Jumissa pelkoni kanssa, apua!

Hei vaan. Minä olen siis 14 vuotias tyttö. Oon yrittänyt etsiä tässä lähi aikoina jotain paikkaa mihin kirjoittaa tästä asiasta koska musta alkaa tuntua että se häiritsee mun elämääni jo aika paljon. Eli saanoisin (vaikken mikään lääkäri ole) että mulla on jonkin näköinen hämähäkkifobia.
Esimerkki: Olin iksi ilta menossa suihkuun ja iskä ojensi mulle sieltä meidän kylppärin/vessan naulakosta pyyhkeen että pääsisin käymään suihkussa. Iskä sitten pölläytti pyyhettä edessäni noin reilun metrin päässä minusta. Näin vain vilaukselta jotain ohuita juttuja jotka olivat kiinni toisissaan ja kai aivoni jotenkin yhdistivät sen sitten suoraan lukkiin. Itse en muista juuri mitään muuta kuin että itkin, hypin ympäri samalla kun hidoin käsilläni ja huusin/kiljuin koko ajan "Se voi olla mussa! Se voi olla mussa" Kun iskä oli saanut mut jotenkin lopettaan huutamisen manin suoraan huoneeseeni lukemaan enkä ole sen jälkeen meidän vessaan kovin halukkaasti astunut. Suihkuun en usko että tällähetkellä koskaan voin mennä ja hampaiden pesun suoritan jossanin muualla. Myöhemmin sitten selvisi että se lukki oli jo valmiiksi kuollut (paljompa lohdutti) Eli non käy suunnilleen joka kerta kun näen hämähäkin. Sen koolla ei ole mitään merkitystä, tai sillä millainn se on. eli sellaiset muutaman millin mittaiset hämäkäkit on sunnilleen yhtä pahoja kuin isot. Toinen asia miksi uskon että tuo minun "pelkoni" haittaa normaalia rárkea on se teen voi oikeastaan astua mihinkään makuuhuoneeseen tai laittaa nukkumaan jollei koko huoneessa suoriteta perusteellista tarkastusta. Joskus jopa käy niin että en voi koskea peittooni (ilman mitään syytä) ja nukun viltillä, siis joskus talvellakin. Välttelen viiheiseen asti lähes kaikkia naulakoita, suihku verhoja ja muitakin roikkuvia kankaisia juttuja. joskus eiliset lattialle jääneet vaatteet on tarkistettava ennenkin voin itse koskea niihin. Ja niinkuin tämäkään ei riittäisi, joskus (tarkoitan melko usein) saatan säikähtää jotain pölyplloa tai jotain hiusta, toisin sanoen luulen jotain hämähäkiksi mikä ei ole sitä.
Elokuvissa hämähkit eivät haittaa, esin harry potterissa tai taru sormusten herrassa, mutta en voi sietää koulu kirjojen tai dokumenttien kuvia. Olen itse yrittänyt voittaa pelkoni pikku hiljaa, aloittamalla että katson jotain kuvaa, mutta kun näen jonkun kuvan joten ki menen paniikkiin ja alan itkeä, eritäjn saada sen kammotuksen pois ruudulta mutta en ole enään yhtään varma miten se onnistuu. yleensä alan myös huitomaan ja potkimaan umpäriinsä koska munusta tuntuu että niitä voi vipeltää kaikkialla( tuo sama muuten voi tapahtua suunnilleen ihan koska tahansa vaikka kaupassa) Tiedän etteivät ne tee minulle mitään pahaa, varmasti ovat ehkä kauhistuneempia kuin minä, mutta ei sillä ole merkitýstä.jos näen sellaisen en oikein voi ajatella mitään muutakiun "APUAA!!" Mä en pysty puhumaan tästä asiasta kellekkään, vaikka en mä oikeen pysty puhumaan joori mistään, mut siihen on ihan omat lääkärin diagnoosit. Aina kun eritän selittää iskälle miks käyttäydyn niinkuin käyttäydyn en pysty sanomaan mitään, minä voin jään seisomaan hiljaa ja ahdistuneena tuijottaen iskään, kuin yrittäisin siirtää ajatukseni häneen tahdon voimaalla. Koulu terveyden hpoitajalle tai opettajalle puhuminen ei tule kuuloonkaan ja musta tuntyuu että oon ihan jumissa, en tiedä mitä tehdä. Onn joskus maininnut asiasta jolle kulle mutta yleensä mulle vaan sanotaan että "ei ne sulle mitään tee." (Minä tiedän sen!) Tai että jotain sinne päin kuin. "yritä nyt edes" Mua ärsyttää ne ihan hirveesti. mitä mun pitäisi tehdä? Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Huhhuh. tulipas siitä pitkä. ikuinen ongelmani. tuli sentään jokseenkin parempi mieli kun pääsi kirjoittamaan tämän johonkin. Kiitos :)