Laihduttamisesta ja erilaisista dieeteistä (eli ruokavalioista) on keskusteltu varmasti yhtä kauan kun lihavuutta on esiintynyt. On erilaisia valmisteita, laihdutusohjelmia ja lääkkeitä, mutta niillähän todellisuudessa tahkotaan vain rahaa.
Ei lihavuuttakaan varmasti olisi, ellei 2000 luvun arkeen kuuluisi tietokoneet, televisiot, älypuhelimet ja muut vempaimet, jotka pitävät jopa ala-koulu ikäisiä ennemmin sisällä kuin ulkona.
Itse nuoruudessani muistan olleeni "koko" ajan ulkona leikkimässä. Siellä tuli liikuttua paljon metsissä rakennellen majoja, leikkien erilaisia pelejä ja mitä nyt mieleen juolahtikin. Nämä lapset, jotka nuoruudessani olivat suht hoikkia ovat nykyään jo pyöristyneet, kiitos internetin.
Netissä sinällään ei ole mitään vikaa, jos vain ihmiset ymmärtäisivät sen olevan oikeasti haitaksi.
Kun ala-aste ikäinen saatetaan kouluun, on hänellä varmasti puhelin repun takataskussa. Sitä sitten käytetään vähän väliä, kotona tietokone, playstation ja muut pelit. Lapsi oppii tähän, hän ei mene ulos vaan kykkii kaiket päivät sisällä. Äiti tulee töistä illalla kotiin ja tuo vähän herkkuja illaksi. Sitten katsotaan elokuva ja istutaan sisällä herkkuja napostellen. Ei tietoakaan ulos menemisestä.
Tämä tietysti pahentuu, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Pian isä hankkii lapselle oman television huoneeseen, tietokoneesta puhumattakaan. Kutsutaan kenties kavereita lanittamaan.
Parin vuoden päästä ihmetellään peilin edessä että mitenkäs sitä ollaan jo näin lihavia. No, ei tietoakaan laihdutuksesta. Kerta tähän pisteeseen ollaan päädytty, niin tässä ollaan. Lisää herkkuja, pelejä.. Eihän sitä uloskaan jaksa enää lähteä eikä siellä muutenkaan ole mitään tekemistä. Näin ajattelee nuori, joka on saanut vääränlaista kasvatusta.
Mitä itse ajattelet, onko maailma menossa koko ajan lihavempaan suuntaan, vai onko sittenkin olemassa toivon pilke silmäkulmassasi. Toivottavasti irrotat tämän tekstin luettuasi silmäsi irti ruudusta ja menet ulos vaikka vain kävelemään. Se piristää mieltä!
Ei lihavuuttakaan varmasti olisi, ellei 2000 luvun arkeen kuuluisi tietokoneet, televisiot, älypuhelimet ja muut vempaimet, jotka pitävät jopa ala-koulu ikäisiä ennemmin sisällä kuin ulkona.
Itse nuoruudessani muistan olleeni "koko" ajan ulkona leikkimässä. Siellä tuli liikuttua paljon metsissä rakennellen majoja, leikkien erilaisia pelejä ja mitä nyt mieleen juolahtikin. Nämä lapset, jotka nuoruudessani olivat suht hoikkia ovat nykyään jo pyöristyneet, kiitos internetin.
Netissä sinällään ei ole mitään vikaa, jos vain ihmiset ymmärtäisivät sen olevan oikeasti haitaksi.
Kun ala-aste ikäinen saatetaan kouluun, on hänellä varmasti puhelin repun takataskussa. Sitä sitten käytetään vähän väliä, kotona tietokone, playstation ja muut pelit. Lapsi oppii tähän, hän ei mene ulos vaan kykkii kaiket päivät sisällä. Äiti tulee töistä illalla kotiin ja tuo vähän herkkuja illaksi. Sitten katsotaan elokuva ja istutaan sisällä herkkuja napostellen. Ei tietoakaan ulos menemisestä.
Tämä tietysti pahentuu, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Pian isä hankkii lapselle oman television huoneeseen, tietokoneesta puhumattakaan. Kutsutaan kenties kavereita lanittamaan.
Parin vuoden päästä ihmetellään peilin edessä että mitenkäs sitä ollaan jo näin lihavia. No, ei tietoakaan laihdutuksesta. Kerta tähän pisteeseen ollaan päädytty, niin tässä ollaan. Lisää herkkuja, pelejä.. Eihän sitä uloskaan jaksa enää lähteä eikä siellä muutenkaan ole mitään tekemistä. Näin ajattelee nuori, joka on saanut vääränlaista kasvatusta.
Mitä itse ajattelet, onko maailma menossa koko ajan lihavempaan suuntaan, vai onko sittenkin olemassa toivon pilke silmäkulmassasi. Toivottavasti irrotat tämän tekstin luettuasi silmäsi irti ruudusta ja menet ulos vaikka vain kävelemään. Se piristää mieltä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.