Osaakohan sitä ihminen koskaan olla tyytyväinen. Olen ollut aviossa 30 vuotta ja nyt on kahdeksas yhteinen koti menossa. Kahdeksan vuotta sitten ostimme maaseudulta vanhan omakotitalon ja "kommuuniasumisen" kaupungissa jälkeen paikka tuntui paratiisilta. No, paratiisi tämä edelleenkin on, olenkin sanonut, että seuraava asuinpaikka on hautuumaalla. Se aika on ohi, kun vaihdetaan kämppää kuin mustalainen hevosta.
Mutta silti, iltalenkillä koiran kanssa taas kerran katselin kadehtien kahta vastaavaa paikkaa. Niiden pihapiiriin kuuluu vanha navetta. Ai että, miten hyvää nikkarointitilaa niissä olisi, eikä olisi varastotiloista puutetta.
Mites sinulla, onko kaikki valmista vai vieläkö on haaveiltavaa asumiseen liittyen?
Kun mikään ei riitä
90
985
Vastaukset
Osaan olla tyytyväinen.
Elämä on kuljettanut ympäriinsä ja kaikenlaisia asumismuotoja on tullut koettua, kolhoosiasumisesta ja alivuokralaiskämpästä, maatilaan kivinavetoineen ja nyt ympyrä on sulkeutunut. Olen palanut juurilleni, lapsuudenkotiini, tämä on oma paratiisini.
Kova hinku laittaa kaikki paikat kuntoon, viimeksi ostin moottoroidun autotallin oven, jotain on vielä tehtävää... vanha omakotitalo on siitä omituinen otus, että kun yhden panet kuntoon, vieressä jo toinen paikka huutaa kohennusta.
Olen ajatellut, että asun tässä aikani ja sitten lennän joko hautausmaalle tai pikkiriikkiseen yksiöön lähelle terveyskeskusta ja kauppaa tai sitten ulkomaille lähemmäksi lapsiani.
Suunnitelmia ei voi kovin pitkälle tehdä, elämä on opettanut, sen kun elää vain.Juu, oikeastihan se on niin, että vaikka kuinka tyytyväinen olisi, niin onhan se otettava huomioon, että omakotitalossa ei loputtomiin välttämättä pärjää. Joku välipaikka "pehmeälle laskulle"voi vielä olla tarpeen.
Lapsuudenkotiini paluu ei ole ollut mahdollista, mutta hyvin juurtunut tänne uuteenkin paikkaan. Ja tosiaan, turha suunnitella, elämä tuo, elämä vie.11 vuotta sitten ostin paritalon 1200 neliön tontilla Helsingistä. Kuvittelin sitä paratiisiksi . Puutarha vie paljon aikaa ja huomiointia. Joskus muistelee yksiössä elettyä aikaa parempana - ihminen ei voi olla koskaan tyytyväinen.
Olen vaihtanut asuntoa aika usein.
Olen tyytväinen nykyiseen asumismuotooni.
Silti olen ajatellut vaihtaa kun nykyinen asunto on liian iso. Nykyisin ei asunnot tahdo mennä kaupaksi joten asun varmaan tässä vielä kauan.Niinhän se on ollut meilläkin, nykyistä asuntoa ennen keskimäärin kolme vuotta per asunto.
Edellisen asunnon vaihdon aikaan 2008 loppukesästä tuntui, että asuntokauppa tyrehtyi tyystin. Näytöillä hyvin hiljaista mutta ei tarvittu kuin se yksi tosiostaja.
Jospa se yksi tosiostaja löytyy sinunkin liian suurelle asunnollesi.entinenmiäs kirjoitti:
Niinhän se on ollut meilläkin, nykyistä asuntoa ennen keskimäärin kolme vuotta per asunto.
Edellisen asunnon vaihdon aikaan 2008 loppukesästä tuntui, että asuntokauppa tyrehtyi tyystin. Näytöillä hyvin hiljaista mutta ei tarvittu kuin se yksi tosiostaja.
Jospa se yksi tosiostaja löytyy sinunkin liian suurelle asunnollesi.Möin isohkon omistusasuntoni syksyllä 2009 hyvään hintaan. En enää osta omistusasuntoa tai toki ostan jos voitan lotosta ; )
korppis kirjoitti:
Möin isohkon omistusasuntoni syksyllä 2009 hyvään hintaan. En enää osta omistusasuntoa tai toki ostan jos voitan lotosta ; )
Varmaan sinulla omat syysi, miksi ei enää omistusasuntoa. Itselleni omistusasunto on tärkeä. Ja omakotitalo, vaikka vähän huonompikin, vielä tärkeämpi. "Kommuuni"asumisesta olen saanut tarpeekseni. Lähinnä luonteeni vuoksi jouduin aina taloyhtiön hallitukseen ja se homma on syvältä. Alun vuokrakämpissä taas lähinnä viihtyvyysongelmat tyydyttävän asumisen esteenä.
entinenmiäs kirjoitti:
Varmaan sinulla omat syysi, miksi ei enää omistusasuntoa. Itselleni omistusasunto on tärkeä. Ja omakotitalo, vaikka vähän huonompikin, vielä tärkeämpi. "Kommuuni"asumisesta olen saanut tarpeekseni. Lähinnä luonteeni vuoksi jouduin aina taloyhtiön hallitukseen ja se homma on syvältä. Alun vuokrakämpissä taas lähinnä viihtyvyysongelmat tyydyttävän asumisen esteenä.
Minäkin ulospäinsuuntautuneen luonteeni vuoksi jouduin aina taloyhtiön hallitukseen. Tässä vuokraytaloyhtiössä olen pitänyt etäisyyttä taloyhtiön juttuihin. Haluan olla vain yksi tavan vuokralainen.
korppis kirjoitti:
Minäkin ulospäinsuuntautuneen luonteeni vuoksi jouduin aina taloyhtiön hallitukseen. Tässä vuokraytaloyhtiössä olen pitänyt etäisyyttä taloyhtiön juttuihin. Haluan olla vain yksi tavan vuokralainen.
Minäkin muuttaisin vuokralle jos saisin asunnon myytyä. On vapaus muuttaa koska haluaa eikä ole huolta remonteista.
mielikki.mummo kirjoitti:
Minäkin muuttaisin vuokralle jos saisin asunnon myytyä. On vapaus muuttaa koska haluaa eikä ole huolta remonteista.
Oletko yrittänyt myydä? Minulle kävi aikoinaan säkä, ostaja mieltyi tyyliini sisustaa koska oli samanhenkinen vanhojen huonekalujen ystävä.
Tarvitaan siis vain se yksi joka innostuu ja silloin pitää osata pitä kiinni ostajaehdokkaasta.
Nykyinen asuntoni on kaupungin keskustassa. Mökkini noin viiden kilsan päässä, joten lääniä on toki asua.
Luin ketjua ja huomasin, että illalla aloitetttu ketju ja ketjun kommentointi pysyi asiassa aina aamuun asti ; )- utelia
korppis kirjoitti:
Möin isohkon omistusasuntoni syksyllä 2009 hyvään hintaan. En enää osta omistusasuntoa tai toki ostan jos voitan lotosta ; )
Miten sijoitit rahat?
Jos mikään ei riitä, minulle alkaa riittämään.
Palasin eilen mökiltä kaupunkiasuntoon. Olen siivonnut ja pyykännyt sekä tuonut takaisin parvekejutskoja, kukkia ja rottinkituolit mökiltä. Odottamaan kuulaita elokuun öitä kaupunkimiljöössä.
Kyselin alkukesästä vaihtoa vuokrayhtiöltä yksiöön, säästösyistä, koska asun vain osan vuodesta tässä kaksiossa, mutta kun sain taas tänään asuntoni siivotua ei ole enää halua muuttaa pienempään sitä paitsi yksiöissä on harvemmin kivaa parveketta, joka on tärkeää minulle asua miellyttävästi.
Ensi keväänä matkustamme taas ulkomaille ja olen pois monta kuukautta, mutta kuitenkin, tämä olkoon minun hallitsemani komentopaikka.Kesämökki varmasti paljon paikkaa sitä, jos kaupunkiasunto ei ole täysin tyydyttävä. No, sinun tapauksessasi ei taida ihan siitäkään olla kysymys, jos kerran säästösyistä.
entinenmiäs kirjoitti:
Kesämökki varmasti paljon paikkaa sitä, jos kaupunkiasunto ei ole täysin tyydyttävä. No, sinun tapauksessasi ei taida ihan siitäkään olla kysymys, jos kerran säästösyistä.
Mietin tuota harrastetilaa, kuinka iso sen pitäisi olla?
Minulla on vajaan 2000 neliömetrin rantatontti ja kokolailla harrasteltavaa riittää pitää pitää paikat kunnossa ; ))
.
Esikoinen sanoi kun lähti lomaltaan, ensi kesänä portaat ja etuterassi laitatetaan kuntoon ammattimiehillä.
Niin pitäähän kesästä myös nauttia. Eihän talvella kylmässä haaveilemassasi navetassakaan pysty harrastamaan, jaksaako siellä tai haluuko?korppis kirjoitti:
Mietin tuota harrastetilaa, kuinka iso sen pitäisi olla?
Minulla on vajaan 2000 neliömetrin rantatontti ja kokolailla harrasteltavaa riittää pitää pitää paikat kunnossa ; ))
.
Esikoinen sanoi kun lähti lomaltaan, ensi kesänä portaat ja etuterassi laitatetaan kuntoon ammattimiehillä.
Niin pitäähän kesästä myös nauttia. Eihän talvella kylmässä haaveilemassasi navetassakaan pysty harrastamaan, jaksaako siellä tai haluuko?No onhan tässä itselläkin 2500 neliön tontti ja talo 40-luvulta. "Harrastamista" riittää ihan varmasti tällaiselle kuuskymppiselle, vielä työssä käyvälle, omaishoitajalle. Mutta kun joskus haluaisi ihan oikeastikkin harrastaa. Meikäläiselle puutyöt/nikkarointi se lähinnä sydäntä oleva harrastus.
Nyt tänä kesänä harrastetilan puute nousi entistä suuremmaksi asiaksi kun poikani yllätyksekseni kiinnostui puutöistä. Tähän asti olen pitänyt poikaa "parantumattomana" nörttinä mutta kun nyt vihdoin sai gradunsa valmiiksi, paljastui hänestä uusi puoli. Puolet viikoista on kesäajan täällä viettänyt ja tuolla pienessä verstaassani paljon touhuillut puutyökalujen ja puun kanssa.
Talvellahan aikaa enemmän olisikin harrastaa ja ajatuksena oli, että sinne suureen navettaan olisi mahdollista rakentaa lämpöeristetty verstas. Jaksaisi ja haluisi kyllä. Jossain vaiheessa kaikki huonekalutkin olisi "made by entinenmiäs" puhumattakaan siitä ikuisesta kaappikellohaaveesta.- hytinäx1
entinenmiäs kirjoitti:
No onhan tässä itselläkin 2500 neliön tontti ja talo 40-luvulta. "Harrastamista" riittää ihan varmasti tällaiselle kuuskymppiselle, vielä työssä käyvälle, omaishoitajalle. Mutta kun joskus haluaisi ihan oikeastikkin harrastaa. Meikäläiselle puutyöt/nikkarointi se lähinnä sydäntä oleva harrastus.
Nyt tänä kesänä harrastetilan puute nousi entistä suuremmaksi asiaksi kun poikani yllätyksekseni kiinnostui puutöistä. Tähän asti olen pitänyt poikaa "parantumattomana" nörttinä mutta kun nyt vihdoin sai gradunsa valmiiksi, paljastui hänestä uusi puoli. Puolet viikoista on kesäajan täällä viettänyt ja tuolla pienessä verstaassani paljon touhuillut puutyökalujen ja puun kanssa.
Talvellahan aikaa enemmän olisikin harrastaa ja ajatuksena oli, että sinne suureen navettaan olisi mahdollista rakentaa lämpöeristetty verstas. Jaksaisi ja haluisi kyllä. Jossain vaiheessa kaikki huonekalutkin olisi "made by entinenmiäs" puhumattakaan siitä ikuisesta kaappikellohaaveesta.Kyllä kait noin suurelle tontille saa rakennusluvan 100 neliön varastotilaan jossa voisi nikkaroida. Ne vanhat navetat ovat hirveitä energiasyöppöjä.
Ajatus ei ollutkaan koko navettaa lämmittää, vaan tehdä lämpöeristetty huone sinne navetan sisään, onhan siellä tilaa.
- flegmaatti
Koskaan ei ole ollut asuntoon liittyviä haaveita. Käytännön järjestelyt ja tarpeet ovat sanelleet tarpeet.
6 työsuhdeasuntoa, ok 26 vuotta ja nykyinen kt. Kaikki ovat olleet valintoja enemmän tai vähemmän. Viimeistä lukuun ottamatta muut lasten kanssa.
Poikamiesajan ja konsulttivuosien asuntoja en viitsi ryhtyä laskemaan.
Asunto on kuten vaatetus, suojautumista ilmaston vaikutuksilta.
Haaveet ja toiveet? Mitään toivetta mikä olisi johtanut ylenpalttiseen ponnisteluun ei ole ollut. Likimainkaan kaikkia en ole viitsinyt edes toteuttaa. Esimerkkinä vm.-69 mallinen japsi johon vaihdoin lasikuituiset lokasuojat ruostuneiden tilalle. Rutisivat niihin nojatessa kun konehuoneessa oli tarve tehdä aivan perusjuttuja kuten venttiilien säätöä, tulppien vaihtoa jne.
Jonkin asteinen tavoite oli niiden vaihtaminen peltisiksi mutta vaihtamatta jäivät.
Vähintäänkin viimeiset 15 vuotta tavoitteemme ovat kohdistuneet etupäässä elämisen laatuun tyydyttävässä ympäristössä ja aineellisissa puitteissa.Niinhän se tuppaa olemaan, asumiseenkin liittyvät asiat useimmiten on jonkinlaisia kompromisseja. Taloudelliset asiat määräävät, missä mennään.
On tässä itselläkin suurempiakin puutteita kuin aloituksessa mainitsemani harrastustila.
Se elämisen laatu kai se itse kullakin on etusijalla, se vain voi merkitä eri ihmisille eri asioita.
- ikisti-liikkuen
Tjauhas. Jos sanon.....kolmekymmentä erilaista kämppää....on kyllä alakanttiin.....lentojätkä ei lepää. Niin, tai, onhan sanonta levätään haudassa.
Mutta. Luultavasti olisin asettunut paikalleni muutoin koska yksi "pakkomuutto" on edessä noin kahden vuoden sisällä. Että jos viihdyn tulevassa evakko mestassa, ehkä jään - tai sitten en? Varalla ikisti on vapaa-ajan mesta.
Olen viihtynyt, läpi elämäni, ei valittamista.Meikäläisellä lapsuuden kodin jälkeen kymmenen kämppää ja työkaveritkin ilkkuneet "jatkuvasta" muutosta mutta 30 kämppää, se on jo eräänlainen saavutus. Mutta pääasia, että viihtyy, missä sitten asuukin.
- Heikunkeikku
Huomenta sinne, tänne, tuonne ja jokapaikkaan.
Keväällä ja kesällä oon tämän tästä mennyt etuovi.comiin ja katsonut, josko siellä olisi miun maun mukkainen asunto. Semmonen, joka kertaheitolla kolahtais niin lujaa, että hetken aikaa pää löis tyhjyyttä.
Asun asunnossa (rivitalo), jossa huoneet kolmessa tasossa. Se elo on yhtä portaissa ees-taas-lappaamista. Vaikka kuinka tarkasti ajattelen, että nyt ku alas lähen, niin otan samalla sen ja sen mukaani ja tuon sitten sen ja sen alhaalta tai sitä alhaammasta kerroksesta tänne ylös. Niinku kerralla. Ei läheskään aina onnistu.
Kun pääsen alakertaan, niin muistan, että ai niin joo joo joo, yläkerrasta oliskin pitänyt se tavara kiikuttaa alas. Siinä minä sitten lähen takaisin yläkertaan.
Joo, liikuntaahan siinä saa, mutta rajansa portaissa rynnimisessäkin.
Olen etsinyt asuntoa, jossa kaikki huoneet olisivat yhdessä tasossa. Olisi paljon avarammankin näköistä. Myös tahdon, että asunto on talon päädyssä (niinkuin tämäkin asunto on).
En ole laisinkaan kerrostalotyyppi. En oikeastaan rivitalotyyppikään. Mutta pakko tyytyä rivitaloasuntoon, kun en rohkene yksin taloa ostaa.
Olen pannut merkille, että melkein kaikki myytävät rivitaloasunnot ovat kaksikerroksisia. Joitakin ykstasoisia on ollut, mutta aivan väärällä asuntoalueella.
En tule asumaan tässä asunnossa loppuelämääni. En en en.
Jos sinä päätyisit vaihtamaan asuntoa navetalliseen ihanuuteen, niin sinne navettaan mahtuisi nikkarointiverstaan lisäksi muutamat kipaleet lampaitakin :) Tai vuohia. Vuohet ovat hassuja veitikoita, kun kämpivät vaikka mihin korkeuksiin. Jos mulla olis navetta, niin pieni kanalauma olis kiva juttu. Saaressa muinoin meillä oli kesäisin kanoja ja kalkkunoita.Suomessa sitä maata riittäisi mutta "tonttipulan" vuoksi rivitalotkin moneen kerrokseen. Aiemmin asuin kaksikerroksisessa rivarissa, enkä tykännyt.
Koiran kanssa aamulenkillä usein kuullaan erään talon pihalta lampaiden määintää ja kukon kieuntaa. Eikä se ole edes mikään vanha maatalo.- eppu2
entinenmiäs kirjoitti:
Suomessa sitä maata riittäisi mutta "tonttipulan" vuoksi rivitalotkin moneen kerrokseen. Aiemmin asuin kaksikerroksisessa rivarissa, enkä tykännyt.
Koiran kanssa aamulenkillä usein kuullaan erään talon pihalta lampaiden määintää ja kukon kieuntaa. Eikä se ole edes mikään vanha maatalo.Lähdin tuossa pari tuntia sitten siivoamaan kalamajaa ja lämmittämään alamökkiä.
Kissa koko ajan seuranani. Tulee paikasta toiseen ja on mukana. Kun lähden, sanon vain, mennään, mennään, seuraa.
Porukat ihmettelee, että seuraa mua kuin koira konsanaan.
Marjametsässäkin oli seurarani.
Tuossa Juupajoella on joka kesä nuo kukonkieuntakisat. Hauska juttu sekin.
Olen ajatellut tuota asunnottomien määrääkin. Eikö sekin paljolti ole siitä kiinni, että ängetään pääkaupunkiseudulle, eikä paikkaa löydy. eppu2 kirjoitti:
Lähdin tuossa pari tuntia sitten siivoamaan kalamajaa ja lämmittämään alamökkiä.
Kissa koko ajan seuranani. Tulee paikasta toiseen ja on mukana. Kun lähden, sanon vain, mennään, mennään, seuraa.
Porukat ihmettelee, että seuraa mua kuin koira konsanaan.
Marjametsässäkin oli seurarani.
Tuossa Juupajoella on joka kesä nuo kukonkieuntakisat. Hauska juttu sekin.
Olen ajatellut tuota asunnottomien määrääkin. Eikö sekin paljolti ole siitä kiinni, että ängetään pääkaupunkiseudulle, eikä paikkaa löydy.Niin sanoppa muuta. Miksi kaikki (työpaikat) pitää tunkea pääkaupunkiseudulle.
Sitten ollaan sairaslomilla kun hermo ei kestä sitä ahtautta, ruuhkaa ja hälinää.
Tuossa kilometrin päässä naapurissa myös kissa, joka seuraa emäntäänsä, vaiko koiraa. Itse kun siellä päin olen koiran kanssa lenkillä, niin väliin sattuu emäntä koirineen juuri lähtemään lenkille ja kissa seuraa perässä. Itselleni turhauttava tilanne, kun koiraani kiinnostaa se kissa niin valtavasti mutta kun ei siihen koskaan pääse tutustumaan.- Heikunkeikku
entinenmiäs kirjoitti:
Niin sanoppa muuta. Miksi kaikki (työpaikat) pitää tunkea pääkaupunkiseudulle.
Sitten ollaan sairaslomilla kun hermo ei kestä sitä ahtautta, ruuhkaa ja hälinää.
Tuossa kilometrin päässä naapurissa myös kissa, joka seuraa emäntäänsä, vaiko koiraa. Itse kun siellä päin olen koiran kanssa lenkillä, niin väliin sattuu emäntä koirineen juuri lähtemään lenkille ja kissa seuraa perässä. Itselleni turhauttava tilanne, kun koiraani kiinnostaa se kissa niin valtavasti mutta kun ei siihen koskaan pääse tutustumaan.Täällä on kans yksn "huvittava" koirantaluttaja. Ihminen tallustelee ekana, parinkymmenen metrin päässä koira tallustaa kuono tiukasti maassa kiinni ja koirasta kymmenen metriä taaempana kissi tallustelee perässä. Kun koira löytää mahtavan houkuttelevan "kirjeen" ja jää sitä nuuhkimaan, niin kissa pysähtyy odottamaan. Kun koira jatkaa matkaansa, niin kissi jatkaa matkaansa myös. Minusta aivan viehättävää:)
Jos tästä johonkin niin pienipihaisempaan. Sitten kun ei enää jaksa lumi- ja nurmi/pensasaitatöitä tehdä. Tai jos tulee sellaista isompaa rempantarvetta johon ei enää omat rahkeet riitä.
Pihahommathan ne monen vanhemmiten ajaa pois omakotitalosta, ellei sitten ole mahdollisuutta teettää niitä muilla.
Tänään juuri leikkasin nurmikon, kyllähän se näin loppukesästä jo vähän tympii vaikkei jaksamisesta olekkaan kiinni. Miks aina mun vuoro ajaa nurmikko.entinenmiäs kirjoitti:
Pihahommathan ne monen vanhemmiten ajaa pois omakotitalosta, ellei sitten ole mahdollisuutta teettää niitä muilla.
Tänään juuri leikkasin nurmikon, kyllähän se näin loppukesästä jo vähän tympii vaikkei jaksamisesta olekkaan kiinni. Miks aina mun vuoro ajaa nurmikko.Juu, kyllähän sitä voisi palkata jonkun niitä pihahommia tekemään, työllistäisi siinä jonkun ainakin aina hetkeksi. Ja koirulin kanssa on kivempi asua ok-talossa missä on edes pikkasen pihaa.
Nurmenleikkuu on välillä ihan kivaakin hommaa, jos ei tarvitse ajaa kolmea kertaa viikossa läpi kesän :D.Se nurmenleikkuun kivuus tietty riippuu myös nurmen alasta. Itellä menee reilu tunti ja väliin tuntuu, ettei se aina ole niin kivaa. Kun on vielä niin ahtaita paikkoja, missä pyöriä koneen kanssa. Mutta itehän olen istutuksia tehnyt mihin sattuu, oma vika.
Itsellä koko tontti aidattu ja koiratar saa olla vapaasti pihalla, ainakin kesäaikaan. Kyllä omakotitalon riemuista osaa koirakin nauttia. Tämä koira on alkujaan Venäjän kodittomia koiria. Sen Suomeen ottanut tilapäishoitaja kesäkuussa kävi meillä entistä hoidokkiaan katsomassa ja totesi, että kyllä sen on täällä hyvä olla.entinenmiäs kirjoitti:
Se nurmenleikkuun kivuus tietty riippuu myös nurmen alasta. Itellä menee reilu tunti ja väliin tuntuu, ettei se aina ole niin kivaa. Kun on vielä niin ahtaita paikkoja, missä pyöriä koneen kanssa. Mutta itehän olen istutuksia tehnyt mihin sattuu, oma vika.
Itsellä koko tontti aidattu ja koiratar saa olla vapaasti pihalla, ainakin kesäaikaan. Kyllä omakotitalon riemuista osaa koirakin nauttia. Tämä koira on alkujaan Venäjän kodittomia koiria. Sen Suomeen ottanut tilapäishoitaja kesäkuussa kävi meillä entistä hoidokkiaan katsomassa ja totesi, että kyllä sen on täällä hyvä olla.Totta. Koiruus kiittää aidatusta okt-pihasta.
Silloin kun viimeksi tällainen ihmettely/kysely tuli, kerroin että olen kulkenut suunnitelmani mukaisesti.
Minne mieli juolahtaa kunnes olen 60V.
Sitten eläke ja halpa-vuokrainen vakaa kämppä kaupungista.
Kaikki lähellä vanhusta, on tämän vanhuksen mottona.
-
Sivu-huomautus
Minun olisi pitänyt oppia ensimmäisestä avo-liitostani.
Minusta ei ole elämään perheessa.
Piti kuitenkin mennä vielä naimisiin tullakseni vakuuttuneeksi.
Lapsia en kadu, moiti, mollaa.
Ruokkoja vain.
Typeriä lisä-menoja tyhmyydestäni.
Minä olen parhaimmillani seurustellessani.
H.- hytinäx1
Valitettavasti kadut, mollaat ja moitit lapsiasi kun päähäsi ottaa vieläkin niin vietävästi ne ruokot joita heidän elinkustannuksiinsa jouduit maksamaan.
hytinäx1 kirjoitti:
Valitettavasti kadut, mollaat ja moitit lapsiasi kun päähäsi ottaa vieläkin niin vietävästi ne ruokot joita heidän elinkustannuksiinsa jouduit maksamaan.
"hytinäx1"
Ruokot eivät ole lasten syy.
Ne ovat kiltin isänsä, tai kavalan äitinsä syy.
-
Peri-aatteessa miehelle pitäisi maksaa elatus-apua ruokkoihin.
Ruokot vaikeuttavat ihan liian monen nuoren miehen elämää.
Nuorten naisten elämäähän ne helpottavat.
-
Nuoren miehen rahat eivät lisäänny uuden naisen vuoksi.
Mutta naiselle uusi mies on taloudellinen lahja entisen lisäksi.
H.hunksz kirjoitti:
"hytinäx1"
Ruokot eivät ole lasten syy.
Ne ovat kiltin isänsä, tai kavalan äitinsä syy.
-
Peri-aatteessa miehelle pitäisi maksaa elatus-apua ruokkoihin.
Ruokot vaikeuttavat ihan liian monen nuoren miehen elämää.
Nuorten naisten elämäähän ne helpottavat.
-
Nuoren miehen rahat eivät lisäänny uuden naisen vuoksi.
Mutta naiselle uusi mies on taloudellinen lahja entisen lisäksi.
H.Pitäisikö nuorille miehille antaa seksivalistusta siis ehkäisyn suhteen? Niin minä omalle pojalleni olen antanut. Huolimatta hormoneista voisi järki sen verran päätä hivellä että jakaisi siemeniään hallitusti. Vai kui ;).
siilimuori4 kirjoitti:
Pitäisikö nuorille miehille antaa seksivalistusta siis ehkäisyn suhteen? Niin minä omalle pojalleni olen antanut. Huolimatta hormoneista voisi järki sen verran päätä hivellä että jakaisi siemeniään hallitusti. Vai kui ;).
"siilimuori4"
Älä ole hölmö.
Vaatteet eivät kuulu suihkuun.
"Ne ovat kiltin isänsä, tai kavalan äitinsä syy"
H.No suihkussakin voi käyttää suihkulakkia. Sen voi kiltti isukkikin koittaa oppia kiihkoissaan ymmärtämään.
siilimuori4 kirjoitti:
No suihkussakin voi käyttää suihkulakkia. Sen voi kiltti isukkikin koittaa oppia kiihkoissaan ymmärtämään.
Vain sillä keinoin säästyy ruokoilta jos asiat sille mallille menee.
Jos ei kaupunki/kerrostaloasuminen töki, niin järkiratkaisu ikääntyvälle. Meikäläiselle tökkii. Kaupungin hälinä tekee rauhattomaksi. Jos jokin helpompi välimuoto vielä tarpeen ennen lopullista majapaikkaa, niin mieluummin tuonne maalaistaajaman "keskustaan".
siilimuori4 kirjoitti:
Vain sillä keinoin säästyy ruokoilta jos asiat sille mallille menee.
Tässä kohtaa on pakko hieman puolustaa hunkszia (en olisi ikikä uskonut).
Me emme taida noista ruokoista tarkemmin tietää. On siinä olemassa muitakin mahdollisuuksia, kuin vastuuntunnoton mies. Ei hutkita, kun ei ole tutkittu.entinenmiäs kirjoitti:
Tässä kohtaa on pakko hieman puolustaa hunkszia (en olisi ikikä uskonut).
Me emme taida noista ruokoista tarkemmin tietää. On siinä olemassa muitakin mahdollisuuksia, kuin vastuuntunnoton mies. Ei hutkita, kun ei ole tutkittu.No Emmä yksin miehen kontolle sitä tarkoittanutkaan laittaa vaan molempien. Omalle pojalle olen koittanut sanoa et pitää varansa, tytöillä kun tuppaa usein alkamaan se pesänrakennusvietti aiemmin kuin pojilla. Kannattaa siis pitää mielessä et kohta sitä voi olla isukki ruokkoineen jo nuorena. Sitä paitsi hunksz vyörytti ruokkoja naisten tarkoitushakuisuudeksi mut Kiva jos lähennyitte :).
No, nää on näitä. Sanat rajallisia näissä olosuhteissa, kuten sanomisten tulkinnat.
Oma poikani kuten isänsä, ei syytä huoleen.
Lähentymisestä niin tiedä. Toisia usein loukkaava tyylinsä sieppaa mutta ihminenhän hänkin on.
Mökki laidassa maantien mun kotini on ja tähän on kuljettu monen kämpän kautta, kaupungista toiseen.
Pärjään vaikka pikkuisessa yksiössä, jos kunto ja tilanne vaatisivat.
Minä olen parhaimmillani kaikissa olomuodoissa.Jos kunto ja tilanne vaatii, niin silloin on pärjättävä vaikka missä. Omalta kohdaltani toivon, että sellaista kuntoa ja tilannetta ei koskaan tule, vaan pääsisin täältä aikanaan suoraan taivaskotiin.
Maantien laidassa kai voi sanoa omastakin mökistä. Tosin sen maantien varrella on enää yksi mökki tämän jälkeen, aika rauhaisa on kylätie.entinenmiäs kirjoitti:
Jos kunto ja tilanne vaatii, niin silloin on pärjättävä vaikka missä. Omalta kohdaltani toivon, että sellaista kuntoa ja tilannetta ei koskaan tule, vaan pääsisin täältä aikanaan suoraan taivaskotiin.
Maantien laidassa kai voi sanoa omastakin mökistä. Tosin sen maantien varrella on enää yksi mökki tämän jälkeen, aika rauhaisa on kylätie.Kylätien laidassa minäkin asun, tuli vaan se yks laulu mieleen.
Meidän talo on eka maantieltä tullessa ja seitsemän vakituisemman asukkaan autot tästä ohi ajavat.
Kesällä on vilkkaampaa, kun mökkiläiset enemmän täällä liikkuvat.
Näinhän se toive olisi: maalla olet sinä syntynyt, maalla saat myös kuolla.
Vaikka synnyinkin Savonlinnan satamassa :)
- sipeliini
Minullepa riittää! asun kaupungissa kerrostalossa jossa mahtavat näkymät kivat naapurit ja lyhyet matkat kaikkiin tärkeisiin kohteisiin noin vanhuutta ajatellen, laskin juuri montako kertaa olen vaihtanut asuntoa vain 2 kertaa tosiaankin olen muuttanut (avioeroni jälkeen) ja tämä nykyinen kotini on viihtyisä, hyvät ulkoilumaastot meren rannoilla, uimaranta ynm., täältä en muuta minnekään muualle kuin jonnekin palvelutaloon jos en yksin pärjää sit joskus vanhana.
- kruunu.haka
hunksz kirjoitti:
"sipeliini"
Minä kirjoitin tuon jo.
Älä kopioi.
H.Kuules ämmä.
Lue aloitus.
Kysyttiinkö siinä vaan sun tilannetta? kruunu.haka kirjoitti:
Kuules ämmä.
Lue aloitus.
Kysyttiinkö siinä vaan sun tilannetta?"kruunu.haka"
No ei tietenkään.
Mutta sinä olisit voinut kirjoittaa vain:
Minäkin kuin hunksikin.
H.- kruunu.haka
hunksz kirjoitti:
"kruunu.haka"
No ei tietenkään.
Mutta sinä olisit voinut kirjoittaa vain:
Minäkin kuin hunksikin.
H.En ole kertonut täällä asumismuotoani, joten kristallipallosi kertoi potaskaa.
- sipeliini
hunksz kirjoitti:
"sipeliini"
Minä kirjoitin tuon jo.
Älä kopioi.
H.Mitä sinä sekoilet?. en kopioinut sinulta mitään ei ole tarvis, mul kyl leikkaa viel.
hunksz kirjoitti:
"sipeliini"
Minä kirjoitin tuon jo.
Älä kopioi.
H.Et sinä kirjoittanut tuota. Älä intä.
Ei se riittämisestä ole kiinni, vaan viihtymisestä. Jos tykkää asua kaupungissa kerrostalossa, niin sittenhän kaikki on hyvin. Onhan kerrostaloasuminen kaupungissa kuitenkin monessakin mielessä järkevin asumismuoto.
Nyt on vanhoilla maalaistaloilla, varsinkin pihapiireillää ostajan markkinat.
Jos ei paikkasidonnainen, niin valikoimaa löytyy, ja hyväkuntoisiakin.
No, kannattaa miettiä suvun keski-ikää ja omaa kuntoa, onko sitä toimeliaisuudenjaksoa miten pitkään tulevaisuudessa.
Aina se , mikään ei riitä, tunne on mielessä, mutta jostain syystä tuo yllämainittu ajatus on jarruna.
On sitä jotain tehtävä, että aika kuluu.
Vielä tässä suunnitelmia on, tehdä isojakin hankintoja,omassa pienessä maailmassa.
Mitättömiä ne kuitenkin on isossa mittakaavassa."k-kotton"
Varmaan pari vuotta sitten kirjoitin silloiseen ketjuun että maalais-maisemien myynti ei enää kannata.
Jos ei sitten Venäläisille.
Nykyään Venäläisten kiinteistö-kaupat alkavat olla salattuja.
Eivätkä niitä kauppoja enää salaa pelkästään armeijamme.
Turkkilaisuus taitaa voittaa alaa.
Turkin Demokratian tyyli on joillekin niin ihastuttavaa.
H.Ja jos ei hirvitä ajatus muuttaa jonnekkin Jumalan selän taa, niin jonkun kaupunkiyksiön hinnalla voi saada hulppean talon.
On se tuo ajankulukin merkittävä tekijä asumispaikan valinnan suhteen. Itse pyörittelisin peukaloita kerrostaloasunnossa kaupungissa. No, ei välttämättä vielä, mutta muutaman vuoden jälkeen viimeistään.hunksz kirjoitti:
"k-kotton"
Varmaan pari vuotta sitten kirjoitin silloiseen ketjuun että maalais-maisemien myynti ei enää kannata.
Jos ei sitten Venäläisille.
Nykyään Venäläisten kiinteistö-kaupat alkavat olla salattuja.
Eivätkä niitä kauppoja enää salaa pelkästään armeijamme.
Turkkilaisuus taitaa voittaa alaa.
Turkin Demokratian tyyli on joillekin niin ihastuttavaa.
H.Eikös niitä venäläiset jo ole myymässä takaisin. Rahat loppu.
Tossa muutaman sadan metrin päässä oli joku vuosi sitten tontti myynnissä. Tontti, jolle ei päivä paista kuin hetken aamusta. Ei ihme, ettei mennyt kaupaksi, kunnes joku venäläinen sen osti. Onko siitä nyt kaksi vuotta, minkäänlaista toimintaa ei ole tontilla ollut.
- de-meter
Olen asunut tässä samassa talossa yli 40 vuotta eikä ole tarkoitusta muuttaa minnekään. 2000 neliön tontti on kyllä liian iso ja paritalon vanhempi osa tulllaan purkamaan kunhan keretään. Talo on veljieni suunnittelema ja ex-appeni rakentama ja tietysti siitä kiva, että tietää sen historian alusta saakka.
Peruskorjaukset on tehty, mutta kohennettavaa löytyy aina kun näin vanhasta talosta on kyse. Puolisollani on hyvät kädentaidot, mutta parin vuoden takainen tapaturma rajoittaa
monia toimia. Yrittäjäajalta hänellä on kyllä toimiva verkosto, joten luotettavaa apua saadaan tarvittaessa.
Neljässäkymmenessä vuodessa tämä kulmakunta on pessyt kasvonsa moneen kertaan. Alkuun täällä ei ollut edes kunnallistekniikkaa. Parin kilometrin päähän on rakennettu kokonainen uusi kaupunginosa, jonka palvelut ovat meidänkin käytössä, vaikka emme vielä niitä juurikaan tarvitse.
Kerrostaloasujaksi minusta ei taitaisi olla, joten näillä mennään vaikka sitten ulkopuolista apua käyttäen.Yhdessä mielessä siis hengenheimolainen;) Jotkut ei vaan ole kerrostaloasumiseen luotuja.
40 vuoden aikana on kai jo ehtinyt niin juurtua taloon, että muualle muuttaminen voisi olla kova paikka. Jos olisin vanhempieni ainoa lapsi, olisin asunut samassa talossa 60 vuotta. Mutta ehkä hyvä niin, että olin veljessarjan kuopus. Ei kovin kehuttavalta vaikuta keskisuurenkaan maatilan tilanne tänä päivänä.
- köyhämuttaonnellinen
Tuohon "kun mikään ei riitä". Aina on ihmisiä joille ihan oikeasti ei mikään riitä, minun mökkinaapurini lapseton pariskunta (kuulemma omasta tahdostaan) kuuluu juuri näihin ihmisiin joille ei mikään riitä, siis todellakin ahneita ja minä,minä ihmisiä joiden itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa, minullekin köyhälle naiselle jolla on vain tämä pieni tontti ja punainentupa siellä maalla ja kaupungissa pieni kaksio irvailevat ja mies nimittelee sinä köyhä rahaton raukka, heillä kun sattuu olemaan kaikki mitä ihminen maanpäällä voi tarvita, asunnot kaupungissa jotka ovat vuokranneet kun itse ovat talvet Espanjassa, Marokossa ja missä milloinkin, on asuntoautot, henkilöautot, moottoripyörät siis ihan kaikkea mutta silti he kadehtivat vielä minun köyhää osaani, luoja heitä armahtakoon, EI EN TOSIAANKAAN OLE KATEELLINEN! mieluumminkin säälin heitä ei se varmaankaan ole auvoista tuollainen sisäisesti köyhä/kylmä elämä.
Voin kuvitella, tunnen vähän samankaltaisen ihmisen. Ihmisarvokin mitataan lähinnä omistamisen kautta. Harmi vain, että sellainen sattuu naapuriksi.
Aloitukseni otsikko ei kyllä ihan osunut kohdilleen. Oikein tyytyväinen tähän paikkaani olen, vaikka vaatimaton onkin. Ehkäpä sitten eläkkeelle päästyä saisi hieman laajennettua tuota verstasta puuliiterin puolelle, sieltä on varaa ottaa.
Ja sitten enempi aikaa nikkaroida.
- eppu2
8kertaa olen elämässäni muuttanut.
Nyt on vakituinen asunto kerrostalossa ja puolikas Tampereella.
2 kesäpaikkaa. Kyllä riittää.
Jos ei noita hemmetin perintöveroja olisi, olisin aikaa sitten jo laittanut jotain jälkeläisten nimiin. No jotain helpotusta kuulemma nyt tulossa perintö- ja lahjaveroon. Saas nähdä, koskeeko se vaan jotain rikkaita.
Enää en muuta, muutakun pakosta, jos nimittäin en pärjää omillani jossain vaiheessa.- ent.siivoojaparka
Eikös sen perintöveron pysty kiertämään, jos vaikka nyt eläessään "myy" hassun halvalla ainakin osan perillisilleen, muutamalla kymmenellä eurolla.
Jos et nyt eläessäsi siirrä mitään perillisille, niin kuolemasi jälkeen he joutuvat maksamaan perintöveroa koko potista. - eppu2
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Eikös sen perintöveron pysty kiertämään, jos vaikka nyt eläessään "myy" hassun halvalla ainakin osan perillisilleen, muutamalla kymmenellä eurolla.
Jos et nyt eläessäsi siirrä mitään perillisille, niin kuolemasi jälkeen he joutuvat maksamaan perintöveroa koko potista.Oon ootellut, että lopettaisivat koko perintöveron.
Ei kait niitä hassun halvalla voi laittaa, eiköhän sen sitten tekisi kaikki, jotka sukupolvenvaihdosta tarvitsisivat.
Kyllä niissä täytyy käypä arvo olla. - flegmaatti
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Eikös sen perintöveron pysty kiertämään, jos vaikka nyt eläessään "myy" hassun halvalla ainakin osan perillisilleen, muutamalla kymmenellä eurolla.
Jos et nyt eläessäsi siirrä mitään perillisille, niin kuolemasi jälkeen he joutuvat maksamaan perintöveroa koko potista.Kiertelemättä paras. Ainakin sijoitusasunnon voi lahjoittaa täysin laillisesti kunhan sen tekee riittävän ajoissa. Kun lahjoittajana on aviopari niin nuoremman puolison ikä ratkaisee verottomuuden tai veron määrän.
Ainakin toimi noin 15 vuotta sitten. - NoProblem
eppu2 kirjoitti:
Oon ootellut, että lopettaisivat koko perintöveron.
Ei kait niitä hassun halvalla voi laittaa, eiköhän sen sitten tekisi kaikki, jotka sukupolvenvaihdosta tarvitsisivat.
Kyllä niissä täytyy käypä arvo olla.Sitä ei kannata jäädä odottelemaan. On olemassa aivan laillisia konsteja perintöverosuunnitteluun. On vain aloitettava ajoissa. Samalla kun kaavaillaan veronalennusta, suunnitellaan myös mm. verovapaiden säästöhenkivakuutusten summien pienentämistä. Joten mahdollisesti on pikaiselle päättäjälle etua nyt sekä myöhemmin.
http://www.idealista.fi/perintoverosuunnittelu-kannattaa-10-keinoa/?_ga=1.83146335.895716896.1470625765 - eppu2
NoProblem kirjoitti:
Sitä ei kannata jäädä odottelemaan. On olemassa aivan laillisia konsteja perintöverosuunnitteluun. On vain aloitettava ajoissa. Samalla kun kaavaillaan veronalennusta, suunnitellaan myös mm. verovapaiden säästöhenkivakuutusten summien pienentämistä. Joten mahdollisesti on pikaiselle päättäjälle etua nyt sekä myöhemmin.
http://www.idealista.fi/perintoverosuunnittelu-kannattaa-10-keinoa/?_ga=1.83146335.895716896.1470625765Oon vähän miettinyt jakaa useammalle ja jättää hallintaoikeuksia.
Jospa nousisi se verottomana annettava määräkin, sitäkin voisi käyttää.
Minulla on yksi lapsi, hällä neljä.
Itse en niin välittäisi omaisuuksia nimissäni pitää, ainoastaan vakituisen asunnon.
Minä en tarvitse mitään erityistä, kunhan toimeen tulen se riittää. Yhden muuttokerran olet jäljessä;) Mutta onhan sulla noita paikkoja, jos yksi alkaa kyllästyttämään, ei kun seuraavaan.
Eikös se trendi vähän sellainen ole, että raha tulee rahan luo. Mitä enempi omaisuutta, sitä suurempi hyöty helpotuksista. Mutta toivotaan parasta.
- heittonikki
Minä asun kerrostaloon ensimmäisessä kerroksessa, ei hissiä. Tässä asun niin kauan kun pystyn tramppaamaan portaita.
Ikävämpi asia kerrostalo ilman hissiä, ikääntyvän kannalta. Onneksi vain ensimmäinen kerros, mutta joskus sekin on liikaa. Itselle olisi mahdottomuus, vaimon vuoksi.
Joskus asuin kuudennessa kerroksessa, vanha huono hissi liian usein epäkunnossa. Oli siinä tramppaamista.- flegmaatti
entinenmiäs kirjoitti:
Ikävämpi asia kerrostalo ilman hissiä, ikääntyvän kannalta. Onneksi vain ensimmäinen kerros, mutta joskus sekin on liikaa. Itselle olisi mahdottomuus, vaimon vuoksi.
Joskus asuin kuudennessa kerroksessa, vanha huono hissi liian usein epäkunnossa. Oli siinä tramppaamista.46 askelmaa. Nousu 3 askelmaa kerrallaan. Vähäistä mutta tyhjää parempaa liikuntaa.
- heittonikki
flegmaatti kirjoitti:
46 askelmaa. Nousu 3 askelmaa kerrallaan. Vähäistä mutta tyhjää parempaa liikuntaa.
Vielä menee tasajalkahypyin ylöskinpäin. Harvoin vaan enää kehtaan, paitsi jos on pikkuihmisiä mukana, sitten hypitään.
- eppu2
entinenmiäs kirjoitti:
Ikävämpi asia kerrostalo ilman hissiä, ikääntyvän kannalta. Onneksi vain ensimmäinen kerros, mutta joskus sekin on liikaa. Itselle olisi mahdottomuus, vaimon vuoksi.
Joskus asuin kuudennessa kerroksessa, vanha huono hissi liian usein epäkunnossa. Oli siinä tramppaamista.Kun tämän viimeisen kerrostaloasuntoni ostin, kriteerini oli, kulmahuoneisto, parkkipaikka, lasitettu parveke, ensimmäinen kerros tai hissi, kaksio.
Muutin pikkukaupunkiin, Suomen oloissa isosta kaupungista. Sain mitä halusin.
Kuten mainitsin jossain ,puolet vuodesta asun maalla.
18km mökille. Kaupunkialue vaihtuu ja maakunta. - flegmaatti
heittonikki kirjoitti:
Vielä menee tasajalkahypyin ylöskinpäin. Harvoin vaan enää kehtaan, paitsi jos on pikkuihmisiä mukana, sitten hypitään.
Alaraajat romuina. Minulle riittää yksin jaloin nousu 3 askelmaa kerrallaan. Muuttaessamme tähän 13 vuotta sitten hyppäsin tasajalkaa ylöspäin 5 askelmaa mutta nyt ei uskalla ajatella edes noita kolmeakaan.
Eiei, mikään ei saa ikinä riittää. Se on se mikä erottaa meidät apinoista. Se sama voima rakentaa taloja, keksii milloin mitäkin tarpeellista ja tarpeetonta.
Ei tämä mun taloni riitä mulle, tätä pitää kohentaa ja möyhentää ja parantaa. Kun yksi nurkka on valmis, niin eikun seuraavaan. En ole vielä saavuttanut sitä vaihetta, kun voin tyytyväisenä nojata keinutuoliin.- Epätasa-arvoista
Tykkään myös kohentaa nurkkiani mutta aika ajoin iskee jostain alitajunnan syövereistä vai mistä tiedostamattomasta ajatuksen poikanen; miksi minä voin ja saan kaikenlaista mutta jollakin toisella ei ole kuin teltta asuntonaan eikä aina edes jokapäiväisestä ruuasta tietoakaan.
Epätasa-arvoista kirjoitti:
Tykkään myös kohentaa nurkkiani mutta aika ajoin iskee jostain alitajunnan syövereistä vai mistä tiedostamattomasta ajatuksen poikanen; miksi minä voin ja saan kaikenlaista mutta jollakin toisella ei ole kuin teltta asuntonaan eikä aina edes jokapäiväisestä ruuasta tietoakaan.
Saako se tuntemaan syyllisyyttä vai kiitollisuutta?
Mulla on myös pientä luksus-syyllisyyttä kun yhä enemmän vietän aikaa yksinäni viikonloppuisin näillä mun "tiluksilla". Vähän oon yrittänyt sitä kiitollisuutta lisätä, hukkaanhan tää nautinto menee muuten.- Molempia
Kun elämä on yhtä paradoksia ja ristiriitaa niin ei oikein tiedä, pitääkö tuntea syyllisyyttä vai saako olla kiitollinen. Sitten on molempia vuorotellen vaihtelevasti mielialan mukaan.
No juu, onhan se vähän noinkin. Yksi hyvä syy lisää asua vanhassa omakotitalossa. Tyytyväisenä keinustuolissa istuminen saattaisi alkaa pitkästyttämään. Mutta ei ole sitä pelkoa, aina löytyy jotain fiksaamista.
- yksmielipide
Ei se nyt kerrostalo ole aina peukaloiden pyörityspaikka, jos asuu kaupungissa.Selkä ei kestä kasvimaalla kyyristelyä enää ja myös vatsanportti löystynyt, eli muutakin on elämässä kuin piha ja pihatyöt.
Kokemusta on molemmista ja kerrostalossa on mukavaa, huoltomies hoitaa kaiken :), alin kerros ei aina hyvä jos liikennettä ikkunan edessä.- flegmaatti
Klassista keskustan kehumista.
Kaikki lähellä lyhyen kävelymatkan päässä, alle 300m. Vain tk:een matkaa vajaa 2km mutta lähin lääkäri ja laboratorio 100m:n päässä. Labra ilman ajan varausta. Lekuriin pääsee viimeistään toisena päivänä varauksesta.
Ylin kerros, kulmahuoneusto, lasitettu parveke.
Samoin "kesämökillä" paitsi, että se on rannassa. Kotimaan kakkosasunto on myös kerrostalossa ja rannassa mutta ei ylimmässä kerroksessa.
Ei huolta mistään. Laskut suoramaksuina. Helppo lähteä pitemmäksikin ajaksi.
26 vuotta ok:ssa riitti! Perinteiseen kesämökkiin kyllästyimme parissa vuodessa jo 70-luvulla.
- Ahneusonperisynti
Aloittajan kommentti käsittelee sitä tarvehierarkia-aihetta (Maslow ym.) joka säätelee ihmisen käyttäytymismalleja. Kun perustarpeet ovat tyydytetyt, ihmiselle tulee muunlaisia itsensä ja elämänsä toteuttamisen tarpeita.
Kun ruoka, juoma ja lämpö ovat turvatut, ihminen alkaa kaivata sisältöä, taiteita, tunteita, henkisiä arvoja ... jotkut jopa materiaa ja mammonaa. Taitavat nämä mennä kuitenkin nykyään juuri toisinpäin; perusasioiden jälkeen tulee materia ja sitten joku muu tuuba.- flegmaatti
Jos suvun jatkamisen ( sukupuolivietin ) jälkeisten tarpeiden tyydyttäminen perustuisi vain omiin, todellisiin tarpeisiin niin tilanne olisikin toinen mutta kun toimintaa ohjaa kuvittelu siitä mitä kuvittelee toisten ajattelevan kuvittelijasta, niin silloin ollaan loputtomassa kierteessä. Mikään ei tule koskaan riittämään kuin hetkeksi!
Materia ja mammona ei merkitse mitään tässä tapauksessa. Vain mahdollisuus toteuttaa rakkainta harrastusta, kohta kun aikaa siihen olisi.
- Enummarra
Koettaisitko "flegmaatti" kertoa toisin. Tyhma ei tajuu.
flegmaatti kirjoitti:
Jos suvun jatkamisen ( sukupuolivietin ) jälkeisten tarpeiden tyydyttäminen perustuisi vain omiin, todellisiin tarpeisiin niin tilanne olisikin toinen mutta kun toimintaa ohjaa kuvittelu siitä mitä kuvittelee toisten ajattelevan kuvittelijasta, niin silloin ollaan loputtomassa kierteessä. Mikään ei tule koskaan riittämään kuin hetkeksi!
Eipä voisi vähempää kiinnostaa toisten ajattelu.
Aloitukseen,
Viidesti olen muuttanut,jokaisessa muutossa on ollut syy miksi asunto vaihtui.
Ympäristö yli 50 vuotta oli maaseutu kahden kaupungin läheisyydessä.
Kaksi viimeistä keskellä kaupunkia kerrostaloissa.
Olen myös omistusasunnon kannalla, jos on velkaa lyhennykset kasvattavat pääomaa, kun vuokra menee sijoittajalle -tietysti kuuluukin.
Riittävyydestä voisin sanoa, että minulla on jo vuosia ollut hankinnoissa minimalismin aika- paljosta luovuttu monessakin mielessä. Edelleen jokin syy meitä kuljettaa ja jokainen tekee valintoja elämäntilanteensa esim. varallisuuden, terveyden, ym. mukaan
Tämä riittää minulle, ..................."kawe"
Jos olet 60 kuulut luokkaan kadotetut.
Tässä iässä ei pitäisi olla omistellen.
Lauta-kasoille lallatellen.
Rotu-koiransa koppia unelmoiden.
-
Kuten Jesse sanoi, katsellessamme Faraon intoa Pyramiidiinsa.
Kun kivi putoaa hänen päällensä...
Nousee ylös vain pöly.
H.Itselleni yksi syy omistusasumisen kannattamiseen on tietynlainen asumisen laatu ja se ei tarkoita sitä, että kaikki on viimeisen päälle, uutta ja kiiltävää tai suurta ja erikoista. Siinä mielessä tässä on taakse päin menty.
Eikä se tarkoita sitä, että mitenkään vähättelisin vuokralla asumista.
Kuten sanoit, jokainen tekee asumiseen liittyvät valintansa omien tarpeidensa, halujensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.
- ihanalapsuus
Maalla lapsuuteni vietin järven rannalla, ja en yhtään kaipaa kesämökkiä järven rannalla vanhana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1741578
- 1261501
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1191442Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska81147- 74983
Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv276950- 223932
- 86873
Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä77823Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli147814