Tuosta vuodesta saakka on jo maallamme kunniakkaasti ollut sosiaalidemokraattinen presidentti keulakuvana.
Vastaehdokkaina on ollut Raimoa, Paavoa, Eskoa, Elisabethia, Riittaa, Kalevia.
Olipa kerran joku, joka nimitti itseään joksikin Rantasalmen tai Rantajärven keisariksi tai joksikin sellaiseksi. Mikähän se oikein oli?
Hänestä en muista kuin sen, että kyseinen ehdokas häipyi television vaalitentistä niin, ettei tainnut sanoa lähetyksessä sanaakaan.
Mutta Mauno Koivisto avasi, Kekkosen jälkeen 1982, demokraattisten presidenttien linjan, jolle ei loppua ainakaan vielä näy, Halosen suosiosta päätellen.
Kaikki eivät toki hyväksy Halosta presidentiksi, päätellen esim. siitä, että tälläkin saitilla Halosvastaiset kirjoittelijat takertuvat epäoleellisuuksiin, kuten SETA- tai AY-menneisyyteen.
Tällaiset kirjoittelijat eivät toki noilla lapsekkailla kirjoituksillaan osoita muuta kuin oman sairaalloisen demari-vihansa ja pikkusieluisuutensa.
Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että maassamme presidentti valitaan vapailla, demokraattisilla vaaleilla, eikä esim. poikkeuslailla tai jonkun ulkovallan tuella tai painostuksella.
Tällaisissa vapaissa, demokraattisissa presidentinvaaleissa kansan mielipide tulee kuulluksi ja toteutetuksi.
Ja mielipidemittaukset näyttävät jo tässä vaiheessa aika selkeästi, että kansa haluaa sosiaalidemokraattisen presidenttilinjan jatkuvan Tarja Halosen muodossa.
Soraääniä aina kuuluu katkeruuttaan purkavilta, patologista demarihaa sairastavilta vastaanhangoittelijoilta, jotka eivät voi vieläkään sulattaa Ahon tappiota Haloselle vuonna 2000.
Mutta antakaamme heidänkin elää demokraattisessa maassamme, jonka presidentti mitä ilmeisimmin tulee olemaan Tarja Halonen vuoden 2006 jälkeenkin.
Onneksi olkoon jo nyt.
Ja pahoitteluni Tarja Halosta (perusteetta) vihaaville.
Vastaehdokkaina on ollut Raimoa, Paavoa, Eskoa, Elisabethia, Riittaa, Kalevia.
Olipa kerran joku, joka nimitti itseään joksikin Rantasalmen tai Rantajärven keisariksi tai joksikin sellaiseksi. Mikähän se oikein oli?
Hänestä en muista kuin sen, että kyseinen ehdokas häipyi television vaalitentistä niin, ettei tainnut sanoa lähetyksessä sanaakaan.
Mutta Mauno Koivisto avasi, Kekkosen jälkeen 1982, demokraattisten presidenttien linjan, jolle ei loppua ainakaan vielä näy, Halosen suosiosta päätellen.
Kaikki eivät toki hyväksy Halosta presidentiksi, päätellen esim. siitä, että tälläkin saitilla Halosvastaiset kirjoittelijat takertuvat epäoleellisuuksiin, kuten SETA- tai AY-menneisyyteen.
Tällaiset kirjoittelijat eivät toki noilla lapsekkailla kirjoituksillaan osoita muuta kuin oman sairaalloisen demari-vihansa ja pikkusieluisuutensa.
Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että maassamme presidentti valitaan vapailla, demokraattisilla vaaleilla, eikä esim. poikkeuslailla tai jonkun ulkovallan tuella tai painostuksella.
Tällaisissa vapaissa, demokraattisissa presidentinvaaleissa kansan mielipide tulee kuulluksi ja toteutetuksi.
Ja mielipidemittaukset näyttävät jo tässä vaiheessa aika selkeästi, että kansa haluaa sosiaalidemokraattisen presidenttilinjan jatkuvan Tarja Halosen muodossa.
Soraääniä aina kuuluu katkeruuttaan purkavilta, patologista demarihaa sairastavilta vastaanhangoittelijoilta, jotka eivät voi vieläkään sulattaa Ahon tappiota Haloselle vuonna 2000.
Mutta antakaamme heidänkin elää demokraattisessa maassamme, jonka presidentti mitä ilmeisimmin tulee olemaan Tarja Halonen vuoden 2006 jälkeenkin.
Onneksi olkoon jo nyt.
Ja pahoitteluni Tarja Halosta (perusteetta) vihaaville.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Presidentti Tarja Halosen uudelleenvalintaa kannattaa harvempi kuin joka toinen päätoimittaja. Verkkolehti Mediaviikon teettämässä kyselyssä Halosen kannatus jäi päätoimittajien keskuudessa hieman alle 40 prosentin.
Mediaviikko kysyi Suomen 34 suurimman valtakunnallisen ja alueellisen päätoimittajan näkemyksiä presidentistä. Heistä 32 tavoitettiin ja 29 suostui vastaamaan.
Vastanneista 11 kannatti Halosen uudelleenvalintaa. Yhtä moni vastusti ja kuusi päätoimittajaa ei ottanut kantaa. Monet sanoivat lopullisen kantansa riippuvan siitä, keitä on mukana ehdokkaiden joukossa.
Halosen toiminnasta annetuista arvosanoista alin oli 7- ja korkein täysi kymppi. Keskiarvoksi tuli 8,3.
Kyselyssä ei löytynyt selvää suosikkia siinä tapauksessa, että Halonen ei jatka presidenttinä. Kolmetoista päätoimittajaa ei nimennyt suosikkiaan.
Viisi päätoimittajaa kannatti puhemies Paavo Lipposta (sd), yhtä moni pääministeri Matti Vanhasta (kesk). EIP:n varapääjohtajan Sauli Niinistön nimesi suosikikseen neljä päätoimittajaa. Valtioneuvos Harri Holkeria kannatti yksi vastaaja.
Kysely osoitettiin seuraavien sanomalehtien päätoimittajille: Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kansan Uutiset, Demari, Nykypäivä, Suomenmaa, Kauppalehti, Taloussanomat, Iltasanomat, Iltalehti, Maaseudun Tulevaisuus, Aamulehti, Turun Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Savon Sanomat, Keskisuomalainen, Pohjalainen, Ilkka, Länsi-Suomi, Satakunnan Kansa, Keskipohjanmaa, Kaleva, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Lapin Kansa, Kouvolan Sanomat, Länsi-Savo, Itä-Savo, Kymen Sanomat, Etelä-Saimaa, Hämeen Sanomat, Iisalmen Sanomat, Vasabladet ja Karjalainen.
STT
kun demokratiassa saa äänestää muutkin kuin lehtien päätoimittajat.
Ja 29 vastanneesta toimittajasta 11 kannatti Halosen jatkoa ja 18 jakaisi äänensä muille ehdokkaille?
Siinäkin kaupassa Halonen voittaisi.
silti Halonen olisi vahvoilla pelkillä päätoimittajien äänillä.
11 vastaan 11 puolesta 6 miettisi.
11 11 6=28.
Ei 29.
...kuten toteat, että jo (sanoisin vasta) vuodesta 1982 lähtien Suomella on ollut demokraattisesti valittu presidentti. Ja tuosta ajankohdasta alkaen voimme laskea myös parlamentarismimme palautetuksi.
Laitan tähän pätkä avauksestani "puolueuskonnollisuudesta":
>> Jari Tervon mainiossa kirjassa ”Myyrä” (sai muuten nyt ns. ”varjo-Finlandian” eniten myytynä uutuutena; myyty jo lähes 10 000 kpl. eikä syyttä) on kohtaus, jossa kirjan päähenkilö, ”myyrää” jäljittävä suojelupoliisin etsivä Jura Karhu joskus 1970-luvun lopulla sanoo eversti Varstalle palvelevansa Suomen Tasavallan vapailla vaaleilla valittua Presidenttiä toimimalla hänen turvamiehenään.
Tähän eversti Varsta: ”Tarkoitatteko vapailla vaaleilla viime presidentinvaaleja, joissa kaikilla merkittävillä puolueilla oli yksi ja sama ehdokas, joka sitten sai lähes 90 % valitsijamiehistä? Niitäkö pidätte vapaina vaaleina? Vai pidättekö vapaina vaaleina sitä edellisten vaalien sijaan eduskunnassa järjestettyä äänestystä? Poikkeuslakia? Se oli osuva nimi. Siinä poikettiin laista. Tiedätte varmaan, miksi kutsutaan laista poikkeamista, etsivä Karhu? Sitä kutsutaan rikollisuudeksi”.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/30.kesakuu/itva2600.htm
Tuon sortin "demokratiaa" te sossut ja teidän EU:nne edustaa.
En ymmärrä mikä sinua tuossa itävaltaboikotissa närästää?
Kaikenlaiset epäilyttävät ääriaineistot on syytä laittaa kuriin heti oli ne sitten missä tahansa.
Ja kyllä siihen boikottiin olisi mennyt kepuvetoinen hallituskin.
Kun ei ole muuta ajateltavaa maailmasta kuin Ylihärmä ja oma napa.
Kepunikki ei oikein tajua, millaista jälkeä äärioikeistolaisuus sai aikaan Euroopassa. Nyt hän haluaa körttiläisesti jeesustella sillä, kun populistista natsia boikotoitiin euroopassa.
Tulisiko populistiselle natsinalulle antaa valtiomiehen kohtelu? Tuomitseeko kepunikki myös Kurt Waldheimille, itävallan presidentille, annetun eurooppalaisen poliittisen boikotin? Tulisiko suomalaisten antaa valtiomiehen kohtelu Zhirinovskille, hänhän kerää vaaleista moninkertaiseti enemmän ääniä kuin kukaan suomalainen omissa vaaleissaan?
Olisi ollut mielenkiintoista seurata, millaista jälkeä olisi syntynyt, jos kepu olisi alkanut jauhamaan tätä Heiderin tapausta. Esimerkiksi esittämällä epäluottamuslauseen Lipposen hallitukselle tästä tapauksesta. Siitä se vasta meteli olisi noussut, kun olisi ulkomailla tulkittu, että Keskusta vastustaa itävaltalaisen äärioikeistopuolueen boikottia. Olisipa ainakin Tatu Vanhanen riemuinnut tämän suuntaisesta kehityksestä.
Wiljami
Mauno Henrik Koivistolle!
???
On demokratian kannalta täysin sama, minkä puolueen ehdokas on presidenttinä, kunhan vaalit ovat demokraattiset. Vuodesta 1982 näin on ollut ja juuri se on kunniaksi näille valituillekin, jotka sattumoisin ovat kaikki demareiden ehdokkaita.
Keskustan rasitteena on ollut se, että sen ehdokkaina on ollut vanhan systeemin porukkaa. Vuonna 1982 pelättiin aidosti, että Ahti Karjalainen yritetään valita ns. mustana hevosena vielä ohi esivaalin voittaneen Johannes Virolaisen. Paavo Väyrynen tekikin hartiavoimin töitä tämän eteen. Toinen monumentti suomettumisajoilta oli sitten Väyrynen itse. Aho luultavasti jo pelkästään kärsi tästä keskustalaisesta imagosta.
Seuraaviin vaaleihin Keskustalla on vaikeuksia löytää ehdokasta, sillä en jaksa uskoa, että Matti Vanhanen edes suostuu ehdokkaaksi. Tai suostuu sitten pakon edessä, jos vaihtoehtona on jälleen Väyrynen.
Mutta demokratian voittokulku alkoi vuoden 1982 vaaleista. Siinä olet ihan oikeassa.
Keskustalla olisi pätevä vaihtoehto (jota tuskin asia kuitenkaan kiinnostaa) Olli Rehn!