Kuuntelin erästä seurapuhetta netistä. Valitettavasti en muista puhujan nimeä, josko sitä edes mainittiin. Erinomaisen värikäs mutta lämminhenkinen puhe. Lähti Raamatun tekstistä, jatkui lyhyesti sen selittämisellä, kunnes kääntyi seikkaperäiseen jumalanvaltakunnan ylistämiseen. Loppuhuipennus kuitenkin oli kuvaelma taivaaseen pääsystä ja siitä pienestä joukosta, joka sinne pääsee. Aivan ällistyttävän lisävaihteen uskottavuuteen toi se, että puhuja itki tätä ihanuutta kertoessaan. Ikävä kyllä se itku kuitenkin kuulosti skeptikon korvaan hieman laskelmoidulta.
Eräs exvl tuttavani kerran sanoi, että vanhoillislestadiolaisuus on oikeasti elämäntapa. Tuota puhetta kuunnellessa voin hyvin sen uskoa. Tuollaisella puheella voisi myydä vaikka sokealle silmälasit.
Mutta puhe varmasti ajoi asiansa loistavasti. Varmasti upposi niihin,, keille se oli tarkoitettu.
Eräs exvl tuttavani kerran sanoi, että vanhoillislestadiolaisuus on oikeasti elämäntapa. Tuota puhetta kuunnellessa voin hyvin sen uskoa. Tuollaisella puheella voisi myydä vaikka sokealle silmälasit.
Mutta puhe varmasti ajoi asiansa loistavasti. Varmasti upposi niihin,, keille se oli tarkoitettu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko skeptikko helluntai?
Vl-uskoon kuuluu nähdä mörkojä kaikkialla.
Puhujaveljen tarpeeksi pitkä ihasteleva kuvaus ainoasta oikeasta Jumalan valtakunnasta eli vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä, nöyrän miehen kyyneleet ja pyyntö:
"Saanko minäkin maailman surkein ihminen uskoa syntini anteeksi?"
Nämä uppoavat vl-kuulijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin ja kuulijat lähtevät koteihinsa sisikunta täynnä kiitosta:
"Onneksi minäkin olen VAIN ME!"