Aviomieheni on viikot työssä toisella paikkakunnalla,joten näemme vain viik.loppuisin.Hän aloitti nämä etätyöt kesällä ja sen jälk. hän on juonut joka viik.loppu, eli kun minä odotan häntä kotiin viikot, hän palkitsee minut tulemalla kännissä töistä kotiin ja lähtee baariin ja yleensä juo koko viik.lopun, kunnes sunnuntaina lähtee taas toiseen kaupunkiin töihin.
Työviikolla hän ei juo lainkaan ,mutta sanoo sitten minulle viik.loppuisin, että raskas työ vaatii raskaat huvit.
Olen yrittänyt kertoa hänelle, että hän on alkoholisti ja ehdottanut antabuksia..niistä olikin apua jonkin aikaa, mutta sitten taas hän lopetti antabus kuurin ja sama toistuu, siis juominen.
Mitä teen? En haluaisi erotakkaan, mutta mitä järkeä tässäkään on.
Asiallisia neuvoja otan mielelläni vastaan.
Kiitos vastaajille jo etukäteen...:(((
Työviikolla hän ei juo lainkaan ,mutta sanoo sitten minulle viik.loppuisin, että raskas työ vaatii raskaat huvit.
Olen yrittänyt kertoa hänelle, että hän on alkoholisti ja ehdottanut antabuksia..niistä olikin apua jonkin aikaa, mutta sitten taas hän lopetti antabus kuurin ja sama toistuu, siis juominen.
Mitä teen? En haluaisi erotakkaan, mutta mitä järkeä tässäkään on.
Asiallisia neuvoja otan mielelläni vastaan.
Kiitos vastaajille jo etukäteen...:(((
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lisään vielä, että olemme n.40-vuotiaita ja täysikäinen poika ei asu enää kotona.
Kärsin ja rakastan...mutta mitä voisin tehdä, että tilanteeseen saisi ratkaisun mieheni kanssa??Jotain muuta kuin ero..sitä en haluaisi, koska selvinpäin mieheni on maailman paras aviomies..minulle.
Millä hän kulkee nämä työmatkat, kun jo valmiiksi on kännissä kotiin tultuaan?
Olet ilmeisesti yrittänyt keskustella asiasta, mutta onko hän silloinkin ollut jo kännissä?
Sanot vaan yksinkertaisesti, että et jaksa enää. Kova kovaa vasten. Ei ainakaan mikään hyysääminen auta asiaa. Sanot miltä sinusta tuntuu: " En jaksa katsella jokaviikonloppuista kännäämistä. Onko viina tärkeämpi kuin perhe / sinä?"
Ihmisellä on vain yksi elämä. Jos toisella ei ole mitään halua raitistua, niin sinun ei tarvitse myös omaa elämääsi uhrata. Itsekin kirjoitit--- "mutta mitä järkeä tässäkään on".
Jokainen meistä voisi vedota raskaaseen työhön. Tuskin kenenkään työpaikka tänä päivänä mikään lepokoti on!
Alkoholisti juo niin kauan kun annetaan tilaisuus. Tiedän sen itsestäni, että aina on jokin tekosyy--milloin raskas työpäivä, milloin vit...s, milloin ilon päivä...Aina sitä juomiselleen syyn keksii!
Nyt pidän tipatonta tammikuuta, ja muutenkin on pakko vähentää...Pitää keksiä kaikkea muuta tekemistä ja kiertää alko kaukaa! Kyllä miehesikin onnistuu lopettamaan/ vähentämään,
jos ITSE haluaa!
Työmatkansa hän kulkee pomonsa ja työkavereidensa kanssa ns.kimppakyydillä.
Olen liki joka sunnuntai ennen hänen lähtöään keskustellut asiasta hänelle, jolloin hän on ollut selvinpäin, silloin hän lupaa että nyt hän lopettaa, koska ei halua menettää minua yms..
Tiedän varsin hyvin, että aina löytyy joku tekosyy juomiseen, ja tuo juuri; raskas työ..Olen sanonut hänelle, ettei todellakaan kenelläkään ole ns.helppoa/ei raskasta työtä tavallaan.
Lupaukset juomattomuudesta ovat olleet ja menneet, eilen päivällä hän vielä soitti minulle töistään ja sanoi kaikkea kivaa ja mitä mukavaa tehdään yhdessä viik.loppuna..
Hänellä kyllä tuntuu olevan mukavaa, minä en perään soittele, nytkin äsken eräs tuttavani soitti ja sanoi, että mieheni istuu paikallisessa ja on tosi kännissä..
Näin ne "mukavat", vähäiset hetket menevät ohi, mut ei yhdessä vaan hän juo kapakissa,sitten joskus yöllä tulee jauhamaan kaikkea pas*** kännissä, kun muistaa tulla edes kotiinuskottomuudesta ei ole kyse, vaan juomisesta.
Kai tässä on tosiaankin laitettava kova kovaa vasten ja annettava hänelle ne vaihtoehdot, joko valitsee normaalin perhe-elämän kanssani tai juokoon sitten, mutta ei tämä näin voi tosiaan kaan jatkua.
Olen itse lapsena elänyt kotona pelossa isäni juomisen vuoksi,nyt mies toistaa samaa, joka saa minut raivostumaan,vihaiseksi,surulliseksi.
Miksi? Meillä on vain yksi elämä elettävänä ja koskaan ei tieä, tuleeko huominen ja tälläistako minun elämäni tulee olemaan lopun ikääni, jos en luovuta.
Pakko kai luovuttaa, koska voiton tuntuu vievän rakkaudestamme huolimatta KUNINGAS ALKOHOLI:::
Kiitos sinulle vastauksestasi.
Vaikeaa antaa neuvoja kun on meistä alkoholisteista kyse.Olen itse ollut raittiina tasan vuoden.Juuri tänä päivänä vuosi sitten selviytymisklinikan kautta.Neljän viikon suljettu hoito sen jälkeen kerran viikossa puheterapiassa ja AA-kerhossa.Tunnen olevani lujalla pohjalla nyt.Jos joku voi auttaa miestäsi niin se on raitis alkoholisti joka on jo käynyt läpi sen kaikki vaiheet.Ensin hänen vain tulee tunnustaa itsellen että on alkoholisti,niin pahalta kun se tuntuukin.Perhe ja omaiset käy läpi samaa helvettiä kuin hän.Ero ei aina ole paras ratkaisu.....Muistuta miestäsi joka päivä (kun hän on raitis)siitä miltä sinusta tuntuu.Kyllä hänelläkin tunteet on.
Ikävä kyllä et voi tehdä mitään. Alkoholin suurkuluttajaa kun ei auta toisen huuto, itku, välinpitämättömyys, uhkailu eikä mikään. Voit tietysti laittaa kovan kovaan vastaan eli joko tavat muuttuu tai tulee ero. Itse jouduin eroamaan koska tavat muuttuivat pariksi viikoksi.... ja taas kohta sama laulu...
Ei kyl mukavalta kuulosta. Ja ite oon ollu samassa venheessä, joten tiedän että ei ole helppo lähteä. MUTTA, väittäisin että jos tuon eropäätöksen jaksat ja pystyt viemään loppuun, niin tulet huomaamaan että se kaikesta huolimatta kannatti. Vaikka on ikävä ja koskee ja sattuu niin saatanasti, niin usko pois se KANNATTAA. Jonakin päivänä tulet sen huomaamaan kun aamulla heräät eikä hän olekaan se ensimmäinen asia joka mieleen juolahtaa. Ja kas, enää ei satukaan niin kovaa. Siinä vaiheessa oli minulla niin valtava onnen ja onnistumisen tunne, että se kannatti kokea. Kun olis päässyt vankilasta tai jotain ja saanut oman elämänsä takaisin. Aikaa ja kyyneleitä ei tule säästymään, mutta toivottavasti jaksat yrittää.
Jos miehesi on selvinpäin maailman ihanin mies ja sinä olet hänen mielestään maailman ihanin vaimo, tulee hänen todellakin ihan itse ja oma-aloitteisesti panna asiat tärkeysjärjestykseen. Mikäli hän oivaltaa ja tahtoo pitää suhteestanne kiinni, päätöksen juomisesta tekee vain hän itse. EHKÄ hän mahdolliset avioero paperit nähtyänsä muuttaa (jotkut harvat jopa tekevät sen) elämäntapojansa. Jos näin ei kuitenkaan käy, eroprosessi jatkuu normaalisti. Tässä tilanteessa tietysti tuntuu sinusta kamalalta ja niin turhalta erota kun kerran suhteenne toimii silloin kun miehesi ei juo. Silloin on kuitenkin muistettava se puoli asiasta että miehesi on itse tehnyt valintansa eikä pidä suhdettanne enää jatkamisen arvoisena, julmaa mutta totta.
Heippa! Joo hyvin tutulta kuulostaa tuo sun kirjoitus..minun ongelma huomattiin
monta vuotta aikaisemmin kuin minä itse...eihän minulla mitään ongelmia
ollut alkoholin kanssa..minä kyllä pystyisin lopettamaan sen jos haluaisin
mutta kun en halunnut eikä siihen olisi ollut mitään syytäkään koska kävin
sentään töissä ja hoidin raha-asiat...sehän perheen isän tärkein tehtävä
on...lapsiakin oli kolme ja hyvä vaimo joka 'suojeli' minua jos joku ulkopuolinen
sattui sekaantumaan minun juomiseeni, elikkä kaikki kulissit olivat kunnossa.....Vuosien
kuluessa kuitenkin kävi niin että vaimoni alkoi pelätä että missä kunnossa
tulen töistä..ihmeellistä!!! Mitä pelättävää siinä muka olisi..minähän olin
sentään perheen 'pää' ja hoidin kaikki asiat hyvin (omasta mielestäni)..kuten
jo mainitsin ne kolme lastakin...niin ne olivat minulla ja varmasti myös
pysyisivätkin..kukapa ne minulta veisi??EI kukaan!!..vaimo pirulainen alkoi
uhkailla avioerolla..mutta eihän se sellaista tekisi..kunhan uhkailee vain
;-)veisi muka lapsetkin mukanansa.ei ei..kyllä minä voin vähentää juomistani,
haen vain kolme olutta kun tulee hyvä elokuva telkkarista tai kun pitää
leikata nurmikko...tai kun ei ole mitään tekemistä ja jne..no kolme kaljaa
jääkaappiin ja loput ulos piiloon...niin minä olin vähentänyt juomistani,
ei minulla ollut kuin muutama kalja ja nekin juotiin hyvin hitaasti..kului
aikaa jonkin verran ja vaimo löysi minun salaiset piilopullot....voi hitto..nyt
piti keksiä parempia piilopaikkoja ja niitähän löytyi..pari vuotta eteenpäin...en
kyennyt enää kohtaamaan elämää selvin päin..en voinut käydä kaupassa, pankissa,
töissä..tarvitsin aina kuningas alkoholia jotta pystyin hoitamaan ko. asiat...en
saanut enää putkea poikki omilla voimilla muutakuin sairaalassa (karmeita
reissuja)..itkin siellä kurjuuttani ja vannoin että ei enää koskaan..mutta
kappas vaan viikko tai kaksi korkeintaan niin ajattelin ottaa taas ne kolme
kaljaa..no se johti aina samaan lopputulokseen...poliisitkaan eivät tykänneet
kun ajoin autoa kännissä ottivat ajokortin pois..voi paska!!Mistä minä nyt
kuskin saisin..viiden minuutin mietiskelyn jälkeen keksin!! Vaimo autokouluun
vaikka väkisin ja sehän suostui...sain ajokorttini takaisin vuoden päästä
ja taas sain olla oma kuskini..mutta taas joku nilkki oli ilmoittanut kytille
että se ajaa kännissä..taas kortti pois ja meni vielä kolmannen kerrankin...syöksykierre
alkoi voimistumaan...rakastin toki vaimoani ja lapsiani mutta paras 'ystäväni'
kuitenkin oli pullo.koska ilman sitä en voinut elää, elin maanpäällistä
helvettiä ja sitä samaa helvettiä joutui elämään myös vaimokin.joten hän
katsoi parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että hän laittoi ne avioeropaperit vireille...silloin
tajusin että nyt se on MENOA.Vaimo kylläkin rakasti minua mutta eihän sellaista
elämää voi katsoa loputtomiin..minäkin rakastin vaimoa mutta miten helvetissä
siitä viinasta pääsisi eroon..omat voimat oli kokeiltu satoja kertoja ja
aina tuli turpiin..minä onneksi muistin isä vainajani toipumisen jonka hän
oli löytänyt AA-sta..menin sinne ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisten
ihmisten kanssa joilla oli sama ongelma kuin minulla..sain puolen vuoden
raittiuden ja ajattelin että olen parantunut..ajattelin ottaa yhtenä iltana...no
siinä meni neljä kuukautta..sain onneksi uudelleen otteen AA-sta ja sen
jälkeen minun ei ole tarvinnut ottaa alkoholia...olin löytänyt suuremman
voiman kuin alkoholin..käyn edelleen AA-ssa säännöllisesti koska alkoholismi
on krooninen sairaus mutta siitä voi toipua..kiitos AA-lle!! ja vaimolleni
että hän kirjoitti ne ko. paperit..elämme tänään normaalia elämää ilman
viinaa
On se vaan ihme aine tosiaankin tuo Kuningas Alkoholi..kuinka monta perhettä se on rikkonut, ja turhaan..
Taas kerran kävin mieheni kanssa vakavan keskustelun hänen oltuaan selvinpäin lauantaina.Yhdessä mietittiin "MIKSI JEPPE JUO?"
Kuitenkin, kerroin hänelle omat tuntemukseni,en huutanut,itkenyt tai raivonnut, vaan keskustelu oli tosiaan ihan asiallinen.
Hän todellakin myönsi olevansa alkoholisti ja pyysi minua auttamaan häntä pääsemään kuiville, ja toki suostuin, koska kuten jo aiemmin sanoin, mieheni on ihana ihminen selvinpäin ja nyt tiedän keskusteltuamme monia asioita, miksi hän on käyttäytynyt noin, siis juonut..
Avioerokin vilahti keskustelussamme, mutta päätimme yhdessä selvitä voittajiksi alkoholin kahleista ja emme kumpikaan halua eroa.
Nyt vaan (taas toivon!!)yrittämään ja uskomaan parempaan huomiseen, jospa Luoja soisi meidän onnistuvan, tarvittaisipa siihen vaikka AA, mieheni suostui mihin vaan,kun vaan olen hänen tukenaan juomisesta eroon pääsemisessä ja lupasin toki olla.
Kaikkea hyvää kaikille teille ja toivotaan parasta jokaisen kohdalla.
Kiitos kaunis ja niiaus vastanneille :))