Päivässä ehtii klikata kännykkäherätyksen kiinni, keittää kahvit ja yrittää ajatella työntekoa. Ehkä tehdäkin jotakin, ainakin "kalenterin pakolliset". Jos se onnistuu, hyvä on. Uskomatonta arjen luksusta ovat kiireen keskellä varastetut päiväunet. Sen jälkeen täytyy taas painaa. Ja ehtiä pestä hampaat ennen kuin valot sammuvat tälle päivälle.
Jos jotakin joskus saa aikaiseksi, kylläpä se väsyttää jälkikäteen! Mutta kiirehdittävä on, minuutit, tunnit, korjaan päivät – eikun viikot – ne ne vain vyöryvät... Vuodet... Jopa vuosikymmenet! Mihin menet aika? STOP!
Joskus yritän antaa yläviitoset lähimmäiselle, sitten taas mennään... Olisi ollut kiva porista pitempäänkin! Ehkäpä joskus toiste? Tai sitten ei?!
Kun pääsee hiljentymään Sanan kuuloon, kiire on hetkeksi pois. Aika ikään kuin pysähtyy. Sen jälkeen voi suhteellisen pitkäänkin tuntua rauhalliselta. Ennen seuraavaa juoksua.
Kuunnella – olisi tärkeää kuunnella. Lähimmäisiä. Sanon tämän itselleni! Ajan virrassa on liian helppoa ohittaa katse ja puhe, mennä muka vain eteenpäin uskomatonta vauhtia.
Eivät turhaan sano: "aika on rahaa". Mutta eikö se ole paljon enemmän kuin kaikki rahat yhteensä?
Entä sitten vanhana? Joku voisi ajatella: eikö peli ole jo menetetty, kun askel hidastuu ja elintoiminnot rapistuvat? Jyrkempi tai loivempi pudotus ennen lopullista lopsahdusta.
Ehkäpä vanhuksilla on sitä punnittua viisautta. He tietävät kaiken ajallisen olevan pian lopussa. Vaikka vanhuuteen kuuluu luopumista, se voinee tuntua myös helpottavalta.
Eri-ikäisille Kaikkivaltias on antanut omat elämäntuntemuksensa. Nekin ovat lahjaa. Kun jaksaa uskoa, suurin lahja tulee vasta ajan jälkeen, ikuisuudessa.
Jos jotakin joskus saa aikaiseksi, kylläpä se väsyttää jälkikäteen! Mutta kiirehdittävä on, minuutit, tunnit, korjaan päivät – eikun viikot – ne ne vain vyöryvät... Vuodet... Jopa vuosikymmenet! Mihin menet aika? STOP!
Joskus yritän antaa yläviitoset lähimmäiselle, sitten taas mennään... Olisi ollut kiva porista pitempäänkin! Ehkäpä joskus toiste? Tai sitten ei?!
Kun pääsee hiljentymään Sanan kuuloon, kiire on hetkeksi pois. Aika ikään kuin pysähtyy. Sen jälkeen voi suhteellisen pitkäänkin tuntua rauhalliselta. Ennen seuraavaa juoksua.
Kuunnella – olisi tärkeää kuunnella. Lähimmäisiä. Sanon tämän itselleni! Ajan virrassa on liian helppoa ohittaa katse ja puhe, mennä muka vain eteenpäin uskomatonta vauhtia.
Eivät turhaan sano: "aika on rahaa". Mutta eikö se ole paljon enemmän kuin kaikki rahat yhteensä?
Entä sitten vanhana? Joku voisi ajatella: eikö peli ole jo menetetty, kun askel hidastuu ja elintoiminnot rapistuvat? Jyrkempi tai loivempi pudotus ennen lopullista lopsahdusta.
Ehkäpä vanhuksilla on sitä punnittua viisautta. He tietävät kaiken ajallisen olevan pian lopussa. Vaikka vanhuuteen kuuluu luopumista, se voinee tuntua myös helpottavalta.
Eri-ikäisille Kaikkivaltias on antanut omat elämäntuntemuksensa. Nekin ovat lahjaa. Kun jaksaa uskoa, suurin lahja tulee vasta ajan jälkeen, ikuisuudessa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No tätähän tämä katoavuus menetteleitten kulumasta, siunausta!
PS: kiitos!
kyr... ei kun -kirjaiminen Melperi kirjoittaa paremmin kuin pienikyr... ei kun kirjaiminen melperi.
OK. Ja. Siunausta ja :KIITOS.
Osanottoni elämättömälle elämälle!
EHKÄ VOIT SITTEN HAUDASSA MUISTELLA, MITÄ OLISIT HALUNNUT ELÄESSÄSI TEHDÄ?
Kannattaisiko joskus kuitenkin hiljentyä ihan kuuntelemaan omaa itseään ja lähimpiä ihmisiä?
Mihin pyrit Melperi_ ,kun et ole Melperi. Kirjoituksesi on kuitenkin rakentava ja positiivinen verrattuna Melperin kirjoituksiin.
Minulla on IKÄKRIISI.
Huomasin sen saapumisen oikeastaan vasta jälkeenpäin. Ihmettelin, miksi minulle oli alkanut tulla muistoja ja ajatuksia mieleeni lapsuudesta, nuoruudesta ja tähän asti eletystä elämästä. Sitten huomasin pohtivani, että mitä ilmeisimmin minulla on elämää vähemmän jäljellä elettäväksi kuin elettynä. Totesin, että taidan potea ikäkriisiä.
Toki tiedostan sen, että elämänlanka voi katketa milloin tahansa. Tämän olen saanut kipeästi kokea menetettyäni nuoremman siskoni. Nyt minulla lähenee viidenkymmenen vuoden ikäpaalu, ja siitä on vain kymmenen vuotta ja olen kuusikymppinen, ja siitä vain kymmenen vuotta, kun olen seitsemänkymppinen! Tämä häkellytti. Reilun viidentoista vuoden päästä jään eläkkeelle?
Syksyllä koirien kanssa lenkillä ollessani kysyin itseltäni, olenko tyytyväinen elämääni? Puru pölisi koirien tassuissa ja minun sauvoissani, kun ajattelin asiaa. Vastaus oli myönteinen. Olen saanut elää rikasta elämää, johon on mahtunut monenlaista. Saan olla uskomassa, minulla on oma perhe, ihana koti ja mielekäs työpaikka. Kyllä, olen tyytyväinen.
Itselleni uskollisena keskustelin asiasta myös muiden kanssa. Olimme eräänä lauantai-iltana saunomassa ystäväpariskunnan luona. Vaimo oli jäänyt muutama kuukausi aiemmin eläkkeelle, ja miehellä oli seuraavana tiistaina edessään viimeinen päivä töissä insinöörinä. Kun kysyin, miltä hänestä nyt tuntuu, hän vastasi, että hämmentävältä. Sitten hän oli hetken hiljaa ja sanoi, että on tullut ajatus, että tässäkö tämä hänen työuransa sitten oli? Meni muutama viikko tästä vierailusta. Eräänä päivänä autolla ajaessani tuli vastaani traktori, ja sen kuskina istui tämä uunituore eläkeläinen. Hyvin tyytyväisen näköisenä näytti luotsaavan konettansa eteenpäin!
Toki ymmärrän, että ikäkriisin läpikäyminen on yksi kehitystehtävä. Kuitenkin lapset pelastavat minut näistä ajatuksista. He pakottavat keskittymään tähän päivään, tähän hetkeen, ja oivallan, että jos on kiire elää edeltä tämä elämä, niin se jää elämättä. Ja kun rauhoitun ja pysähdyn, saan lisää aikaa. Tämä on elämän paradoksi. Minulle tuli helpotuksen tunne, saan jättää ikäni mäihäämisen, saan keskittyä tähän päivään ja elää todeksi omaa kohtaani. Tuli nöyrä olo.
Vanhoillislestadiolainen KUSIPÄÄ haluaa näköjään hämätä palstalaisia nimimerkillään.
Tyypillistä vanhoillislestadiolaista kieroutta. Sukurutsaa?
Tuon nimimerkin ottaminen kertoo vain suuresta ihailusta aitoa Melperiä kohtaan. Melperi taitaa olla kaikkien vanhoillislestadiolaisten suuri idoli.
on järjestänyt meille maailman aikoille oikeille Jumalalalle kelpaavaisille uskovaisille sirkushuveja jo toista vuosikymmentä. Hänen täytyy olla vähän tyhmä kun hän ei ymmärrä, että me väin härsyttelemme ja kiusoittelemme häntä.
Miksi vl:t on niin kieroja ja epämiellyttäviä ihmisiä, jotka valehtelevat vaikka silmänsä päästä rahan takia?
ta kuin että puhuinpa totta tai valehtelin niin rahaa ei ole näkynyt. Mitä tähän sanot?
Avaajan nimimerkistä paljastuu jälleen kerran meille kaikille vanhoillislestadiolaisten mittaamaton kierous.
"melperi" tuokin mieleen pelkän kierouden ja pahuuden.
kysyä heinolalaiselta hullulta lupa, jos joku haluaa ottaa nimimerkin "Melperi_"?
Hulluja täällä ovat lähinnä vanhoillislestadiolaiset sukurutsat. Avaaja ja sinä " Tarvitseeko" lienette sellaisia.
yksilö sille voi, jos on siinnyt sukurutsasta?
Eihän melperikään mitään voi sille, että hän on putkahtanut vaivoiksemme halvan huoran haaroista.