Olen tuntenut nykyisen miesystäväni reilun kaksi kuukautta. Heti alussa ekoilla treffeillä hän kertoi keskivaikeasta masennuksestaan: oli sen takia irtisanoutunut töistä ja tällä hetkellä sairaslomalla. Samoin kertoi olleensa neljä kertaa naimisissa ja viimeisin suhde loppui viime vuoden lopussa. Ja aina se on ollut hän joka päättää erosta.
Reilu viikko on ollut vaikeaa; en osaa suhtautua hänen masennuskauteensa koska en ole ennen ollut tekemisissä mielenterveyttä sairastavan kanssa.
Hän on etäinen; ei puhu.
Ei halua suudella eikä olla lähellä.
Ei tykkää että kosken häntä.
Koska hänellä on lääkitys sairauteensa niin seksuaalinen kanssakäyminen on lähinnä kaikkea muuta kuin perinteistä yhdyntää; hänellä ei seiso.
Pyysin tänä aamuna että hän pitäisi minua hyvänä ja tyydyttäisi minut vaikka sormilla mutta sain vastaukseksi että ei voi eikä pysty.
Samoin olimme kovia suutelemaan mutta viime torstaina hän torjui senkin sanoen että ei halua.
Onko tämä tyypillistä keskivaikeassa masennuksessa? Että rakastettuun ei halua olla yhteydessä?
Jotenkin epäilen että hän on kyllästynyt tähän suhteeseemme ja haluaa ehkä lopettaa.
Tutkin viikonloppuna tietokoneemme historiasivut ja hän on käynyt treffisivuilla sekä katsellut vuokra-asuntoilmoituksia.
Hän siis muutti luokseni vaikka olimme tunteneet vasta vajaan kaksi kuukautta.
Vaikeaa auttaa ja olla kun en tiedä mitä tehdä
Pyysin tänään että jos mennään yhdessä jonnekin asiantuntijan luokse kertomaan tilanteestamme.
Hän ei vastannut mitään
Onko täällä muita samassa tilanteessa? Suhteessa keskivaikean masennusihmisen kanssa?
Miten jaksatte?
Reilu viikko on ollut vaikeaa; en osaa suhtautua hänen masennuskauteensa koska en ole ennen ollut tekemisissä mielenterveyttä sairastavan kanssa.
Hän on etäinen; ei puhu.
Ei halua suudella eikä olla lähellä.
Ei tykkää että kosken häntä.
Koska hänellä on lääkitys sairauteensa niin seksuaalinen kanssakäyminen on lähinnä kaikkea muuta kuin perinteistä yhdyntää; hänellä ei seiso.
Pyysin tänä aamuna että hän pitäisi minua hyvänä ja tyydyttäisi minut vaikka sormilla mutta sain vastaukseksi että ei voi eikä pysty.
Samoin olimme kovia suutelemaan mutta viime torstaina hän torjui senkin sanoen että ei halua.
Onko tämä tyypillistä keskivaikeassa masennuksessa? Että rakastettuun ei halua olla yhteydessä?
Jotenkin epäilen että hän on kyllästynyt tähän suhteeseemme ja haluaa ehkä lopettaa.
Tutkin viikonloppuna tietokoneemme historiasivut ja hän on käynyt treffisivuilla sekä katsellut vuokra-asuntoilmoituksia.
Hän siis muutti luokseni vaikka olimme tunteneet vasta vajaan kaksi kuukautta.
Vaikeaa auttaa ja olla kun en tiedä mitä tehdä
Pyysin tänään että jos mennään yhdessä jonnekin asiantuntijan luokse kertomaan tilanteestamme.
Hän ei vastannut mitään
Onko täällä muita samassa tilanteessa? Suhteessa keskivaikean masennusihmisen kanssa?
Miten jaksatte?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Käyttänyt varmastikin SSRI-aineita tai vastaavia jo pitkään. Ne tuhoavat ihmisen sisältä päin tekemällä ihmisestä passiivisen, läsnäolemattoman, apaattisen, "tyhjän kuoren", vähän tuntevan ja siten vähän reagoivan ja niin edelleen.
Mitään keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta sairautena ei ole olemassa vaikka toki ihminen voi vetäytyvä olla, jos häntä painaa jokin. Sehän on sanomattakin selvää. Partnerisi kohdalla kuitenkin selvä selittävä päätekijä lienee psyykenkama(t) mitä hän käyttää.
Katso tai vielä parempaa katsokaa yhdessä (ehkä haluat katsoa ensin yksin niin ehdit pureskella asiaa hieman itse ensin) dokumentti Who Cares In Sweden (ainakin part 1) niin opit paremmin, kun että minä selittäisin. Asiaa tuntevat henkilöt selittävät mitä aineet tekevät ihmiselle ja miten se näkyy. Huomaat varmasti paljon yhteistä. Dokumenttisarja (3-osainen) on ilmainen ja se on nähtävissä osoitteessa http://www.whocaresinsweden.com/
Kaikkea hyvää teille ja osanotto molemmille siitä mitä miehellesi on tehty.
ssri-myrkyt ovat tuhonneet kaverin lopullisesti... pitkä tie terveeseen elämään takaisin... joka onnistuu vain myrkyistä luopumalla.
Lisätään nyt vielä, että tietenkin voi olla, että ei ehkä halunnutkaan muuttaa yhteen, on tullut toisiin ajatuksiin jne. mutta ylipäänsä mitä tulee rakkauselämään ja parisuhteisiin, psykiatriset aineet ovat tehokas tapa tuhota mikä tahansa suhde ja tulevaisuuden suhteetkin. Käyttäjät, kun eivät enää tunne mitään ja sekavuuden tilojen vuoksi tahtovat varmasti usein omaa aikaa. Tällöin oma kämppä ja rauha houkuttaa. Ilman kamojen vaikutuksia ja tai aivovaurioita tilanne voisi olla toinen. Sitä tietenkään emme voi varmuudella tietää. On pyrittävä arvioimaan sen tiedon perusteella mitä meillä on käytettävissä elämässä.
Mitä yritän tässä sanoa on, että on mahdollista, että vastaava tilanne olisi hänellä edess seuraavankin suhteen kohdalla ja seuraavan ja seuraavan, aineiden seurauksena. Mutta, kuten sanottua ei varmuudella voi tietää. Vaikka aineilla on hyvin iso roolien monien avioeroissa jne. jopa määrävä niin kyllä suhteiden tilanteissa muitakin tekijöitä on. Sanomattakin selvää. SSRI:t ja muu psyykenkama luo vaan todella surkean pohjan mille tahansa suhteelle.
Tässä on pahin tiedossa oleva aivovaurio, jonka ssri-myrkyt ovat aiheuttaneet;
https://fi.wikipedia.org/wiki/Germanwingsin_lento_9525
Lievempiä on sitten saatanallisen paljon;
https://ssristories.org/all-posts/
Andreas Lubitzin kohdalla ei ainakaan julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella voida arvioida mahdollista aivovauriota. Toki käytännössä vähän jokainen saa psykiatrisista aineista jonkin tasoisia aivovaurioita, mutta vaikea sanoa mikä Andreaksen tilannne oli. Ruumista ei saada koskaan tutkittavaksi, koska kaikki meni silpuksi osumassa.
Mitä tulee taas Andreaksen vetämiin psyykenkamoihin niin niinde yhteys tapahtuneeseen lienee kaikille asiaan perehtyneille ollut itsestään selvää jo ensimmäisestä uutisoinnista lähtien. Itse veikkasin heti, kuultuani, että kyseessä tahallinen teko, että lentäjä on vetänyt SSRI-kamaa tai vastaavaa. Osui oikeaan.
A Lubitz ei olisi tappanut 149 ihmistä ilman noiden myrkkyjen vaikutusta, On aivan yhden tekevää nimitetäänkö sitä aivovaurioksi tai muuksi, hän tappoi juuri noiden myrkkyjen avulla tai myrkkyjen vaikutuksesta johtuen 149 ihmistä.
Masentunut ja silti jaksaa treffailla outoo.....
Ihminen tarvitsee diagnoosin, jotta voisi saada hoitoa ja sairaslomaa. Hoito puolestaan on usein ainoastaan lääkitys. Tuskinpa on kahta ihmistä, joilla on sama diagnoosi, mutta jotka ovat samanlaisia. Joku toinen lääkäri saattaisi diagnosoida miesystäväsi toisin. Useat erot viittaavat siihen, että hänen ongelmansa ovat syvemmällä tasolla ja pitkäaikaisia.
Haluatko seurustella lähinnä kuolleelta lahnalta vaikuttavan tyypin kanssa? Alakulo tarttuu. Jos seurustelet ongelmatapauksen kanssa, niin ongelmat ovat sen jälkeen sinunkin ongelmia, ja ehkä saat omiakin. Äänestä jaloillasi, suhde ei kannata.
Olen toki itse hyvin haastava, mutta olen eronnut vastaavanlaisesta kuoleesta lahnasta kymmenkunta vuotta sitten. Hän haaveilee edelleen yhteen palaamisesta. Minä olen nähnyt hänen touhunsa parin vuosikymmenen ajalta, ja uskoa häneen ei ole. Siinä suhteessa täydensimme toisiamme pahimmalla mahdollisella tavalla. Eli kummankin yksittäisetkin ongelmat kohosivat vähintäänkin potenssiin kaksi. Koko suhde oli katastrofi.
Älä ole niin naiivi, että luulisit voivasi parantaa toisen. Tuhoat vain omankin elämäsi seurustelemalla sairaan ihmisen kanssa. Mutta kukapa kokemusta uskoisi - se täytyy kokea itse. Sitten jälkeen päin voi katua menetettyä nuoruuttaan, kadotettua aikaa, kuralla olevaa taloutta ja pahimmassa tapauksessa omaa menetettyä mielenterveyttään.
Olette tunteneet reilut kaksi kuukautta, asutte yhdessä ja teillä on jo yhteinen seksielämä.
Onhan sinun pakko ymmärtää, että ei sinun omakaan psyyke ole kunnossa. Tasapainoiset ihmiset ei vain yksinkertaisesti toimi tuolla tavalla!
Keskivaikeaa masennusta sairastava (oli lääkitystä tai ei) ei sairauden ollessa päällä ole sellaisessa kunnossa, että pystyisi tekemään pitkälle johtavia päätöksiä. Hän voi epätoivossaan takertua johonkin ihmiseen, mutta...
Miten olisi, jos kumpikin teistä yrittäisi ensin saada oman psyykkeenne kuntoon ja vasta sen jälkeen katsoisitte, sovitteko edes toisillenne.
eipä miulla ole mitään ongelmaa mielenterveyden kanssa koskaan ollut :)
miksi epäilet niin?
hän vaan tuntui heti niin sopivalle, oletko kuulut rakkaudesta ensisilmäyksellä
ja kyllä aikuiset ihmiset aloittavat seksinkin aika nopeasti seurustelun alussa
en tiedä miksi epäilet miun terveyttäni jne... haluan apua tähän miesystäväni sairauteen
Yleensä ihminen, jonka psyyke ei ole kunnossa luulee sen olevan kunnossa.
Kukaan meistä ei pysty analysoimaan itseään!
Ja se defenssi, ettei sinulla ole koskaan ollut ongelmia sen kanssa paremminkin kertoo niiden olemassaolosta kuin siitä, että niitä ei olisi.
Et menetä mitään vaikka käyt juttelemassa työpsykologin kanssa pari-kolme kertaa. Se ei tee kenellekään pahaa ja siitä on hyötyä kaikille, jopa täysin "terveelle".
En myös usko, että kukaan psyykkeeltään kunnossa oleva ihminen tulisi tällaiselle palstalle hakemaan apua tuollaiseen ongelmaan.
Rakkautta ensi silmäyksellä, täydellinen puoliso... ne kuuluvat satumaailmaan, ei oikeaan elämään. Yleensä nämä indikoi ihmisen puutteellisesta kyvystä erottaa todellisuus ja mielikuvitus toisistaan.
En todellakaan tuo tätä esiin pahalla ja olen itsekin ollut tuollaisessa maailmassa, jossa oli tosi rakkauksia, rakkautta ensi silmäyksellä, täydellinen pari... muutama kolhu elämän matkalla ja terapiassa käynti auttoivat sitten tulemaan oikeaan maailmaan, jossa ei ole mustavalkoisia asioita vaan värien täysi kirjo.
4 kertaa naimisissa.... hyvä ihminen, se kertoo paljon.
Olen ollut masentunut parisuhteettomuuddn takia, joten sellaisen saaminen olisi poistanut masennuksen.
En alkaisi suhteesee kuvailemasi miehen kanssa. Voisin olla kaveri. Mutta olemme erilaisia, joten joillekin kuvaamasi tilanne sopisi mainiosti.
Jätä se masentunut. Harmia vaan saat pidemmän päälle.
Mikä tuossa miehessä kiinnostaa..???? Kun suhde on tuota niin se on kuollut suhde.. sääli on sairautta. Jos aloittaja ihmettelee miehensä käytöstä niin..... ei mitenkään pahalla.... mutta ihmettelen kyllä myös itse aloittajaa..
Voin kertoa sinulle, että kohta olet sinäkin samassa veneessä. Tarpeeksi kauan kun yrittää auttaa toista, tarvitseekin itse kohta jo apuja. Onnea yhteiselle tiellenne. Nappia naamaan heti aamupalalla! Toivottavasti saamme pian kännykkälaturin, jolla voisi ladata isompiakin päitä.
Aloitus ja aloittajan vastaukset olivat aika ikävää luettavaa.
On edelleen aina välillä pysähdyttävää lukea mielenterveysongelmaisen kirjoitus, jossa hän käsittelee toisen mielenterveysongelmaa täysin kykenemättömänä näkemään omia ongelmiaan.
Ihmistä on mahdoton auttaa niin kauan kun hän näe/suostu näkemään ongelmien oikeaa syytä, itseään vaan näkee ongelmiensa lähteen toisissa.
Totta kai siitä "puolisosta" löytyy myös ongelmia, sillä ei psyykkisesti sairas päädy koskaan terveen kanssa yhteen vaan ainoastaan toisen sairaan.
Ainoastaan sellaisissa parisuhteissa, joissa psyykkinen sairaus toisella on alkanut vasta suhteen aikana saattaa löytyä pari, jossa vain toisella on psyykkisiä ongelmia. Kun ollaan naimisissa ja on lapsia, niin toisesta kannetaan vastuu kun hän sairastuu ...se on todella kunnioitettavaa!
Joskus nuorempana oli kiinnostusta auttaa muita kun sai oman psyykkeen lopulta kohtuulliselle mallille. Siperia kyllä opetti aika nopeasti, että tuulimyllyjä vastaan on täysin turha taistella. Niin kauan kun ihminen kokee ongelmiensa aiheuttajan olevan joku toinen, niin häntä ei pysty auttamaan.