Ajattelin vaan kysäistä, että tunteeko monet
outoja psykiatreja? Ja mielenterveysalalla toimivia. Mitä olen juttuja kuullut, niin heillä itsellään on eniten ongelmia... Kuka meitä hoitaa?
outoja psykiatreja? Ja mielenterveysalalla toimivia. Mitä olen juttuja kuullut, niin heillä itsellään on eniten ongelmia... Kuka meitä hoitaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
...heitäkin löytyy vähintään yhtä paljon kuin löytyy sisätautilääkäreitä/ hoitajia joilla on syöpä.
Minulla on 15 vuoden "ura" jos jonkinlaisesta psyk.hoidosta tässä maassa. Alalle sopivia ja oikeasti osaavia henkilöitä olen tavannut muistaakseni 4 kpl kaikkien näiden vuosien aikana.
Inhottavaa käytöstä hoitohenkilökunnan puolelta ja halveksuntaa sen sijaan on riittänyt =(
kaikki psykiatrit ovat enemmän tai vähemmän outoja kuten me jokainen. lääkkeitä on helppo kirjoittaa ,muun hoidon "päätteleminen, tekeminen" onkin sit arpapeliä. päättelemään toisesta ihmisestä jotain, pystyy melkein jokainen meistä, ,ja kirjoittamaan jutun hänestä "epikriisin". neuropsykologin testissä kävin oli lähinnä vitsi .
Eli: on, ja niin paljon, että sormet ei riitä laskemiseen.
Kyllä on vi*tumaisia hyypiöitä lähestulkoon kaikki, mieltentuhoajia ja sitä kautta elämäntuhoajia.. Onneksi tiedän kuitenkin yhden kohtuullisen hyvän psykiatrin.
Eli tähän mennessä tapaamieni hyvien psykiatrien/surkeiden psykiatrien suhde on n. 1/20!
tavannut kahden vuoden aikana neljä psykiatria. Yksi oli ns. normaali.
Näinhän se aina mutta laitetaan vähän faktaa. Psyk. alan hoitohenkilökunnalla ei sen enempää psyykisiä ongelmia kuin suomalaisilla keskimäärin, lähde on ihan stakesin. Yleislääkäreillä taas itsemurhariski kohonnut verrattuna muun ammattiväestön keskiarvoihin.
Minä kun katson asiaa toisesta vinkkelistä, niin uskoisiteko, että osastolla toimitaan mielenterveyslain mukaan ja ihan sen kirjainta noudatten. Lienee tuo purnaus pitäisi kohdentaa sitten lainsäätäjiin jos halutaan että esim pakkohoitokriteerejä löysätään/tiukennetaan eikä aina(tuo pitäis kirjoittaa isolla)heijasteta sitä paha oloa hoitaviin tahoihin. Luulen, että ne ongelmat yleensä alkavat ennen kuin niihin hoitaviin tahoihin joutuu törmäämään(vaikka joskus tuntuu, että esim skitsofrenia alkaa aina sen jälkeen kun on syyttä kadulta poimittu mielisairaalaan).
Se että ihmisiä sitä täälläkin ollaan aiheuttaa sen että hoitajallekin voi huono päivä sattua ja on hieman tiuskiva tms.
Tämä on siis osastolla työskentelevän yhden ihmisen kanta.
"Minä kun katson asiaa toisesta vinkkelistä, niin uskoisiteko, että osastolla toimitaan mielenterveyslain mukaan ja ihan sen kirjainta noudatten"
Emme usko (uskallanpa sanoa tämän monikossa, koska olen 100% varma siitä että useimmat muutkin ovat samaa mieltä siitä).
Minulla on henk. koht. kokemusta siitä ETTEI osastolla toimita mielenterveyslain mukaan.
Aivan niin, sinä katsot asiaa omasta, kokemattomasta vinkkelistäsi.
Älä siis kokemattomana sano mitään, kun et tiedä!
Mikäli hoitohenkilökunnalla ei ole sen kummemmin mt-häiriötä jota sitten muilla, niin eikös keskivertaisesti ottaen ihmiset ole melkoisen sairaita. Mielestäni hoitajien pitäisi olla keskivertoa terveempiä, jotta päätös hoidosta ja hoitotoimenpiteet olisi terveitä.
Se, että väittänet mielenterveyslakia noudatettavan, niin olemme jo eräällä toisella palstalla saaneet kaksi eri tulkintaa mt-laista pakkohoitoa määrittelevästä osasta. Viranomaisella on laintulkinnan vapaus, mutta mielestäni lääkärin pitäisi kyetä perustelemaan, että miten hoitokriteeri katsotaan täyttyneen. Miten potilas olisi priosrisointijärjestyksessä ensisijaisesti hoidon tarpeessa muihin potilaisiin nähden, mikä on selväkielinen sairauden nimitys ja miten hoidon ollaan katsottu toimivan.
Paheksun melkoisesti hoitotapoja. Suomessa on varmasti montakin huumeongelmaista yksihuoltajaa taikka itsepuolustus- ja sotilaskoulutuksen saanutta mielenterveysongelmaista henkilöä, jotka selviävät rikoksestaan ilman huomauttamista.
Pitänee paikkansa, että hoitajat ovat itse hyvinkin kärsivän oloisia. Sitä en voi arvella ovatko työnsä seurauksena taikka ennestään oirehtelevia. Mielestäni sairaalatunnelmaa pitäisi nykyaikaistaa ja keventää.
on ailahtelevainen luonne ja heikko itsetunto tms, ei tosiaan pitäisi alkaa hoitoalalle eikä ainakaan psykiatriselle alalle. Jos itseään tahtoo hoitaa, voisi hakeutua hoitoon, eikä opiskella psykiatriksi, psykologiksi tms.
Mulle esim. psykiatri sanoi, ettei ole kiinnostunut aspergereista eikä muistakaan käyttäytymishäiriöistä vaan ainoastaan oikeista mielenterveysongelmista. Mun mielestä ko. lääkäri on väärällä alalla, koska olen nimenomaan hoidettavana masennuksesta enkä aspergeristä tuolla mtt:ssä. Annoin kyllä nootia eteenpäin. Sen jälkeen se täti onkin kiuketullut mulle.
Hyväksyn toki, että hoidattavat itseään, mutta edellyttäisin todellakin, että hoitavat itseään. Ihmisestä on päälisinpuolin nähtävissä ja keskustelulla todennettavissa esim. kireys, joka voi johtua vaikkapa huonosta ruokavaliosta, alkoholin käytöstä, vähäunisuudesta taikka fyysisestä sairaudesta. Kaikki siis asioita jotka johtavat epätodelliseen ja harhaiseen maailmankuvaan. Sairaalassa on toki helppoa provosoida huono olo potilaisiin, "sairaita" kun kerta ovat.
Huononakin päivänä lääkärin olisi helppoa takistella faktatietoja ennen syyttelyjään. Osoitus huonosta hoidosta on se, että hoitajat ja lääkärit ei kykene hoitamaan omaa hyvää oloaan ja harhaisuutta esintyy hoitajissa enemmän kuin potilaissa.
Sairaalakäynti toteutuu monen kohdalla siten, että viedään huoleeton ihminen väkipakolla lukkojen taakse. Yllättävä tilanne voi itsessään jo aiheuttaa jotakin oireita. Sairaalassa vakuutellaan oireita, laitetaan pilleri suuhun ja pidetään lukkojen takana joitakin viikkoja. Kotiutetaan ihminen ja todetaan, että nyt voit kovasti paremmin. Tilanne on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa huollettu ja täysin toimiva auto viedään korjaamaan. Ajetaan auto pikapesusta läpi ja todetaan, että nyt toimii.
Ehkä psykiatriselle on epäselvää, että joillakin meistä on aivot ja terveys tallella. Onnistuneita elämänvalintoja ja tekoja ei voi tehdä kuin hyvinvoivana.
On tämäsuomi sitten vallan ihmeellinen maa; fgre6 siis uskoo että Terveydenhuolto-oppilaitokset tekevä psykologisia testejä (en väitä niitä kovin kattaviksi, muttakuitenkin) psykiatrian alalle hakeville jotta varmasti saadaan valittua sinne psykoottisia hoitajia ja laman aikana sairaalat kun pääsivät plokkaamaan hoitohenkilöstöä (tulijoita enemmän kuin paikkoja), niin ehdottomasti ne sairaaloiden johtajat palkkasivat töihin juuri ne psykoottise hoitajat sitä suuresta joukosta. Eikä siinä vielä kaikki.Suomen tk-lääkärit, poliisi ja lääninoikeudet sotkeutuivat juttuun ja alkoivat kirjoittamaan M1-lähetteitä, toimittamaan ihmiset väkipakolla sairaalaan ja lääninoikeudet jättivät tietenkin vielä valitukset huomioimatta. Ja miten tämä kohdentui juuri niihin mieleltään kaikkein terveimpään porukkaan? On tämä vaan pirun kumma maa tää suomi,tai sitten ei ole osalla kirjoittajista tuo sairaudentunto ihan kohdillaan ja/tai jäänyt se lääkitys käyttämättä Koittakaahn saada vähän realiteeteista kiinni
No on se saatanan kumma maa tämä suomi. Siis jotkut kirjoittajat täällä joutuvat kokemaan todella kummia; Siis heidän mukaan terveydenhuolto-oppilaitokset tekevät parhaansa jotta löytävät psykoottisia ihmisiä koulutettavaksi psyk.alalle ja työnantajat vielä valitsevat ne suuresta joukosta, kun vakinaistavat toimia/virkoja(No sehän se vasta edullista heille olisi). No sitten vielä on päässyt käymään niin, että teille huolettomille ja mielenterveydeltään huippukunnossa oleville käy niin, että ihan ilman syytä tk-lääkärit kirjoittavat M1-lähetteen, ja sitten se teitä vainoava osastonlääkäri tekee teistä M2-päätöksen jossa ehdotetaan pakkohoitoaja se pahin piru,eli apulaisylilääkäri/ylilääkäri vielä vahvistaa päätöksen ihan vain teitä kiusatakseen ja kaiken huipuksi se teitä jahtaava lääninoikeus hylkää valituksen,unohtamatta poliisia joka antaa vielä virka-apua. Varmasti psykoottista koko sakki.
Oliskohan mitenkään mahdollista, että ette sittenkään olisi niin tärkeitä ihmisiä tämmöisen koneiston aikaan saamiseksi, vaan kyse olisikin sitä sairaudentunnottomuudesta-syynä ehkä häpeä omasta sairaudesta, jota ei pitäisi tietenkään olla- ja tämän vuoksipyritään pahaa oloa sirtämän pois itsestä. Olisikohan sittenkin parempi syödä ne lääkkeet ihan ohjeen mukaan, oliskohan?!
Näyttää vietit tulevan perille miten sattuu, toisto ei tarkoituksellista.
...että aina kun puhutaan psykiatriaan erikoistuneista lääkäreistä ja hoitajista, sanotaan, että he ovat valinneet alansa siksi, että ovat itse mieleltään kipeitä ja pyrkivät hoitamaan ensisijaisesti itseään tuolla ammatinvalinnalla.
Mutta kukaan ei sano koskaan sisätauteihin yms. erikoistuneesta lääkäristä/hoitajasta, että sillä on varmasti joku syöpä tai hepatiitti kun on hakeutunut tuolle alalle...
Ottaen huomioon Suomen pienen asukasluvun ja mielenterveyspalveluiden laajuuden, niin eipä tarvitse olla sähkövalonkeksijä ymmärtääkseen, että kyseessä on jokin Neuvostoliiton aikainen sosiaalialistus. Saavutuksena vuosikymmenien mt-palveluiden laadusta on ahdistuneet ja ylistressaantuneet virkamiehet. Eivät pidä edes omistaan huolta.
Nykyaikaisella koulutusjärjestelmällä ei ole mitään kytköstä vanhempien lääkäreiden ja hoitajien toimintaan ja oppiin. Voihan kuka tahansa sairaustua taikka ajatua huonoon elämään koulutuksen ja työsopimuksen kirjoittamisen jälkeen. Potkujakaan on turha odottaa huonovointisuuden vuoksi (työehtosopimus) ja pitäähän virkaloiset toistensa puolia joka tapauksessa.
Elämänlaatu ei ole kaikille selvyys edes työssäollessa ja varmaa on se, että paremmat hakeutuvat parempaan työhön kuin lanttuhoitolaan.
Tilanne mt-hoidossa on lähes sama kuin työvoimatoimistossa, jossa virkailija kertaalleen vahingossa jopa myönsi, että asiakkaista ei haluta eroon, koska heidän oma toimeentulo on työttömistä riippuvainen. Hyvässä mt-hoidossa asiakas ei palaa hoitoon, koska hänen ongelmat on ratkaistu. Femakkolääkäreillä on jo ylipäätänsä täysi mahdottomuus puuttua positiivisesti miehen asioihin (ensimmäinen virhe) ja toisekseen kyseeseen tulee pulupään älykkyys ja kyvykkyys ratkaista päivästä toiseen onnistuneesti toisten murheita.
Mt-hoidossa onnistuneesta työstä puuttuu motivaatio ja kyvykkyys.
"Mutta kukaan ei sano koskaan sisätauteihin yms. erikoistuneesta lääkäristä/hoitajasta, että sillä on varmasti joku syöpä tai hepatiitti kun on hakeutunut tuolle alalle..."
Ehkäpä tuota asiaa ei voi verrata tähän asiaan? Mielensairaus ja fyysinen sairaus kun ovat molemmat eri asioita, kummallakin on oma, erilainen luonteensa.
"Mielensairaus ja fyysinen sairaus kun ovat molemmat eri asioita, kummallakin on oma, erilainen luonteensa."
Mielisairaus on psyykkisestä taikka fyysisestä syystä johtuvaa todellisuudentajun heikkenemistä.
http://www.tohtori.fi/termi.php3?terID=4695&termit=mielisairaus
Tutkimus maallikkona ajateltuna:
Aluksi pitäisi siis tutkia todellisuudentaju ja onko todellisuudentaju heikentynyt ja jos on, niin tämän jälkeen fyysinen terveys. Mikäli fyysisessä terveydessä on ongelmia, niin mielenterveyttä aletaan parantamaan fyysistä terveyttä parantamalla. Mikäli todellisuudentajussa taikka fyysisessä terveydessä ei ole huomauttamista, niin ihminen ei voi olla myöskään mielisairas.
"Aluksi pitäisi siis tutkia todellisuudentaju ja onko todellisuudentaju heikentynyt ja jos on, niin tämän jälkeen fyysinen terveys. Mikäli fyysisessä terveydessä on ongelmia, niin mielenterveyttä aletaan parantamaan fyysistä terveyttä parantamalla."
Näinhän sitä voisi helposti luulla. Tämän viestiketjun perusteella kuitenkin pelkkä ammatinvalinta näyttää riittävän diagnoosiksi...
Kokemukseni mukaan tarkkailu ollaan toteutettu ilman näyttöä todellisuudentajun heikkenemisestä taikka ilman, että oltaisiin tehty fyysistä lääkärintarkastusta. Sairaalassa ottivat verikokeen, josta kieltäydyin, mutta puolittain väkipakolla väänsivät neulkan suoneeseen siten, että käsivarteni oli mustelmilla viikon. Verikokeesta ei löytynyt poikkavuutta normeihin.
Eiköhän ammattilainen tässä asiassa ollut hieman pipipää?
...ei voi tehdä psykiatrista diagnoosia, mutta niiden avulla voidaan selvittää onko potilas syönyt lääkkeensä vai ei. Samalla nähdään onko hänellä jokin tulehdussairaus. Jos potilas on tahdosta riippumattomassa hoidossa, koe voidaan ottaa väkipakolla.
Kun tulee uusi potilas, jolla ei ole aiempia psykiatrisia hoitokertoja, tulee ensin poissulkea somaattiset syyt kuten aivokasvaimet yms.
Tarkkailu toteutetaan terveyskeskuslääkärin lähetteen perusteella ja sen aikana selvitetään juuri tuo näyttö todellisuudentajun heikkenemisestä. Eli tarkkailulähetteeseen riittää epäily psyykkisen terveyden heikkenemisestä.
Jos näyttöä ei neljässä vuorokaudessa löydy, potilas uloskirjoitetaan. Jos taas katsotaan, että potilas tarvitsee hoitoa, hoito jatkuu tapauksesta riippuen vapaaehtoisena tai tahdosta riippumattomana.
Jos kerran verikokeesikin oli normaali, ja tiesit sen, niin miksi yleensä vastustit? Sellainen vain vahvistaa käsitystä siitä, että asia pitää tutkia tarkemmin.
Tarkkailuun lähettävän lääkärin pitää olla jotakuinkin varma siitä, että pakkohoidon perusteet täyttyvät. Lähetteen tekevä lääkäri ei kyennyt osoittamaan tarvetta.
Verikoe otettiin tarkkailuaikana. Minulla ei ollut tuolloin, kuten ei tälläkään hetkellä lääkitystä. Verikokeesta näkee siltikin monta tärkeää tietoa, mutta koska en oireillut millään tavavalla, niin tuskin piilevää tulehdustakaan olisi. Veri on yksityisyyden ehkä tärkein elementti ja siksipä saan halutessani kieltäytyä puoskareitten kokeista. Käsitykseni mukaan yksityisyydensuojan vuoksi työpaikoilla ei saa tehdä tänäpäivänä edes huumetestiä.
Sairaanhoito ei liity mitenkään työpaikan huumetestauksiin (jotka muuten ainakin joillakin aloilla tod näköisesti tulee lakisääteisiksi), sillä verikokeen tuloksia käytetään vain hoitamiseen. Niitä ei toimiteta kolmasille osapuolille ilman potilaan suostumusta. Huumetestejä ei yleensä oteta automaattisesti ilman päihdetaustaa tai vahvaa epäilyä... Ja silloinkin ne yleensä otetaan virtsasta, koska huumetesti virtsasta on veritestiä halvempi.
Ja kyllä; tarkkailulähetteeseen riittää vahva epäily, joka perustuu potilaan haastatteluun ja käyttäytymiseen. Potilasta tapaamatta lähetettä ei voi tehdä. Laki on säätänyt tarkkailun maksimissaan neljäksi vuorokaudeksi. Tietyt verikokeet otetaan aina sairaalaan tullessa ihan rutiinitoimina. Jos niitä ei otettaisi ja osoittautuisi, että potilaalla onkin jokin vakava sairaus joka olisi näkynyt kokeissa... Kyllä taas riittäisi meteliä.
Laki ei nimeä vahvaa epäilyä tarkkailulähetteessä. Laissa lukee, että lääkärin on tutkitatva potilas ja mikäli hoitoon määrääminen on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, niin tuolloin lääkärin pitää kirjoittaa lääkärinlausunto (tarkkailulähete). Kolme (3) päivää vanhalla lääkärin lausunnolla voidaan ottaa sairaalaan ja viimeistään neljäntenä tarkailupäivänä pitää tehdä päätös kotiuttamisesta taikka hoidosta.
(miel. 9§, 10§)
Asiat joita lääkäri tuolloin käsitteli oli lähes kaksivuotta vanhoja ja älykkyydeltään lähes päteviä kun tämän asian jahkaaminen.
Sairaalarutiineista jankuttaminen on täysin turhaa, koska juuri-ikään kaksi tuttuani kuoli mystisellä tavalla. Toinen tappoi itsensä ja toinen sai "mystisen" (ennakoitavan) sairaskohtauksen. Olivat kumpainenkin ihmisiä jotka ei elämänsä aikana käyneet edes hammaslääkärissä. Mikä helkutti siinä on kun ihminen haluaisi pitää terveydestään jollakin tavalla huolta, mutta oman kotikylän lääkärit lähtevät provosoimaan mielenvikaisuuksiaan, aiheuttaen tilanteen jossa ei ole mitään halua varata aikaa lääkärille kun tietää saavansa sormen perseeseen hammas-säryn vuoksi.
...sanoa yhtään mitään kun en tunne tapauksia.
Olkoon kuinka ammattilaisia tahansa, niin "potilaissa" on tyytymättömyyttä enemmän kuin tyytyväisyyttä ja katsoisin hoidot ja hoitokeinot epäonnistuneeksi.
Hoitotyö tulee aina olemaan sellaista, varsinkin psykiatrinen, että kaikkia ei pystytä koskaan täysin auttamaan. Puhumattakaan, että miellyttämään.
Kuitenkin, laki vaatii hoitamaan, vaikkei kaikki potilaat hoitoa haluaisikaan. Hoidosta kieltäytyminen on laissa taattu oikeus, mutta syyntakeettoman, psyykkisesti sairaan ihmisen, joka ei kykene pitämään huolta itsestään, ollessa kyseessä laki sallii pakkohoidon. Hoitamatta jättäminen tuo pian syytökset virkavirheestä ja heitteillejätöstä.
Psykiatriset sairaudet ovat siitä ongelmallisia, että niiden syitä ei täysin tiedetä, kuten ei syövän ja HIV:kaan. Mutta hoitamatta ei voi jättää.
Psykiatriassa korostuu potilaan yksilöllisyys. Murtuneen luun hoitoon ja sydämen läppävian hoitoon on olemassa yleispätevät hoito-ohjeet ja käytännöt. Psykiatriassa ei, sillä jokainen potilas on erilainen ja tauti oireilee eri tavalla. Kaikille eivät sovi samat lääkkeet tai terapiamuodot. Jos psyykkinen oireilu johtuu vaikkapa kehitysvammasta tai fyysisestä sairaudesta, ei psyykenlääkkeistä ja terapioista ole välttämättä mitään apua.
Myös psykopaatteihin (Kyllä, heitäkin on. Mutta psykopaatit eivät välttämättä ole tappajia niin kuin elokuvissa.) on todella vaikea saada kontaktia.
Pakkokeinot perustuvat lakiin ja laki politiikkaan. Poliitikoksi pääsee vaikkapa muusikko taikka nytrkkeilijä, joten laki näiltä osin kuin käytetty vessapaperi. Kyseeseen tuleekin todellisuus siitä, että kuka on valmis toteuttamaan taikka tulkitsemaan omalla poliitiikallaan ja paskapaperillaan pakkokeinoja.
Auttaminen psykiatrisella on helposti kuin Aasian katstroffirahaston käyttö, jonka avulla pyritään hankkimaan ambulansseja katastroofialueelle, koska paikan päällä sairaskuljetus on huonoa. Seuraavaksi toteamme, että paikan päällä on mahdollisesti jopa tiet huonoja, joten rakennamme ambulansseille tien jota pitkin kulkea ja tämän jälkeen liikenteejakajia, liikennevaloja sekä korotettuja suojateitä. Eikä mene aikaakaan kun Niinistön pelastaneen tolpan vieressä on Suomalainen mieleneterveystoimisto moralisoimassa paikallisia huoria ja lomakohde muuttuu suomalaiseksi slummiksi ja tuolloin ei ole lomailijat taikka paikalliset mielissään.
Suomalainen järjestäytynyt mt-hoito pakkokeinoineen, suuri henkirikosmäärä, suuret itsemurhaluvut ja siltikin sairas ympäristö kertoo sen, että mt-hoidoilla ei saavuteta mitään.
Nykyisin puhutaan jo terveysfasismista. Tunnemme monia terveyteen vaikutavia seikkoja mm. päihteet, mutta psyykkistä hyvinvointia ei ehkä saavuteta edes päihteettömänä mikäli ihmiset eivät tule toimeen ja muutoinkin omalla fasismillamme pilaamme hyvinvointimme.
Hoitamatta ei voida jättää? Me voimme jättää hoitamatta ja hankkiutumatta ammattiin joka ei pelvele ketään. Me voimme luoda lain joka palvelee hyvinvointiamme.
...näköjään sen, että ainoa syy siihen, että ihmisiä joutuu psykiatriseen hoitoon on se, että jotkut kelvottomat lääkärit ja hoitajat päättävät erikoistua psykiatriseen hoitotyöhön... Juupa juu.
omalle kohdalleni sattui, että psykiatri halusi mun vaihtavan melko hyvin toimineen Efexorin Zoloftiin ja Rispedaliin. Edellinen lääkäri oli siis antanut aikanaan Efexorin, mutta tämän nykyisen mielestä se ei toiminut riittävän hyvin. Kun oli aikaisemmin syönyt Cipramilia, olin yrittänyt tappaa itseni; ilmeisesti SSRI lääkkeet ei mulle sovi. Lisäksi aspergerille ei suositella neurolepteja, paitsi aspergeriin perehtyneen psykiatrin vavonnassa. Ko. lääkärihän oli ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut aspergerista eikä, mistään muustakaan käyttäytymishäiriöistä.
Olo huononi Zoloftilla ja Risperdalilla selvästi, mistä kerroin lääkärille. Pitää vaan jatkaa, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.
Sitten yritin taas tappaa itseni ja muutenkin aloin sekoamaan sen verran, että avoni heitti pillerit vessanpyttyyn ja raahasi lääkäriin. Palasin takaisin Efexoriin ja nyt menee taas melko normaalista.
Siis mä ainakin kaipaisin yhteistyötä lääkärin kanssa ja sitä että ihan oikeasti kuunneltaisiin. Nyt tuntuu vaan, että olen yksi lääkärille yksi hullu muiden joukossa; pillereillä ne kaikki saa hiljaisiksi.
Tälle lääkärille olen edelleen F21 ja asperger nyt on sellainen muoti-ilmiö.
On se vaan kumma miten lääkäreissä on noita luupäitäkin, jotka eivät voi hyväksyä muiden lääkäreiden hyväksi havaittuja disgnooseja ja lääkityksiä. Jotkut vaan ovat niin helvetin tietäväisiä mielestään.
Olen pahoillani, että kohdallesi sattui tuollainen kyllä-minä-tiedän-sinun-parhaasi-olenhan-lääkäri-tyyppi.
Keskustelu meni hieman syvälliseksi ja joudun jatkamaan tässä ja olet aivan oikeassa. Kelvottomat hakeutuvat työhön jolla ei ole merkitystä. Nykymaailma on monessa muussakin asiassa hyvin erikoistunut, ei pelkästään lanttuhoidossa. Osalla meistä ei ole aikaa taistella pölvästien kanssa muutoin kuin työttömänä. Maailma jumittuu kaltaistenne hölmöjen johdosta pankkineidin ja raksatyömiehen välimaastoon mikäli typeryyttä ei lopeteta.
"Kelvottomat hakeutuvat työhön jolla ei ole merkitystä. Nykymaailma on monessa muussakin asiassa hyvin erikoistunut, ei pelkästään lanttuhoidossa. Osalla meistä ei ole aikaa taistella pölvästien kanssa muutoin kuin työttömänä. Maailma jumittuu kaltaistenne hölmöjen johdosta pankkineidin ja raksatyömiehen välimaastoon mikäli typeryyttä ei lopeteta."
Koska psykiatria ja alaan erikoistuneet kerran ovat niin kelvottomia ja merkityksettömiä, niin tehdäänpä jälleen kerran näin. Oletetaan hetki, että koko psykiatria lakkautetaan. Sinä saat kertoa mitä tarjoat tilalle.
Eli, tilanne on tämä: Psykiatriana tunnettu lääketieteen haara on lakkautettu. Alan ammattilaiset ovat siirtyneet töihin somaattisille osastoille. Osa on sanottu irti.
Koska psykiatrian lakkauttamisen myötä laista poistuu syyntakeettomuus, vapautetaan kaikki oikeuspsykiatrisessa hoidossa olevat välittömästi. Heidän asiansa on jo käsitelty oikeudessa, eikä laki salli kahta tuomiota samasta rikoksesta. Toisaalta he eivät enää ole syyntakeettomia, tällä verukeella heille ehkä järjestyy uusi oikeudenkäynti, jonka seurauksena on todennäköisesti vankilatuomio.
Psykiatriset palvelutalot lakkautetaan, joten kunta joutuu majoittamaan niiden asukkaat uudelleen tavallisiin vuokra-asuntoihin. Samoin loppuu psyykkisistä syistä eläkkeelle pääsy. Jo myönnetyiltä eläkkeiltä katoaa perusteet, joten kaikki psyykkisten sairauksien vuoksi eläkkeellä olleet siirtyvät työttömiksi työnhakijoiksi kortistoon. Ne potilaat, joilla on työpaikka voidaan aiemmin psykoosiksi kutsutun, sittemmin hölmöilynä pidetyn käytöksen vuoksi irtisanoa ihan laillisesti. Sairauden vuoksihan ei laki salli irtisanomisia, mutta hänhän ei ole enää sairas.
Myös päihdeongelmiin liittyvät diagnoosit poistuvat, sillä nekin kuuluvat psykiatriaan. Mutta todennäköisesti niille muotoutuu kokonaan uusi lääketieteen suuntaus.
...eli mitä sinä tarjoaisit tilalle? Vai tarvitseeko mielestäsi mitään tilalle? Rikoksiin syyllistyvät tuomitaan normaalisti vankilaan. Ne jotka eivät tee rikoksia saavat olla rauhassa ja elellä työmarkkinatuella ja sosiaalituella... Sillä en minä ainakaan palkkaisi ketään itsekseen puhuvaa ja välillä karjahtelevaa ihmistä firmaani jos olisin yrittäjä. Masentuneethan toki hoituvat. Heistä huolehtivat läheiset... Ja ne jotka eivät kestä elämää tappavat itsensä.
Tämäkö siis on mielestäsi oikea tapa menetellä?
Psykiatriaa ei tarvitse lopettaa, mutta pakkokeinot pitää lopettaa. Tuolloin psykiatriakin alkaa elämään markkinataloudessa ja lanttuhoidonkin pitäisi tehdä potilaille mielekkäitä asioita pärjätäkseen.
Syyntakeettomana mielisairaalaan tuomittu voi kärsiä jopa pidemmän ja kivuliaamman tuomion, jota vankilaan tuomittu. Mielisairaalassahan voidaan tuolloin pitää käytännössä siihen asti, että potilas katsotaan tervehtyneen.
Joitakin kertoja olen kuullut, että syyntakeettomana ollaan tuomittu siksi, että henkilö on nuori ja kotoisin hyvästä perheestä ja siksipä vankeus ei tule kyseeseen. Politisointi on mahdollista nykyisessä oikeusjärjestelmässä, jossa lautamiehillä on oikeudessa jokaisella yksi ääni. "Hyvästä" perheestä kotoisin olevat ovat melko varmasti joko johdateltu taikka painostettu kateuden vuoksi rikokseen. Mt-hoidon heikkous näkyy jälleen siinä, että tosiseikkoihin ei paneuduta siinä jossa todella mielisairata ei hoideta. Mikäli ihminen joutuu elämään jatkuvasti "väärinymmäretyn", painostuksen taikka häirinnän alaisena, niin sitähän joutuu tervekkin taistelemaan psyykkeensä kanssa, jotta rikoksen tunnusmerkistö ei täyty.
Normaalisti hyvinvointi syntyy fyysisestä terveydestä ja henkisiestä huolettomuudesta.
Kenelläkään ei ole edelleenkään näyttöä mielenterveyspalveluiden toimivuudesta. Joudumme siis aina, joka ainoassa tilanteessa arvioinnin kohteeksi. Arvioinneilla kyetään hyvin harvakseltaan osoittamaan pärjäämättömyyttä yhteiskunnassa. Niiltä osin jota pärjäämättömyyttä esim. läheisten toimesta pyritään osoittamaan, niin kyseessä voi olla jopa rikoksen tunnusmerkistön täyttävää virkamiehen harhaanjohdattelua. Potilaan ja lähipiirin kesken ollaan voitu siis sopia käytännön asioista jotain aivan muuta jota mt-hoidolle ilmoitetaan.
Se jota tulee mielisairaaksi katsotun henkilön työttömyyteen ja sosiaalisuuteen, niin todellisuudessa pahiten voivat henkilöt löytynevät edelleen työpaikoilta ja mitä varmemmin esimiesasemasta, jolloin huonovointisuus kostautuu jopa täysin terveisiin tekijöihin. Jorma Olillaa lainatakseni "tekijän pärjääminen yhtiössä riippuu tekijän uskollisuudesta yhtiötä kohtaan". Asioiden näin ollessa pahiten voivat aiheuttavat tuhojaan siihen asti, jotta saavat haluamansa aseman vaikka todellisuudessa ei kykenisikään tehtäviään hoitamaan. Ongelmat provosoituvat edelleen alaisiin.
Sairaseläkkeelle ja sairaalaan pääsyn ei tarvitse kulkea pakkokeinojen kautta. Voihan ihminen vapaaehtoisestikkin hakeutua mt-hoitoon ja mt-hoitoa voidaan myös tarjota muissa viranomaisissa. Nykyiseltään jopa työvoimatoimistossa tarjoavat mt-hoitoa ja perusteet ovat mitä useammin vieläkin sairaammaan virkailijan näkemyksissä asiakkaan hyvinvoinnista. Selvä toki on, että virkailija ei voi voida hyvin kun tämän perse tarvitsee oman parkkipaikan.
Arvionnit, joidenka mukaan esim. mt-lain pakkohoitoa käsittelevä osuutta käsitellään, tapahtuvat mitä useammin ennalta arvaamattomasti siten, että asiakkaan mahdollisuus puolustautumiseen heikkenee. Me emme edelleenkään tunne arvioitsijaa taikka tämän kyvykkyyttä käsitellä todellisuuteen kohdistuvia asioita taikka minkälaisia johtopäätöksiä tämä tekee "keskusteluista". Turhan jankkaaminen ja silmätikkuna olo aiheuttaa ahdistusta. Tarkoitus siltikin oli edelleen asiakkaan "auttamisessa"?
Samalla voimme keskustella vaikkapa työvoimaviranomaisten aktivoinneista mm. kurssituksista, harejoitteluista ja työllistämisistä. Ajatus mitä varmemmin on se, että saadaan ihminen pois kotoa, jotta mielikin kirkastusi. Kiva ajatus, mutta todellisuudessa vähätuloisen ja työttömän elämä ja pärjääminen perustuu isolta osin omaan kotityöskentelyyn, jolloin palveluiden ostamisen tarve vähenee ja rahat riittävät. Jokainen kurssilla taikka harjoittelussa oltu sekunti on pois tehokkaasta kotityöskentelyajasta ja työnhausta. Määräaikaisella työllistämisellä emme edelleenkää saavuta sitä hyvinvointia, joka vakinaisessa palkkatyössä saavutetaan.
Pärjääminen yhteiskunnassa, sisältäen työn, kotielämän ja opiskelun ovat perinteisesti olleet mt-hoidon perusteita. Vanhanaikaisuuksilla ollaan perinteisesti paisuteltu mahdollisia ongelmia ja annettu tarkoituksenmukaisesti väärä kuva perheen taikka henkilön todellisesta tilasta. Joku on joskus sanonut, että "jokainen stallaa omalla tyylillään" ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. baareissa notkuminen ei tarkoita päihdeongelmaa, vaan henkilö on hakemssa sitä samaa seuraa hieman vapaamuotoisemmin, jota virkamiehet haluaisivat antaa väkipakolla.
Päädymme lähes poikkeksetta tilanteeseen, jossa hoitoa vaativalla on itsellään niin kovasti ongelmia, että tällä on lähes pakkomielle puuttua toisen elämään ja epäkohdaksi katsomaansa asiaan. Kyseessä lähes aina politisointi ja moralisointi elämäntavoista.
Olin todella yllätynyt vuosituhanen vaihtuessa siitä miten meillä Suomessa edelleen ylläpidetään vanhanaikaista ahdistellusta mt-ongelmaiseksi ja hoidetuksi politiikkaa ja lööpeissä edelleen pyörivää "Tapani Kansan sairaus" systeemiä. Jokainen kyllä löytää oman tavan stallata ja mikäli jokin osapuoli pitäisi lukkojen taakse laittaa, niin itse ehdottaisin 7-päivää lehden mustamaalaus ja ahdistelu henkilöstöä ensimmäisenä pakkohoito ehdokkaana.
Ajatuksesi ovat ihan oikeasti hyviä. Uskon, että noissa ideoissa on joskus tulevaisuutemme. Pakkohoito ei ainakaan tällä seudulla, jossa asun ja työskentelen, ole ensimmäinen vaihtoehto. Aina jos suinkin mahdollista hoidetaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Tällä hetkellä se ei ikävä kyllä aina onnistu. En minä nauti siitä, että joudun rajoittamaan toista ihmistä työkseni.
Tulevaisuudessa uskon, että työmme muuttuu, silläkin saralla, että jossakin vaiheessa päättäjien on herättävä siihen, että nykyinen avohoitojärjestelmä ei toimi niin kuin pitäisi.
Tämän päivän psykiatrian arkea on ns. pyöröovi ilmiö. Ihmiset tulevat/tuodaan psykoottisina hoitoon. Heidät saadaan aika nopeasti kotiutettavaan kuntoon... Kunnes sama kierros alkaa alusta. Kotona tunnetaankin olo hyväksi, mitä se toki onkin. Hyvän olon myötä lääkitys jää... Ja oireet alkavat uudelleen.
Tähän on yksi suhteellisen merkittävä syy. Ihmiset eivät ole oivaltaneet sitä, että psykiatrisissakin sairauksissa on kyse sairaudesta ihan niin kuin syövässä, diabeteksessa tai keuhkokuumeessa. Sama ihminen sattaa hoitaa diabeteksen mallikelpoisesti... Mutta skitsofreniaan hän ei lääkkeitä syö. Psyykkiset sairaudet koetaan edelleen jonkinlaisina rangaistuksina tai kirouksina. Ne ovat tabuja. Psyykkisesti sairaita lapsia hävetään. Monet potilaat ovat kasvaneet häpeämään itseään. Osa syynä tähän on 1970-luvulla alkunsa saanut suuntaus, jossa ymmärrettiin lähes kaikkea... Mutta vanhemmat syyllistettiin.
Yksi olennainen muutos mitä tarvitsisimme on siis yleinen asennemuutos. Se on hidas prosessi. Nyt olemme suvaitsevaisempia kuin 1950-luvulla, 2010-luvulla olemme varmasti vielä pidemmällä.
Toinen seikka on se, että emme vielä tunne mielen tautien syitä ja syntyä kovin hyvin. Siinäkin suhteessa on edistytty paljon, mutta vielä riittää paljon työtä tutkijoille. Mutta kyllä tämä tästä suttaantuu.
Kaikesta huolimatta tämäkin duuni on tehtävä.
"En minä nauti siitä, että joudun rajoittamaan toista ihmistä työkseni."
"jossakin vaiheessa päättäjien on herättävä siihen, että nykyinen avohoitojärjestelmä ei toimi niin kuin pitäisi. "
Sinun ei ole välttämätöntä rajoitta toisen vapautta työksesi mikäli katsot tästä aiheutuvan haittaa potilaalle. Pakkohoidon kriteereissä on mainittu, että terveydentilan pitää huonontua hoitamatta jättämällä ja samaan aikaan muiden terveyspalveluiden pitää olla riittämättömiä taikka potilaasta pitää olla jokin vaara. Vaara pitäisi kyetä osoittamaan ja vapaudenriisto itsessään useimmiten pahentaa terveydentilaa.
"Tämän päivän psykiatrian arkea on ns. pyöröovi ilmiö. Ihmiset tulevat/tuodaan psykoottisina hoitoon. Heidät saadaan aika nopeasti kotiutettavaan kuntoon... "
Psykoosia esiintyy mt-alan ihmisissä enemmän jota potilaissa ja osoituksena psykoottisuudesta esim. tarkkailukäytäntö, jossa fyysisesti terve ihminen SULJETAAN SAIRAALAAN sisään ja EPÄILLÄÄN tämän sairastavan jotakin. Me tunnemme toki mielentautien syyn. Psyykkiset sairaudet johtuvat sitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja itseään, niin tämän vapauksien ja oikeuksien kuin fyysisten ja henkisten ominaisuuksien osalta, joten nykyisenkaltainen tarkkailu-pakkohoitojärjestelmä aiheuttaa enemmän murheita, jota hoidoilla saavutetaan hyvinvointia. Meillä jokaisella on jonkilainen näkemys ja suunitelma tekemisistämme ja monesti hoidoilla häiritään mielekästä ja normaalia elämää, tuolloin syntyy OIRE. Todelliset hoitoperusteet voivat olla siinä, että mt-hoitaja haluaa tutustua yksilöön ja hallita tämän käytöstä. Ongelmaksi voi tuolloin muodostautua jopa erimielisyys siitä, että potilas ei halua tulla tunnetuksi saati hallituksi.
"Hyvän olon myötä lääkitys jää... Ja oireet alkavat uudelleen. "
Kukaan ei ole koskaan kehunut lääkitystä hyvää olotilaa tuovaksi. Hyvää olotilaa voi kokea jopa ilman lääkitystä ja esim. psyykeläkkeiden ainut vaikutus jäänee mielen vääristäjäksi. Psyykelääkkeen nimitys pitäisi olla psykologinen lääke. Ihmiselle vakutetaan huonovointisuutta ja lääkkeen jälkeen hyvävointisuutta.
Eräässä viestiketjussa kinastelin jopa siitä, että voiko lääkityksen laiminlyönti olla pakkohoidon peruste. Jonkun mielestä voi olla, koska terveydentila huononee ilman lääkitystä. Onhan tämä aivan järkevästi ajateltu, mutta kukaan ei ole siltikään kyennyt osoittamaan sairautta ja lääkkeen tehoa sairauteen, joten lääkityksen laiminlyönti ei voi olla pakkohoidon peruste edes sillon kun kykenemme "lääkkeellä" taltuttamaan väliaikaisesti oireeksi katsotun asian.
"Tähän on yksi suhteellisen merkittävä syy. Ihmiset eivät ole oivaltaneet sitä, että psykiatrisissakin sairauksissa on kyse sairaudesta ihan niin kuin syövässä, diabeteksessa tai keuhkokuumeessa."
Mikäli skitsofreenia olisi olemassaoleva konkreettinen sairaus aivan kuten syöpä taikka diabeetes, niin sairaus kyettäisiin havainnollistamaan konkreettisesti ja jokaisessa asiassa aina silloin lääkettä ei syödä. Minäkin olen ollut tekemisissä todella vainoharhaisten, pahantuulisten ja jopa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Olennaisinta on ollut se, että nämä ihmiset ovat olleet fyysisesti terveitä, joten käytöstä ei voida selittää esim. diabeeteksellä. Tarkemmin pohtiessa ja henkilöä seuratessa on selvinnyt, että käytöksen takana on huono ruokavalio, periaatteliset ja mielekkään elämän kanssa ristiriitaiset elämäntavat ja vähäunisuus. Periaatteelista elämää voi olla vaikkapa virastoaikana työskentely ja "oikeaoppisen" ruokavalion noudattaminen, mutta ehkä tämä ei vain tuo konkreettista hyvinvointia ja ihmistä jurppii herätä joka arkiaamu 06.30.
Nii onhan mun tutul sellane psykiatri joka kirjottelee omiaan sinne papereihi "Haluu vapaaehtosesti jatkaa osasto hoitoa ja niin ees päin" Alkaa vituttaa ku se ei pääse hoidost pois