KAHVIPIRTTI 120 / 2016

eiliseen pirttiin kerron, että tämä viestini oli tarkoitettu Megamokalle
(hän puhui tästä aiheesta)
vaikka se tuli neljänneksi vastaukseksi hälle ja siten osui hurskaisen jälkeen:
Shelvähän she, kännisshähän she.

Niinpä on Skillan Pirttiä taas ehostellut ja sisustellut. Näinhän se aikaansa seuraa, 120 kertaa, sanoo järjestysnumero.

Aamupäivällä täällä sateli, mutta ilmat selkenivät ja asiareissut ja ajankulukävelyt sain hoidettua kuivin nahkoin. Kävelyreissullani sattui melko harvinainen välikohtaus. Kävellä rumpsuttelin jalkakäytävää ajatuksissani ja melko huolettomasti, ei ollut mikään vilkas liikennekään. Hätkähdin pyörän kellon soittoa ja kovaäänistä kiroilua. Takaa tuli pyörämies, ihan aikuinen, saattoi olla eläkeläinenkin. Hänhän karjui, että mikset torvelo kävele jalkakäytävän oikeassa reunassa, eikä keskellä tien tukkona. Pysähtyi vielä eteeni saarnaansa jatkamaan. Sanoin, että hyvähän tuo kun selvästi ilmoitit etkä ajanut päälleni. - Seuraavan kerran voin ajaakin! uhosi mies kun vauhtiin pääsi. - Et kuitenkaan tällä kohtaa! Sulla ei ole mitään asiaa tässä ajella, vastasin ja näytin, että pyörätie kulkee parin metrin päässä. Välissä on nurmikkoa. Menihän se perille, jotain hän murahteli kun vääntäytyi pyöränsä päälle.

Eihän tämä iso asia ollut, mutta harvoin näin tapahtuu. Jonkun kerran olen tässä samaisessa paikassa sivullisena kuullut, kun pyöräilijät ja jalankulkijat reviireitään setvivät. Ehkä siinä ei ole riittävän selvät merkit ja opasteet.
Huumorin sävyttämänä niistä selviää ja eipä siitä iso haitta ole kulkipa kumpaa käytävää tahansa. En ole aloittajana kenellekään valitellut. Joskus sattuu kanssakulkijalla olemaan pinna kireällä ja johonkin vaarattomalta näyttävään kohteeseen sitä on purettava. Taisinpa olla sopiva maali.

Eipä tällä tapahtuneella jutulla päiväni piloille mennyt. Muuten se on jo iltaan nuhjaantunut. Eikun kohti huomista mennään!( väitti, että en ole kirjautunut vaikka olen) Terveisin ynnämuu.

Olen pyöräillessäni pannut merkille, että itsekkyyttä löytyy
ja kokonaisuuden hahmottamiskykyä ei kaikilla ole.
- En ole joutunut sanallisesti itseäni puolustamaan,
mutta kun nurmikolle oli kerran väistettävä mäkeä alaspäin tulevien kahden mopon alta, kaarteessa, joka mopoilijoiden kannalta katsottuna on alamäki ja jyrkkä käännös vasempaan, alikäytävään,
ja he tulevat vastaani heidän suunnaltaan katsottuna vasenta reunaa, sisäkurvissa , siis minun puolellani, - he vain jatkoivat matkaansa --,
niin otin esiin puhelimeni ja soitin järjestyspoliisille heistä.

Joku muu ei ehkä ymmärtäisi ajoissa hypätä viereiselle nurmikolle,
siksi ilmoitin heidät, varmaan olivat pitempäänkin päristelemässä.

Voi herranen aika, kun meidän rouvamme painaa niska limassa töitä!
Mitä, jos menisimme porukalla Kahvipirttiin, yllättäisimme Skillanin viemällä mukanamme komean riippukeinun, jonka ripustaisimme parin pihakoivun väliin ja nostasimme Skillanin sinne,
Keinuttasimme vuoron perään keinua ja samalla vahtisimme, ettei Skillan pääse putoamaan eikä sekoamaan talkoolaisten puuhasteluun.
Osa pesisi mattoja, jotkut halkoisivat klapeja tulevan talven varalle, ja muutamat joikaisivat niin monotonisesti jotakin kaunista tuutulaulua, että keinutettava nukahtaisi.

Sitten passitettaisiin vaikkapa Late tekemään maukkaan lounaan, ja muut pojat voisivat paistaa präiskäleitä ulkosalla.
Minä voisin kattaa pihalle piiiitkän pöydän, jonka ääreen me kaikki mahtuisimme.

Sitten olisi taas musisoinnin vuoro, Sekaköörimme laulaisi raikuvasti, että Skillan kulta herää jo, herää jo...
Miesväki kantaisi emäntämme kultatuolissa pöydän ääreen, ja
Hurskainen pitäisi railakkaan pöytäpuheen, Ruune sanoittaisi extempore kauniin runon, ja loppu porukka antaisi raikuvat applodit.

(Ja tietysti nurkkakaapin avain on ovessa. Mehän olemme mukavaa porukkaa. joten rähinöitä ei ole syytä pelätä.)

Huomenta pilvipoutaiseen aamuun, ei sada, mutta ei paistakaan.
Johan Venlastiina ruhtinaallisen kuvan esiin loi, tunnen itseni oikein hemmotellun prinsessan kuvaan sopivani;)
Niin ihanaa kuin tuo hemmottelu olisikin, varmaan aika vaivautuneeksi itseni tuntisin, tämä mummo joka on aina mieluummin muita passannut ei tuollaista osaisi edes nautinnoksi kokea, kiitos kuitenkin ihanasta mielikuvasta.
Mahdollisimman totuuden mukaisesti osasit työtehtävät jakaa, varmasti Laten valmistama ruoka kaikille maistuisi, tuo kultatuolissa kantaminen olisikin haaste miesväelle, kun olen jokaisen huomannut valittavan huonoa selkää;)
Hurskaisen puhe voisi saada kyynelehtimään, osaa hän niin herkästi joskus mielipiteitään ilmaista.
No jatketaan nyt ihan tavalliseen tapaan, kaikki yhdessä pirttiä kannattelemme, eikö vaan?
Minä en pyöräile, mutta ihan saman havainnon olen huomannut tuolla kadulla kävellen, väistellä saa ettei yli ajetuksi tule.
Kävellenkin usein tien leveydellä tulevat, varsinkin nuoriso, kyllä siinä mummo saa tien puoleen siirtyä.
Harvemmin olen ihan tuollaista kohdannut, mistä ynnämuu kerroit, mutta kerran minullekin pyöräilevä mies karjaisi, että kuljet väärää reunaa, yritin itsekseni miettiä missä olisi kuljettava, epäselväksi jäi.
Megamoga kuitenkin kotiin osasi, vaikka aamuun menikin, ehkä pientä "sinuttelua" siitä varmaan seurasi?
Tänään matkaamme Leppävirralle, piirin kesäpäivää viettämään, laulaa lurautamme muutaman laulun ja seuraamme muun ohjelman onnistumista.
Mukava tavata tuttuja piirin muilta kolkilta.
Taidankin ruveta valmistautumaan lähtöön, jos ei väliin lähde, ei voi kotiin palatakkaan ja se on aina se ihana juttu, kun omaan kotiin pääsee, aina vaan mieleisemmäksi muuttuu;)
Kohta ei kaiketi haluja enää mihinkään lähteäkään, vaikkakin se muualla käynti hyvää tekeekin, osaa antaa arvoa tälle omalle ololleen.
Päivän mielekästä touhua teille toisillekin, iltaan sitä tavalla tai toisella taas päästään.

Oi, kuinka kaipaankaan niitä radion kultaisia vuosia eli oman nuoruusajan tunnettuja radioääniä. Tilannekomiikkaa ja letkeää huumoria, joiden tasolle tuskin nykytelkkarin sketseissä pystytään kiipeämään. Oke Tuurin Rantasalmen pehtoori Pekka Lippnen ja hieman myöhemmin tuo Tippavaaran vanha isäntä, samaten G.Pula-ahon tulkitsija Leo Jokela. Lause, jota varmasti toisteltiin monessa huushollissa: Kyllä ruokaryyppy on aina paikallaan ,vaikkei ruokaa olisikaan - se lause iskostui jotenkin mieleeni. Siitä ei kuitenkaan tullut koskaan ohjelause omassa elämässäni.
Tämä siksi, että tuohon juttuuni syksyisistä ilmoista tuli kommentti: Selvähän se, humalassa se ja sitten Skillanin mielleyhtymä kaulimella lämmitetystä vastaanotosta kotiin tullessa. V.A.Koskenniemen eräässä runossa työviikon päätteeksi renki lähtee tansseihin ja aikoo hurmata mielitiettynsä tulisella polkalla. Yllätyksekseen neito antaa hänenelle avoimesti rukkaset. Runossa renki lähtee kiroillen pois mutta palaa majapaikkaansa vihellen. Yksi keskeinen asia runossa on rengin uusi kostyymi ja hattu kallellaan. Uskon, ettei tuollainen itsevarma mies niele nolausta vihellen, vaan hankkii pullon ja seurauksena savinen kostyymi. Se siitä horjuen kotiintulosta.
Toki tunnen monen juoman maun saken ja pontikan väliltä, mutta olen löytänyt vaimon, joka on monesti sanonut: ottasit nyt edes hiukan muiden seuraksi. Monen kohdalla on tutumpi ilmaus: Älä enää

Siinähän tuo syksyntuntuinen päivä on mennyt. Välkehtihän väliin aurinkokin ja lämpökin ehti paria kymppiä hipoa. Hyvin näissä keleissä olen saanut ulkoilua vaativat asiat hoidettua.

Venlastiinan juhlaesitys näyttää olevan perusteellisesti suunniteltuna ja tehtynä myös roolijakoa myöten. Näyttää kyllä siltä, että juhlinnan kohde kainona ja vaatimattomana taitaa pitää tätä tilaisuutta yliampuvana, vaikka lähtökohta onkin "reilu muistaminen."

Täytyy nyt keskeyttää tämä. Annoin autoani lainaksi ja nyt palauttajat tulivat. Siinä ajatukseni katkeilivat ja kun en ole kovin sypäkkä kirjoittajakaan, niin siirryn tänne konkreettisen juttelun puolelle. Hyvää jatkoa teille!

Työn merkeissä tämä päivä mennyt, ei sen kummempaa kuin näitä kotiaskareita, mutta kun monensorttista tuli tehtyä, niin aikaahan siinä meni. Onneksi kaikki nyt tehty joten kurkkasin tänne pirttiin.
Noita olympiakisoja siinä välillä huilaustöikseni katselin. Öitä en ole valvonnut, ajattelin eilen illalla, näkeehän ne keihästulokset aamulla. Surkeesti meni, taitaa olla huonoimpia avauksia pitkään aikaan. Pitkämäellä ehkä liikaa paineita Manniolla ei ehkä eväitä ollutkaan. Tuntuu kuin Ruuskanen ei sittenkään parantunut tarpeeksi EM kisoista. Jätti yhden heiton heittämäti, ehkä säästi itseään jos tunsi ettei paikat kestäkkään, rohkea teko kuitenkin, oli viimeistä edellinen mukaan pääsijä.
Tsemppiä Pitkämäelle.
Täällä muisteltu entisajan huumoria, Ehkä se on niin kullakin aikakaudella omat suosikkinsa, tuntuu kuin nyky huumori ei sovi enää meidän ikäluokalle. Sama se on musiikin kanssa.
Tuli mieleen yksi asia,tuosta viinasta, tiedämme kuinka monen kodin asiaiat se on turmellut.
Niinhän se turmeli Tippavaarankin isännän kodin, pannu räjähti.
Ilmoista senverran ei täällä satanut tänään ole, ja sama aurinko näkyi täälläkin kuten ynnämuullekkin, parhaimmillaan 20. Nyt pilvistä ja poutaa.

Näin nettiarkistossa legendaarisen Nätti-Jussi valokuvan. Mustavalkoisia olivat siihen aikaan vielä.
En löytänyt yhtään messevää Nätti-Jussi lohkaisua sieltä. Lasse Lehtinen on koonnut kirjankin Lapin tunnetuimman tukkijätkän vaiheista.

Liekö palstalaisilla pirttiläisillä jäänyt mieleen Jussin juttuja?

Itsellä päivän teemana koko h a r m a u d e n skaala. Tähän ikään asti ei ole jäänyt kirkastumatta. Jospa vaikka unikakkiainen heittäisi vihjeen.

Huomenta taas ja eipä muuksi tuo sää ole muuttunut, pilvessä on ja yöllä satoi ja kovasti.
Nyt näyttää itätaivas melkein mustalta, sinne suuntaan sateiden meno, lämmintä on kyllä, seitsemäntoista astetta näyttää mittari.
Eilinen on taas takana ja Leppävirralta vaan muistot jäljellä, hyvin lauloimme ja muutenkin juhla onnistui.
Seuraava laulelohetki kolmas syyskuuta torilla.
Nätti Jussista en ole kuullut, en Paavostakaan, mutta jotakin Lapista kumminkin, Raja-Joosepin tarinan ja asumukset olen nähnyt, saa nyt nähdä mitä seuraavana odottava Lapin matka paljastaakaan.
Kyllähän se alkomahooli on viisasten juomaa, hyvä että sille kulutukselle voi itse sanoa ei ja eipähän se ongelmia ainakaan poista, jos joku niin luulee.
Reilu on vaimosi megamoka, tietäen tapasi voi jopa noin sanoa;)
Niin nuo entiset "hyvän" ajan ohjelmat, minä tykkäsin myös niistä, oli jotakin mille voi nauraa, nämä nykyiset tohellukset ei jaksa hymyä naamalle saada.
Onhan joitakin tänä päivänäkin, kun vaan sattuu ohjelma tietoja katsoa, vaikkakin paljon samankaltaisia.
Uuno Turhapuro oli ja on niin yliampuva, että se ei mene jakeluun, vaikka Speden taituruutta joissakin tekeleissä arvostankin.
Minä ja minun makuni on kyllä omanlainen, saatan nauraa sellaiselle, mikä ei muilta hymyn karettaan naamalle saa, mutta eläköön erilaisuus.
Eipä ole Riio elämääni sotkenut, harmi urheilijoiden puolesta, kun ei oikein putkeen mennyt.
Yllättävän nopsaan päivä kuluu vaikka vaan kotihommia tehden, minulla meinaa kiirettä välillä tehdä ja varmaan olette huomanneet, että en pitkilleen ole puhunut siivouksista, en ehdi sitäkään kunnolla hoitaa.
Odottakaa vaan, kyllä se alkaa kohta ikkunan pesusta puhuminen ja kaikesta suursiivoukseen liittyvistä esiin tulla;)
Auto ehjänä kotiin palasi, silloin uskaltaa antaa toistekin lainaan ynnämuu, eikö vaan?
Kohta taas hyppään autoon ja vaihdan maisemaa, yhtä menoa tämä elämä tuntuu olevan, mutta kun vielä sen verran kunto kestää, mentävä on.
Päivän selkenemistä jään odottamaan ja näyttää siltä että valopilkahduksia näkyykin.
Aina sitä vaan jaksaa uskoa, että tänään aurinko paistaa ja elämä sujuu, niin kuin on tapana aurinkoisella säällä.
Sateen sattuessa sujuu silloinkin;)
Jäädäänpä odottamaan, mitä päivä tuo tullessaan, heippa!

Niinhän se eilen kävi, istuin tietokoneen ääressä ja yritin turata viestiä. Eikö vain, ovikello soi ja auton palauttajat ilmestyivät. Eipä siinä muuta voinut kuin keskittyä juttelemaan ja tietysti aikaa vierähti. Olenhan autoani lainnaillut useinkin, jopa viikoksikin. Joutaahan se, kävellenhän kauppareissuni teen..Täytyyhän lainaaja tuntea ja eipä ole sattunut niin, että aivan outo olisi edes kysellyt.

Onhan näitä "kuuluisuuksia" tullut ihan kansan kerronnan kautta. Nätti-Jussi tarinat olen kuullut, Kuikka - Koposen silmänkääntötemput, Viekin mummon parantajan voimat, kun lääketiede ei apua löytänyt. Tukuttain ennustajia ja verenpysäyttäjiä ja paljon paikallisia kuuluisuuksia. Niitähän ukot ja mummot kertoilivat, kuka tosissaan ja kuka epäillen. Kyllä se viesti kulki ilman internettiäkin, toki nyt se on helpompaa ja huijattavia hyvä uskoisiahan riittää melkein joka lähtöön ja kaikkina aikoina. Mummoni oli kylän kuulu kuppari, hän käytti oikeita lehmänsarvia. Niistähän usein sota syttyi, kun hän erehtyi sarvien hygieniaa hoitamaan ruoka-astioiden pesuvadissa. Mummon ammatti ei oikein kotiväkeä miellyttänyt. Minä kyllä tunsin sympatiaa ja käsitin sen ammattityöksi, koska käsitellyt jakoivat kiitosta ja palkitsivatkin. Olenpahan tätä kautta terveys-ja hyvinvoitipalveluja tuottanutta sukua. Niin...ja kuuluisuuksia napataan kirjallisuudesta ja näytelmistä, joku saattaa jotakin muistuttaa.

Seurailin monessa pätkässä 50 km kävelyä. On se kovaa hommaa. Muutoin en ole öitä valvonut ja kyllä se suora keihäänheittokin jää katsomatta. En ymmärrä, mitä etua yövahtina olosta tulee. Muutamaa tuntia myöhemminkin muutoinkin saa tulokset ja kuvamateriaalin katsottavaksi jos haluaa.

Ilmoista ei ollut tänään valittamisen aihetta, hyvin päivä meni. Jatkoja!

Tätäkö kahvipirtti nykyisin on. Hohhoijjjaaa miten tylsää. Ilmankos tuolla muualla moititaan tätä savupirttiä. hyi kuinka haisevan tunkkaista.

Huomenet täältä "kesäkodista" hyvin on asiat täällä menneet, ainut harmi, että ne lähellä olleet puolukat on mennyt toisten suihin, nyt on haettava uutta paikkaa.
Eipä noita paikkoja voi varailla, onneksi on jokamiehen oikeus olemassa, minä mahdollisesti toisten paikoista sitten vuorostani, eipä kiirettä vielä olekaan, hieman kesken kypsyneitä ovat.
Hyhhyhhhh, eikö olekin kiva, kun voit jättää väliin tunkkaisen pirttimme, palstalla on mukavia ketjuja yltäkyllin.
Minusta pirtti on yhä hyvä tai huono kuin aiemminkin.
Tuo Kuikka-Koponen asusteli näillä minun kotikulmilla, ehkä Heinäveden suunasta lähtöisin, totena näitä hänen silmänkääntö temppujaan kerrotaan.
Kuppari on vieläkin hyvin suosittu tapa päästä "pahoista" veristään, ystävättäreni käy säännöllisesti kuppauttamassa ja kertoo olon paremman olevan.
Minä en sitäkään nautintoa ole kokenut, ehkä elämys olisi.
Onhan niitä ollut jos minkinlaisia osaajia ennen aikaan, luonnosta aika paljon myös lääkkeitä käytettiin, ovat varmaan vieläkin noiden luontaistuotteiden käytössä.
Tuliko näistä hoidoista paljonkin apua, jokainen uskossaan autuaaksi ja terveeksi tulee.
Minä en kovinkaan paljon taikauskoihin ja temppuihin ole uskonut, ja nuo luonnon tuotteetkin on paljolti jäänyt kokeilematta.
Joskus olen kaalinlehteä polvilla pitänyt, mutta enpä parannusta ole saanut, ehkä vika siinä, että uskoni ei riitä;)
Nyt on sää hyvin sumuinen ja pilviharmaa, mutta onpa näitä sisähommia riittävästi, päivä iltaan sujahtaa.
Kaalikääryleitä on aikomus tehdä ja pullan tuoksunkin aion huusholliin saada.
Kun uuni lämpiää, laitan myös kasviksia kuutioituna jauhelihan kanssa sinne kypsymään.
Savustettavat muikut suolattu ja niillä sitten myös nautinnollisia hetkiä vietetään, ruokaa taas ensi viikolle valmiina.
Huomiseksi luvattu kaunista, ehkä siitä sitten muodostuu ulkoilu päivä, metsään ja lammelle on suunnittelu, jospa puolukkamättäät löytyy ja ahvenet koukkuun tarttuu, näin toivon.
Nämäpä suunnitelmat sitten joskus todetaan onnistuneen, tai sitten ei.
Nyt pullataikinan alustamiseen, kivaa päivää kaikille.

.

Tervehdys Pirttiin!

Piti ihan naurahtaa tuota Kristiinan dilemmaa, voihan mukavuus:D Mitä ihmettä sä siellä tytärtäsi tuet ja jynssäät, oppia ikä kaikki nuorilla, tai sitten makaavat niinkuin petaavat!

Laita uuniin puurona etikka soodaa ja vettä, ja lämpö päälle vähäksi aikaa, niin saat sen melko helpolla puhtaaksi.
Jos nyt on ihan kiinni palanut, niin terävällä veitsellä täytyy raaputta ja karhunkielellä loput.

Täällä tuoksuu kaneli&sokeripintainen pannari uunissa, kun piti jätteiden ripsut hyödyntää. Tilkka kermaa oli jäänyt ja laurtasella sokeri&kaneli sekoitusta korppuja varten, no sen kippasin pannarin pinnalle. Vilkaisin uuniin, siellä reunat rapeutuu voissa voissa tiristessä, mutta vasta iltapäivällä maistan omenahillokkeen kanssa luomustani:D

PS. Muuten pannussakin voi paistaa skoonsseja, (lettupannussakin mökillä tein) kun kääntää ne kerran 🍔 moikka ja,..
Hyvää onnellisuutta sitten vaan, sanoi Niinistö! 😋

Onkos pirtin lattia tarpeeksi sileä niin, että voi tanssit järjestää? Vai vanhan ajan maalattiako siellä? Ja eläimet nurkissa?

Viipurin Vihtorille!
Sallinet, että miä kirjotan sulle seuraavaa:
1. Jo liki ammosist ajoist meitin pirtin permanto om mitä parhaammas kunnos tanssaamist varten.
2. Nurkis ei om mitää elukoi. Neet kaks kissaa, ku om pirtin kotieläimii, nukkuu uuninpankolla tai kiikkustualissa ja ovatten erittäin siistei ja ihmisystävällisii.
3. Järjestystä valvoo ovipiälisel penkil ARVOKAS ja TARMOKAS KAULIN.

Nii et tervetuloo vaa pistämää jalalla koreeesti!

Kattopellit kuumenivat 40 asteeseen auringossa. Ei sellaseen voi maalia vetää.

Tänään olisi ollut poutainen päivä vaikka painua metsään. En vain ehtinyt, tai paremminkin lonkanveto tuntui paremmalta. Kalassa sentään minäkin kävin. Kympin syötillä puolentoista kilon kasvattilohen vonkale irtosi marketin valinta-altaasta. Edullisuutta rapistaa kyllä se, että maksaa se puolentoista penikulman autolla ajelukin jotakin. Eipä niitä sellaisia lasketa, ne ovat huomaamattomia kuluja.

Olen kyllä kohtalaisen kitupiikki ostoksissani. Liikaa en maksa, jos halvemmalla saan vastaavan saan. Eläkeläisenä sen sortin saituuteni on vain kasvanut. Hyvä pohjatyö onkin jo vanhempaa perintöä. Joskus se on ollut ihan elinehto ja hätävara oli aina pidettävä, jos se suinkin oli mahdollista. En ole muutoinkaan turhan kulutuksen lisäämisen kannattaja. Ainahan voi puolustella, että mitä se nyt yhden, tai muutaman kerskakuluttajan touhut merkitsee. Voihan vielä muutaman kymmenen vuotta, ehkä sukupolvenkin, jatkaa kiihtyvään tahtiin rojun tuottamista. Tulee siihen kuitenkin joskus loppu. Vaan mitäpä se on tämän ikäluokan murheita, antaa mennä kun on alamäki menossa!

Taisipa vilahtaa ns. ajatuksen virtaa pötkön verran tekstinä. Ei sen enempää, eikä kummallisempaa. Hyviä kelejä on luvattu, niitäpä seuraillaan!

Sunnutai taas alkamassa, aamu mitä kaunein ja tämä hiljaisuus on täydellinen.
Ikkunasta katselen talon kummaltakin puolen maisemaa ja voi kun ne saisi tallennettua tuollaisena tuonne aivolohkoihin, sitten talvella sitä voisin sieltä muistutella.
Nyt alkaa jo koivujen lehdet kellastumaan ja luonto muutenkin ikävän ruskeita värejä maahan löytää.
Taidan kuulua ynnämuun tapaisiin nuukiin ihmisiin, tämä kuitenkin lähinnä tuohon ruokapuoleen ylttää, muuten aika tavalla ajattelemattomasti euroja heittelen.
Sähköä, vettä ja muuta sen kaltaista kyllä yritän nuukasti käyttää, järkeilen käytön minimiin, siis en tuhlaa.
Kauhistelen tuota tuhlausta mitä omatkin nuoreni tekevät, mutta he on eläneet meidän valmiiksi rakentaman maailman mukaan, mitäpä ne puutteesta tietäisi.
Ehkä vanhempana hekin osaavat mittasuhteet oikeiksi mukauttaa.
Syksyä kaipaili"tulisipa jo syksy" kyllä se jo melkein onkin, mutta voi olla, että lämpöä vielä riittää.
Tuskin kuitenkaan 40 astetta, ehkä se onnistuu katonkin maalaus;)
Puskasuleima jo kertoikin pirtin lattian tanssin kestävyyden, eikun vaan pelimannit kehiin ja siitä se tanssiminen alkaa, on sitä tanssittu joskus ennenkin, eiköhän se vanhalla mallilla vaan suju.
Kristiina23, kyllä aika ihana äiti olet, kun jaksat tyttäresi kodin siistinä pitää, silittää ja hoosata, ei ihme jos sitten kotiin ei puhtia riitä.
Tapamme kullakin, minä en enää aikoihin ole ollut lapsieni huushollissa auttelemassa, joskus piha töissä olen enemmänkin ohjeita käynyt jakamassa.
No säilömistä ja sen sellaista olen heille valmiiksi laittanut, säälittää kun työn jälkeen joutuvat aika tiukille näin säilömisen ja muiden talveen valmistautumis hommissa.
Kahta paikkaa kun kunnossa pitävät, mökkiä ja kotia, eipä se aika kovin runsasta ole.
Itse olen senkin vuoksi nämä kodin puuhat pyrkinyt itse tekemään, en enää rasitusta heille lisää.
Kyselevät kyllä tarvitsenko apua, kiitos en tällä hetkellä on vastaus.
Tarkkaan minäkin joka purkin ja purtilon katson ja aina esiin tulee tuote mihin voi purkkien tähteet laittaa.
Löysin jo osin kivettyneen siirappi purkin, tilkan kuumaa vettä laitoin ja vatkasin munat sekaan ja kakkuhan siitä tuli, paremman puutteessa ihan maistuvakin.
Nyt ihan koskematon päivä edessä, pieniä suunnitelmia päässäni pyörii, mutta saanko ketään innostumaan ,jos en, niin toteutan tuonne metsään yksin menon, kai sieltä jotakin löytyy, hirvikärpäsiä ainakin, niitähän minä suorastaan rakastan;)
Hyvää ja aurinkoista sunnuntai päivää ystävät.

Meinasin sanoa kaunista aamupäivää, mutta aamu muuttunukin pilviseksi, tosin tuota lämpöä on kuitenkin 17,6. Lupailvat jopa hellerajan ylitystä, näyttää ettei sitä rajaa saavuteta, taitaa ne kesähelteet olla ohi tältä kesältä.
No syksy usein hienoa aikaa, maisemat saattavat olla värikkäitä ja kaikenlaista satoa saadaan luonnosta, sekä puutarhoista.
Nuukuudesta ja säästämisestä tulee mieleen, kyllä tavalliset ihmiset joutuvat tarkkaan katsomaan mihin rahat laittavat. Aina Suomessa on köyhyyttä ollut ja on edelleen. Suomi ajettu alas hyvinvointivaltiosta, Suomi EU: n heikoimmin toimeentulevia maita Köyhyysrajan alapuolella elää yli 700000 ihmistä. Kyllä nykynuorisokin tuntee köyhyyden omassa itsessään. Ainahan ihmisitä iso osa elää yltäkylläisyydessä, mutta ei Suomikaan miksikään ole muuttunut.Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.
Omalta kohdaltani tulemme kyllä toimeen, mutta kyllä minäkin katson mitä voi ostaa ja millä hinnalla.
Tuo lapsiemme auttaminen, silloin kun he perhetänsä perustivat avustimme kaikella mahdollisella tavalla, nyt kun apua olemme tarvinneet aina sitä saamme kun avun tarvetta on. Etupäässä silloin kun siaraudet meitä kiusaavat, apua saamme. Yksi avun saaminen koskee näitä tietokoneita joskus autoa. Vastavuoroisesti ei meidän tarvitse tehdä mitään palveluja hoitavat itse hommansa. Ehkä hyviä neuvoja sentään joskus saavat.
Onneksi nämä kotihommat sujuvat jotenkuten ilman kenenkään apua.
Nyt meni liian kauan, tämä nyt: Late Vaan.

Hiljaseks vetää.

Kuusijärvelle ajelin aamupäivällä. Varmuuden vuoksi jätin metsässä rypemiseen pätevät varusteet pois. Tarkoitus oli pysyä kuntopolulla ja kiertää vain järvi. Eihän se niin mennyt.

Vaikka jalassani oli kenkätehtaassa kunnolla hikireiitetyt kengät ja matalavartiset ohuet sukat, niin enhän malttanut polulla pysyä. Siellä varvikossa ruhvelsin pitkät kierrokset. Sitä se metsä tekee, hyvältähän se tuntui. Tietysti sieniäkin katselin. Näyttää siltä, että haaparouskut ovat pullahtamassa esille. Löysin niitä, pieniä sieniä melko paljon. Kaiken varalta oli pussi mukana. Kookkaampia valikoiden sain jotakin mukaanikin. Väsy siinä rupesi painamaan, terassilla ryyppäsin kahvit. Näin kävelyretkeni kääntyi hyötykäytöksi.)

Hyvin ennätin aamulla katsoa Rion keihäskisaa, vaikka vilkaisin neljä tuntia "vanhana" tietona. Tuskinpa tulos olisi ollut parempi, vaikka olisin livenä vahdannut. Minusta oli yllätys, että Brasilian miehet voittivat jalkapallon. Heillä ei ole viimeaikoina kovin hyvin pyyhkinyt. Hyvä että kisat ovat päättäjäisiä vaille lopussa. Vapautuuhan ohjelmatilaa muuhun käyttöön.

LateVaan kertomaan viitaten, niinhän meilläkin "sukupolvenvaihdos" tapahtui. Kotoani en lähtöni jälkeen apuja saanut, eihän sellaista olisi ilennyt pyytääkään.
Onhan jälkipolvea vähän auteltu, tosin vähäiseksi se on jäänyt. Tärkeämpää lie ollut järkevän rahankäytön esille tuominen. Hyvinhän ovat pärjänneet, ei ole harmeja tullut.

Nyt muuten alkoi tulemaan vettä, no sehän ei ole harvinaista. Jatkoja teille!

Viikon alkua, niin sitä viimeistä täyttä viikkoa elokuusta aloitellaan.
Sää on melkoisen kaunis, tuuli kyllä puhaltelee ja se tietää sitä, että jostakin ajasta taas sataa.
Hellelukemia ennustavat, ei täällä ainakaan eilen helteisiin päästy, vaikka aika lailla aurinko porottelikin.
Ongella käytiin ja harvakseen ahvenia saatiin, aika meni kyllä yhtä verkkoa selvitellessä, pääsi jotenkin sotkeutumaan.
Saapa nähdä onko lammen haltija miten reilulla tuulella, kohta verkot tutkitaan ja siihen sitten loppuu kesän kalastukset.
Tuo liikkuminen se on vaikeaa metsässä( muuallakin) kuten hurskainen totesi, ei ole nilkkaa ei polvia leikelty, mutta vaivoja löytyy, ei kovinkaan iso risu tarvitse eteen tulla, kun maasta köntällään itsensä löytää.
Meille oli melkoinen yllätys, kun metsätietä ajettiin, pienellä alalla puoli sagollista keltarouskuja saatiin kerätä.
Siitä paikasta jo katselimme aiemmin, mutta nyt vasta olivat nousseet.
Miniäni soitti ja kysäisi haluanko kyseistä sientä, on kuulema paljon ja hän ei enää itselleen tarvitse, joten pääsen minäkin sitä herkkua pidempään nauttimaan.
Pakkaseen yritän laittaa, taitaa vaan vähän vaurioitua pakkasessa, mutta kyllä sitä voi kastikkeeksi käyttää, miksikäs ei piirakkaan, kaiketi maku säilyy.
Muita sieniä ei juurikaan ole löytynyt, muutama herkkutatti ja niitähän ei monta tarvitse olla, jos puhtaina ovat pysyneet, kun jo paistos syntyy.
Late kirjoitti aivan oikein, köyhyyttä on ollut ja aina tulee olemaan, rikkauksia ei tavallisella työllä pysty aikaansaamaan, pitää olla perintöjä ja niitä sitten kasvatetaan sukupolvelta toiselle.
Kyllähän nuukasti eläen hyvinvoinnin voi saada, mutta kyllä se rikastuminen pelkällä palkkatyöllä on vaikeaa.
Ei ole perintöjä jättää, mutta onnekseni lapsilla kaikilla kohtalainen ammatti ja työ tulo, näyttää välillä että liiankin reilusti elävät, no tietenkin mihin verrataan.
Apua annettiin mikä pystyttiin silloin alkuaikoina, mutta kun omia hankintoja maksettiin ei kovin reilua auttaminen ole ollut.
Lapsien harrastukset vei sievoisen osan aikoinaan, mutta niistäkin selvittiin, toivottavasti heille jäi siitä hyvä mieli.
Huolenpitoa voin sanoa saavani, jos unohdan kertoa matkoistani, kohta jo kysellään perään, muuta apua en onnekseni ole tarvinnut.
Ampiaisia on ollut aika paljon tänä kesänä, onnekseni yhdellä pistolla olen selvinnyt.
Surullinen näky eilen siellä lammella, joutsen oli saanut loppunsa pedon hampaissa, höyhen kasa vaan rannalla, taas yksi joutsen etsii puolisoaan.
Luonnossakin elämä on aika usein julmaa.
Säikähtikö Viipurin _Vihtori jotakin, vai joku asiako hiljaiseksi veti?
Nyt sinne verkon katsomiseen, minusta hyvin jännä kokemus, tuleeko, ei, nyt potkii, no siinäpä se meikäläisen jännitysnäytelmä on;)
Sangon otan mukaan, katselen puolukoita kurpitsan kanssa keitettäväksi ja ehkä yritän vielä sitä hyytelöäkin.
Nauttikaa helteisestä päivästä mihin sellainen sattuu, sadetta huomiseksi luvassa suureen osaan maata.

Säikähti, Vihtori. Tuo Puskasuleiman KAULIN. Vaikuttaa siltä kuin siellä olisi feministivaltaa. Sopinee paremminkin tohvelisankareille.

Viipurin_Vihtori, sopinee että epäilet Pirtin olevan sopiva tohvelisankareille. Muuten alkuperäisen asuinpaikkani kielenkäytössä oli sanonta, että "hänhän on vain sellainen Vihtori." En käy selostelemaan sen tarkemmin ja voihan olla esimerkkini on ollut käytössä vain joillain paikkakunnilla. Tohvelisankari ei ole ollenkaan pahemmasta päästä.

Tänään ramppasin pari kertaa "ilusalongissa". Tukka juutas kasvaa körttiläiseen tapaan niskassa ja korvallisilla, päälaella on sentään parturisoimatta aina siistissä kunnossa. Eihän tuo hoitelu ole nokonnuukaa, mutta on se aina joskus teetettävä. Niin, kaksi kertaa kävin, menin heti aamusta, mutta vastoin odotuksiani, pääsin potilaaksi parituntia myöhemmin. Eipä muu auttanut kuin saapastelu kotiin, siinähän kävelyä tuli 3-4 km, se riitti tämän päivän annokseksi. Varsinkin kun iltapäivällä losotteli vettä.

Tänään ei ole kerrottavanani suuria uutisia. Eikä niitä ole yleensä milloinkaan ja kekseliäisyyskin on uinuvaa sorttia. Joten näillä sanoilla, lyösätään eteenpäin kun peruuttaminenkin on vaikeaa!

Jotain täytys sanoa Vihtorille, en usko täälläkäyvien "Vihtorien" olevan tohvelisankareita vaikka varmaan jonkinlaiset tohvelit jokaisella on.
Sateinen päivä ollut, ei kovinpitkiä taukoja pitänyt, paitsi nyt illansuussa jonkinverran helpotti. Ei se oikeastaan minua haitannut, ei tullut edes roskapussia vietyä.
Huomenna sensijaan täytyy mennä tutkimuksiin Hyvinkäälle puolenpäivän aikoihin. Ehkä sitten taas tietää kuinka kauan patteri riittää.
Eilen saimme kälyltä omenoita korillisen, tänään kuorin ja paloittelin ne rasioihin ja laitoin pakkaseen.
Saa niistä muutaman piirakan joskus myöhemmin, kun mieli tekee.
Tämä nyt kuitenkin normaali päivä.
Oli hyvä kun ne Olympialaiset päättyi, Ei niitä tullut oikeesti seurattua kuin ihan joskus päivällä jälkilähetyksiä tai joskus oli joku laji suorana päivälläkin.
Huonosti meni Suomalaisilta, kaikkien aikojen huonoin saavutus. Varmaan tuli Ylelle kalliiksikin lähetykset, kun oli ympäri vuorokauden lähetyksiä.
En muista aiemmin koskaan olleen samanvertaa lähetyksiä.
Tässä näyttää kello jo nukkumaanmenoaikaa joten se on loppu nyt.

Huomenta pilviseen(kuinkas muuten) tiistai aamuun.
Sadetta ei muutamaan tuntiin ole ollut, tiedäppä sitten tuleeko päivemmällä.
Tänään näissä maisemissa ajaa Tommi Mäkisen auto tiimin ajajat testiajoa, tuosta muutaman kymmenen metrin päästä hurauttelevat, aamusta iltaan, no eipä minua häiritse.
Siinä kivet lentää ja mutkat vinoutuu, mutta korjaavat aikaan saamansa vahingot.
Tiellä ajaminen on noudatettava ohjeistuksen mukaan toisten tiellä kulkevien.
Olihan muutama vuosi tällä tiellä rallikisatkin.
Vihtori kuule, eihän tämän päivän miehet tohveli sankareita ole, vaan taitavia tasaarvoisesti tekeviä miehiä.
Ne ajat ovat kauan sitten menneet, kun hellapoliisi olisi kaulinta käyttänyt.
On se kuitenkin mukava, että kaulin sanassa sellainen kaiku, että herjaksi ei auta kenenkään ruveta, järjestys pirtissäkin on tuon uhkan vuoksi hyvänä pysynyt;)
Nuo omenat ne on sitten seuraava kohde säilömisen saralla, tänään kuitenkin keitän puolukoita kurpitsan kanssa, tuskailin juuri, että kottikärrikö on kurpitsan kuljetukseen otettava, on se niin painava.
Kuulostaa varmaan siltä, että huushollini kaikesta säilömisestä täyttyy, kun aina vaan säilön, mutta onpa siitä jakaa useampaan säilömistä karttavaan huusholliin maistiaisia.
Kalareissu oli sitten yllättävän antoisa, taisi sadattelut verkon sotkeutumisen johdosta auttaa, tänää savukalaa syödään.
Jäin siltä tieltä metsään ja sangollinen täyttyi pikavauhdilla puolukoista, ei ihan kypsiä vielä ole, mutta minun tarkoitukseen sopivat.
Pitää myöhemmin syksyllä vielä kerätä, oli niin helppoa hommaa, kun muutamasta mättäästä astia täyttyi.
Onhan niitä vähäisiäkin haivenia väliin lyhennettävä, vaikka ei tuo mitään uutta minullekaan ole, korvallisilta ja niskan siistimistä minullakin, no ehkä vähän päälaeltakin;)
On vaan huomattavasti, arvokkaampaa eurojen suhteen, millä ynnämuu selviät.
Tuota se on, aina on muisteltava mihinkä sen ja sen tavaran olen laittanut, vielä olen kuitenkin kaiken löytänyt ja avaimet vain muutaman kerran on sisään jäänyt.
En kuitenkaan vielä oven avauksesta ole maksamaan joutunut, mutta tyttären työpaikkaan on pitänyt tallustaa avainta hakemaan.
Pitänee yhtyä Kristiina23 sanontaan, että puhtia ja tarmoa on kaulintakin heiluttaa tarpeen tullen, mutta eipä sitä ole tarvinnut koskaan yrittääkään ja kaulin on muuttunut hyvin hellä luontoiseksi.
Jospa lähtisi voimiaan koettamaan tuon kurpitsan kanssa, on se ainakin sen edellisen kokoinen, jos ei isompikin.
Sipulit on myös maasta otettava kuivamaan, loput punajuuret ja porkkanat, kivaa puuhaa on tiedossa, minä oikein nautin kun saan purkkeja ja purnukoita täyttää.
Meitä on moneen lähtöön, puolukoitakin keräisin, ovat niin isoja ja kauniita, mutta ei mahdottomia tarvitse, se olisi kivaa hommaa myös.
Nyt tosi hommiin, hyvää päivää teille toisillekin.

Vetäseppä Vihtori sillä hanurilla. Tanssitetaan vähän noita plikkoja.

Tässä tulee:
https://www.youtube.com/watch?v=jUjYZIrs5Pw

Sorry, tässä ehkä parempi:
https://www.google.fi/#q=viipurin vihtori

Vihtorille lettu palkkioksi hienosta soitosta. Kenetkäs se Konjakki pokkasi tanssiin?

Hyvä polkkahan sieltä löytyi. Aika tuore, v.1938 ja kuuluisa laulajakin.

Poutaisena päivä pysyi, lämmintäkin parhaimmillaan yli 20 C. Näin meni tämäkin päiväni, sanoisinko - "putkeen." Ei kerrottavaa nyt, ja tuskin myöhemminkään. Näillä teveisillä, heippa!

Tulihan kuunneltua nuo reippaat polkat 🙂 joskin nostalgia sijoitti ne 1900 vaihteen rengintupajytinöihin! Hauskaa sinänsä, mutta olihan mielenkiintoinen ohjelma Teemalla, Kiinan taiteesta 2000 v. ajalta nykypäivään.
Samalla siinä sai hyvän näkymän poliittiseenkin kehittymiseen, eri hallitsijoiden avoimuudesta länteen riippuen.

No, taidesuuntaukset jätän käsittelemättä, perinteinen on taidokkainta mielestni, mutta eräs Laotsen sanonta syöpyi mieleeni: Valtavat ihmismassat vaativat hyvän "koneiston " hallita. Tuo on totta, kaikkina aikakausina on erilaiset koneistot,..no hierarkiatkin olleet yhteikuntarakenteissa tärkeitä kokonaisuuden toimivuuden kannalta.
Ainoa mitä en ymmärrä, en Kiinassa kuin muuallakaan, on historian tuhoaminen, kaikki entiset kulttikohteet rikotaan, niinkuin eräs taiteilija sanoi haastattelussa,..olemme jo unohtaneet menneisyyden, siitä ei ole jätetty kuin muutamat muistomerkit.
Miten epäkunnioittavaa itsekkyyttä maansa historiaa kohtaan!

Taas uusi aamu ja hyvän huomenen toivotukset.
Kauniina aamu aloittaa päivään nousua, mutta luvattu on ikävämpää, sadetta ja viileämpää, mutta tämä aika kai on tälläistä epävakaata.
Tuntuu kuin koko kesä (aika tavallista) on odotettu ilmojen suhteen parempaa.
Nyt alkaa loppusuora noiden säilöntöjen kohdalla, puolukoita vielä kerään, kun pari viikkoa kypsyvät, mehuksi parempaa jos sattuu niin, että joku on kerännyt marjani, ei haittaa.
Sieniä vielä toivoisin löytäväni, suppilovahverot pitäisi kohta ilmestyä, jospa niitä edes löytäisi.
Torilla sieniä on, mutta kun en luota siivous tyyleissä muihin kuin itseeni, jätän ostamatta.
Tuo Kiinan maailma on jäänyt kovin vähille tiedoille, enimmäkseen ikävyyksiä muistan.
Onhan siellä perinteistä rikas historia, erikoinenkin elämän meno harmi jos kohteet puretaan ja näin tieto ei kulje nuoremmille sukupolville.
Kivat polkat Vihtori löysikin, kiitos, onhan se jotakin, kun oma nimikko polkkakin on;)
Taisi siinä muutama ketterä jalkainen hypelläkin, Konjakki ainakin tanssiin jonkun naispuolisen pyysi.
Minusta ei polkan tanssijaa tullut nuorenakaan, nyt ei lainkaan.
Puolukka myös kaaliruokien kyytipoikana menee hyvin, ja se puolukka-kurpitsa mitä eilen monta purkillista tein, vielä paremmin suun makuun on.
Hyvä että päivä "putkeen" meni, ei sitä aina kerrottavaa löydy, toivottavasti ei tuo sanontasi "ei myöhemminkään" tarkoita että et pirttiin viestejä laittaisi?
Nyt sitten loppui minultakin kerronta, huomenna kotiin, pitää jälkensä ruveta siivoilemaan.
Päivän iloja jokaiselle.

Kiitos Vihtori hienosta soitosta. Lettua et saanut turhasta. Oikein käy kateeksi. Naisethan ne yleensä ovat lettumestareita.
Noh, lettuplikkaahan tässä ensimmäisenä tuli mieli pokata, mutta jotta ei menisi sooloiluksi - niin eiköhän pistetä piiritanssiksi.

Eipä kuulunut tanssin jytkettä vaikka edellisessä vietissä ehdotusta tehtiin. No enpä olisi osallistunutkaan, joten nuorten kyllästynyttä ilmaiseva sanontatapa käy: aivan sama miten tahansa!

Juu... ei se sanontani turhan tarkka ollut, jonka sisältöä Skillan epäröitsi. Ei ollut aikeissani lähteä Pirtistä lätkimään, vaan se koski vain eilistä päivää, josta ei ole sen enempää kerrottavaa edes muisteluissani.

Täällä olisi ollut ihan hyvä ilma ja päivä painua metsään, mutta niin se tilaisuus jäi käyttämättä. Olen tullut niin toivottoman hitaaksi, että päivässä ehdin rutiiniasioiden lisäksi vain yhden asian hoitaa. Siinä se päivä häiriintyy piloille pienelläkin asialla. Täytyi käydä näyttäytymässä terveydenhoitohenkilökunnalle. Eihän se kauan aikaa vienyt, eikä uusia ongelmiakaan tuonut, mutta niin vain rikkoi pahimmoilleen päiväni. Olisikohan tuo patalaiskan selitysyritys? Eipä huolta, vielä näitä lumettomia päiviä riittänee ja antaa sienet kasvaa. En minäkään sieniä osta, olen vaikka ilman. Haluan tietää mitä sienet ovat, kuinka ne on putsattu ja minkälaisesta paikasta ne on poimittu. Aivan vilkkaasti liikennöidyn tien ojanpenkasta ei ole syytä ottaa, vaikka olisivatkin hyvännäköisiä. Onhan madollista, että siinähän ne hyvin säilyvät poimimatta, kunnes tulee sellainen, joka ei ole turhan tarkka. Sama pätee myös marjoihin. Saatan olla turhan tarkkakin, mutta se johtuu myös siitä, että olen enimmäkseen marjastellut paikoissa, joissa lääniä on riittänyt valintoihin.

Eiköhän tämä ilmoittautumiseen riittäne. Tottahan asiaa olisi vaikka kuinka, mutta haluni on heittäytyä oikeasti eläkeläiseksi. Kyllä maailman ja kotimaankin parantamisessa riittäisi sarkaa "kynnettäväksi." Siinä vaan tulee punnituksi, että mitkä olisivat tulokset ja vaikutukset. Voin vain todeta: ei mitään! Niinpä vetäydyn helppoon ratkaisuun, antaa olla pään vaivaaminen. Liukuhihnallahan ne ajatuksen välähdykset ohi menevät. Kuitenkin seuraan kohtalaisen paljon asioita, mutta tyydyn omiin murahteluihini. Eihän eläkeläisen pää kestä, eikä tarvitse kestää turhaa "pään hakkaamista seinään."

Ai niin, lupasinhan jo lopetella, mutta piti vielä villiintyä! Jatkoja ...!

Mutta Ynnämuu. entäs ostetut marjat? Emme tiedä niiden kasvupaikkaa.
Nehän voivat olla mistä paikasta vain poimittuja.
Koska juuri niitä syön vuoden mittaan paljonkin, niin mikähän minut perii?
Olen todellakin kuullut sellaisenkin jutun, että joku löysi oikein mahtavat marjamättäät metsästä, keräsi ämpärin ja kannun täyteen, ja sitten metsästä pois tullessaan näki kyltin:

!Myrkytys kesällä 2016, marjoja ei pidä poimia!

Oli tiedossa että pilvipeite tänään kaikkoaa. Ennuste toimi. Aurinko teki etenkin tuulilla käyvän tyypin iloiseksi. Se mulkoilee peilistäni.
Ulkoillutin nivelrikkoisia koipiani. Aluksi liikkuminen sattuu vähän, mutta hiukan notkistuvat käytössä.

Pihlajanmarjoja näkyy tulevan runsaasti. Räkätit kypsyttelevät niitä vielä. Ne kuitenkin varmistavat ettei tilheille jää näissä maisemissa marjan marjaa.

Ai niin. Se kontiaisen karkoituspakkaus jäi ostamatta. Tontti on varsinainen parkkipaikka sille, kastematoja ja lieroja maan alla on paljon.
Kun tekee jollakin puikolla reikiä kontiaisen jonossa nostamiin multakasoihin se yrittää toista reittiä. Loplta suivaantuu kyllästyneenä sille pahaan hajuun.

Tänään sitä syötiin eilistä, eilen tein parinpäivän edestä muusia ja lihapullasoosia, eilen oli monipuolisen salaatin lisäksi keitettyjä porkkanoita, juomana käytämme usein omenamehua vishyllä sekoitettuna. Tänään lisukkeena oli keitettyä kukkakaalia Salaatissa lisänä herne maissi paprika. Joka päivä salaattia syömme ja aina jotain muunnosta mukana.
Tuosta pyykin kuivumisesta parvekkeela, hunosti se nyt kuivaa kun on kosteutta ei ihan äkisti kuiva.
No eilinen päivä minullakin meni tutkimis hommissa. Olin Hyvinkäällä aluesairaalassa katsottiin miten tuo sydämmen tahdistin toimii, nyt toisen kerran. Ensimmäinen kerta oli kun asentamisesta oli kulunut kolme kuukautta, nyt kaksi vuotta edellisestä tarkistuksesta, lääkäri sanoi tahdistimen toimivan hyvin ja pariston kestävän 13 vuotta. Kotona aina välillä seuraan verenpainetta ja pulssin nopeutta. Aikoinaan kun tuo tahdistaja asennettiin se oli helpontuntuinen homma, ei edes nukutettu paikallipuudutus, asennus solisluun alapuolelle, tunnissa asia selvä sitten tunti huilausta ja tarkistivat sen toiminnan. Ei nyt heti mutta sinne Hyvinkäälle yöksi ja sieltä sitten kotiin.
Tuosta Kiinasta kun kävimme siellä reilu kymmenen vuotta sitten, oli se meille ainutlaatuinen pariviikkoa, mielestämme siellä on säilytetty vanhaa kulttuuria ja nähtävyyksiä. Kun kävimme Kiinan muurilla sekin yksi mailman seitsemästä ihmeestä, oli ikimuistettava elämys. Olemme me käyneet ainakin reilut kaksikymmentä eri maata niin olihan se ihan poikkeus muista. Kuitenkin Saksassa eniten käyneet siellä on sukulaisia ja paljon tuttuja joista Facebookissakin kolme kaveria minulla.
Enitenhän sitä kulttuuria tuhotaan noissa uskon sodissa.

Huomenta, olen vieläkin ihan lumoissani, syy oli varmasti kaunein aamurusko mitä olen koskaan nähnyt.
Kirkkaasta keltaisesta oransiin ja sitten roosasta lilaan, mutta ei kestänyt kauan.
Ajattelin muutaman hetken päästä, että kuva on otettava, mutta myöhä tapasi.
Huonoa ilmaa päivälle se tietää, mutta tietäköön, oli se elämys kerrassaan.
Toista sellaisen haikeuden ja eron tuskaa tässä on koettu, pääskysten aivan pian tapahtuva muuto alkaa.
Eilen vielä lentelivät ja tirskahtelivat tervehdyksiään, kun niille hyvää , turvallista matkaa toivottelin, vieläkö läytävät takaisin?
Haikeus se vaan alkaa näin syksyllä tulla, kaikki luonnossa uupuneelta näyttää, puut hissukseen kellastuvat, maassa kasvavat muuttavat myös värejään, vaikka syksystä tykkään, kuitenkin mieli apeaksi tulee.
Täällä ei noita hurskaisen mainitsemia kekoja näy, ehkä villikissat huolehtivat näistä möyrijöistä
Niin, se puolikesyksi tullut uusi kissa myös säälittää, miten selvinnee talven.
Ei se lähelleen päästä, mutta kuuntelee silmiä räpytellen puhettani ja uskollisesti ruokakupillaan käy, tätä se elämä on.
Hätäilen aina joka kielteisen tuntuisesta sanasta, että ei kai kukaan meinaa lopullista eroa pirtistä tehdä, ynnämuu on tykätty kirjoittaja, ikävä tulisi kirjoituksiasi, kuten sama pätee kaikkien kohdalla, kun olette niin tutuiksi tulleet.
Pakkohan se on myös ymmärtää, että ei tämä pirtti ei mikään muukaan maailman loppuun kestä;)
Sini-sirkku keksii varmaan maukkaita aterioita joka päivälle ja terveellisiä, niitä kasviksia sitä täälläkin yritetään joka päivälle makuja muuttaen tehdä.
Lavakurkkuun olen kyllästynyt ja niin kuin se on hyvää aina keväällä.
Salaattiinkin saa käyttää mielikuvitusta, että saa sen maistuvaksi, niin se on, että liika on aina liikaa.
Tuo marjastaminen on tullut tavaksi, no eihän sitä tiedä, että mitä kaikkea metsään ja marja paikoille on aikojen kuluessa laitettu, mutta aina se uusi sato puhtaampana ilmestyy, kai ne myrkytkin jonnekin häviää.
Ei sitä voi uskoakaan mikä nautinto on seistä punaisenaan olevan mättään vieressä ja hetki menee ne marjat on sangossa.
No onhan se myös ihan luonnollista, että kaikilla ei ole mahdollisuus itse tätäkään nautintoa saada, kunnon tai kaukaisten marja paikkojen vuoksi, pakko on tuotteet ostaa kaupan hyllyltä.
Hyvä että tarjolla kuitenkin on, kyllä se aika iso puute olisi jos ei metsän tuotteita ja maan antimia saisi.
Nuo oma kasvattamat mansikat, ihan toista ne on, kuin torilta ostetut, vaikka pakko niihinkin on väliin turvautua.
Ehkä totuus kuitenkin on, että tämä ikäluokka ei kaiketi enää myrkkyihin kuole, ihan ikä siihen taitaa lopun tuoda;)
Olipas lettutytöllä tuuri, kun polkalle pääsi, onni yksillä, kesä kaikilla.
Nyt on älyttävä lopettaa, novelliksi kohta sanovat;)
Asia olisi, mutta jääköön tähän ja kotiin päin suuntaan jälleen painavan kassin kanssa.
Onnistunutta päivää kaiken puuhastelun kanssa.

Meriliin kysymys:"Mutta Ynnämuu. entäs ostetut marjat? Emme tiedä niiden kasvupaikkaa.
Nehän voivat olla mistä paikasta vain poimittuja."

Niin voivat olla. Eivät varmaan kaikki marjanpoimijat ole vastuullisia henkilöitä, mutta luulen suurimman osan olevan. Vesakkomyrkytykset lentokoneilla olivat villiä toimintaa, jota vastaan nousi kansanliikettäkin. Eihän ne olleet edes huolella merkittyjä, joten tahattomia virheitäkin saattoi tulla. Tuulen henkäyksetkään eivät myrkytysrajoja tottele. Se oli aikaa 80- luvulla, lentomyrkytyksistä on käsittääkseni luovuttu. Niinpä taitaa olla teiden varsienkin myrkyttämisestäkin luovutun.

Olen viimekesään saakka poiminut itse marjani. Koska olen käynyt marjastamassa paikoissa, joissa korpea ja kankaita riittää, on mahdollista ollut "liioitellakin" varovaisuutta. En toki usko, että torilta poimitut marjat olisivat hengenvaarallisia, vaikka täyttä varmuutta tuotteista ei olisikaan. Siinä mielessä s-s maininta pitänee paikkansa, tuskinpa ne elämäämme hetkauttavat - paisi ehkä silloin, jos varovaisuuttamme jätämme marjat syömättä.

Hyvää pilvipoutaisen päivän jatkoa!

Olen omavarainen marjojen suhteen, ostan vain mansikoita suoraan viljelijältä ja useimmiten itsepoimintana. Ulkolaisissa pakastemarjoissa, varsinkin vadelmissa, on todettu norovirusta ja hepatiitti A-virusta, ne onkin kehotettu kuumentamaan ennen käyttöä. Varmaankin tuoreissa marjoissa on samat riskit, mutta pakastemarjoja käytetään enemmän. Kaikkea suuhunpantavaa ei pysty kontrolloimaan , muutenhan ei voisi koskaan syödä ravintolassa . Tunnen kylläkin mielihyvää ja turvallisuudentunnetta, kun saan itse kasvattaa marjani tai poimia ne puhtaasta Suomen luonnosta. Kaikelta ei voi suojautua suomalaisessa metsässäkään : voi saada jänisruton tai myyräkuumeen, puutiaisaivokuumeen tai hrvikäpäsiä niskavilloihinsa, kyykin voi puraista.

Myrkytysvaroituksia on käytetty myös muiden marjastajien pelotteena, ja olen omin silmin nähnyt myös pahville huterilla tikkukirjaimilla raapustetun karhuvaroituksen hyvässä puolukkapaikassa. Varsinkin oman metsän marikoita saatetaan mustasukkaisesti valvoa , vaikka jokamiehenoikeus on Suomessa hyvin salliva. Olen minäkin salaisia kanttrellipaikkojani heinillä peitellyt ! Olette ehkä lukeneet tai nähneet elokuvana Kätkäläisen, joka taisteli lakkasuosta ensin myrkytyslentäjiä vastaan ja sitten muilta marjastajilta jopa kantopommeilla. Hänen tarkoituksensa oli tuoda tuntuvaa maksua vastaan turisteja suolle poimimaan. Kätkäläinen oli muutenkin aika velmu miehekseen, lain rajojakin venyttävä. Hänen naapurinsa oli hyveellisyyden perikuva nimeltään Hurskainen. :)))

Ulkomaiset marjanpoimijat herättävät myös monenlataisia tunteita, vaikka joka vuosi suurin osa metsämarjoista jää metsiin. Tosin metsän elämetkin tarvitsevat osansa, eivät ne siten hukkaan mene. Syökös hukka muuten marjoja...ei taida. Meidän koirat ovat aina olleet innolla mukana marjametsässä ja mustikat ovat maistuneet , osanneet niitä hamuta suuhunsa varvuista suoraan. Saksanpaimenkoirat ovat myös olleet hyviä turvan takaajia ja kerran ensimmäinen koiramme johdatti minut kerran oikeaa polkua takaisin, kun olin suppilovahveroiden perässä harppoessani jo tietämätön, missä olen.

Nyt on muuten virallinen puidenhalausviikko Vihervuoden tempauksena. Minulla se pätee ympäri vuoden.

No niin, savoijinkaalin uloimmat lehdet on nöyriksi haudutettu, sisus silputtu sipulien kanssa voissa paistumaan, riisit keitetty lihaliemessä ja kaikki mehevöitetty tilkalla kermaa ja lihalientä mausteineen. Kaalin isot lehdet peitoksi, voinokareet pinnalle, ja uuniin bums fadirei!

Nyt ehdin toisen kupin aamukahvia hörppästä, hyi olkoon, kukahan huiskija on kamalan siivon tehnyt somaan keittiööni ?...allas roskainen sipulin ja kaalin lehtiruodeista, kattilat ja pannut tosin pestyinä makoilee hantuukin päällä valumassa, lattiallakin näkyy sipulin kuorta lentäneen. Ei voiaskia jääkaappiin ole edes laittanut.

Ai juu, piti pestä kädet ja osuipa silmäni täysinäiseen kahvikannuun, ihanaa,..niinpä hyvästi kurjat keittiösotkut vähäksi aikaa, nyt halaan vain kahvimukiani, mooooi!

Huomenet vihdoinkin ja nyt en jouda pitkiä runoilemaan, kirjoitin pitkän jutun, mutta konepa päätti sen hylätä.
Totean, että kotona taas olen ja hommia ihan omiksi tarpeeksi, kurpitsa-puolukkaa keittelen, nyt tyttärelle, hän toi minulle kurkkuja ja sieniä, vasta anniksi minä sitten tätä hilloketta laitan.
Ystävätär toi omenia, hänelle kurpitsaa annoin, näin sitä luontaistuotteilla pelataan;)
Nyt jätän tähän, huomen aamulla sitten en luultavasti ehdi, on maalaismarkkinoille meno, katsotaan nyt miten uni osaansa vaatii.
Päivän mukavaa viettoa teille kaikille, muorin tapaan näkyillään,,,

taas pirtti ylös.

Päevee vuan.

En ou kerennä käävä pirtissä parriin päevää.

On ollu semmosta hässäkkee;)
Vieraita käynyt ja kaiken näköstä hulinaa;)

Nyt on Aronia mehua tulossa mehumaijassa.

Meillä on tuolla pihassa isot Aronia pensaat ja nyt on marjat kypsiä ja mehukkaita.

Vaikka parivuotta sitten meinasin lopettaa mehustukset.niin taas innostuin.
En kyllä mitään hilloja keittele,niin vähän niitä käytän ja lapset on pitäneet minut mustikoissa.

Aamupäivän on paistanut,nyt pilveilee ja voi ruveta satelemaan.

Tuo Takatasku kun on tehnyt tuon ruuanlaitonkin todella vähäiseksi.

Eipä tässä kummempia kuulu eikä näy;))

näkyillään...

Näitä Turmiolan Tommi satuja luettiin kansakoulussa ja pidettiin niistä raittiuskilpakirjoituksia. Kotiviinikupistako se asunto muka menisi, ei muuten kuin satusepitelmässä.

Aikaiset huomenet, pilvessä on ja vähän pelon sekaisin tuntein tuonne ulos katselen, myrskyä luvattu.
Maalaismarkkinat tänään ja kato käy ostajista, jos sade yllättää ja onhan se täysi työ pysyä pystyssä niin myyjien kuin katostenkin, jos ympärillä myrskyää.
Sähkökatkoista on eilisen päivää radiossa varoiteltu, rajuna tulee tuuli, kyllä nuo puut jo näin aamusta uhkaavasti heiluvat, harmillista.
Kiva että joku huomaa pirtin ylös nostaa, kun nurkan taakse meinaa livahtaa, kiitosta vaan.
Ennen oli neljäkymmentä ketjua palstalla, ei niin nopsaan piiloon jouduttu.
Kyllähän se yhdelle ihmiselle ruuan teko aika turhaa on, jos edullisesti jostakin läheltä ruokaa saa, minä itsepäinen vaan itsellenikin kokkailen.
Olen kaikissa asioissa vähän sellainen "minä itse" ihminen, myönnän reilusti:)
Tuskailin minäkin eilen keittiöni pienuutta, tuntui aika hankalalta suuria astioita pienessä pesualtaassa pestä, normaalina aikana minulle ihan sopiva on keittiöni.
Jälkeä kyllä tuli puolukka säilykkeet nyt tehty ja teinpä vanhemmista vatuista ja mustikoista mehua, sain tilaa pakkaseen.
Meinasin, että en parvekkeen pakkasta laita päälle lainkaan, mutta eipä taida mahtua näihin kahteen.
Omenia sain ison kassillisen, ne höyrytin ja sosemyllyllä jauhoin, hyvää omena sosetta ja mehua tuli reilusti, no tytär saa osan.
Olin kyllä melkosen uupunut, kun ilta joutui, mutta mieli hyvä urakan tehneenä.
Eikö kurpitsasi onnistunut Kristiiina23, minä tällä kertaa aivan riittävästi sain, kaksi olen käyttänyt ja vielä yksi kasvussa, tai taitaa joutua vielä neljäskin, kolme painoivat kaikki toista kymmentä kiloa, neljäs jos joutuu jää pienemmäksi.
Riittää antaa ystävillekin.
Minusta Emmerdalen juoni koukuttaa, Kauniissa ja rohkeissa ei enää mikään jatku, samaa jauhamista koko ajan.
Odotan televisio ohjelmien monipuolistuvan, joka kanavalla näitä kotimaisia huuto ja mekastus ohjelmia, eikö tämän päivän ihmiset osaa muuta kuin huutaa ja kirota.
Onhan se aika ehdoton oltava, jos alkoholin kanssa on ollut vaikeuksia, pienestä se alkunsa saa, jos alkaa maistelemaan, halu kasvaa.
Onhan monelta koti ja omaisuudet ihan vaan juomalla mennyt, sama himo se on pelaamisessa, omakoti taloja on peliin upotettu.
Aroniasta ja omenista saa hyvää juoma kelpoista sokerilla maustettua mehua.
Nyt on lähdettävä, että takaisinkin joutuu tulemaan, ei vielä ainakaan sada, mutta uhkaavalta näyttää, pitäkää tukevasti jostakin kiinni, kun ulos lähdette, kevyemmät henkilöt lentoon lähtee;)
Päivän jatkoja.

Myrskyn puhalluksia tulee täälläkin, mutta ei ole satanut. Tänään oli, ja on kirpputoripäivät. Kaupunki antaa ilman maksua paikat "myymälän" perustamiseen päiväksi. Paljon oli myyjiä ja tavaraa. Tuskin siinä joukossa kaikki saavat ensimmäistäkin kauppaa.

Nyt iltapäivällä roskien kuskaamisreissullani tein mutkan ja kävelin katselemassa kuinka kirppismyyjät jatkavat. Tuuli kävi pyörteissä ja nujuutti vaatetankoja nurin, vaikka kuinka yrittivät myyjät ehtiä hätiin ja avuliaat katselijatkin auttoivat. Monet siinä jo alkoivat pakata kamojaan. Onneksi ei satanut, kovaa näytti olevan kirpparihomma muutenkin.

Eilen kävin metsäreissulla. Tiesin sen paikan, vaikka en ollut sitä ennen tallannut. Melko lähellä muutaman kymmen hehtaarin metsäpläntti. Paljon oli kävelijöitä ja etsittävissä oli tärpitkin. Hyvähän oli pari tuntia kävellä ristiin rastiin, tutkituksi tuli. Kävely olikin paras ja merkittävin "saaliini." Ihan hyviä sieniäkin löytyi muutamaksi maistelukerraksi. Hyvä näinkin.

Siinäpä tärkeimmät kerrottavani. Yhtä vähän kuin sieniä reissullani. Hyvää päivän jatkoa!

Raju tuuli täälläkin puhaltelee! Eipä ulos nyt tee mieli.
Eilen sensijaan oli mitä mainioin ilma, lämmin ja tuuleton. Siksi päätinkin lähteä metsällä käymään, otin kuitenkin ämpärin ja noukkimakoneen mukaani, jos hyvinkin marjoja löytyisi. No, löytyihän niitä, mustikoitakin aivan koskematon paikka ja ihan hyviä olivat vielä.
Olisi vain pitänyt olla kaksi astiaa mukana, että olisi saanut erotella, mutta poimin sitten samaan ämpäriin niin mustikat, kuin puolukatkin.
Hyvää hilloa niistä tuli, talvella mukava ottaa kaurapuuron päälle!

Rupeaa aurinko jo kurkkimaa pilvien takaa, Täytyy mennä tarkastamaan, kuinka paljon omenia on tippunut tuossa myrskyssä.

Minäkin kuuntelin Shönbrunnen konserttia, viimeistellessäni asuttavaan kuntoon kotona. Valmista ei ole lähimainkaan, verhot ja ikkunoiden pesu on edessä, enkä ole ratkaissut teenkö ne itse.

Nälkä vaan yllätti, vaikka aamupäivällä söin loput Savoijinkaali paistoksestani. No, katselin jääkaapin sisältöä, ja päädyin muutamaan röstiperunaan voissa pannulla paistettuun.
Sipulisilppua ja aurajuustomurenia lisäsin puristettuun perunaraasteeseen, ja ohuen rapeita niistä paistoin 🙂 Oikeastaan ihan äijäruokaa sano mieheni Kesäheinässä, tahtoi kyllä pekonisilppua mukaan, ja olut painikkeksi saunan jälkeen. Olutta ei nyt ollut, saunankin nautin jo Perttulina niinkuin kuuluu kuulemma, Suomen Uskon mukaan.

Tuo Taivaan Naula tiedoite kertoo Facessa muinaisuskosta, ihan mielenkiintoista ja nostalgista.

Nyt tv tuoliin vatsaa pitelemään, ai jaa Late kiitos! nurkkakaapista tiristin raikkaan juoman 🍊
Mukavaa iltaa kaikelle väelle 🍸

Myrskyn jälkeen on poutasää, näin laulussakin todetaan, ja vanha sanonta pyry pakkasen perään, nyt ei pakkasella käyty, mutta todella melkoinen myrsky koettiin.
Paljon on sähköttömiä talouksia eilisen illan jäljiltä, mutta ainakin täällä kertovat, että tämän päivän aikaan viat korjataan.
Taas kerran nähtiin mikä voima onkaan luonnolla, pieni on ihminen kaikkine tietoineen sen rinnalla.
Viimeistä elokuun viikonloppua vietetään ja nyt aurinkoinen päivä ainakin täällä Savon suunnalla.
Niinpä on pääskyset kadonneet, sekin vanha totuus Perttulista taas todistettu, osasivat oikeaan aikaan lähteä, olisi ollutkin mahdoton tuohon tuuleen lentää, tai mahdollinen myötätuuli olisi lennättänyt pika vauhdilla Afrikkaan asti.
Muistutit noista ikkunoista sini-sirkku, kannattaa vielä odottaa syyskuun puolelle, jospa sitten olisi suotuisimmat ilmat tälle hommalle.
Ikävähän noista on ulos katsella, kovin harmailta näyttää, mutta jätän suosiolle Lapin matkan jälkeiseen aikaan.
Eipä tuo kumma, jos päivät sekoittuu, yhtä arkea tai pyhää, miten asiaa katsoo ja minä ihan muista syistä sitä lotto voittoa odotan, kuin hurskainen, siivota vielä haluan itse.
On jäänyt konsertit ja urheilut katsomatta, niin on tätä muuta touhua riittänyt.
Eilen ostin torilta viisi kiloa kukkakaaleja, 1 euron kilo ja kiehautin pakkaseen, on hyviä kokemuksia aiemmista laittamisista.
Maalaismarkkinat meni hyvin, sää suosi kuitenkin, vaikka pelättiin, tuuli sitten myyntiajan lopulla rupesi teltan kattoja repimään, mutta kunnialla siitäkin selvittiin.
Väkeä oli aivan mahtavan paljon, ja kauppojakin tehtiin, miesten sukat loppuivat, joten alkavalle kerholle töitä uusia neuloa.
Kahdet myyjäiset vielä tämän syksyn aikana.
Nyt odottelen päivän mittaan tyttäreni tuloa mökiltään, saan nuo ylimääräiset purkit jääkaappia täyttämästä, oli se onni, että tyyntyi tuo sää eihän he olisi eilisen myrskyn riehuessa uskaltaneet vesille lähteä, siitä ikävä tuo saari mökki on.
Ensi sunnuntaina jo ajellaan kohti Saariselkää tähän aikaan, vähän pelottaa se pitkä ajomatka, mutta useampi tauko on matkalle luvattu.
No viikko on pitkä aika, tiedä mitä ehtii tapahtua.
Näin "kaakattelen" tällä kertaa, tuolla toisessa ketjussa näin todettiin, mikäpä siinä, jokainen omalla tyylillään.
Ei muuten pitäisi pirtistä palstalle lähteä, heti tuleen ryöppy niskaan, mutta ehkä se on sanojien vika ei minun, en halua kenenkään mieltä pahoittaa ilkeilemällä, väliin vaan tekee mieli jotakin sanoa, tiedän että ei se kannattaisi.
Nyt kuitenkin teille jotka jaksatte "kaakatukseni " lukea, mukavaa päivää ja koko palstan väelle;)

Päivää taas!

Huomasin SkillaNin mainitsemat "kaakatteluheitot", luinhan sen ketjun. No...onhan sellainen tarpeetonta, mutta täällähän tapahtuu väliin kaikenlaista häjyä heittelyä. Turhapa niistä on lukua pitää. Juuri sillä lukureissullani tapahtui minulle moka. Ensin tuli keskeytys, jouduin jättämään "työpaikkani" ja kun palasin, aloin toskaamaan viestiä Pirttiin. Huomasin että kirjautumiseni oli kadonnut. Lähetin eri nimmarilla, mutta juuri kun painalsin, huomasin että väärin meni. Se meni siihen ketjuun jota olin juuri lukenut, tohelo mikä tohelo. No välipä tuolla, kopioin sen kuitenkin tännekin.

Lehtien uutisista huomasin, että Nurmijärvelläkin oli tapahtunut vastaanottokeskuksen lähistöllä tappelun nujakkaa. En nyt kuitenkaan epäile että Late olisi mukana ollut. Tuli vaan muuten mieleen, kun Nurmijärvi on sellaista rauhallista seutua, Aleksis Kiven perintöä vaaliva paikkakunta.

Tänäänkin olisi ollut sateeton päivä painua metsään. Näin sen jo aamulla säätiedoista, mutta enhän nyt joka päivä lähde resuamaan väsyksiin. Pitäähän oikeat kuntourheilijatkin palautuspäiviä. Niin olen kuullut tosissaan kuntoilevien selostelevan.

Tämä "vapaapäivä" on vääntymässä pilvisenä iltaan. Huomiseksi ennustetaan tänne roimasti sadetta. Kaikkihan ne on kelpuutettava, jatkellaan...

Kaakattelusta muistuu mieleen kaakki, vanha hevonen on juuri sellainen miksi tunnen oloni tuon siivousurakan jälkeen. Pitikin niin energinen olla, että saatuani lattiat pestyä, pari mattoakin pesin samalla tarmolla 😋

Keittiön valkopohjainen nukkamatto ei vesipesua salli, mutta minäpä polvillani vaahtopesin ja puhtaalla frotepyyhkeellä hankasin pintanukan kuivaksi. Sehän tuli vallan kuin uudeksi, mutta kaakki ei meinannut tv-tuolin muhkeasta sylistä saada väännettyä itseään kahvia hakemaan 😅 En voinut olla nauramatta peiliin vilkaistessa, huivin rusetti oli valahtanut otsalle kulmakarvojen kohdalle, ja hurja oli ilmekin selkää suoristaessa.
Yleensä minulla ei jää pitkäksi aikaa moiset venytysjäykkyydet, kunhan nyt olen tyytyväinen Konimus Kaakkimuska tämän illan. 🐴 moi.

Täytyy ilmoittautua kun ynnämuu mainitsi tuosta tappelusta tuossa ihan lähellähän se tapahtui. Tuo Maanitin koulu sijaitsee noin 50m päässä asunnostamme ja tappelupaikka siinä vieressä parkkipaikalla. En sitä tappelua nähnyt. mutta sen huomasin ikkunastamme kun siellä oli neljä poliisiautoa ja ampulanssi. Vasaanottokeskus on koulusta yli kymmenen kilometrin päässä, mutta siellä koulussa on muutama vastaanottokeskuksen oppilas. Ei kai siellä kenellekään tainut kovin pahasti käydä ehkä yksi joutui sairaalassa käymään. Aika kauan se selvitystyö näkyi kestävän. Lopuksi polisit ja ampulansi lähtivät yhtäaikaisesti pois, samoin vastaanottokeskuksen autot veivät myös ne asukkaatkin pois. Hyvä oli näköyhteys meiltä tosin se tappelu nyt jäi näkemäti. Netistä näin jonkinlaisen videon aamulla, siitä nujakasta.
Että tällaista näkyi täällä eilen.

Huomenet viikon alkuun, melko hyvältä sää näyttää, mutta aamurusko oli näyttävä ja sehän tietää sateita, lupailivat säätiedotuksissa samoin.
Tytär toi muutaman litran taas kantarelleja, ne pannulla käytin ja laitoin pakkaseen, kyllä ne talvella hartaaseen haluun maistuvat.
Yksi hylly tuli vapaaksi jääkaappiin, kun tytär sai osansa, näin vaihtokauppaa teemme;)
Tänään on kaaliruokien teko, kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa, ystävätär toi kaksi isoa kaalia, autolla kävi kaupassa, kaali 0,29 euroa kilo.
Nyt kannattaa tehdä ihan iso satsi, kun parvekkeen pakkasen jouduin päälle laittamaan.
Näissä hommissa aamupäivä meneekin, sitten taas lepoa ja olemista vaan, näin ne päivät kuluu.
Kalajuttuja, no minä herkkä uskoisena kaiken todesta otan ja mielekäs oli kertomuksesi megamoka ja ihan uskottavakin, kaikki ihan mahdollista.
Tuo hurskaisen hauki juttu on varmaan totta, olen tämän itsekin kokenut.
Melkein joka onkireissu on hauki siiman katkaissut ja koukun vienyt mennessään, näitä koukkuleukoja ei vaan verkkoon ole eksynyt.

Väkivalta monella tapaa lisääntynyt, naisetkin osallisina monesti, sitä näin vahana pitää ihmetellä, minusta aika harvinaista aiemmin tälläinen.
Olet melkoisen perusteellinen sini-sirkku, kotisi varmaan kiiltää ja ei leivän murua lattialla, oikeasti maton pesu minulla myös harkinnassa, kun nyt tulisi sellaisia ilmoja, että vielä kuivaksi ulkona saisi.

Nuo ynnämuun "tohellukset" joka päiväisiä minulla myös, ainakin unohtelen jatkuvasti ihan selviä juttuja.
Nuo nimet katoaa enenevissä määrin päivä päivältä ja se tavallinen, mitäs tulinkaan hakemaan, toistuu aina vaan useammin.
Minun kone ei taida vioistaan päästä, vaikka kalliisti vasta korjautin, kirjoittaa kirjaimen ja sitten lakkoilee pitää piste viestille laittaa, että ei katoa kokonaan.
Oikein mukavaa viikon alkua, metsään jos sää sallii ja kunto kestää, nyt siellä puolukat ja jopa sienetkin odottaa.
Minä kuitenkin kaalien kanssa alan touhuilemaan;)

Eipä tänään kovin kesäiseltä näytä, mutta siitä huolimatta päätimme Laten kanssa tanssia SUVIVALSSIN Kallen merkkipäivän johdosta.
Halaisimmekin päivänsankaria, mutta etäisyyden vuoksi valtuutamme Paulamarian rutistamaan juhlakalua meidän puolestamme.

Arvelemme, että Teillä kyllä halataan ilman valtuutuksiakin, ja onnea Teillä on omasta takaakin, mutta eihän lisä pahaa tee,'
Siispä:
Onnea, onnea, onnea vaan
toivottavat Late ja Venlastiina

Iltapäivää.

Sataa lotkottanut koko iltapäivän.
Onneksi oli sen verran poutta,kun kävin Takataskusta lihapulla kastiketta kermaisella kastikkeella hyvveeolj.

Maton pesu minullakin on,mutta taidan soitella yksille pojille,pestä hurauttavat ja saan kuivana kotiin.
Tuo selkä pirulainen on ollut kelju,en uskalla itse ruveta pesemään.

Eipä tässä kummempia kuulu.
näkyillään...

Niinpä on satanut ja jatkuu, ennustukset toteutuivat. Sn verran hellitti, että vähin kosteusvaurioin sain marketissa käytyä ja illemmalla hiukan vielä tuulettaa päätäni ulkoilmassa.

Meneehän nuo yksittäistapauspäivät "sisätöissäkin." Pitemmät puolipakolliset sisäoleilut alkavat tehdä levottomaksi, päämäärättömäksi tupatöpöttäjäksi. Tai sitten on kehiteltävä mielenkiintoa ylläpitävä askare, jonka parissa puuhastelisin. Sellainenkin kehittyy ja on miettimiseni asteella. Toteutuuko, sitä en tiedä. Näissä rojekteissani ei konkurssi tule, vaikka pieleen menisikin.

Hurskainen ja megamoka kertoivat kalajuttuja ja SkillaNkin mukaili mukana. Onhan ne jutut uskottava, vaikka kalamiesten juttuja helposti epäilläänkin. Varsinkin karkuun päässeet kalat saattavat olla hurjan isoja, mielikuvituksen valloittamia.

Muistan muutaman jutun, kerron yhden. Olin siinä kymmen tietämissä kun menin veneellä ongelle. Näin toisella rannalla tuulen kaataman vankan petäjän järvessä. Sinne soutelin. Siinäpä kunnon turo kalojen houkuttelemiseksi. Muistinhan kuinka ukot istuttivat järveen oksaisia, pienen joulukuusen kokoisia puita katiskan otsaverkon jatkeeksi kaloja houkuttelemaan. Niinpä suotelin järvessä rötköttävän petäjän luokse. Siitä alkoi ahven nousemaan kiivaaseen tahtiin, onki ei ehtinyt monta sekuntia järvessä uida kun ahvena oli kiinni. Ilmeisesti siinä myös kalat kilpailivat saaliistaan. Kalaa näytti tulevan loputtomasti. Kun kympin ämpäri oli täysi, oli minulla kiire raahata se kotia näytille ja perattavaksi Ihmeteltiinhän sitä ja tuli myös harvoin saamiani kehujakin. Ei sitä saalista niin äkkiä ja yhdestä paikasta ole minulle toistunut.

Yhä se satelee, ihan näyttää syksyn merkeiltä. Illan jatkoa!

Aamupäivän satamattoman ajan olin asioilla. Kun sain työvaattet päälle niin tihkusade alkoi. Muuttui siitä kunnon sateeksikin.
Sadepuku päälle ja siitä urkenin muumiotautisia omenoita keräämään. Ennätysmäärä oli taas putoillut.
Tuttu mies sanoi tuota turhaksi hommaksi kun nurmileikkuri ne silppuaa lannoitteeksi. Sitten tauti leviäis entistä pahemmin.
Se sadevesi kasteli kyllä alla olevaa vaatetustakin, mut kuivuuhan nuo yön aikana.

Jäteasematkin harmittelevat jo heille tuotua satojen kilojen päivittäistä omenarunsautta.
Mut eikö mitä. Huomenna sitä herätään jo puolen viikon aattoon. Illan jatkoja.

Huomenta melko kauniiseen päivän alkuun, eilen illan suussa sateli, mutta niinhän se syksyinen sää vaihtelee.
Ne on nuo talollisen huolet hurskaisella, ei taida muumio tauti loppua, kun kerran on puuhun iskenyt, vaikka enpä tuotakaan osaa varmuudella mennä sanomaan, yhtään omenapuuta en ole koskaan omistanut.
Uskon, että kipeäksi tuollainen kalan perkuu määrä jo tekee, olen kuvassa nähnyt sellaisenkin saalin, että vene muikkuja täysi reunojaan myöten, sellaisia saaliita sitä ennen saaneet, ei taida enää onnistua.
Kaatuneiden veteen osin hukkuneiden puiden liepeillä ne parhaat kalapaikat, siellä minunkin onki paikassa on, mutta jännää on sekin, että syönti ajatkin kaloilla on.
Saa istua jököttää ei nykäisekään ja sitten alkaa koho heilua jatkuvasti, tosin ei kovin reiluksi ole kalansaalis noussut, ei lähellekään ynnämuun kala onnea.
On siinä siivoamista sankollisessakin.
Maton pesuun kyllä nyt päätin lähteä, tuo ilma näyttää kirkastuvan, jospa ulkona vielä saisi kuivaksi.
Olisi se aina helpompaa lähettää pesulaan, mutta kun minulla on niin hyvä pestä tuolla talon pyykkituvassa, yritän vielä ihan itse tämän tehdä.
Olen jo suunnitellut verhojen ja mattojen talvivaihtoon liittyviä mahdollisuuksia, ja jotakin muutosta aion tehdä, ostaisinko peräti uudet verhot.
No ne sitten vähän myöhemmin, nyt vähän aikaa lattiat ilman mattoja, osin ainakin.
Päässä pyörii jos jonkinlaisia aatoksia, mutta niinhän sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoleksi tehty.
Ylikypsä täytti eilen 85-vuotta, onnittelut täältä pirtin ympyröistä myös sinne Valkeakoskelle, varmaan juhlista väsyneinä olette kumpainenkin, voimille se juhliminen ottaa.
Perästä sitä vaan tullaan;)
Minulla on nyt reilusti kaaliruokaa pakkasessa, ei muuta kuin lämmitystä, helpolla jonkun aikaa pääsen.
Mutta nyt kiireellä pyykkitupaan, että en katumaan ala suunnitelmia, aurinkoista päivää joka puolelle ja joka ikisille;)

Päivää.
Läähätän ja läkähdyn....mites se laulu menikään;)

Ostin viimeviikolla uuden patjan sänkyyni,jos se auttaisi tuohon selkään.
Mittatilaus patja.
Tänään toivat ja nyt on saanut sitten putsata noita nurkkia entisen sängyn jälkeen.
Nimittäin sain pari viikoa sitten pienemmän sängyn.
Kait tuosta sepustuksesta jotain tolkkua saa;))

Pää on ihan märkänä,jos se olis lasista näkis kun siellä hölskyy;))

Onneksi on lenkkisauna ilta.
voikaa hyvin.
näkyillään...

Lenkkisauna oli ja on meilläkin tänään. Se on nyt hoidettu lenkki sauna. Saunassa hikoilin enemmän.

Tänään on ollut kuin kaksi päivää, täysin pilvinen ja sateinen, nyt aurinko paistaa lähes pilvettömän taivaanrannan alareunalta. Uutisia katselin netistäkin. Onhan siellä järeitäkin uutisia, mutta eräs vähän kevyempi pisti silmääni: uusi Veikkauksen toimitusjohtaja aloittaa vuoden alusta. Kuukausipalkkaa on tulossa 32 000 euroa ja lisäksi mahdollisia bonuspalkkioita enintäin 40% vuosipalkasta lisukkeeksi. Eihän tämä nyt aivan tavatonta ole, onhan nämä tämän tapaiset palkkaukset tiedossa. Tässä nyt on kyseessä täysin valtion omistama laitos. En voi olla ajattelematta, että tähän saman aikaan huudetaan työläisten palkkojen olevan liian suuria, onhan niitä näpsitty pienemmiksi, jos ei muuten, niin työaikaa jatkamalla palkattomana ja jäädyttämällä palkkatasoa. Kiky, kilpailukykysopimus ei tunnu riittävän, vaan uutta kurmutusta on jatkuvasti kehitteillä kiertoteitä hakien.

Olkoon tarkempi jurnutukseni, mutta en voi ymmärtää että tässä leikkausten ja palkkamaltin vaateiden huumassa voi tapahtua yläpäässä kaikki toisin päin. Huonosti sointuu ruikutus; "olemme sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että on pakko..." Tai ymmärrän kyllä, tosiasiassa luokkajako on kasvussa räikeämpään suuntaan, "kelvollisiin ja kelvottomiin." No... enhän riehu enää työelämässä, joten lienee parasta tyytyä eläkeläisen elämään vähemmällä maailman parantamisella. Työelämän aikaiset muistot tahtoo tulla esille, kun uutisia ja menoa seurailen.

Aurinko laski juuri tänäänkin. Katsellaan ja kuunnellaan..ja nukutaan!

Huomenta, taas kirkkaana alkavaan päivään, saa nähdä miten käy iltaan kun päästään.
Eilen pesin ison maton, kuten aioin ja vein sen ulos kuivamaan, ajattelin jättää yöksi, niin tein, mutta illalla siten satoi vettä ja keskeytti hyvän kuivumisen alun.
Uusi yritys, mutta nyt vien yöksi sisään, eihän se yö kosteudessa kuivu, kuljettelenpa nyt edes takaisin.
Siinäpä ne saavutukset eiliselle nyt kuitenkin jo matot parvekkeen kaiteella ja muutkin tekstiilit sinne kannoin, pakko nyt on siivous tehdä, jotakin näkyvää aikaan saada.
Asiaa puhut ynnämuu, kyllä nuo suuret palkat ihmetyttää, miten taidokkaita nämä niitä nauttivat ovatkaan ja miten valtion taloutta korjaavat työpanoksellaan, vientiinkö karttuu heidän työpanoksensa?
Puhutaan, että vientiä olisi saatava lisättyä, eikös se vienti aika paljon sieltä tehtaiden ja metsien kätköistä löydy, siellä aina vaan pienemmillä tienesteillä ne hankitaan.
Miten paljon taitavampi onkaan tämä kymmeniä tuhansia ansaitseva, kun hartioistaan ottava saa tyytyä tuhansiin kuukaudessa?
Kohtuutta toivoisi ja kaiken työn avokkaaksi luokittelua, myös ammattimies on palkkansa ansainnut.
Kaupassa kaikki tarjottava saman hintaista, ei ne kymmeniä tuhansia ansaitsevat useinkaan punalappuisia hintoja etsi, siinäkin ero huomataan.
Nyt on ilma viilentynyt, ei tarvitse läähättää ja läkähtyä, kuten muorin on meinannut käydä, voi siinä osa syynä olla myös tuo kunnon heikentyminen, ainakin minä joudun puuskuttamaan jo pienen kävelyn tehdessäni.
Rauhallisesti sitä nyt pitää niitä hommia tehdä muoriseni, enää ei olla kakskymppisiä;)
Kyllä meinasi puhti ja uskokin voimiin mennä, kun sitä isoa mattoa lattialta ammeeseen kiskoin, mutta onneksi on tuota sisua.
Nyt pitäisi lähteä könyämään vintiltä matto pestyn tilalle, sekin voimia kysyvä homma, mutta tekemällä senkin pitäisi onnistua.
Huomenissa sitten tiedetään miten mummon on käynyt, päivän jatkoja vaan teille toisillekin.

Huomenta ja aaahhhhh...

Todella hyvin nukutun yön jälkeen ;)

Kai minä uskallan sanoa se patja on Unikulman tuotteita.

Aika arvokashan se oli,mutta hintansa väärti.

Tekevät mittatilaus työnä.

Meilläkin olisi ihan hyvä tuolla pesutuvassa pestä mattoja,vaan nyt envoi tuon selkäni takia;(

Auriko illottaa taas tähän koneelle.
Lämmin päivä tulossa.
Nyt uamukahville.
näkyillään...

Ihanasti täälläkin aurinko illottaa, kesä jatkuu , vaikka kalenterissa alkaa huomenna syyskuu. Viikonloppuna vietimme täällä saaristossa pienimuotoisia venetsialaisia suojaisassa laguunimaisessa satamassa Elisaaren ulkoilualueella. Sataman valojen lisäksi oli mahtava roihu nuotiopaikalla ja venekunnilla lyhtyjä ja tuikkuja, kallionkolot kuin tähtimerenä. Haikeutta on ilmassa, pimeät illat, aamuinen kosteus ja muuttolintujen kokoontumiset . Lämmintä on kuitenkin taas luvassa ja kuivempaakin, perunapellot ja viljankorjuu ovat kärsineet sateista.

Hyvä patja on hintansa arvoinen ja enemmänkin, täytyy nähdä vaivaa oikeanlaisen löytämiseen. Meillä oli vähän aikaa jenkkisänky, jossa on yhtenäinen joustinpatja. Eihän se toiminut, kun ollaan erimallisia ja -painoisia , ja kun toinen käänsi kylkeä, koko patja lellui ja pompahteli, kuin aallokossa. Vesisänkyä en ole kokeillutkaan, aivan hirvittää, kun vesipatja lämmitetään sähköllä...ja entäs jos siihen tulee reikä ! Unikulman mannekiineina mekin mittatilauspatjoilla köllöttelemme, vaikka erityisempiä selkävaivoja ei olekaan. Hyvä patja kestää ainakin kymmenisen vuotta, petauspatjaa vaihdetaan useammin. Mankeloin lakanat, sekin tuntuu unen laadussa, pimeä, viileä ja niukasti sisustettu makkari, kirjan lukua unilääkkeeksi.

Puolukat alkavat olla poimintakypsiä, aurinkorinteiltä olen jo maistiaisia noukkinut. Pian saa ihanaa Pulmu-puolukkahilloa keitellä.
Nyt on rouskujakin noussut, täytyyhän jokunen purkki suolaan saada salaattitarpeiksi.

Omenien kanssa olemme ihan helisemässä, kun sato onnistui ja kaikilla tuntuu olevan yli oman tarpeen. Tuoremehuasemalla on tungosta, kaatopaikoillle täälläkin kärrätään ihan terveitäkin omenoita. Muumiotautia olemme torjuneet leikkaamalla puut ilmaviksi sateenvarjon muotoon, pitämällä matalina ammattiviljelijöiden tapaan. Kevätruiskutus tehdään parafiinipohjaisella myrkyttömällä aineella, estää sekin ötököiden lisääntymistä. Muumiotautia on vaikea pitää kurissa, koska taudin itiöt kulkevat tuulten ja hyönteisten mukana naapurienkin puutarhoihin. Ampiaisia on paljon, ne pistävät reikiä omenoihin ja vioittuneeseen kohtaa mätä iskee. On meidänkin puissa muumio-omppuja näkynyt, heti ne koetetaan poistaa ja hävitämme ohjeiden mukaan.

Upeita kastehelmissä kimaltavia hämähäkin seittejä jo aamulla valokuvasin. Kohta metsän antimia tutkimaan, kunhan vähän aurinko kuivattaa . Kaunista kesäpäivää !

Istahdin huilaamaan ja perun sanani siitä hikoilusta, kyllä vaan hiki tulee, vaikka vaan siivoamisten kanssa.
Sanonta, laiska hikoo syödessään, mutt ei työtä tehdessään, hölynpölyä,,,

Aurinko hiipuu metsärajan taakse. Se on merkki siitä, että mainio päivä on tullut tuhlatuksi. Aamupäiväni meni asioita hoidellessa, iltapäivä metsässä kävellessä ja rasituksista toipuessa. Siinäpä se "saalis" melkein olikin, eikä se olekaan ihan vähän. Kun ennusteet lupasivat aurinkoisen päivän, en halunnut sitä sisätöihin haaskata - ja ennusteet olivatkin tosia.

Hyvin vähän löytyi sieniä, ei yhtään hyvää sientä mittapuuni mukaan. Mitäpä tuosta, harrastustahan sen onkin. Jätänkin viestini tähän, kirjoitin enemmänkin, mutta huolimattomuuttani päästin sen karkaamaan johonkin. Toisella kerralla lisää!

Ajatus-pajatus pitää lomaa. Niin käyp joka syksy. Oli niin keäinen iltapäivä kuin olla osaa. Pitäköön lomaa.

Huomenta, pitää todeta, että ilmat ei ole veljeksiä, eilen mitä ihanin ja lämpimin päivä, nyt harmaa ja sateinen.
Lämmintä vielä kuitenkin kolmetoista astetta ja toivossa on vielä lämpimiäkin ilmoja, näin muistelen ennusteiden lupaavan.
Kesä kuitenkin virallisesti ohi ja syksyn värikylläisyyttä voimme odottaa, vielä ei puusto oli kovinkaan paljon värejään muuttanut.

Pirkan päivä, kahvitarjoiluja K-kaupoissa, Pirkka tuotteet jo 30 vuotta olleet kaupan hyllyillä.
Laadusta en hirveän paljon osaa sanoa, ei kaikki ainakaan sitä parasta laatua ole, vähäisistä kokemuksista puhun.
Kuiva tuotteita enimmäkseen olen käyttänyt ja en osaa kantaa niidenkään suhteen ottaa, siinä nuo on paikkansa täyttäneet.
Hyvä se on lepuuttaa ajatuksia, tiedä minkä neron leimauksen keksitkään hurskainen, josta sitten innolla kerrot meille ja ihmettelyä saat aikaan;)
Minun koneelle aukesi lämpimän ilman ennustukset tuosta linkistä ja siitähän iloa riittää meille kaikille, harva varmaan vastaa panee, maanviljelijät ainakin hyvillään.
On ollut vähän huonoa tuon sään kanssa, ei puinnit pääse kunnolla vauhtiin.

Minä haaskasin kauniin päivän siivoamiseen, mutta hyvä mieli siitäkin tuli, vaikka ikkunat vielä onkin pesemättä, no enpä niitä katselekaan sunnuntain jälkeen, kuin vasta puolen kuun maissa.
Sitten on sielu täynnä kauniita maisemia ja ruskan loistoa, (toivottavasti) jaksaa uudella innolla näihin arkisiin puuhiin tarttumaan.
Sienien etsiminenkin jää sinne puoleen kuuhun, suppilovahveroita jo lehdessä esittelivät, toivottavasti niitä sitten löytää, ellei muuta löytyisikään.

Omena savotta on käsin koskematon sekin, onhan sitä pakko jotakin laittaa, uuniomenoita, aah vesi kielelle tulee ja lohkoja pakkaseen piirakka tarpeiksi.
Olen syönyt monta kiloa mitä puhtaimpia ja isoja valkeita kuulaita, minun lempi omenia kotimaisista, Ingrid Marie ulkolaisista, niissä sopiva happamuus.
Keitätkö Pulmu hillosi Ramoona, miten minä muistelen vain sokerin sulattaneeni viime syksynä, taisi moka tulla, mutta hyvää oli sekin seos.
Aion kyllä tehdä vieläkin, mutta tuon sinun keittämisen tapaan kokeilen, varmaa siinä ei marjat rikkoutuvat, kun ne minun versiossa jäivät kokonaiseksi ja mehustuivat.

Minäkin uusin patjani, mutta ihan tavalliset huonekaluliikkeen patjat, minulla kun ei ongelmia unen kanssa, nukun vaikka pelkällä matolla ja selkäkin vielä on yhteistyössä Nukku-Matin kanssa.
Parisänky minullakin, voin kierrättää patjoja, kuluvat tasaisesti, ehkä järkevämpää olisi käyttää yhdet loppuun ja sitten vaihtaa paikkaa.
Luulen kyllä, että näillä selviän elämäni loppuun.
Nyt pitää ruveta pyykin silitykseen, parvekkeella kuivuivat eilen hyvin ja mattokin viimeiset kosteudet siellä karkotti, nyt vaan odottamaan ensi kesää vintille.
Voi miten pitkä aika kesään onkaan, mutta kyllä se sieltä kaikkine ihanuuksineen taas tulee, pidetään nyt tämän menneen kesäajan rippeet tarkkaan.
En ala puhumaan vielä mitään siitä seuraavasta juhla ajasta;)
Iloa ja mukavuutta päiväänne, käykää Pirkka kahveilla, minä ainakin aion mennä, kun on eväs tarpeita reissuun haettava.

Päivää ja satamatta on pysytellyt, vaikka onkin suurimman osan päivästä hämyisässä pilvessä möllölellyt, nyt tuulenpuuskat käyvät.

Skillan kirjoitti` kesän pitämisestä tarkkaan`. Vielä sitä kärrykeliä voi olla parikin kuukautta, tai sitten vähemmän. Pidän ihan hyvinä näitä syyskelejä, ilmat eivät ole turhan hikisiä ja kun näköelimeni aran sorttiset valolle. Pärjään paremmin ilman gansterimallisia tummennuslasejakin. Ja onpahan olevinaan homma käynnissä, kun parhaina päivinä sienimetsässä hamuilen. Onhan tärkeintä liike, siihen ne päämäärätkin nivoutuu.

Vai pitää hurskaisen ajatus- pajatus lomaa. Hyvin sanottu ja tuttua minullekin. Eikä se vaivani ole pelkästään vanhuudesta johtuvaa. Muistan joskus nuorenakin ihan jähmettyneeni jotain mitättömän erikoista töllöttämään. Siinä ajatus, näkö ja aika jähmettyi hämyyn, joskus joku nykäisi hereille ja liikkeelle. Ehkäpä nykyisin tämä vaivani on vain lisääntynyt, koska useinkaan ei ole pakollista velvoittavaa starttia odottamassa. Ei edes ruokatunnin päättymisestä ilmoittavaa torven törähdystä.

Kiky sopimus on tullut uusintakäsittelyyn. Julkisenalan järjestöt osoittavat hallitusta sopimuksen sisällön pettämisestä. Kuinka ollakaan, mainitsin tästä (30.8) : "Kiky, kilpailukykysopimus ei tunnu riittävän, vaan uutta kurmutusta on jatkuvasti kehitteillä kiertoteitä hakien." Tuntui jo silloin, että kuinkahan kauan ammattijärjestöt tätä sopimuksen "kaluamista" sietävät. Kun sopimus on tehty, kyllä se tarkoittaa sitä, että siitä pidetään kiinni. Sitä en tiedä kuinka pörssikeplottelijat tekevät, onko se niinkuin sökö-korttipelissä rohkeasti "luhvilla" kävi miten kävi toisten rahoilla.

Aurinkoisen illan jatkoa! Näin ainakin täällä.

Tulin vuan sanomaan ettei luumuja tullunna meille tiällä Vehmersalamen vanahalla muatalokiinteistöllä.
Viime syksynäkii ihan mahottomasti. Mikä lienöön nyt tullunna?

Hei Skillan ! Keittelemisestä puhuin Pulmustenkin kohdalla, kun on omenasosekattila ja mehumaija kiehuneet liedelläni viime viikot. Palasokerihillon idea on nimenomaan se, ettei sitä keitetä. Pakastan melkein kaiken, niin nämäkin , kun ei ole kellaritiloja. Vieläköhän joku tekee vesipuolukoita, äiti niitä säilöi ja ihan kauniina säilyivät.

Huomenet vaan, kolmas yritys, enpä enää jaksaa muuta kuin kiittää Ramoona vastauksesta ja toivottaa kaikille hyvää päivää.
Minulla kone kenkkuilee, taidan heittää nurkkaan koko laitoksen, heippa!

Aurinkoista päivää! Niin se syyskuu pääsi hyvään alkuun, eilinen oli ihan mukavan kesäinen päivä, eikä ainkaan vielä tässäkään päivässä mitään vikaa ole.
En niinkään paljon tiedä näistä koneista kun minulla on apu aina lähellä. Monta kertaa vika onkin muualla kun koneessa, jos ei nyt vaikka tänne pirttiin ei pääse. on järjestelmässä jokin vika.
Kävin eilen tuossa meidän torilla, puolukoita oli varmaan satoja litroja myynnissä monta oli isoa laatikollista, litran sai 3 €, 10 litraa 22€ ostin litran kokeeksi. Ostin vielä 4 pientä ja pyöreätä mustikkapiirakkaa.
Nämä minun ja meeidän päivät ovat kovin yksitoikkoisia ja kaikki tapahtumat ovat arkipäiväisiä oli sitten vaikka pyhäpäiväkin.
Tänään pitäisi tehdä kaalikääryleitä eilen hommasia tarvikkeet. Oikein kaalikorissa luki kääryle kaali näyttää ainakin siltä että hyvin saattaa lehdet irrota keitettynä.
Tässä nyt kuulumiseni hengissä ollaan.

Aurinkoistahan tämä ja aika lämmintäkin, n.20 C. Kuljeksin tuolla kylän laitamilla aikani kuluksi. Oikein viimesen päälle hyvä keli laiskasti saapastella.

Samoissa hinnoissa näyttää puolukat olevan Latenkin "marjapaikkassa" kuin täällä meillä päin olevalla torilla. Kaksi 5 kg laatikkoa 30 euroa. Litra puolukkaa painaa n. 0,6 - 0,7 kg, se huomioiden. En ostanut minäkään vielä. Kyllä puolukat alkaa olla kyllin kypsiä, mutta ei ole vieläkään kiirettä kun on tiedossa melko hyvä marjapaikka.)

Aika yksitoikkoisia, pienin tapahtumin meikäläisenkin päivät hujahtelee ohi. Minulla on kyllä jäljellä metsäläisen verenperintöäkin. Siksi niinkin hanakasti käynkin näissä lähi-leikki- metsiköissäkin. Näin paremman puutteessa ja huomion myöskin kuntoni. En ole viimesen päälle trimmatussa iskussa, sekin on hyvä muistaa. Pienet, rajatut metsiköt on koht`turvallisia. No ei ajan tappamiseni ole uuvuttavan puuduttavaa. Onhan kaikenlaista pientä puuhastelua, mutta joskus niistäkin on syytä pitää katkaisuvaiheita.

Täytyypi pistää kahvin viimeinen jalostusprosessi käyntiin - täällä kotona. En viitsi käyttää Pirtin mahdollisuuksia näin pienen takia. Jatketaan kun jaksetaan!

Kaunista huomenta, sää taas aurinkoinen, eilisen ukkosjyrinän ja sateen jälkeen.
Lämmintä kymmenisen astetta, ei yhtään hullumman näköinen päivä tästä on kehittymässä.
Kiertelin eilen kaupoilla ja torillakin kävin, euron hyllystä löysin kesäkurpitsan ja sipulia, laittavat aina edellisen päivän ylijääneet euron pöytään, miksikäs ne yön aikana olisi muuttuneet, hyvän keiton saan kurpitsasta kerman kanssa.
Löysin kaupasta tarvitsemani ja yllätyin, pienen pyöreän patterin hinnasta, aiemmin ostamastani liikkeestä maksoin 5 euroa ja nyt toisesta kaupasta sain 3:lla eurolla, aika huima ero.
Näin meitä narrataan, mikä sitten lieneekään oikea hinta?

Uhkarohkea oli tuo hurskaisen kiipeily, mutta onnellisesti päättyi, mitä nyt sitten vesisuihkun saitkin, ei kai pahemmin haitannut, kun hyvä mieli urakasta selvinneenä kantoi;)
Niin se maaottelu, olen seurannut joskus minäkin, miten on, onko varma häviö edessä?
Minulla ei sälekaihtimilla mitään virkaa, koskaan en alas laske edes yöksi, en jouda uneltani ulos vilkuilemaan.
Olen ylen onnellinen unen lahjoistani, nukun melkein joka yö aina aamu viiteen, sitten unet kaikkoaa.
Matkalle lähtöä tehdessä uni on katkonaista, miten käynee ensi yönä, kai sitä pelkää rokuliin nukkuvansa.
Aikaisin onkin lähtö huomen aamulla, kello kuusi on oltava asemissa.

Meillä oli puolukan hinta 2 euroa litra, en kysynyt mitä laatikoittain oli, näissä maisemissa puolukkaa löytyy kaikille metsään jaksaville, kympillä ovat myyneet ahkerimmat kerääjät sankollisen ja kotiin tuotuna.
Kyllä minäkin metsässä mielelläni liikkuisin, mutta nuo rajoitukset
eivät oikein intoa luo, mutta kyllä aion vielä Lapin reissun jälkeen puolukkaan yrittää, jos yhtä hyvä paikka löytyy kuin viimeksi, ilo silloin on kerätä, unohtuu karhu pelkokin.
Meillä täällä eilisen aikana kaatoivat iso uroskarhun, ei se pelko turha ole, kyllä niitä nalleja vaan metsissä paljonkin liikkuu.
Painoa oli yli 250 kilon tälläkin karhulla.

Late urakoi kaalikääryleitä, katsoin kun ohjeita sait Fasessa ja huomasin tehneeni virheen omieni kanssa, en kermaa muistanut laittaa, hyviä olivat silti, mutta varmasti sinulla parempia;)
Eipähän tämä eläkeläisen elämä niin rikaste ole, mitä työssä kävijöiden, mutta iloinen kyllä voi olla, että ei näissä nykyisissä taistoissa enää tarvitse olla, on se niin muuttunut tuo työelämän meininki.

Vehmersalmelta tuli harmittavia tietoja, luumu satoa ei tänä vuonna tullut, ehkä ne puut tarvitsee huilia nekin, sitten ensi kesänä antavat hyvän sadon.
Älähän masennu moisesta takaiskusta "muatalon "omistaja;)

Nyt on lopetettava, kone alkaa taas väsymisen merkkejä antamaan, jos en aamulla ehdi viestiä laittamaan, hoidelkaa pirttiä entiseen tapaan.
Nautittavaa päivää ympäri suomen.

Hurraa!
Upea 100 m juoksu, jossa Suomen Samuelsson voitti ja nosti tasoa hienosti!
Pakko jatkaa katselua on niin mukava maaottelu Ruotsi-Suomi meneillään :D

Pientaajaman elossa oli tänään sitä vanhan ajan lauantai-iltapäivän meininkiä. Keräsin nurmikolta omenasaastetta pois.
Siinä jouti kuulemaaan kylän äänimaisemaa. Miehet jorisevat omia juttujaan jossakin lähistöllä. Koira haukkuu laiskasti kun kunnon kohdetta ei vaan ole näkyvissä.
Jossakin pörrää nurmenleikkaajan kone, melkein unettavasti. Vaikka on tyyntä, puukiukaan lämmittäjän autuaat aromit leijuvat jostain hajuaistin ulottuville.

Lasten riemukas kiljunta osoittaa, että ulkona vielä syyskuun alussakin kelpaa ulkona peuhata.
Motoristi, ehkä läpikulkumatkalla ajava agostiini kääntää kahvaa hyvin kuuluvasti. Tiellä on tilaa. Kai sereffitkin jossakin ihan toisaalla.

Tunnelmaltaan tämä lauantai olisi ihan kelvollinen kesäkauden päätöspäiväksi.

Huomenta näin aikaisin, eihän se nukuttanut, nyt on aamukahvit juotu laukut pakattu ja ehdinpä laittaa jonkun rivin tännekin.
Pimeää on, tuo itätaivas antaa lupauksia, että kaunis päivä siitä tulee, ei kovinkaan punaisena hehku.
Tuo juttu mistä hurskainen kerrot, joskus kesäaamuna olen ihan ruvennut kuuntelemaan kaupungin ääniä, sellaista kotoisen tuntuista se on, enimmäkseen liikenne ja tehtaat sitä ääntä antaa, keväällä linnutkin.
Parvekkeella silmät kiinni istuen, ne elämän äänet voi kuulla, kun omat aivot ei ihmeemmin työskentele, päivän rutiineissa ne äänet kaikkoaa.
Nuo rikkinäiset pakoputket ja ylimääräiset kierrokset ajajilla todistaa nuorten olevan liikenteessä.
Minun asuntoni molemmin puolin kaduilla pitkät suorat, siinä on kiva kokeilla nopeuksia, poliisikaan ei joka paikkaan ehdi.
Roskia lajittelen, tosin talossamme ei kaikkea mahdollista lajitella, mutta se mikä on, menee oikeaan paikkaan
Olen joissakin asioissa hyvin perusteellinen ja tämä lajittelu kuuluu niihin.
Kirittävää jäi suomalaisille maaottelussa, mutta uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.
Nyt lopetan, pitäkää pirttiä pystyssä, hyvin äkkiä näkyy livahtavan nurkan taa, mutta jos sinne pysyvästi jää, ei kai sekään mitään, silloin voi todeta pirtin unohtuneen.
Voisihan se olla hieno tapa lopettaa pirtti.
Sittenpä näen kun kotiin palaan, matka alkakoon ja hyvin päättyköön.
Pitäkää peukkuja että sää suosii, vähän on pelkoja ainakin kylmästä, mutta jospa ruska siitä kehittyisi.
Jatkoja teille.

Eipä tässä muuta voi kuin toivottaa emännälle hienoa ruskamatkaa, kylmyyttä sinnepäin lupaavat, mutta eihän autossa kylmä tule.
Varmaan myös matkan johtaja pitää ihmiset virkeänä, Autostahan nuo maisemat hienosti näkyy, no varusteet oltava kuitenkin hyvät täytyyhän sitä ihailla maisemia ulkokin käsin.
Minä tässä muistelin myös menneitä 2007 kyselin laulun sanoja ja esittäjääkin Pikku Syntinen. Siitä muodostuikin pitkä rimpsu mukana olijoista varmaan moni nimimerkki lopettanutkin tai ainakin vaihtanut nimimerkkiä, mutta ainakin luulen Ramoonan olleen mukana samoin Ulla- Mirjami sekä monta pirttiinkin nykyään kirjoittavaa.
Eräs tapaus muistuu kun pirtin väkeä kävi Peurungassa, siellä yllätys kun Ylikypsä oli tanssiaisissa tilannut orkesteria soittamaan Pikku syntisen. Hieno valssi. siellä olimme pari yötä Unohtumaton reissu. Siitä on jo yli yhdeksän vuotta.
Tämä päivä ainakin poutaisempi kuin eilinen, mutta ehtiihän se vieläkin satamaan.
Täytyy nyt olla vähän ahkerampi kun tähän saakka, kun tuo emäntämme taitaa olla ehkä viikon poissa.
Pidetään yhdessä pirttiä pystyssä.

Katsoin äsken tv:stä John F. Kennedyn siskon Jean Kennedyn haastattelun.
On viisaan tuntuinen nainen, syntynyt 20.02.1928, siis 88 v. nyt.

Ryppyjä oli hänelläkin kasvoissa, niinkuin monilla hänen ikäisillä on, eikä ne mitenkään haitannut mielestäni.
Hän oli aidon ja luonnollisen näköinen.
Nimetty suurlähettilääksi aikoinaan Irlantiin, josta esi-isät ovat lähteneetkin.
Hän oli vitsikäs, sanoen, että kun hän kirjoittaa kirjeitä sukulaisilleen, niin hän laittaa nimensä jälkeen: Suurlähettiläs. Muistuttaen heitä siitä!

Pidän muutenkin noista elämäkertakirjoista ja jutuista. Ne ei ole aivan utopiaa,
niinkuin elokuvat.
Viilenevää on, miksi ne ensimmäiset viileät päivät tuntuvat erityisen kalseilta!
Villaista vaan ylle.

Niinpä näyttää emäntä lähteneen ruskaretkille. Matkakuumekin näkyy kun jo aamuvarhain on viestin Pirttiin lähettänyt.

Hurskainen oikein kunnolla ja ajatuksen kanssa kuvaillut sopivaa kesäkauden päättymispäivää. Niitä aikojahan se alkaa olla. Late muisteli menneitä v. 2007 ajalta, kyselyistään laulun sanoista. Enpä ollut vielä niihin aikoihin täällä palstoilla, taisin hankkia tietokoneen v.-08 ja menihän siinä opetellessakin aikaa kunnes johonkin alkuun pääsin. Sitä ennen en ollut tietokoneeseen edes koskenutkaan.

Katselin pätkittäin R-S maaottelua. Tappiot tuli suomalaisille aikuisten sarjoissa.
Yksi myytti purkautui, sanonta "Ruuskanen ei ruotsalaisille häviä." Kyllä hävisi ja myös koko keihäsjoukkuekin. Varmaan joku tosi fani sanoisi, että onpa aikoihin eletty!

Päivä on mennyt lepopäivän merkeissä, mitä nyt urheilua vähän seurailin ja aamusta kävin vajaan tunnin lenkin töpöttelemässä. Laten esitykseen jatkosta, pidetään vaan Pirttiä pystyssä, etteivät autioituneeksi ja hylätyksi luule!

Huomenta.

Toivottavasti emäntämme reissu onnistuu säidenkin puolesta.

Tulihan niitä "pirttiläisten"kanssa joitkin reissuja tehtyä.
Risteilyjä sun muita ja aina oli kivaa:))

Minulla on reissut reissattu;(
Täällä reissaan pirtissä.

Minä hankin tietsikan kun pääsin eläkkeelle.
Pakkohan se oli,kun töissä joutui käyttämään.
Iso apu tästä onkin,pankkiasiat ja reseptit hoidan tällä.
Sitten on tuo Skype,mikä on tuonut tuttuja ympäri maaliman.

Opettelemista on välillä tämän koneen kanssa;)
No nyt aurinko yrittää kurkkia,eilen satoi melkein koko päivän.

hyvää päivän jatkoa kaikille.
näkyillään...

On se laiskalle äidille huono puoli, että poika on jonkinlainen yleismonttööri.
En ole vaivautunut opiskelemaan edes atk-ohjelmien termejä -- mekaniikasta mainitsemattakaan!
Mitäpä entinen tuleva Nobel-kirjailija niillä tiedoilla tekisi, kun on ihan itse pyöräyttänyt maailmaan varsinaisen monitoimimiehen, joka on ihan itse valinnut uransa.
Melkein papukaijamerkin me vanhemmat ansaitsisimme, kun emme sotkeutuneet mukuloittemme ammatinvalintoihin, vaikka kuopuksellamme olikin aivan selkeät lakimiehen taipumukset jo kolmen vanhana,
Kun tulimme töistä kotiin, oli kellarin ikkuna rikottu, ja kaksi kilttiä pojua istui kuistilla. Kun tiedustelimme mitä oli tapahtunut, ei kuulunut vastauksia,
Kysymys toistettiin muodossa; KUKA on rikkonut kellarin ikkunan?
Hiljaisuus jatkui. Ilmoitin, ettei esittämäni kysymys ollut retorinen.
Arvasin, että outo sana kuulustelussa järkyttäisi veljeksiä, ja niinpä seuraava kysymykseni "kuka on syyllinen?", sainkin tuplavastaukset.
Esikoinen vastasi: En minä. Kuopus oli omalta kohdaltaan samaa mieltä, mutta hänen vastauksensa oli huomattavasti perinpohjaisempi:
" Enkä minä! Kun isoveli tappeli minun kanssani, niin minä heitin kiven, En sillä ikkunaan heittänyt vaan isoveljelle, Kerta Isoveli väisti, se on syyllinen."

Tuli mieleen. että tuollaisella logiikalla asianajaja pystyy hankkimaan murhaajalle elinkautisen sijasta hengenpelastusmitalin.

Hyvä logiikahan se pojalla 😊 Muistuu mieleen tyttäreni, joka vei tyttönsä 3-4 v. terveyskeskukseen narraamisen vuoksi. Ei koskaan ollut hänen vikansa muka , aina osasi pelastaa nahkansa.

Lapsipsykologi sanoi: enemmän huolissaan voisi olla, jos ei osaisi pelastaa itseään kiipelistä.

Niin hyvä tuoksu tulvii maustetusta uuniporsaastani juureksineen, että pitää ihan pitäytyä voileivän teosta, kahvilla kun kuittasin lounaan. Yhden pienen voileivän varassa on menty joka taholle tänään, mutta ei kyllä kiristä vyötärökään!
SkillaN huitelee Lapissa ymmärsin, liikkuva ja tekevä on emäntämme. minä odotan syysmarkkinoita tässä lähistöllä, on mukavaa asua ison tavaratalon vieressä, kun tapahtumia on siinä ympäristössä. Katselin Espoonlahden seurakunnankin julkaisua tänään terkkarissa, hyvin ollaan aktiivisia sielläkin. Kaikki arvot oli hyviä, vielä lääkärin kätteleminen 19.9. Terveyssisar sanoi käyvänsä ostamassa villasukat suvulle sieltä, taidanpa minäkin tumpelo kutoja tehdä samoin.

Aurinko heloittaa niin upeasti taas, että mieli tekisi rannalle valokuvaamaan, mutta on vahdittava uunia, ja sitten alkaakin kohta iltaohjelmat. heippa taas😎

Entisen tulevan Nobel- kirjailijan kertomukseen keltsun ikkunan rikkoutumisesta. Kun kaksi poikaa tappelee, tottakai pikkuveli tarvitsee "kättä pitempää." Vaikea on uskoa, että keltsun ikkuna olisi ollut mikään riitapukari. Selvähän se, että isoveli väisteli vastuutaan.

Tänään sitten kävin torilla puolukoitakoita "poimimassa." Oli tarjous, jota en voinut kieltää. Viiden kilon laatikko kympin, ei ainakaan paha. Kolme laatikkoa ahneuksissani otin, kun jouduin käymään autonkin kuljetukseen. Marjojen sanottiin olevan Kainuun - Pohjois-Karjalan seuduilta. Jos maksavat poimijoille euron kilolta, niin toinen euro jää myyjille. Kun niitä rahtaa n. 600 km päästä myyntiin, ei se kovin hyvää bisnestä voi olla kenellekään. Aika vilkkaasti näytti kauppa käyvän, mutta iso kasa oli myytävääkin.

Kiky- papereiden allekirjoitukset ovat olleet pääuutisia. Vielähän niistä sovellutusneuvottelut jatkuvat. Kun ensirykäys oli, että parissa viikossa asian pitäisi olla selvä, niin onhan tuossa ollut lisäaikaa, kuuluisaa "vatulointia." Alussa nimikin oli "yhteiskuntasopimus", joka kyllä on turhan ylevä ilmaisu. Mitä sitten on Kiky. se jää nähtäväksi.

Ihan kunnon keleissä tämä päivä meni, nyt aurinko paistaa. Jatkoja teille!(myös minulle)

Huomaan että minuun on tarttunut änkytystauti kirjoituksiini," ...koitakoita." Haitanneeko tuo mitään!

Huomenta tuas.

Aurinko herätti,paistaa suoraan sänkyyni.
Vaikka on kaislaverhot parvekkeella,niin kyllä löytää rakosen mistä tuikkii minun silmiini.

Odottelen noita maton pesijöitä,eilen piti hakea,mutta soittivat voiko siirtää haun täksi päiväksi minullehan se sopii.Yks lysti kunhan hakevat.

Eipä tässä kummempia.
näkyillään...

Aurinkoista aamua!!
Vaikkei tässä mummolaan pyöräilläkään, pilvenhattaraakaan ei näy.
Taivas on niin sininen, ettei sitä voi verrata kuin romanttisten laulelmien sinitaivaisiin.
Kahvinkeitin rähisee. Sitä se on tehnyt uudesta asti, vaikka kaikki keinot ja vippaskonstit sen vaimentamiseksi on yritetty.
Toisaalta olemme harkinnan jälkeen päätyneet siihen tulokseen, että rähisköön vain. Eipä meidän tarvitse sitten rähistäkään.
Mitä nyt minä joskus räjähdän, kun yritän keskittyä kirjoittamiseen, ja puoliso harrastaa itse kysymistä ja itse vastaamista.
Minä olen sulostuttanut hänen elämäänsä laulamalla aina, kun hän saa puheripulin, mutta ei hän malta anella minua lopettamaan vaan ryhtyy laulamaan mukana. Duettojemme tuloksena on kaksi vaihtoehtoa: räjähtää tai räjähtää nauramaan!
Kun säestykseen yltyy edellä mainittu epämusikaalinen kahvinkeittimemme, on elämä kaikkea muuta kuin hiljaiseloa. Ilmeisesti naapurimme eivät ole kuulleet esityksiämme, koska seiniin ei ole koputeltu.

Tulkaa tekin meille kahville, Lupaamme olla laulamatta!

Onkohan kahvivalmistamisen ja juonnin lopettaminen syytä tykkänään että viikonvaihteessa sain voi sanoo, kesäflunssan.
Kastuin kyllä perinpohjin vesisateessa. Viime syyskuussa sama juttu. Vuosi väliä ja taas.
On kai se flunssarokote jo aikoja päiviä kehosta poistunut. Makoillen nokka ei tulvi, mutta annas olla kun pystyyn nouset.
Olin liikenteessä ihan lähellä täräyttää etuoikeutettua liikenneväylää ajaneen auton alle.

Vieläköhän SkillaN-emäntä on pohjoisen ruskamatkallaan? Ennustivat sinne huomiseksi sateita, meille poutaa.

Puolukan kysyntä on romahtanut. Tuttu mies lupasi ämpärillisen puhdistettuja puolukoita 20 eurolla. En huolinut.
Voisin löytää omasta piilopaikkametsästä hyvänkin puolukka-apajan. mutta nyt vaan jätän väliin. On niin paljon jo marjaa kellarissa.

Sehän on ainutlaatuinen kokoonpano kun soitannasta vastaa rähisevä kahvinkeitin ja laulannannasta erinomainen duetto. En ymmärrä mitään musiikin hienouksista ja erinomaisuuksista. Kuitenkin olen kuunnellut sujuvasti nykyisiäkin alan virtauksia ilman pienintäkään innostumista, puhumattakaan tunnekuohuista kuuntelun hurmiossa. Näillä eväilläni voisin kuvitella yllämainitun rähisevän keittimen ja dueton yltävän erilaatuisuudellaan melkoiseksi hitiksi näiden nykyisten suuntausten joukossa. Tietysti en voi luvata ehdotonta takuuta arvioilleni.

Nimmarille "todettu." Olen samaa mieltä, että koneessani voi olla vikaa. Siinä on myös pätkimistäkin ja kun puuttuvan kirjaimen korjaa, sepä pätkäyttää kokonaisen sanan perään joka harhautuksen vuoksi ilmestyy jälkikäteen. Ei tämä vempeleeni pitäisi vielä olla ikiloppu, käytössäni ollut n. 4 vuotta. Tosin tarjouksesta ostettu luultavasti jo varastossa ikääntyneenä.

En nyt riennä uuden koneen ostoon. Tämä on rajoitetussa harrastuskäytössä. Riittää kun saan laskuja maksettua, muuhun käyttöön voi varata aikaa myös hankaluuksien kanssa nuhjaamiseen.

Ihan mukava puolisyksyinen päivä oli tänään. Saatoin kuivalle penkille puiston laidassa istahtaa. Tulihan siihen juttukaverikin, minua tuoreempi eläkeläinen. Käännytystyötä hän yritti tehdä, ensin varovasti ongitellen, helppoja kysymyksiä tehden, joihin saatoin nyökkäillä lauseella "onhan se niinkin." Sitten alkoi tulla järeämpää mamuista. suvakeista, laiskoista työttömistä... Enpä tietenkään kaikkeen enää nyökkäillyt.

Ihanhan sitä kehkeytyi sanansäilien heittely. En kyllä korottanut ääntäni kaverin volyymin mukaan, sisältöhän se on tärkein. Kuitenkin sain loppuarvioksi kuulla olevani tavallisen tyhmä tollo, jonka päässä ei toimi mikään vastaanotto totuudesta.. Minulla ei ole mitään perusteltua syytä epäillä keskustelukaverini arviota. Koska emme vanhastaan tunteneet toisiamme, en voi epäillä vanhojen ennakkoasenteiden vaikutusta. Sen voi sanoa, että ei mitään uutta, kun seurailee näitä nettivääntöjä. Sama rokka se täälläkin väliin kiehuu.

Tässä tänään ilmoittautumiseni. Koetetaanhan lyösätä kohti syystuiskuja!

Huomenia.

Markkinoille olen lähdössä.
Meillä kun on joka kuun ensimäinen keskiviikko markkinat torilla.

Menen ostamaan 10€ kassaillisen "seksiä".
On kiva papparinen myymässä,huumoria riittää;))

Aurinko paistaa ja ei paista.paksuja pilviä tulee ja menee.
Sadetta ei kuitenkaan ole luvassa.

näkyillään...

Päivää vaan täältä A Kiven maisemista, aurinko alkanut paistamaan. Oikein kaunis syyskuinen päivä ainakin tällähetkellä.
Sellainen joutenoloinen päivä, no kuluuhan se samaa tahtia kuin silloinkin kun jotain tekee. Meillä on sellainen seinäkello jonka sain pomoltani kun täytin 50 vuotta, käy kaksi viikkoa kun vetää täyden vedon, ensin vähän edistää, mutta loppupuolella alkaa jätättämään, joten lopputulos ihan hyvä. Komia kello ei niitä enään taida samanlaisia saadakkaan.
Eilen aamulla soitin terveyskeskuksen tarvikejakeluun, tarvitsin mittarin sokeriarvojen saamiseksi, vanha tuli tiensä päähän, ei mitään iltapäivällä sain uuden kun kävin sen noutamassa.
Autokin pitäisi katsastaa, no tänään tutkitaan ensin onko mitään vikaa, illansuussa nuorimmaiseni tulee ja katsotaan, arvioni on hyvässä kunnossa. Ei silti vielä kiire ole, ensikuukin on aikaa.
Eilen kävin myös kaupassa , sattumalta siitä tuli vähän pidempi reissu, tapasin kolme vanhaa tuttavaa jokaisen omassa järjestyksessä, joten oli aikaa vähän keskustella ja muistella vanhojakin asioita, mukavaa kun joskus tapaa vanhoja ystäviä ihan sattumaltakin.
Nyt katsotaan mitä kone sanoo kun toivottelen päivänjatkoja pirtissä poikkeaville.

Mukavahan se on tavata vanhoja tuttuja ja aina täällä joku töksähtää vastaan tai istuskelee marketin penkillä. Kymmenen, viidentoista vuoden aikana on tämän ikäluokan tutut paljon harventuneet ja monet tulleet niin huonoon kuntoon etteivät kylillä liiku. Meilläkin oli "karvahattukerho" pitkään, jossa istuttiin vähintäin kerran, pari viikossa huulta heittämässä vakavista- ja vähemmän vakavista asioista. Kerho uupui kykenevien voimien vähetesssä: jotkut sairauksien takia, jotkut kyllä kyllästyivätkin. Olihan se kuitenkin mukavaa aikaa eläkeläiseksi totutella.

Tänään sain lehden kirjaesittelystä sellaisen tärpin, että täytyi kirjastoon rientää. Löytyihän se kirja: Popula, kirj. Pirjo Hassinen, julk. 2012. Eihän se enää ole uutuus, mutta kyllä minulle. Enpä voi tässä vaiheessa sanoa onko kirja pettymys vai yllätys. Alulla on tämä lukuhommani.

Aurinkoiseksi tämäkin päivä kääntyi ja kesäisen lämpimäksikin. Samaa ennustavat jatkoonkin. Täytyypä paneutua kirjan kimppuun. Jatkellaan!

Terveisiä koiratarhasta, missä Bernin paimenkoirat Romppu Tilli ja Verona kilpailivat huomiostani. Sain rapsutella tarpeekseni rivitalon pihalla karvaturreja, lopulta oli jo pestävä kädet vahvoista hajuista ;D Piha kukki niin upean vehmaana hajuherneitä, hortensiaa ja jotakin köynnöstävää, jonka nimi ei jäänyt mieleeni, tosi kaunis punakukkainen.

Ruuat toin tullessani, siellä olikin tyttärentytär myös kylässä, joka keitti kahvit meille ja leikkasi piirakkaa. Lähtivät vielä yhdessä äiti ja tytär tunnin iltalenkille koiruuksien kanssa.

Mukava on omiaan nähdä ja kuulla kuulumiset. Näin yhden varhaisen muotokuvatyöni siellä, Minnan ollessa vauva, nyt on jo 27 v kätilö työelämässä. Pieni väsymys alkaa jo tuntua tällä isoisoäidillä, mutta nythän on jo lupa vain olla 😉 heippa

Hyttyskausi on onnellisesti jo takana. Nyt hiiret ja muut jyrjijät tupputuvat paits ulkorakennuksiin, myös sisätiloihin, joihin on pienikin mahdollisuus.
Vuosia sitten kauhistunut, yksinasuva rouva soitti hätääntyneenä minulle että tiskikaappiin laitetussa hiirenloukussa on otus.
Oli jo lokakuuta silloin. Minusta se otus näytti enemmän metsämyyrältä.

Omaa päivääni latisti poistuvan flunnsan rippeet. Lämpöily ja ohut koko kropan lihassärky ei innosta isompaan tupsimiseen.
Ulkona jo pelkkä oleilu aiheutti lievää tuhehtumisilmiötä. Hengenahdistukseen ensin tujaus Carmolistippoja sellaisenaan. Sitten apteekin yskänsiirappia.

Jotkut sanovat että pyrstötähtien liikkeistä nuo lunssat tulevat. Vedänkin rullaverhot ikkunoihin moisen estämiseksi.

Aurinkoista aamupäivää.

Tulin ruokkimaan kissat.
Hyrisevät nyt tyytyväisinä.

Olen sanonut että;kissan ruoka mainokset pitäisi kieltää;)))
Niissä on NIIN ihania karvakeriä;)

Kävikö nyt niin kun viimevuonna kyselin,
kesä oli elokuussa,nyt sitten syyskuussa !!!?????
Ainakin täällä Salpausselän tietämissä on ihan hellettä.

no eiphän lämmin luita riko.
naatitaan vuan;)
näkyillään...

No niin hyvät ystävät ja kylänmiehet. Ajattelin taas jotain höpistä.
Ei minulla oikastaan mitään sanomista ole, mutta tuo nurkkakaappi tarvitsee täydennystä. Minulla nyt on tuomisia sieltä paikkakuntani alkohoolitehtaan ylijäämävarastosta saatuja jaloja juomia. En tarkkaan tiedä mitenkä moni sitä käyttää, muta tilaa oli, nut hyvät valikoimat.
Kun käytte kahvilla niin sieltä kyytipojaksi itselle sopivaa juomista.
Käly toi kassillisen omenoita sieltä entisestä kotipaikan puutarhasta, nostin kassin parvekkeelle, täytyy ajatella mitä niistä tekisi, hyviä ruokaomenia, osa syötäviäkin valkeita kuulaita.
Tein minä aamupäivällä vähän timpurin hommia, mutta huomasin sahan olevan kesäterässä, viilakin oli hukassa. Lopulta se työ onnistui, mutta ainakin viila pitää hankkia, jos vielä samantapaisia hommia aijon tehdä.

On se hyvä, että tehdas tuottaa ylijäämääkin ja Latella on mahdollisuus täydennellä Pirtin kuuluisaksi tullutta nurkkakaappia. Aika harvoin käytän tätä tarjottua mahdolisuutta. Se on niin, että rajan "kohtuus kaikessa" olen tässä tapauksessa vetänyt aika kireälle.

Eipä minullakaan ole suuret tapahtumat kerrottavakseni. Puuhaa on kyllä piisannut. Marketissa ja metsässäkin kävellä jolkottelin. Oli pussi mukanani, mutta eipä se sienistä paljon pullistellut. En paljon odottanutkaan, joten ei tullut harmitustakaan. Eilistä aloittamaani lukuhommaa olen jatkanut. En saa tänään loppuun, mutta kyllä huomenna.

Oli mainio päivä ilmojen puolesta tänään, siksipä sitä käytin hyväkseni, vaikka "sisähommaakin" olisi ollut koko päiväksikin.

Hyvää huomenta!

Harvoinpa olen näin aikaisin Pirttiin änkeytynyt. Tämä siksi, että toisinkin voi tapahtua. Vaikka ei liene asiallista palstaa käyttää "mainostamiseen", on hyvä kohotella Pirttiä näkyviin ja näin ilmoittaa että toiminta vain jatkuu.

Taitaa tästä tulla aamun avaus. Pirtin emäntä kun on katselemassa pohjoisessa virkistyslomallaan syksyn kaunista ruskaa. Hyvää päivän jatkoa teille, jotka satutte vilkaisemaan Kahvipirttiä! Aika monihan tämän Pirtin olemassa oloa on seurannut ja ainakin sattunut kuulemaan. Nyt mä lähden ekaks ulos!

Huomenta huomenta.,
Tiältäi päin.

Aurinko illottaa taas suoraan silmiini tähän koneelle
vaikka on nuo kaislaverhot niin eikös löydä aina jonkin raon mistä tuikkii silmille;)

Odottelen tässä vieraita.

Hyvä Late kun huolehtii tuosta nurkkakaapista:)

nyt on mentävä ovikello soi
näkyillään...

Pitää meikäläisenkin joskus merkintä Pirttiin laittaa ettei jää pelkäksi sanattomaksi käynniksi.
Oisko tuo aurinko armas lämmöllään ja paisteellaan jotenkin piristänyt. Tuli sellainen olo että nyt on johonkin lähdettävä, eihän näitä ilmoja enää pitkään voi piisata. Vaahterat alkavat jo saada väriä ja koivuista putoaa keltaiset lehdet, niin ettei kanttarelleja meinaa joukosta erottaa.

Toissapäivänä lunastin taas puoleksi vuodeksi seniorikortin, jolla saan käydä vaikka joka päivä kaupungin kuntosaleissa ja uimahalleissa. Totisesti tarvitsen liikuntaa, jotta vielä omin jaloin kävelemään pääsen.

Eilenkin kävelysauvat oli mukana kun kävin siellä Arno Kasvin (nyk.eläkkeellä) kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Voi mahoton että siellä on kaunista niin sisällä kuin ulkona.

Muori 77 - Katselin vanhoja valokuvia ja tuli kuva sinustakin vastaan. Se oli joltain risteilyltä, vieläks muistat? Vointeja sulle.
Kristiina23 - Tuttua tuo on muillekin ikäihmisille tuo nimien unohtaminen. Sen olen huomannut että jonkun nimen muistaminen on erikoisen vaikeaa. Minua se kiusaa kovasti, nimi on saatava keinolla millä hyvänsä selville, googelistakin joskus on apua.
Tänä aamuna googlesta hain Maria-Kaisa Aulan nimen, kas kun en saanut mieleeni tuota etunimen alkuosaa. Aula oli Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu.
Latevaan ja ynnämuu - koetaan pärjätä vaikka ikäänkuin alamme tuntea itsemme vanhoiksi ja kuluneiksi. Edetään taidolla ja yrittäkäämme askeltaa eteenpäin kompastumatta. Kun kaatuu voi loukata eikä se pystyynnousukaan ihan helppoa lie.
Tänään Citymarkettiin ruokaostoksille, tilasin jo pojan hakemaan minut sieltä tavaroineni töittensä jälkeen. Pääsee näet töistä jo puoli kolmelta, kun jo kuudeksi aamulla töihinsä menee.
Hyvää syksyä, 'kuullaan ja nähdään'.

Kahvittelu on vanhanaikaista - smoothiet on nykyaikaa.

Hohhoijaa.

Pikästä aikaa otin päikkärit;)

Vanhin tyttöni kävi sen 4polen tytön kanssa ja touhusimme niin perusteellisesti sen 2,5 vuotiaan kanssa että minähän uuvahin;)

On semmonen pulputin etten meinaa vauhdissa pysyä;)

Kat.leija.
On mullakin niitä reissukuvia tallessa.
Kivoja oli matkat.
Ruune oli hyvä tanssittaja;)

Kiva on joskus katsella noita vanhoja kuvia,koulu kuvia myös.

Nyt kuppi kahveeta ja illan ohjelmia seuraamaan.
näkyillään...

Siitä eilisestä Tv-ohjelmasta jäi hyvä mieli kun kolme kovaa erämiestä laitto pystyyn kilpailun siintä kuka parhaimman päivällisen hankkii ilman tuliaseita.

Kameramies pysähtyi otokseen, jossa erämies keihäänsä kanssa puhui pitkään ja hartaasti puunjuurella nököttävälle metsämurmelille.
Lopuksi karpaasi totesi että hyvät eränkävijät puhuvat aina eläimille, ja sille murmelille, etä sinä saat pitää henkesi.
Ne kaks muuta pyydystivät jostakin hylätystä hallista puluja ja laittoivat niistä hyvän päivällisen.
Hyvällä tuulella ollessani puhun aina eläimille, monille hyönteisillekin, Teitittelen heitä, koska ovat kaukaisia sukulaisiamme.

Kerran sattui keväällä kantohangen aikaan kun kehuin ääneen fasaaniherran komeaa kuulutusta hienolla reviirillään.
Sattui siihen ihminenkin kuulolle. Näki ettei minulla ollut oikein puhekumppania.
Se vaelluskenkäinen herra poistui kyllä liukkaasti tilanteesta

Sain juuri loppuun sivutöisen urakkani, romaanin POPULA lukemiseni. Ei hassumpi suoritus, kolmena päivänä 318 siv. huolellisesti luettuna.

Mitäkö kertoisin tästä kiinnostuksestani? POPULA on kirjailijan luoma oikeistopopulistinen puolue, johtajana Jukka Kalmari. Kirja on kirjoitettu 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Kirjassa käsitellään POPULAN yllätysvoittoa. Kirjassa ei ole mainintaa Perussuomaisista, eikä Soinista, sellainen kyllä voi hyvinkin tulla lukijalle mieleen. Onhan "jytky" monenkin muistissa.

Kuinka tämä voitto oli mahdollista, niihin syihin ja tapahtumiin teoksessa paneudutaan. Luettelonomaisesti: EU, EMU, turvapaikan hakijat ja näillä luotuja pelkoja, muukalaisten maamme valloittaminen, työttömyys ja vaikkapa "vihervasemmistolaisuus", punavuorelaiset teen lipittäjineen. Tietysti suuret lupaukset kunhan POPULA vain äänestetään valtaan. Ja POPULAN luoja on manipuloinnin, yksinvallan mestari, johtaja Jukka Kalmari.

Tuttujahan nämä ovat näiden aikojen politiikan käyttövälineenä. Kirja POPULA paneutuu yksittäisten henkilöiden, perheiden ja ryhmien kautta siihen, kuinka heistä kehkeytyy PULAN kannattajia. Monien elämässä tulee ongelmia, huono - onnisuutta, perheiden hajoamisia, työttömyyttä. Näissä tulee avuksi "POPULA", manipuloijat osoittavat "syylliset" suorin sanoin. Mukaan tuleville luvataan paljon, jopa uraa eteenpäin politiikassa ilman erikoisia kyvykkyysnäytteitä, Populalla on näytteitä kuinka tavallisten ihmisten asioita pystyy hyvin hoitamaan juuri tavallinen kansanihminen. Viha on POPULAN menestymisen ase, vihan ja pelon luominen.

Kirjassa eräs valiokunnan johdossa oleva kertoo mm. "Populan väki istui kuin neuvoton ruhtinasperhe, joka ei ymmärtänyt asioita, joista taas ei voinut päättää ilman ruhtinaskunnan hyväksyntää."

Populassa esiintynyt uusnatsiryhmittymä Suomiveljet on kummasti katupartioivia Soldiers of Odinia muistuttava, ryhmittymä jossa on oikeasti pahojakin poikia. Siinä POPULA kirja ja sen tekijä oli näki jossain määrin ennakoivasti kolme vuotta eteenpäin.

Tässä hajanaisia mietteitäni Pirjo Hassisen kirjan POPULA, sen luettuani. Olihan tämä kirja ehdolla Finlandia palkinnon saajaksi. Minusta kirja oli lukemisen arvoinen, ei ehkä vuosikymmeniä kestävä merkkiteos. Muutoin tämä ei ole kirja - arvosteluni, niin suuruuden hulluksi en ole tullut. Lukukokemukseni vain on sisältönä tässä vietissä.

HUOMENTAAAA.

Missee kaikki luuraa????

Uamukahville sieltä sängystä nyt ja äkkiä !!!!!

Toin sitä markkinarinkeliä,hyvvee sekkii on.

Tännää on pyykkipäivä;(

Ei ou aarinko vielä noussu killottammaa.

Kissat on ruokittu ja hyvänä pidetty.
näkyillään...

Muorin kommentti oli niin hyvä, että nauraa täytyi oikein kaikilla hampailla!
(Onneksi vielä on ehjä rivi!)

Satelee täällä, ettei nyt mieli tee ulos, ja on muutenkin Muorin mallilla, että "Terveisiä saunasta!"
Nyt sitten saunakahveille, mieheni on jo kattanut pöydän. Myös niitä rinkeleitä täytyy maistaa!

Hyvää lauantaita kaikille!

Eipä nyt ehtinyt aamukahville, kotona kyllä kaksikin kertaa, ensin aamulla ja nyt päivemmällä uudestaan.
Tuo Hurskaisen katsoma TV ojelma jäi katsomati, mutta tuo riistan pyydystäminen ilman tuliasetta on vanha tapa, kyllä monetkin ihmiset ovat lisäsärvintä pyydystäneet ilman asetta. Varmaan nytkin pyydystävät.
Tuo ynnämuun selostus kirjan lukemisesta on aika yksityiskohtainen selostus opuksesta. En sitä ole lukenut ja nyt kun tiedän lopputuloksen en sitä luekaan.
Lukemiseni nykyään hyvin vähäistä, vaikka olen aiemmin himolukija ollutkin. On minulla nytkin yksi kirja sängyn laidalla, kesken se on vieläkin vaikka kolme viikkoa sitä yrittänyt lukea. Se kertoo lapin savotoista tukkimetsistä ja uitoista jo 1900 luvun alusta. sen on kirjoittant
Ritva-Liisa Sumu, kirjan nimi Sunkku Lapin Keisari. Kirja ilmestyi jo 1974 omasta hyllystä löysin, en ainakaan muista sitä lukeneeni.
Kuntoilu minulla jäänyt aika vähille ja sen kyllä huomaa nivelet ja lihakset kipeytyvät helposti, tulee vain ajettua autolla paikasta toiseen. Eilen muuten sain auton katsastettua, hyvin meni lävitse, 11 vuotta vanha auto, hyväkuntoinen sanoi katsastaja.
Kat-Leijalle terveisiä, tänne pirttiin minä joskus kirjoittelen, nykyisin myös tuolla facebookissa seurustelen ja pelailen pelejä. On siellä muutama kaveri jotka myös pirttiin kirjoittelee.

Nyt muistin kun luin Laten viestin lopussa terveiset Kat-Leijalle, sitäpä samaa minäkin. Kat-L kehotti ystävälliseen sävyyn koettaa meidän pärjäillä, vaikka iän tuomat merkit olisivat muistuttamassa. Sitähän on tullut yritettyä. Ei kuitenkaan ole pahaksi, jos on realistinen ja muistaa mahdolliset uudet esiin työntyneet rajoitteet. Ei kannata yrittää hypätä sellaisen ojan yli, joka onnistui puolivuosisataa sitten kovalla ponnistamisella.

Kirjauduin minäkin facebookiin jo kuukausia sitten. Se nyt oli sellainen äkillinen päähänpisto. Luultavasti kirjautuminen on voimassa, mutta en ole ajatellut sen käyttöönottoa. En tunne siihen tarvetta, ajan haaskaukseeni on jo ohjelmaa.

Ilmoittautuminen onkin. Saahan se joskus olla lyhkäsempikin. Jatkellaan!

HUOMENIA ;)

Kävin hakemassa kuivat pyykit pois.

Pääsee uutta sotkemaan ;)

Otan aina lauantai iltavuoron,saa pyykit rauhassa kuivua.
En pidä siitä kuivurista ja se syö vaatteita.

Nyt sitten naatiskelen hyvät kahveet vehnäset tässä kissojen kanssa.;)

Eilen oli 3 ambulanssia pihassa ja tuosta kätävän toiselta puolen veivät kaverin jonnekin veivät kaverin jonnekin.

Olen sanonut ;tämä on semmonen maaliman lopun talo.

Kamala sumu oli kun heräsin,nyt näyttää selkenevän.
näkyillään...

Nyt vihdoinkin on EU ryhtynyt tositoimiin! Luin siitä Ylen uutissivuilta.

Tämä tulenpalava, tärkeä asia on, että mummojen virkkaamia patalappuja ei saa asettaa myyntiin sillä nimellä. Se on suotu, että niitä voi olla käsityönä tehtynä koriste-esineinä. Muutoin patalappuina niiden on täytettävä EU:n asettamat turvallisuusmääräykset. Määräykset tulevat voimaan 2018. Päätös on EU:n parlamentin.

Luin ja selasin 57 asiaan liittyvää direktiiviä, 47 artiklaa ja lukuisia liitteitä. En ole erikoinen lakiasioiden tuntija ja tekstit ovat monimutkaisia tyypillistä "lakikieltä". Sen voin sanoa, että kyllä siinä on lukuinen lakimies ja lakinaisjoukko sekä komissiot töitä tehneet perin juurin perusteellisesti. Tekstien "suomentaminen" vaatisi oikeusoppineen selvennykset. Ehkä juuri siihen selventämiseen olisi sopiva asiantuntija oikeusministeri.

Onhan se hyvä, että tarpeellisia määräyksiä asiantuntijat laativat ainakin oletettujen, osittain vähällä ymmärryksellä olevien kansalaistenkin suojelemiseksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, kuinka hyvin "vanha kansa" on näinkin kauan ilman näitä direktiivejä selvinnyt. Onhan aiemmin ehkä vieläkin enemmän kuumia patoja nosteltu näilläkin nyt turvattomaksi luokitelluilla patalapuilla ja muilla hempulivälineillä.

Tässäpä tärkein asiani. Aurinko vain paistelee ihan täysillä, yli 20C.

Eivätkös pojatkin opetelleet pannulapun virkkauksen kansakoulun alaluokilla ? Ainakin minun veljelläni oli vaikeuksia saada lättänä lappu aikaan, pyöreään muotoon olisi pitänyt lisätä paljon enemmän silmukoita heti alkuun , velipoika puristi koukkua hikisissä sormissaan ja teki hirmuisen kireitä silmukoita, joten tekele väkisinkin kupristui pipon malliseksi. Patalappu sisältää niin paljon kauniita ajatuksia perinteisenä joululahjaesineenä, etten millään raaskisi liata lasten ja lastenlasten tekemiä liikuttavia käsitöitä, eivätkä ne kuumien uunipeltien nostelemiseen aina sovikaan. Uniikkeja taide-esineitähän ne ovat, käytän hennompia alusina ja astioiden välissä kolhuja estämässä. Olen saanut lahjaksi virkattujen lisäksi monta upeaa huovutettua ja taatusti EU:n turvadirektiivit täyttävää patalappua ja pannunalustaa.
Mutta tosiaan, olkaamme turvallisella mielellä myös keittiöissämme, kun EU meitä suojelee kaikelta vaaralliselta, kuten niiltä vääränmallisilta kurkuiltakin.

Lämmin syyssää hemmotteli Hämeessäkin, rattoisaa oli puolukkamättäillä ja illalla savusaunassa . Teiden varsilla näki ulkolaisten poimijoiden valkoisia marjasäkkejä lastattavan peräkärryihin, kuulemma ruovetisten kanssa on kärhämiäkin käyty puolukka-apajista, kun tulevat raivatuille marjapaikoille. Jokamiehenoikeus sen sallii, ja ainakin naapuripitäjässä Virroilla riitti marjoja yllinkyllin , eikä vierasmaalaisista näkynyt vilaustakaan. Onneksi ei hirvikärpäsistä aika karhuistakaan.

HUH HELLETTÄ mikä päivä !!!

Mittarissa jopa 24c ulkona.
Minä kysyin viime elokuussa milloin tämän vuoden kesä on ja nyt näyttä että se on syyskuussa????

Onko tämä nyt sitä luonnon ihmettä vai mitä?
Onko sitten ensivuonna vasta lokakuussa kesä?

Vieraita on käynyt tänään ja hauskaa on ollut.
Nyt lonkan vetoon;))))
näkyillään...

Huomenet, kaunis aamu ja varmaan päiväkin kauniiksi muodostuu, lämmintä jo kaksitoista astetta.
Terveisiä hyvin pohjoisesta suomesta ja norjastakin.
Autossa on istuttu, kai liki 3000 kilometriä siitä tuli, raskas, mutta antoisa oli matka.
Saariselkä, siellä Laanilan, Kakslautasen Tieva leirikeskuksessa viikko vierähti.
Yhden päivän ajoimme Norjan jäämeren rantaa ja ne maisemat ovat kyllä näkemisen arvoiset, Kirkkoniemessä piipahdimme ja sitä reissua kertyi yli 700 kilometriä.
Miten onkaan maisemat erilaisia, muuttuvat ihan silmissä, pelkkää puutonta kalliota ja sitten taas runsasta kasvillisuutta.
Kyllä niitä maisemia yritti sieluunsa pysyvästi istuttaa, mutta eipä millään kaikkea näkemäänsä jaksa muistaa.
Porotokat vähän väliä pakotti kuljettajan hiljentämään vauhtia ja upeita sarvipäitä jäimme ihan katselemaan.
Asuimme neljä henkeä talossa, missä oli kolme huonetta ja sauna, joka ilta se lämpenikin.
Aamupala, runsaat eväät ja päivällinen kuului hintaan, myös mahtava yhteissauna lämpeni joka ilta.
Saimme osallistua myös kansanlaulu messuun, se oli uutta, virret laulettiin kansansävelien nuoteilla, siellä oli pieni oma kappeli, kokemus sekin.
Kiilapäälle kipusivat, minäkin nelisen sataa rappua jaksoin kiivetä, mutta varoittelivat alas tulon olevan vaikeampaa, siksi käännyin siitä alas ja totta oli, kyllä alastulo polviin otti.
Kaunispäälle ajoimme autolla ja sieltä sai ihailla Lapin luontoa ja nauttia suuresta munkista kahvin kera.
UKK Kansallispuistoon myös tutustuimme ja onpa sekin rakennus siellä mahtava, pieni lenkki tuli sielläkin tallattua, kaksi kuukkelia näimme, tavallaan ovat jakamassa retkeilijöiden eväitä, nyt ei heille maistunut.
Kaiken kaikkiaan upeat oli maisemat, matka mukava, mutta varmaan viimeinen tässä muodossa, jos sinne lähden, pätkissä matkan teen, liian väsyttävää on istua yhtä kyytiä liki tuhat kilometriä, vaikka taukoja pidettiinkin.
Nyt sitten tähän arkeen totuttelen ja viestejänne läpi käyn.
Kivasti olette jaksaneet pirttiä näkysällä pitää, tästä pääsen minäkin sujuvasti aamu viestejä lähettelemään.
Ihana on kotona olla ja sainpa sieniä sankollisen, niiden kera tähän arkeen mukavasti pääsee, tuolla jo valumassa ovat, pakkaseen panoa odottavat.
Jouluksi sienisalaatti taattu, nyt kuulemma sienet alkavat nousemaan, toivottavasti pakkanen ei yllätä, hyvältä nyt ainakin näyttää.
Tässäpä nämä terveiset ja matka kuvaukset, ehkä mieli tekoja sinne suuntaan saavat aikaan;)
Onnistunutta viikon alkua teille kaikille. lukijoille kuin kirjoittajille, kiva on taas näihin pirtin elämän maisemiin tulla.

Huomenta.
Kiva että emäntämme on kotona ja ehjänäkin vielä;)

Mahtava on ollut reissu;)

Kyllä minunkin mieli tekisi reissata,vaan tuo kroppa sanoo "pysy muori kotona".

Aloitellaanpa sitten uutta viikkoa.

Saas nähdä tuleeko se mattoni tänään;(
näkyillään...

Tervetuloa takaisin elämysmatkaltasi. Tuli ihan omat lapinkäyntini mieleen ja ne tunnelmat silloin. Muistan aina kun Lappi jäi taakse tuli sellainen kaihoisa olo. Kovasti etelän ihmiseen vaikuttaa se ilmapiiri ja luonto mm. tunturi, vaivaiskoivut ja kirkkaat metsäpurot. Mahtavat ovat maisemat Norjan puolella, siellä menee horisonttikin sekaisin.
Lepää nyt kunnolla, kunhan aamunavauksen pirttiin jaksat kirjoittaa, rankkaa on se bussissa tuntikaupalla istuminen. Kuitenkin retkesi virkisti sinua ja riittää muistelemista pitkäksi aikaa.
Vieläkö paljon puuttuu ruokavarastoistasi talven varalle, kovasti olet ahkeroinut. Mieleeni on tullut että varmasti tarvitset apua niitten tyhjentämiseen, et millään pysty kaikkea yksin syömään. Ainakin itselle on käynyt niin että aika vähällä ruoalla toimeen tulen. Kuitenkin aina vanhan tavan mukaan jääkaappi ja pakastin ovat täysiä.
Se on sitä perua kun meitä oli viisi, joista kolme vielä mies ja pojat.

No niin, nyt oli aamunavaus paikallaan. Tervetuloa, Skillan ja olihan Kahvipirttikin paikallaan. Nyt näytti jäävän jo viestitulvien varjoon, hyvä sekin että kirjoittajia riittää.

Hyvä on matkakuvaus, tapahtumia ja katselemista on riittänyt. Jotain voin kuvitella, mutta Lapin reissuistani on jo lähes 40 vuotta. Silloin mossella ajaa rutuuttelin. Onhan siellä sen jälkeen paljon tapahtunut, ainakin lomakylien kasvaessa, mutta mitäpäs tuntureissa paljonkaan muuttuu.

Viikko on tullut aloitettua entistä samaa tahtia - ei mitään erikoista, mutta ei uusia huoliakaan. Sienien olen vielä antanut metsässä kasvaa. Kerran aion kyllä vielä sienireissullakin käydä, jos muutoin kohilleen sattuu.

Se tärkeä säätiedotus: hyvä, aurinkoinen ilma, lähes 20C. Ei moitteen sijaa! Jatkellaan...

Tervetula Skillan, huomaat, että on kiva tulla kotiin taas.
Noita lapin reissuja on tullut tehtyä toistakymmentä, ensimmäinen 1966, keväällä ostimme ensimmäisen auton, no se oli vain Fiat 600, sitten kesälomalla matkaan ja silloin kiersimme myös Norjassa, kävimme Hammerfestissä ja kiertelimme myös lapinpuolella. Pojat olivat vielä aika pieniä, teltassa yövyimme, toistaviikkoa olimme reissussa, auton katolla oli teline jossa matkaravarat olivat.
Alkuaikoina tuli nukuttua teltoissa sitten myöhemmin oli noita mökkejä joissa oli mukavemmat oltavat, viimeisillä reissuilla oli vähän isompia mökkejä joissa oli myös jopa saunakin. Ruskaaikoihin olemme ollet vain kerran, kyllä se oli aivan erilaista kuin täällä A Kiven maisemissa.
Parikertaa olemme olleet myös Tankavaarassa ja huuhdottin kultaa, muutama hippu löytyikin vaskoolin pohjalta.
Utsjoella oltiin komiasti hotellissa, joskus matkustajakodeissakin.
Ainahan mekin etsittiin sitä Suomen kauneinta paikkaa, ei koskaan tainut löytyä, aina löytyi uusi paikka, joka tuntui taas hienommalta.
Maisemat lapissa ovat kiehovia, ja muualtakin Suomesta löytyy kauniita maisemia ja hienoja nähtövyyksiä.
Täytyy sanoa, kyllä Suomi on näkemisen arvoinen paikka.
Tänään oli tavallinen arkinen päivä, ostettiin kunnon kanervia, vietiin vanhempiemme haudoille ja loput kotiin parvekkeelle.
Nyt lopuksi ihailemme hienoa iltaruskoa ikkunastamme, sekin komia näky.

Huomenta taas uuteen päivään, niin se aika rientää, puolikuu jo syyskuustakin käsillä.
Eilen pesin kolme pitkää mattoa ja nyt olisi aikomus ruveta siivouksia miettimään.

Vähän sekainen olo on ollut, mieleen tulee se kaikki nähty, mitä nyt sitten yrittää muistoissa oikeisiin paikkoihin yhdistää.
Liian pikainen oli jäämeren rannoilla käynti, melkein vaan auton ikkunasta niitä mahtavia vuoria näki, muutamassa kohdassa pysähdyttiin valokuvien ottoon.
Vuonojen kauaksi rannasta parkkeeratut veneet kyselyjä sai aikaan, selvisi syy kaikille, vesi vuoroin pakeni ja taas rantaan ehti, olisi mukava ollut keräillä simpukan kuoria.
Aikaa nämä maisemat olisi tarvinnut, että olisi paremmin saanut tuntumaa.
Paljon oli matkailu autoja liikenteessä ja kertoivat Saariselälle tulevan paljon lentoja ja nimenomaan revontulien vuoksi.
Ruska kehittyi matkamme aikana, mutta ei mitenkään räiskyvä ollut, sateinen kesä aiheutti sen, että ei oikein kunnon ruskaa ehkä tulekaan.
Kaiken kaikkiaan, aikaa paljon runsaammin nämä pohjoisen nähtävyyksien kirjo vaatisi.
Pieni joki kulki sauna rannassa siellä Tievan leiripaikassa ja joku rohkea kävi kastautumassa, ei pitkään viihtynyt, niin kylmää vesi oli.
Olisi voinut hurskaiseltakin sisu mennä varpaita liottaessa;)
Maisemat ja paikat on muuttuneet ynnämuunkin käynnin jälkeen, ja telttoja näkyi vielä nytkin, kuten Laten ensi reissujen aikana.

Lueskelin eilen palstaa ja totesin, että ahkerana on yksi ja sama viestittelijä ollut, ihme ettei porttikieltoa anneta, ei tuo ole kenellekään mielekästä, kun yksin kirjoittelee.
Ihmetellä täytyy, miten hän jaksaa.
Nautintonsa kullakin, minulle ei haittaa tee, kun en juurikaan muuta kuin pirttiin kirjoittelen, en jaksa tavallisesti lukeakaan muuta, nyt vilkaisin ja huomasin oman vaatimattoman persoonanikin saaneen huomiota;)

En toki kaikkea ehdi yksin syödä, oikein arvasit Katleija.
Lapsille ja tutuille on kiva aina silloin tällöin yllätyksiä tehdä, valmistaa vaikka joku leivonnainen.
Paljon jää vielä seuraavaksi vuodeksikin, mutta kun sitä aina muistaa sen "ei ole mitään" ajan, niin tulee hamstattua liian kanssa.
Ostan perunoitakin pienen määrän parvekkeelle pakaste laukkuun, samoin porkkanoita, lähelle joulua niiden turvin selviän, ellei nyt ihan kamalia pakkasia tule.
Mielestäni pääsen vähemmällä kantamisella kaupasta, kun kyydin saan torilta tuoda.

Tuota samaa laiskuutta tai olisiko mukavuuden halua, on minulla myös, mistä Kristiina23 kerroit, en millään saa lähdettyä minäkään harrastuksiin, vähiten liikunnallisiin.
Uimaan on minua houkuteltu, mutta kun tuo niska ei oikein siitäkään tykkää, on jäänyt, ehkä vesijuoksu olisi laji mikä minulle sopisi.
Muori, kyllä tämä "kroppa" meinaa minulle myös rajoituksia aikaan saada ja voimille otti tämäkin reissu, mutta tehtyä tuli.
Tällä hetkellä ei mitään mielitekoa mihinkään, jos Lappi olisi naapurissa sitten kyllä;)

Nyt olisi kuitenkin lähdettävä kokoukseen, pitää tehdä päätöksiä syksyn ja vuoden viimeisiin tapahtumiin.
Oikein aurinkoista ja lämmintä päivää teille jokaiselle, kirjoitellaan.

Mahdottoman hyviä ilmoja pitelee, ei ole helle eikä vilu ja aurinko hehkuttaa ruskan alun väriloistoa esille. Mikäpä on ollessa!

Tänään tapasin pari kampraattia, joita en ole viimeaikoina nähnyt. Syykin selvisi, heillä ei ole ihan hyvin mennyt. Terveys voi tehdä tepposia yllättäinkin. Raippaasti he juttua vetivät, mitä nyt muistikatkoja tuppasi tulemaan. Molemmat ovat puolenkymmentä vuotta minua kauemmin maailmanraittia katselleet. Helppo oli siinä mielessä tavata, kun eivät he kohtaloaan surkutelleet, vaikka aihetta olisi voinut ollakin. Helpompihan se on reippaalla asenteella mennä eteenpäin elämää, vaikka hijaisemalla vauhdillakin.

Palstalla on ollut niin vilkas keskustelu, että Pirtti oli jäänyt kauas `hengityshuurujen` varjoon. Väännän nyt Pirtin ylös, vaihteluksi joukkoon.
Eipä nyt sytytykseni ole oikein kirjoittelu kunnossa, kunhan tulee ilmoittautumiseni. Pärjäillään!

Jälleen kauniina päivä alkamassa, lupailit vielä samaa eteenpäin, tosin viileämmäksi muuttuu.
Syksyyn kuluu monen moisia ilmoja ja yö pakkasiakin, toivottavasti se viimeinen kurpitsani säilyy paleltumiselta.
Nyt kertovat suppilovahveroiden jo heränneen henkiin niitä pitäisi päästä etsimään, vaikeita löytää maastosta, kun silmä kerran sattuu, vierestä rupeaa lisää löytymään.
Sain sankollisen puolukoita, nyt tuolla hapon kanssa tuoremehuksi laittautuu.
Heti huomasi sähkölaskusta, että useampi pakkanen päällä on, säilytys kustannuksia lisää, raaka aineet kuitenkin pienin kustannuksin on saatu.

Luulisi henkensä hirven menettäneen, on se kumminkin aika moinen kolaus junan kanssa yhteen sattuessa, aika harvoin kai näitä vahinkoja sattuu.
Näin käy myös poroille siellä maanteitä yli loikkiessa, onneksi on pitkiä suoria, voi ennakoida vahingon.

Minusta tuo palstan tilanne on surullinen, yksi mies saa terrorisoida koko palstaa, luuleeko, että pirttimme jää löytämättä, kun nukan taakse menee, turha vaiva, kyllä se aina tarvittaissa esiin saadaan;)
Kyllä ajan kulua hänellä, kun itse kysyy ja vastaa, luulisi jo ylläpidon puuttuvan asiaan.
Nyt voi aloitukset jättää lukematta, kun tietää miten yksi mies ketjuja vetää, harmi sinänsä, voihan olla joukossa ihan asiallisia viestien aloituksia.
Kaalikääryleitä minulla myös pakkasessa, kiva on valmista sieltä ottaa ja herkutella.

Tänään menen fysioterapiaan, jalkani hoidosta ohjeita saamaan, tuleeko apua, se nähdään.
Vietetään taas yksi kaunis syksyinen päivä jatkoa odottaen, näin ne päivät vierivät, iloa päiväänne);

Aurinko juuri laskeutuu, joidenkin puiden latvohin vielä valonsa antaa. Kaunis ja mukava päivä, ei tänään oikeastaan missään käyty. Aamupäivällä meidän myötäjäispoika soitti ja kysyi saako teillä kahvia, soitti kotoaan oli välipäivä opiskelustaan. Asustaa 15 km päässä meiltä ja sanoi pussilla tulevansa, sanoin aina olet tervetullut, niin ilmestyi ilmoittamaansa aikaan, Kahvinkeittoon sitä melkein heti piti ryhtyä, siitä sitä juttu sitten alkoi luistamaan.
Opiskelee Helsingissä, vaikealta meidän mielestä tuntuu, mm Kreikkaa ja Latinaa pitää opiskella, tietysti montaa muutakin aihetta.
Taitaa kestää muutaman vuoden opikelu, nyt syksyllä aloitti yliopistossa. Lupasimme avustaa osaltamme ainkin jonkinverran. Uskomme pojan selviävän urakastaan, on hän niin tarmokas.
Niin on taivas pilvetön ettei mitään iltaruskoa tulekkaan, illansuussa kävin vielä lähikaupassa täydentämässä jääkaappia.
Huomisen huolista en tiedä, kuitenkin elämme vain päivän kerrallaan.

Perhana sentään, niin meni ja katosi äheltämiseni tuotos! Nyt lyhyt versio.

Ilmoja riitti tänäänkin. Vähänpä ehdin hyviä olosuhteita hyväkseni käyttää. Kävin sairaalassa: rutiini vuositarkastus, kaikki siltä osin kunnossa. Aina se hyvältä tuntuu. Kauppareissua ei tarvinnut tehdä, niin sekin kävely pois. Täytyyhän ne tähteetkin syödä.

Eihän palstan tilanteessa ole kehumista. En kyllä ole hinkunut kisaan mukaan menoa, eikä siitä olisi ainakaan apua Eihän ole edes kysymys asiallisista asioista, turhaa ja turhanpäiväisiä vanhojen juttujen kaivelua. Niin...no, joskus hieman osallistuin pieneen nokitteluun "talon tapoihin tutustumisvaiheessa", eipä siinäkään ole kehumista ja varsinkaan kehun aihetta.

Juuri aurinko laski metsärannan taakse. Paras päivä on mennyt, eikä se palaa vaikka jotain olisi pieleenkin livennyt. Katsotaanpa huomista kohti!

Olin äsken ajaa etuoikeutettua ajoväylää ajavan auton alle. Mitään ei ollut näkyvissä, mutta se kova ajava auto ilmestyi kuin tyhjästä. Aivan täpärästi pelastuin pahasta kolarista.
Olin jo 10 km päässä kodistamme.Auto tuli oikealta. Minulla oli kärkikolmiot. Menin aivan shokkiin. Kun vapina loppui, körötin kotiin peseytymään tressihiestä.

Huomenta, nyt tämä kone mokoma lennätti viestini taivaan tuuliin, en jaksa uutta väsätä, yritän toiste lisää, päivän iloja toivotan teille kaikille.

Päivää taas täältäkin.

Harmaa on päivä,vaan hiki tuli kun piti mennä tuonne rautatie asemalle asti-
Ei ole pankkiautomaattia lähempänä.

Eilen olin Kumialla kylpemässä.
Pääsin puulämmitteiseen saunaa ja AAAAHH mikä onni ja autuus.
Selkäkään ei suuttunut yhtään,niinkiun tuosta sähkösaunasta suuttuu.

Lisäksi kävimme Hollolassa jossa sain koirilta oikein kovat halit;)

Se on kiva kun on noita ystäviä joilla on noita kissoja ja koiria,pääsen niitä paapomaan,ei tartte itselle ottaa.

Eipä taitaisi tulla koiran taluttelusta mitään tuon rollikan kanssa;)

Nyt päiväkahville.
näkyillään...

Heippa näin iltapäivään, piti tulla lepuuttamaan jalkoja, kolme ikkunaa pesty ja verhot ripustettu, loput jää huomiseen, veto on loppu.
Tikkaille kiipeily on raskasta ja jännittävää, pysyykö katon rajassa.
Onnittelen itseäni, vielä onnistui, apuakin saisin, mutta kun itse tehty on itse tehty;)

Vaaroja täynnä on maantiekin, sitä vaan herpaantuu tarkkaivaisuus ja sitten ollaankin jo tilanteessa.
Suojelusenkeli oli matkassasi, kun ei tuon pahemmin käynyt," soliniinlähellä".

Paheksuntaa olen huomannut ja paljon kohdistuu minun vaatimattomaan persoonaani, mutta olen jo monessa liemessä keitetty, ei osu piikit.
Löytyy joku pirttiä puolustavakin, kiitos siitä.
Tuo ikä mistä hurskainen mainitsi ei liene mikään ehto mihin kirjoittelee, eihän loppujen lopuksi tiedä kuka kukin on ja minkä ikäinen, no pirtissä sekin on avoin asia.
Joskus tekisi mieli vastata tälle herralle, joka aina jaksaa, mutta tietäen tuloksen maltan mieleni.
Sisäpiiriksi pirttiä mainitsevat, nämä samaiset kirjoittajat tästä jonkun salapiirin tekevät, tulisivat mukaan kirjoittelemaan.
Ynnämuun kanssa samoilla linjoilla, ei viitsi soppaa sekoittaa.
Tuo lukeminen vie nykyään niin paljon aikaa, kun ei selkeästi tiedä aloittajaa ja ei millään jaksa kaikkia aloituksia lukea, nimimerkki aloittajan aloituksessa olisi selkeyttävä, oikeassa olet Katleija.

Mukava on nuorten elämän menoa, opiskelua seurata ja mielellään auttaa jos tarvetta ja mahdollisuuksia on.
Minun pojan vanhepi tytär meni vuodeksi Espanjaan töihin ja aikoo matkata monessakin maassa, jos työpaikkoja on tarjolla.
Sisar matkusti kahdeksi viikoksi kylään, voin kuvitella miten hauskaa heillä siellä on.
Tämän päivän nuoret on rohkeita uskaltavat aivan outoon maailmaan siirtyä, pääsevät kokemaan monenlaista, ei ollut ennen mahdollista, tai ainakin pieni porukka pääsi matkustelemaan.

Kristiina23, keskustelua tämä pirtissä on aivan kuin livenäkin, minusta on kiusallista olla puhumatta, jos joku jotain keskustelua aikaan saa täällä oikeassa elämässäkin.
Jokainen viestillään jotakin kertoo, mihin helposti pystyy osaa ottamaan.
Kirjoittaen voi monesti tulla väärin ymmärretyksi, mutta kysymällä asiat selviää täällä, kuin myös livenä.
Eipä taida olla aihetta pahoittaa kenenkään mieltä, joskus on viisasta jättää ikävät asiat väliin;)
Tuo nimittely, kanoiksi, kuin myös sumppikahvilat ja muut vastaavat, minua jo hymyilyttää, eikös se niin ole, mistä tykätään siitä puhutaan;)

Voi muori sinua, noista kissoista ja koirista puhuminen tekee minulle myös halun voimistumaan hankkia kissa.
Pyörittelen aika usein ajatusta kissasta, mutta järki on vielä voittanut.

Nyt loppupäivä tulee katseltua puhtaista ikkunoista, kunnes sade taas tulee ja puhtaus katoaa.
Siinäpä sitä työtä sitten riittää, taidan ottaa käsityön käteen ja huomenissa sitten olohuoneen kimppuun, jos kykenen;)

Nyt tänään sain aikaisiksi painua metsään. Tietysti oli mukanani pusukka siltä varalta jos toksahtaisi silmääni mukaan otettavaa. Eihän se mikään kunnon paikka ollut, joskus hyvinä vuosina olen sieltä raapinut melko paljonkin sieniä.

Nyt ei ollut, kovin laihaksi jäi saaliini. Mitäpä tuosta, tulihan liikuntaa ehkä liikaakin. Nujusin kallioille ja sitten alas notkoihin. Tuli pari tuntia melko tiivistä taivallusta. Kumiterillä varustetut nahkasaappaani, hiukan pettivät. Varressa on taittuman kohdalla reikä, tiesin sen ja eihän se haittaa jos ei kovin syvälle kosteaan uppoa. Nyt satun polkaisemaan kontteikossa miinaan. Saapas ryyppäsi vettä. Tuntuihan se vähän ilkeältäkin, mutta minkäs sille teen.

Tulin kotia, putsasin sienet ja pötkähdin ansaitsemilleni päivänokosille. Vajaan tunnin kuluttua heräsin, vapisutti niin pirusti. Panadolin nappasin ja koetin rauhoitella roppaani. Kyllä se siitä, runsaan tunnin horkka päättyi ja nyt kaikki on tavallisesti. Kyllä varmaan syynä oli myös heikentynyt kyky ottaa ärsykkeitä vastaan. Ei kai hyväkuntoinen olisi mokomasta jalan kastumisesta ollut moksiskaan.

Niin...tuosta "oikeasta keskustelusta" jota palstalla käydään "monikon" touhutessa, siihen en toistaiseksi sekaannu. Saavat nälviä ihan rauhassa, mitenkäs se olikaan ..".mahtuuhan maailmahan näitä."

Tässäpä tämä. Olen omassa tarkkailussani, mutta ei kyllä vapinan oireita kuulu.
Jatkellaan kun sopiva hetki sattuu.

Huomenta kauniina alkavaan päivään, tosin taivaanranta tummia pilviä näyttää, mutta tämä hetki kaunis.
Tuuli puhaltelee melko reippaasti, ei pilvet kauan ehdi paikallaan viihtyäkään.
Nyt ei Pilmari ole jaksanut valvoa ja viestejä laittaa, kun pirtti eka sivulta löytyi;)

Herkkyys kasvaa iän myötä ja altistuminen pieniin vilustumisiin jo melko vähästä voi sairastua.
Minullakin Lapin reissulla joka aamu nenä tukkoutui, mutta ei siitä sen vakavammaksi koitunut.
Ehkä nuo jalat onkin sellainen lämpimänä pidettävä kohde, säästyy monelta flunssa taudilta.
Verenkierto vähenee alaraajoissa iän myötä ja sieltä sitten koko keho taudin lähteen ammentaa.
Ei taida noita sieniä sitten kovin runsaasti ollakaan, vaikka näin uskottiin, tämän ovat ystävät metsäreissulta palatessaan kertoneet.

Rupesi naurattamaan tuo hurskaisen vieraiden vastaanotto, mutta varmaan tämä Armonlaakso asian kohdan hyvin täyttää;)
Tuosta siivoamisesta olen kuullut monet kerrat samoja aatoksia kuin sinullakin, mutta todistettavasti on esimerkiksi verhoja ainakin hyvä ulkona puhdistella, pesukin varmasti hyvä vuosien saatossa tehdä.
Olen itse nähnyt verhojen pesu veden, mikä oli aivan musta, pitsiverhot kyseessä, useamman vuoden ikkunassa olleet, ihan puhtailta näyttivät.
Kas kummaa, kyllä pesun jälkeen toisen näköisiltä näyttivät, kevyesti laskeutuivat, kun pöly poistui.
Samoin seiniin ja kattoon pölyä kertyy, puhumattakaan ikkunoista, mutta jos se ei häiritse, niin turhaa se siivoaminen silloin on;)
Voihan sen myöntää, että turhaakin työtä tulee tehtyä, mutta minkäs luonteelleen mahtaa.
Vähän aikaa ikkunat kirkkaina loistaa, mutta hetki vaan ja taas ovat pesun tarpeessa, liikepaikalla aina tuota likaa tulee, no en minäkään niitä aina jaksa pestä.
Olen minä myös maalla nähnyt miten siististi nuohoojat työnsä tekee, ei puhdisteluja juurikaan työn jälkeen tarvitse tehdä.

Puolukka tuoremehua tuli yli viisi litraa, nyt on sitä herkkua talven varalle.
Söin puolukoita niin paljon, että kieli heltyi, mutta maistuivat niin makoisilta, kai sitä happamuutta elimistö kaipasi, syön paljon ruuankin kanssa puolukkaa.
Jospa vielä metsään pääsen ja puolukoita edes löydän, kun sienistä ei paljon voine puhuakaan, ehkä niitä suppilovahveroita erehdyn saamaan.
Nyt sitten tuon olohuoneen puhdistamiseen, vahaa lattiaan, että hyvä luisto tulee, villasukkien kanssa voi vaikka tanssia;)
Pitää toivoa, että ison ikkunan saan pestyä, että ei kappaleiksi mene, aina pieni jännitys momentti se on.
Syksyistä luonnon vaihtelun seurantaa toivotan kaikille ja siitä nautintoa itselle saamaan.

Huomenta aurinkoiseen päivään.

Toisen kahvitauon jo otan, tuli katsottua tuo 2 Holby Cítyn sairaala, ja aamu venähti pitkäksi.
Tahallani viivyttelin imuroinnin aloitusta 😊 pyykkärikin pitää tänään työllistää! Petivaatteet on parvekkeen kaiteella kyllä, mutta kaipa se on aloitettava puuhastelu. Pelkällä imuroinnilla ja pölyn pyyhinnällä selviän, lattiat vain kerran kuukaudessa.

Mitään varteenotettavaa ei päässäni nyt pyöri, selvää laiskottelua tämä koneen äärellä viipyminen on! silti mukavaa päivänalkua ☕️

Hurskaisella on todella näppärä keino hoitaa vierailut. Mitäpä vieraita laskee kurkkimaan joka nurkkaan. Ja kun Armonlaaksossa on vielä komea matto, vieraat saavat asianmukaisen kohtelunkin. Niinpä siivouksista aikaa säästyykin, kun se ei ole turhan nuukaa.

En päässyt ihan niin vähällä horkkataudistani. Illalla vapina palasi, mutta kun kaivauduin tiiviisti peiton alla, se kyllä hellitti. Tänään jalat ovat hontelon tuntuiset, ehkä voisi verrata kunnon krapulaan. Ja onhan se, mutta ei väkijuomista. Kyllä se siitä, on hyviäkin merkkejä. Luulenpa, että metsässä rymyämiseni sienten perässä on nyt loppu.

Tänäänkin pysyi täällä poutaisena. Tottahan markettireissun kävin, en sentään ole niin kipeä . Siinähän sitä vertyy. Eipä muuta, teille hyviä syyspäiviä!

Niin tämä syyskuu kallistui toiselle puoliskolle, oikein mukavalla ilmalla, välillä jopa aurinko paistanut, ei ainakaan vielä satanutkaan. Lämpötila sentään 13-14 Hyvät olleet ainakin täällä meilläpäin viljankorjuuilmat. eilen taas ajelimme Klaukkalan taajamassa kauppaliikkeissä, tarttuihan sieltä taas jotain auton takakonttiinkin. Mukavinta siinä reissussa on meno pikkuteitä pitkin ja varsinkin kotiintulo voi taas tulla toisia teitä takaisin. Siellä näkee miten viljankorjuu on loppusuoralla, uskon sen viikonpäästä päättyvänkin, niin vähissä näyttää olevan. Poutaa vielä lupaavatkin. Eihän minulla mitään viljelmiä ole, muutama kukkapurkki parvekkeella. Tuota maanviljelyä täällä ikäni seurannut kun tässä pitäjässä ikäni asunut.
En tiedä mistä minun lonkka tuli eilen illlansuussa kipeäksi, täytyi minunkin ottaa pari Panadoolia illalla. aamulla olikin parempi tosin tänään vain näitä kotihommia, huomenna menen silmälääkäriin.
Sittenhän onkin pyhäpäivä, joten mukavaa viikonloppua pirtissä pyörähtäville.

Mukavia SkillaN-emäntä ja palstalaiset kirjoittelivat. Tänään lämpötilat ulkona osoittavat alkusyksyn tulleen.
Raappasin eilen parvekkeen isohkon katon irtomaalista, peltipesuluoksella yritin poistaa pinttyneimpiä kohtia. Ja vesipostista letkulla lipeän pois.

Tänään pääsin maalaamaan. Sähkösauna ja pesuhuone rakennettiin talon kylkeen. Siksi kattokin on iso. Metallimies teki parvekeraamit kaiteineen.
Selvisin hommasta ihmisten aikoihin. Se hyvä kun kosteus laskeutuu aikaisemmin nyt jo pinnoille.

Useita hanhiparvia lenteli maiseman yli pienempiin ryhmiin jakautuneina. Selvästi etsivät lepo-ja ruokailupaikkaa.
Eilen kuulin jo nuorten kurkien tumpetinomaisia muuttoääniä. Luontotoimittajat ovat sanoneet että nuorukaiskurjet ensin muuttavat.

Lämpöpumppu on riittänyt tähän asti talon lämpimänä pitämiseen ilman sähköpatteriden naksutusta.
Huomenna pitää yritellä lämmitystä. Josko hormit nyt vetäisivät savut ulos eikä sisäänpäin kuten viimesyksynä.

Tälläistä päivää olisi pitänyt juhlistaa rommitoti-rosauksella, mutta yömyssy hoitakoon asian kuten n. 365 kertaa muinakin päivinä vuodessa.
Kuulemma (kun allakasta tarkistin) tänään illalla on täydenkuunaika.

Ulvaistaan kerran pari sen kunniaksi. Haikeasti, joikaajien tapaan.

Minä kyllä otin lasillisen valkoviiniä illan rauhoitukseksi. Oli kamala säikähdys, kun illansuussa käväisin tavaratalossa viimeiset ostamassa, suolakin puuttui.

No rullaportaissa sai joku isokokoinen rouvasihminen jonkin kohtauksen ja tuupertui päälleni, että menin polvilleni. Rullaportaan pääty läheni pelottavasti, ja äkkiä ylös ja sain kohotettua rouvankin etuosaa. Pelkäsin sormien menevän väliin sinne rakosiin, ja siihen voimat loppui kokonaan.

Istuin huohottamassa Suomalaisen kirjakaupan seinää vasten, kun sydän löi 1000 ja 100.
Rouvaa siinä hoivailtiin, kun läksin pienille ostoksilleni, nitro Dinit'in voimalla.
Nyt on jo kaikki hyvin, pieni naarmu vasemmassa polvessa vain. Öitä!

Huomenta, nyt vähän myöhässä olen, mitä lienen töpeksinyt koko aamun.
Pilvipoutaisena aamu on valjennut ja hyvin odottavan tuntuista on, tuleeko sade vai ei.
Nyt on syyssiivoukset saatu päätökseen, talvi voi tulla, no onhan parveke vielä, mutta se vasta sitten kun kasvuaika loppuu ja sehän kestää pieniin pakkasiin asti.

Onpa olut vahinko lähellä sini-sirkulla, nuo portaat ovat aika vaarallisia, jos horjahtaa tai astuu väärin rappuselle.
Olen minäkin sellaisen vahingon kohdalle sattunut, hyvin nopsaan saatiin raput pysähdytettyä.

Hurskaisella noita talon hommia riittää, ihmeesti kumminkin vaan jaksat, vaikka vaivojakin on.
Eipä siinä enää siivouksiin aika eikä voimat riitä, kun aina noita talon ulkopuolisia hommia on.
Näin minäkin auran lentävän, mutta olivat niin kaukana, että en tunnistanut, hanhia ehkä, kun oli niin suuri parvi

Mukava niitä viljelyksien korjauksia on seurata, vaikka itse en koskaan ole sellaisia ollut tekemässä, keltaisena huojuva viljapelto kuitenkin ajatuksin sinne korjaajien joukkoon vie ja toivoo runsasta satoa kaikille.
Peruna on myöskin kohta saatu talteen ja parempaa sata on tullut kuin viime kesänä, ehkä siitä myös kuluajat hyötyvät.

Pienestä se voi tauti iskeä, toivottavasti nyt jo ohi meni kuumeilusi ynnämuu, ainakin ehjät saappaat jalkaan, jos vielä sieneen kaikesta huolimatta aiot.
Ehkä syytä myös välttää vetisimmät paikat;)

Lattian pesua en minäkään suorita joka viikko, sellaisella pölyä keräävällä kertakäyttö rievulla vaan pyyhin, parkettihan ei vedestä tykkää.
Pyykit kuivavat parvekkeella, niiden kuivumista odotan, pääsen silittämään ja laittamaan vaihtoliinat ja muut odottamaan uutta kevättä kaapin hyllyyn.
Torille tästä nyt suuntaan, sielläkin ihana katsella syksyn satoa ja jotakin mukaansa kerätä.
Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille, kirjotellaan;)

Päevee vuan.
Ihmeissäni etsin pirttiä,oli hujahtanut toiselle sivulle.

Ajattelinjoko täkin kone ryppyilee,kun telkastani oli hävinnyt yks kanava tietämättäni;((

Tumpeloitsen näiden vehkeiden kanssa,;(

PIlvinen on päivä ollut,ei kylläkään ole satanut.

Sain eilen mattoni pesulasta,vihdoinkin.Kesti 2viikkoa.
Rupeaa asuntoni tuntumaan taas kodilta;)

Oli kyllä laitimmainen kerta että pesetin vieraalla.
Tähän asti olen itse pessyt,nyt kun tuo selkä on ryppyillyt,niin pesetin vieraalla.

Yks mummeli tässä talossa kertoi ostaneensa semmosen höyry pesurin ja pesevänsä sillä mattonsa itse,täytyy pistää harkintaan.
Onhan meillä hyvä pesutupa,vaan kuka sen märän maton saa sinne orrelle;(
Siinähän se pulma onkin.

Nyt naatin hyvät pirtin kahveet ja voin paapoa noita kissoja;)
näkyillään...

Tämän päivän töistäni ja tapahtumista ei ole mitään kerrottavaa. Tai ehkä verran, että otin tahallani ja leikisti omalla määräykselläni muka toipumislomaa. Olenhan kertonut äkillisestä horkkataudistani, nyt on jo terveentuntuinen olo, mutta varmuudeksi vietin "en tee mitään päivän."

Kyllähän siinä terveenä loikoillessa tulee väkisinkin tehtyä suunnitelmia, mitä nyt sattuu mieleen putkahtamaan. Tuskinpa missään tulen tehneeksi niin paljon hukkaan heitettyä pääni vaivaamista, kuin näissä mielikuvitukseni esiin työntämissä suunnitelmissa. Tuskin yhtä prosenttia tulee jatkokäsittelyyn.

Nyt on tosi kyseessä, alkaa saunavuoroni. Täytyypi katsella kamppeet mukaan.
Koetetaanhan pärjäillä, vaikka ennen pitkää ilmat viilenevätkin. Parempihan se onkin vähitellen tottua paukkupakkasiin, Toiste toisella kertaa!

Pilvipoutainen tämä lauantai, 12,2 aika mukavaa vaikkei paistakkaan.
Minä taidan kuulua noihin meidän "miehiin" jotka kaupassa käy, tosi onkin kyllä minä kaikki ruokaostokset teen, olen innokas "kokki" ja noin kolme kertaa viikossa ruokakaupassa käyn.
Lähin kauppa viidenkymmenen metrin päässä, sinne kävelen, mutta pari isompaa kauppaa ovat alle kilometrin päässä joten siellä käyn autolla, samoin apteekki ja posti. Terveyskeskukseen puolitoista kilometriä sinne myös autolla.
Taisin mainita tuosta silmälääkäri käynnistä, tuolla aiemmin. Nyt tuli käytyä kun minulta noin kaksivuotta sitten tehtiin kaihileikkaus niin ajokortti minulle myönnettiin viideksi vuodeksi ehdolla että toimitan silmälääkärin lausunnon väliraportin jotta ajolupa säilyy. Kaikki oli kunnossa, lääkäri sanoi minulla on erinomaisen hyvä näkö. Sain tarvittavan lausunnon, joka täytyy toimittaa Trafin toimistoon lähipäivinä.
Joten mukavasti menee............................
Ei se niin hyvin mennytkään ei kelvannut tuo nimmarini?

Jatkoa edelliseen, ei meinannut mikään kelvata, vaikka olin kirjautunut.
Jatkakaa muut.

Pirtti 121 puhtain päiväkirjoneen odottaa, olkaa hyvät ja sinne kaikki viestejä laittamaan;)