo kohdistui meihin jo ennen syntymäämme ja ennen uskoammekin:
"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan JUMALATTOMIEN edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, KUN ME VIELÄ OLIMME SYNTISIÄ, kuoli meidän edestämme." (Roomalaiskirje 5:6)
"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka VANHURSKAUTTAA JUMALATTOMAN, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4:5)
Koska Kristus on kuollut "jumalattomien edestä" ja säätänyt sovintosaarnan että Hänen kuolossaan kaikki ovat armahdetut ja sovitetut, tarkoittaa se että Jumalan armo kohdistuu ilman eroitusta JOKAISEEN MAAILMAN IHMISEEN, uskoipa tämä vielä tai ei! Pelastuminen on eri asia; -en sano että ilman uskoa mennään taivaaseen!
Mutta ARMO koskee ihan jokaista ja järjestys ei mene sillä tavalla että armo koskee meitä vain uskomme "seurauksena", vaan Kristuksen ARMO koskee jokaista ihmistä erotusta tekemättä ja jokainen saa USKOA TÄHÄN ARMOON!
Se on vapauttavaa että uskoni ei ikäänkuin "hanki" armoa Jumalalta joten minun ei myöskään silloin tarvitse mitata itselleni armoa uskoni määrän mukaan, niiinkuin kai useimmiten tehdään ja sitten kun usko häilyy tai on koetuksella niin ei uskota ARMOONKAAN. Silloin joudutaan salakavalasti lain tielle jossa armoa mitataan itselle (ja ehkä toisillekin) oman uskon määrän mukaan.
Mutta useimmilla on heikko usko tai ei ole voimaa uskoa lainkaan ja heidän on vaikeaa uskoa armoa kohdalleen juuri tämän takia etteivät löydä itsestään sen paremmin uskoa kuin kilvoitustakaan. Halu olisi ja kaipaus saada olla Jumalan lapsena hyvällä omallatunnolla, mutta uskon määrä tai laatu muodotuu esteeksi ja mittapuuksi. En väitä että kukaan tahallaan niin ajattelisi, mutta niin se vain on!
Eikö ole toista kun saarnataan EVANKELIUMIA että sinä olet vapahdettu! Minä olen vapahdettu! Jumala on "vanhurskauttanut JUMALATTOMAT"!
Niinkuin Roomalaisepistola saarnaa, niin meidät on jo "jumalattomina ollessamme armahdetut"! Ei vasta uskoviksi tultuamme! Vaan me USKOMME tähän armahdukseen että meidät on "vanhurskautettu jumalattomina ollessamme" ulkopuolella oman tahtomme, pyrkimystemme ja ratkaisujemme!
Tämä on EVANKELIUMI! joka jokaisen on helppoa uskoa koska se ei VAADI mitään eikä mittaa itselleen armoa oman uskon tai kilvoituksen mukaan, vaan ainoa kriteeri millä se mittaa armoa itselleen, on tuo Kristuksen armotyö joka kohdistuu kaikkii maailman ihmisiin ja tapahtui jo 2000 vuotta sitten Golgatalla ristin kivuissa.
PELASTUMINEN=> on taas eri asiansa kokonaan, sillä jos ihminen ei usko tähän armoon, hän ei pääse taivaaseen, eikä voi pelastua vaan hän joutuu armahdettuna, sovitettuna, EVANKELIUMIA KUULLEENA; -ehkä jopa KASTETTUNAKIN (!) kadotukseen koska hänelle ei kelvannut uskoa ILMAISEEN lahjaan!
Tarkoitukseni ei siis ollut saivarrella, eikä piikitellä vaan kiinnittää huomiota tärkeään asiaan :-)
Ajatteles Melperi jos sellaisen omasta mielstään "huonon uskovaisen" tai sellaisen joka kilvoittelee heikosti ja epäonnistuneesti; -korviin kerrottaisiin että "kuule, ole huoletta! Jeesus rakasti sinua jo ennen uskoasikin ja sovitti kaikki sinun syntisi joten niiden anteeksianto ei siis tule uskosi kautta, vaan saat uskoa ne anteeksi: SAAT! SAAT! Sinä olet ARMAHDETTU! Jeesus sen teki! Ja jos et jaksa uskoakaan, niin siltikin saat levätä Isän sylissä sillä "eksynyttä lammastansa Hän on aina säälinyt, tuonut laumaan armossansa, siinä sitä kärsinyt"!
Jumalan rauha on ymmärrystä ylempi!
Siunausta Melperi!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006266710
***Ihminen voi pelastua vain Jumalan ARMOSTA. Pyhän Hengen työn seurauksena tapahtuva ihmisen uudestisyntyminen (kso. Joh. 3 JeesusNikodeemus) perustuu yksinomaan Jumalan armoon. Siinä me emme voi omalla kilvoituksellamme viedä asiaa yhtään eteenpäin.***
avauksesta kertoo, että Jumalan armo kohdistuu jokaiseen ihmiseen myös ennen uudestisyntymistä, koska ilman sitä armoa ihminen ei voi uudestisyntyä. Kuten tuossa todetaan.