Sä ihastuit mun työrooliini.
Ihmisillä on elämässään erilaisia rooleja.
Sellaista_sattuu
43467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Suuhun kukaan ole ihastunut.
Kyllähän sieltä sunkin työroolin takaa paljastui aivan eri ihminen... :D
Vaikutat vähän omahyväiseltä.
Harva ihminen ja möyhimään siihen ajatukseen, että joku on jossain vaiheessa ihmistä katsonut jonkin tason mielenkiinto silmissä tms.
Miksi jäätte siihen vaiheeseen? onhan se omahyväistä itsensä korostamista, pöyhkeilyä, mutta miksi?
Kuin uskotellen itselleen asioita valmiiksi, kirjoittaen sanat toisen vuoropuheeseen.
Mikä ei kuitenkaan ole totta, vaan Sinun omia mielentuotoksia.
Kovin etäälle ei muuten kannata eriytyä työ-ja yksityiselämän roolista, ettei hanki itselleen psykosomaattisia oireita työpaikan takia, kun ei "sopeudu" sinne.
Olen tavannut tuollaisia ihmisiä paljonkin jotka soutavat ja huopaavat sen suhteen, miten heihin pitäisi suhtautua töissä koska haluavat vain näyttää tai haluavat että heitä kohdellaan vain työroolin kautta. Jotkut menevät sellaiseen pönötysroolin että, hyvä ettei sir ja madam lauseita pidä viljellä kaikessa heidän "asemansa" takia, missä ovat jo kaikkitietäviä, ja välittömämpi suhtautuminen heihin rikkoo heidän käsityksensä itsestänsä siinä kontektissa.
Sellaista vaikuttavaa työrooli esitystä en ole kylläkään koskaan nähnyt, että olisin siitä itsestään siinä ympäröivässä kontektissa ihmisessä jotain muuta kuin oman itsensä nähnyt. Pönöttäjiin mieltyvät eivät herätä mielenkiintoa, jokaisesta pienestä eleestä, liikkeestä näkee ihmisestä paljon, paljon enemmän mitä minkään työroolin taakse pyrkivät näkymättömiin häivyttämään.
Esim. kerran näin kun erän lyyli pisti tupakaksi n.100m päässä, ja päässä välähti aha, ei taida ollakaan ihan.. joopa joo , pienet eleet, liikkeet kertovat omaa kieltänsä, mitä on elämässä nähnyt, kokenut, miten se vaikuttaa jne.
Mikä on työroolisi?
Ehkäpä.
Ihastuin luonteeseesi. Ihastuin siihen, kuinka sinusta huokui itsevarmuus ja lempeys. Ei semmoinen voi kuulua vain yhteen rooliin.
Tämä on totta.
Kuinka hyvin mielestäsi onnistuit pitämään rooliasi?
Itse ihastuin siihen mieheen joka välillä aina pilkahti sieltä alta. Se on totta että en tunne miestä työajan ulkopuolella, mutta eiköhän se ihmisen oma persoona väritä työrooliakin. Minä näin sen ulkoisesti itsevarman miehen alla arkuutta ja välittämistä.
Mies näki minusta vain sen pirteän puolen, joka ei ole elämässäni tällä hetkellä se dominoiva puoli. Pyörittelen monesti päässäni aika suuria ja raskaita asioita.
unohdin jo!
Savua voi olla myös ilman tultakin, ihmissuhteissa.
Saako udella, miksi olet vielä täällä?
Joo, käryää niin paljon, ettei tahdo nähdä yhtään.
Sä ihastuit mun näyttelijän rooliin.
Sinä työroolin. Surullista että ihmisen pitää teeskennellä.
Minä olin aito itseni.
Kyllä minuakin askarruttaa että miksi ap täällä vielä selventää asioita.
En ole AP.. tarkennusta asiaan. menit vaan..
Muakin askarruttaa, miksi SÄ olet vielä täällä. Mutta vastausta en tietenkään saa...
Sulla ei ole pienintäkään havaintoa siitä kuka olen.
Itsehän sä puhuit mulle, niin kuin tuntisit.
Kun en ole ihastunut sinuun.
Itse asiassa juuri siihen en ole ihastunut. Itse taisit ihastua minun työrooliin tietämättä, että juuri tuollaiset työpaikat, joissa juuri nyt olen, ei kiinnosta mua oikeestaan pätkääkään paitsi, että sieltä saa säännöllistä tuloa toisin kuin yrittäjän hommista.
Okei.... :)
Jos et ap itse ihastunut siihen kelle kirjotat, niin miksi kirjotat ees täällä mitään? Koukutat sen ihmisen roikkumaan perääsi.
TämäonIkäväpalsta
Tai jää itse roikkumaan toiseen, vaikkei vaikuta haluavan muuta kuin omahyväistä pönkitystä itselleen luomalla mielikuvien tuotoksia, siitä mitä olisi ollut tai voinut olla, sellaista jossittelun jatkamista, omituista?
Reilua ei ole ulkokohtaisesti roikkua kenessäkään (osoittaen ihmiseen kaukaa mielenkiintoa, kuitenkin projektoiden häneen tuntumuksia siten, että toinen jäisi niistä vastuulliseksi hänell?, huonompi juttu, sillä sellainen kertoo ihmisestä vähän liikaa millä tasolla liikkuu).
Minäkin tunsin ap:n heti kirjoituksestaan. Ollaanko me sitten tuttuja, kun meillä on yhteinen tuttava täällä kirjoittamassa?
Mielenkiintoinen näkökulma. Työminä ihastuu työminään.
Pyörii suomen täydellisten venäläisnaisten kanssa.... ;)
Ilmeisesti, koska tiukka paikka aina toi todellisen minäsi esiin. Puheesi, tekosi ja toiveesi eivät todellakaan vastaa toisiaan. Mutta älä huoli, unohdan kyllä sut. Mulla on puhdas omatunto. Onko sulla?
Ei ole, tuon kukkia seuraavalla kerralla 😉😈
"mua ei saa huomata!" huutaa hän.
No ei sitten.
Miksei olisi?
No miksei olis? Ei ollut koskaan mitään! Onks sulla halluja tai jotai?
Vastasin esitettyyn kysymykseen.
Ei ole ollut koskaan. Ei edes viikon ryyppyputken jälkeen.
Mutta sä olet alinta saastaa. Et edes ihminen.
Oman älykkyytes laita kun päästelet tuollaisia aivopieruja sulle tuntemattomalle henkilölle?
Aika alhainen veikkaisin....
Mietippä sä sitä....
Sä et huomannut edes sitä, että mä vastasin väärälle kommentoijalle, koska luulin, että kommentti oli mulle. :D
Jonkun onnettoman deegun asioita?
Älä sitten mieti! :D
Jep, työroolisi on lutka.
Tjaa, sä olet ainoastaan huvittava...
Vieläkö sä mietit, miksi mulla on kova ulkokuori...
Onneksi en tiennyt mitä ajattelet...
EN roooliisi Vaan tapaa käyttäytyä ja olet kasvoiltasi söpö vai nätti.
Minä oon aina aatellu, etten halua sellaista, jolla sinunlaisesi työ. Ei koskaan kotona.
Tämän jälkeen ajattelen, etten halua sinunkaltaisesi työläistä . Liikaa lääkkeitä
Epätoivon portilla ja hurjimmassa alamäessäni olin pirstaleina sotkuisena ihmisraunioa henkisesti ja fyysisesti.
Täydellinen pudotus pohjamutiin ja minuuteni ihan hukassa. Itsetuntoni paskana.
Sinä pystyit sinun roolissasi iskemään minuun sellaisen kipinän, etten edes tajunnut sitä kuin vuosien päästä. Ehkä ihastuin. Sitten vihastuin, vihasin,, kuinka minä vihasinkaan!
Vuosien päästä ymmärsin, olin siis kelvollinen silti, samanarvoinen, en edes säälittävä, että kelpasin haastettavaksi siinäkin. Sellaisenaan.
Et sinä sitä edes tarkoittanut niin menevän. Et tarkoittanut mitään. Meni silti.
Ei mitään erityiskohtelua. Ei mitään armoa. En ollut ketään muita kummallisempi kaikkineni. Paranin.
-ehkäpä juuri siksi.
Kiitos.
4/5. Tosi ronski, suorastaan räyhäkkä huitaisu usvasta. Leegot lentelivät nyrkin mäjähtäessä herkän lukijan leukaperiin. Nyt juodaan kuumat kahvit!