Saatteko etuja mielenterveysongelmaiset?

Säälipillua tulee ovista ja ikkunoista ja masennuslääkkeistä saa alennusta

Etuja leimatut voivat saada jonkin verran, mutta ne eivät ole monelle pitkässä juoksussa haittojen väärti. Tietenkin on joitain huijareita, jotka haluavat vain rahalliset edut ja feikkaavat, että on paha olla. He saattavat hyötyä, koska ei tarvitse tehdä työtä tai asioilleen mitään. Huijareita on tosin kaikkialla yhteiskunnan sektoreilla, joten ei tämä mikään poikkeus.

No minä en kyllä haluais leimautua "pöpiksi" saadakseni jotain olemattomia etuuksia.

Mä sain rumuuteni takia aikoinani eläkkeen. En nyt varsinaisesti suoraan rumuus nimikkeellä vaan rumuus oli syynä moniin ongelmiini jotka estivät ja estävät edelleen normaalin elämän ja vaikeuttavat elämääni monin tavoin eli siksi sain eläkkeen, mutta rumuushan se on silti pääsyy tähän kaikkeen.

Rumuuteni on muiden onni, itselleni kärsimys. Huomaa kohdallani kuinka moni sitten kärsii todella heikosta itsetunnosta kun pitää itseään verrata näinkin surkeaan ihmiseen tuntien siten vieläpä tyytyväisyyttä. Entäs sitten jos mua ei enää ole (hyvin mahdollista lähiaikoina)? Mihin nämä ihmisparat sitten itseään vertaavat kun kaikki ovat yhtä kauniita ja kauniimpia ja kun ei ole enää itseään rumempaa näkösällä, mahtaa olla sitten vaikeat ajat.

Eipä ole mitään etuuksia tullut enkä haluaisikaan. antaisin vaikka mitä että voisin hyvin ja jaksaisin. Päinvastoin diagnooseja ilmaantuu kuin sieniä sateella jotka vaikeuttavat elämää joten sanotaanko että etuuksien sijaan tulee paskaa niskaan joilla viranomaisten helppo pitää asiakkaita kynsissään. mainittakoon vielä että olen onnekkaasti saanut olla pian vuoden ilman "kyttääjiä, olo ehkä hieman taas huonontunut mutta eipähän ahista mukavat "hoidot ja lääkkeet". Kaikille ihanaa alkavaa syksyä!

Eipä tässä kohta enää mitään etuja ja tukia saa kun hallitus leikkaa jälleen kaikista mahdollisista tuista, mukaanlukien mielenterveys kuntoutujien eläkkeet.

Kadulle tässä kohta joutaa asumaan.

Latvainvalidieläkkeellä, käytännössä pienimmällä mahdollisella sellaisella, saa eläkeläiskortin vr juniin ja eläkeläisalennuksen. Vaan kun ei silläkään mitään tee kun ei jaksa enää lähteä mihinkään, monella varmasti ei ole edes varaa lähteä reissailemaan. Terveydenhoitojärjestelmä myös ottaa siinä vaiheessa ennakkoasenteen, hoito voi monin paikoin olla kiven alla kun ei enää jaksa niitä etujansa ajaa systeemiä vastaan mikä pyrkii jatkuvasti lannistamaan. Siinä vaiheessa kun lykätään työkyvyttömyyseläkkeelle, se systeemi muuttuu sillä hetkellä välittömästi huonompaan suuntaan, ei sieltä kautta mitään etuja saa - päinvastoin.
Niillä parisuhdemarkkinoilla taas, joo nää mielenterveysongelmaisethan ne tosiaankin on sitä kaikista tavoitelluinta ainesta - eli voi varautua mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksin elelyyn ja yksinäisyyteen. Ne tosiaan ne mielenterveys toimistojen kautta tulevat palvelutkin, ne lykkää urospuolisen siellä sinne homostelupuolelle ja jos ei satu oikein tykkäämään siitä touhusta eikä sen sortin ronkkimisista niin mitä jää jäljelle - ei yhtään mitään muuta kuin niiden homostelijoidenkin ajojahdit ja vihat, palkan edestä paskannukset. Ainoa etu on, että ei tarvitse enää lähteä niiden vittumaisten ihmisten sekaan kuuntelemaan johonkin pätkätyöhön niitä niiden vittuiluja ja muita ajojahteja, nyt ei tarvii kuin kerran viikossa kaupassakäyntien yhteydessä olla pakko-osallisena näiden paskannuksiin.
Se on ainoa etu, ei tarvii olla pakosta osallisena siihen mätäpeliin muuta kuin harvoin.

Sain pari vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeen.

2011 menin kesken työpäivän terkkariin, kun pitkään kipuillut selkä äityi niin koville tuskille, että vastaanotolla pääsi itku... Lääkäri lykkäsi jonkun masennuskyselyn täytettäväksi ja riemastui, kun pisteet olivat korkeat. Sain burana- cipralex reseptit ja vähän saikkua, sekä lähetettiin miekkariin jutustelemaan ja varattiin psykiatrille aika.

Kun pyysin tutkimuksia selkäni kipujen syyhyn, niin lääkäri sanoi, ettei selkää nyt kannata kuvata tms, joten masennuksena hoideltiin ja lopulta lykättiin OYS:n neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Sain kolmekin diagnoosia. Dystyyminen masennus, dissosisaatiohäiriö, vaativa persoona monine erikseen numeroituine pelkoineen. Saikkua ja miekkarikäyntejä lisää, mutta selkäkipua ei mitenkään huomioitu. Lopulta lääkärinlausuntojen perusteella sain vuoden kuntoutustukea, joka johti pysyvään työkyttömyyseläkkeeseen.

Selkäni on edelleen kipeä ja vasen jalka jotenkin surkastunut jo 4 senttiä lyhyemmäksi ja vasemman puolen lantiossa on kovia kipuja ja liikkuminen on ontumista. Mutta pärjään, kun voin kotona ollessa hoitaa askareeni voimieni mukaan. Lääkäreitä en jaksa enää vaivata, koska yksityiselle ei ole varaa mennä ja ainoa hoito tällä hetkellä on kipulääke, joka hetkeksi helpottaa, varsinkin, jos vaan makoilen ja liikun niin vähän, kuin suinkin on mahdollista.

Masennuslääkkeitä en ole syönyt ainoatakaan, vaikka olen kaikki lääkärin määräämät apteekista hakenut. Tiedän, ettei masennus ole oikea syyllinen, vaan selässäni on jotain perusteellisesti viturallaan.

Elikkä vastaus aloittajan kysymykseen on: Olen saanut huomattavan etuuden mielenterveysongelmani ansiosta. Eläkkeen 54 vuotiaana.

Onhan se sellaista elämänkokemusta, jota ei kaikilla ole. Kun voin välillä paremmin ja jaksan, niin kokemuksesta on hyötyä ihmisten kohtaamisessa ja kuuntelemisessa. Ei väistä ahdistunutta/lannistunutta ihmistä, kun on itse kokenut samaa ja pahempaakin ja selvinnyt vielä toistaiseksi hengissä.

Koodilla 112 kelakortin takana pääsee joissain paikoissa ilmaiseksi uimaan. Eduista kysyit, yksi niistä on tämä.

Masennus on aina huijaus. Kysehän ei ole sairaudesta.

En nyt sanoisi, että etuja... Ei tarvitse käydä työssä, mutta joo, onko se etu vai ei. Pahimpina päivinä tuntuu, ettei musta ole ikinä enää työhön, välillä taas tuntuu siltä, että ehkä joskus. Tänään paska päivä ja tuntuu siltä, että musta ei oo ikinä mihinkään...

Sanoisin, että edut ovat aika mitättömiä haittoihin nähden kuitenkin.