yksin yksinäinen...

Minä ajattelin tässä kirjoitellä tänne hieman,kun tämän sivun löysin.On harmittavaa,että maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä,minäkin olen yksi heistä.Hyvä asia on se,että kuitenkin löytyy keskustelupalstoja jossa siitä saa puhua.
Olen 23v.äiti ja minulla on kaksi lasta.Ystäviä minulla ei ole,paitsi oma mies,mutta hänkään ei aina riitä.En voi ymmärtää miksi juuri minä olen kelvoton toisten ystäväksi ,koska en ole ilkeä tms.Lapsillanikaan ei ole kovin paljoa ystäviä,koska luonamme ei monikaan käy.On hirvittävää katsoa miten äidit yhdessä työntelevät lastenvaunujaan iloisina ja minä kuljen lähes aina yksin,joskus tekisi mieleni itkeä.Tahtoisin luotettavam ystävän jolle voisin kerrtoa pahimmatkin ongelmat sekä iloita yhdessä ystävän kanssa hyvistä asioista.Hyvänpäivän tuttuja aina saa,mutta tosiystävät ovat kiven takana,onko kohtalotovereita...?
3708
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Juu. Kyllä sulla on kohtalotovereita. Varsinkin minä, vaikka en olekkaan nainen enkä ole lisääntynyt. Kieltäydyn lisääntymästä. Lapset on jees, mutta vihaan niin paljon yksinäisyyttä ja todennäköisesti hekin joutuisivat kärsimään samasta aiheesta joten en halua toisten kärsivän koska syyttäisin siitä itseäni.

Äänestä
  • Oli sinänsä hyvä huomata ,että kohtalotovereita löytyy,mutta se ei ole toisaalta sitten hyvä,koska en tahtoisi myöskään kenenkään olevan tässä tilanteessa...jospa jossain elämäsi vaiheessa tyttöystäväsi kanssa lisääntyisitte,niin se voisi saada sinun elämääsi uutta kipinää ja saisit sen jota voit halata silloin kun sitä itse tahdot..

    Äänestä

Oon kans 23w, yhden lapsen äiti.
Ois kiva vaihtaa ajatuksia, joten jos haluat niin kirjoittele: [email protected]

Myös muut samassa tilanteessa olevat:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


silti iloinen,joskus kirjoitti:

Minä ajattelin tässä kirjoitellä tänne hieman,kun tämän sivun löysin.On harmittavaa,että maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä,minäkin olen yksi heistä.Hyvä asia on se,että kuitenkin löytyy keskustelupalstoja jossa siitä saa puhua.
Olen 23v.äiti ja minulla on kaksi lasta.Ystäviä minulla ei ole,paitsi oma mies,mutta hänkään ei aina riitä.En voi ymmärtää miksi juuri minä olen kelvoton toisten ystäväksi ,koska en ole ilkeä tms.Lapsillanikaan ei ole kovin paljoa ystäviä,koska luonamme ei monikaan käy.On hirvittävää katsoa miten äidit yhdessä työntelevät lastenvaunujaan iloisina ja minä kuljen lähes aina yksin,joskus tekisi mieleni itkeä.Tahtoisin luotettavam ystävän jolle voisin kerrtoa pahimmatkin ongelmat sekä iloita yhdessä ystävän kanssa hyvistä asioista.Hyvänpäivän tuttuja aina saa,mutta tosiystävät ovat kiven takana,onko kohtalotovereita...?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu