En tunnista sua. En tiedä miksi ja miten sä tunnistat mut. Mutta jos niin teet, haluan kertoa etten ole päiväksikään unohtanut. En tiedä, voiko sua enää ikinä löytää, nähdä, saati koskettaa. Mutta mä uskon ja toivon ja - niin, mitä tää hulluus sitten on ellei rakkautta. Se tunne kun sen tuntee, ja se riipivä tunne kun pelkää menettävänsä, taas.
Arki on tunteja tunnin perään, suorittamista, huokailua ja iloja. Ne hetket kun ajattelen sua ovat mittaamaattoman lyhyitä tunkeutuen jokaisen huokauksen ja hymyn väliin. Silti niistä kertyy pidempi kuin päivä päivässä ja merkityksellisempi kuin matka ihmiselämää. Silmänräpäys toivoa kaiken tämän keskellä. Kiitos että tulit, kiitos että olet. Oltaispa joskus yhdessä. Siihen asti.
Arki on tunteja tunnin perään, suorittamista, huokailua ja iloja. Ne hetket kun ajattelen sua ovat mittaamaattoman lyhyitä tunkeutuen jokaisen huokauksen ja hymyn väliin. Silti niistä kertyy pidempi kuin päivä päivässä ja merkityksellisempi kuin matka ihmiselämää. Silmänräpäys toivoa kaiken tämän keskellä. Kiitos että tulit, kiitos että olet. Oltaispa joskus yhdessä. Siihen asti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todella kaunis aloitus, mutta onkohan harhaa. Olen oikeastaan miettinyt, että miksi kukaan olisi kenellekään mitenkään erityinen. Olisi vain pettymys jollekin, kun ei ole mitään muuta kuin tavallistakin tavallisempi eikä ehkä edes sitäkään.
Ja mä mietin, onko sillä oikeastaan väliä.. Että onko harhaa ja kuinka suurta. Mun ainutkertainen elämä. Yksi tavallinen unelma etsinnässä, sovitaanko vaikka niin.
V-ttuako sä täällä vielä roikut? Sano suoraan jos on jotain sanottavaa.
https://m.youtube.com/watch?v=utK_k5mZ-78
sydän tahtoo mitä tahtoo
Mä en muuten ole mikään haavekuva vaan ihan oikea ihminen.
Niin.. Kai sitä jokainen tulisi jotain suoraan sanomaan jos tietäisi kuka toinen oikeasti on, nimen tms. Oikeiden ihmisten luulisi tämän jo ymmärtäneen.
Tunnistaa voi monella tavalla. Oli harhaa tai ei.