Kesä on kohta takana, ja on aika siirtyä kohti syksyn aherruksia. Moni on kesän aikana saanut tiedon tulevasta opiskelupaikasta ja suunnittelee uteliaana ja toiveikkaana elämäänsä uudessa ympäristössä. Uusi tilanne voi myös jännittää, ehkä pelottaakin.
Osa on joutunut toteamaan, että toivotun opinahjon ovet eivät vielä auenneet. On tehtävä vielä töitä tai keksittävä jokin muu suunnitelma tulevaisuutta varten.
Tulevaisuutta on hyvä suunnitella ja miettiä. Ilman omia suunnitelmia asioita ei tapahdu. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että kaikki suunnitelmat eivät toteudu.
Toivo kurkottaa tulevaisuuteen
On sanottu, että viimeisenä kuolee toivo. Tästä näkökulmasta on kirjoitettu historiallisia ja poliittisia muistelmia, joissa on käyty läpi vaikeita historian tilanteita. Sanonta kertoo siitä, että toivo tulevasta, paremmasta sellaisesta, auttaa kestämään vaikeissakin tilanteissa.
Ajatus tulevaisuudesta ja toivosta on myös raamatullinen. Jeremian kirjassa ne liitetään toisiinsa. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.” (Jer. 29:11–14.)
Toivo tulevasta, usein epärealistisenakin, antaa voimia käydä eteenpäin. Se kurkottaa positiivisena kohti tulevaa ympäröivän maailman keskellä. ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun.” Tämä Martti Lutherin nimissä usein esitetty ajatus liittää toivon ja tulevaisuusnäkymän raamatullisesti toisiinsa. Mitä tahansa tapahtuukin, on toivo ankkuroitunut hyvään tulevaisuuteen, parhaaseen mahdolliseen.
Toivo uskon ja rakkauden rinnalla
Raamatun mukaan tulevaisuuteen ankkuroitu toivo kurkottaa Jumalan valtakunnan osallisuudessa kohti iankaikkisuutta. Apostoli Paavalin kirjeissä toivo on keskeinen käsite, ja hän nostaa sen uskon ja rakkauden rinnalle.
Toivo on lähtöisin Jumalasta, ja pelastuksen toivo tuottaa uskovaiselle iloa. Vihkipareille usein luetaan kuin evääksi mukaan yhteiselle matkalle korinttolaiskirjeen kohta: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.)
Kirjailija Mika Waltarin sanoin ”ihminen uskoo sitä, mitä hän toivoo”. Tulevaisuudesta emme ihmisinä tiedä, mutta Jeremian kirjan mukaan Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon. Siihen on hyvä ja turvallista uskoa.
Osa on joutunut toteamaan, että toivotun opinahjon ovet eivät vielä auenneet. On tehtävä vielä töitä tai keksittävä jokin muu suunnitelma tulevaisuutta varten.
Tulevaisuutta on hyvä suunnitella ja miettiä. Ilman omia suunnitelmia asioita ei tapahdu. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että kaikki suunnitelmat eivät toteudu.
Toivo kurkottaa tulevaisuuteen
On sanottu, että viimeisenä kuolee toivo. Tästä näkökulmasta on kirjoitettu historiallisia ja poliittisia muistelmia, joissa on käyty läpi vaikeita historian tilanteita. Sanonta kertoo siitä, että toivo tulevasta, paremmasta sellaisesta, auttaa kestämään vaikeissakin tilanteissa.
Ajatus tulevaisuudesta ja toivosta on myös raamatullinen. Jeremian kirjassa ne liitetään toisiinsa. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.” (Jer. 29:11–14.)
Toivo tulevasta, usein epärealistisenakin, antaa voimia käydä eteenpäin. Se kurkottaa positiivisena kohti tulevaa ympäröivän maailman keskellä. ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun.” Tämä Martti Lutherin nimissä usein esitetty ajatus liittää toivon ja tulevaisuusnäkymän raamatullisesti toisiinsa. Mitä tahansa tapahtuukin, on toivo ankkuroitunut hyvään tulevaisuuteen, parhaaseen mahdolliseen.
Toivo uskon ja rakkauden rinnalla
Raamatun mukaan tulevaisuuteen ankkuroitu toivo kurkottaa Jumalan valtakunnan osallisuudessa kohti iankaikkisuutta. Apostoli Paavalin kirjeissä toivo on keskeinen käsite, ja hän nostaa sen uskon ja rakkauden rinnalle.
Toivo on lähtöisin Jumalasta, ja pelastuksen toivo tuottaa uskovaiselle iloa. Vihkipareille usein luetaan kuin evääksi mukaan yhteiselle matkalle korinttolaiskirjeen kohta: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.)
Kirjailija Mika Waltarin sanoin ”ihminen uskoo sitä, mitä hän toivoo”. Tulevaisuudesta emme ihmisinä tiedä, mutta Jeremian kirjan mukaan Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon. Siihen on hyvä ja turvallista uskoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Epätoivoa tuo lähinnä fundamentalistinen uskonnollisuus. Kun ihminen keskittyy elämään ilman turhia murehtimisia ja ei tee muille pahaa, se riittää.
Tietenkin on tärkeää, että ihmisellä olisi sielun ja mielen rauha, synnit anteeksi ja paremman tulevaisuuden toivo. Onneksi meillä Suomessa niin kuin monella muullakin maailman kulmalla on vielä löydettävissä Jumalan valtakunta. Lopun ajallahan se on peitetty niin että ihmiset eivät sitä enää voi löytää, vaikka etsiskelevät ja kaipaavat, mutta se on silloin armon aika jo luppunut eikä epäuskoisilla silloin enää ole mitään toivoa. Jumalan kansalla onneksi on.
Nikkivaras asialla. Salli minun nauraa. Nyt on ilmeisesti joku peräti rekisteröinyt nikkini. On tämä touhua...
Älä muuta sano! Minusta ihan tuntuu, että sinä lolet käyttänyt minun nikkiäni taikka jotakin samantapaista nikkiä. Mutta odotapas kunhan ehdin rekisteröidä kaikki variaatiot tästä nikistä, ensiksi tuon "Ja.taas.asialinjalle"... ja minulla on jo parinkymmenen eri version lista, mutta keksin kyllä lisää.
Jos se sinua helpottaa, anna mennä vain!
lin :-).
Mikä on saatanallisiin Raamatun vastaisiin valheoppeihin uskovien ja muut uskovaiset helvettiin tuomitsevien vanhoillislestadiolaisten tulevaisuus?
Kun kirjat avataan.
karmea päivi sinulle, Kalevi...
tit ovat kukkuroillaan hengen hyvä hedelmiä:
"Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. "
Erityisellä rakkaudella Kalevi suhtautuu Jumalan lapsiin. Siis
- rakkaudellisesti
- rauhallisesti
- pitkämielisesti
- ystävällisesti
- hyvästi
- uskollisesti
- sävyisästi
- ja itsensä täydellisesti hilliten.
sentään tajuaa, mitä Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin 7. luvussa:
"13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
on tuonkin lukenut, mutta ei ymmärrä.
Hän luulee, että kattorakenteita mulkoilemalla ja JUmalan lapsia pilkkaamalla päästään taivaan kotiin. Ei se niin mene. Ne pelastuvat, joille Jumala antaa uskon lahjan.