Yksinpurjehtijan rantautuminen

Pöljä et ymmärtänyt aloittajan ajatusta...sama ongelma tultaessa yksin laituriin!

Monissa retkisatamissa on poijut, mutta ei laituria. Mutta tämä ei liene olennaista. Olennaista on tuo, että mikä on paras tapa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. :)

olenääliö kirjoitti:

Pöljä et ymmärtänyt aloittajan ajatusta...sama ongelma tultaessa yksin laituriin!

Laituriin rantautuminen yksin on kyllä huomattavan erilaista ja helpompaa kuin saaren rantaan. Laiturissa on usein veneitä, joihin voi nojata, ja jos ei ole, pääsee usein kylkikiinnitykseen. Laiturissa ei myöskään ole kalliota/kiviä, joihin helposti kolhii keulan ennen kuin ehtii hypätä tai köysiä kiinnittäessä.

Se on vaan jolla pienessä veneessä aika riesa. Perässä jarruttaa ja kannelle ei mahdu. Puhallettavaa on taas rasittava täyttää ja tyhjentää.

Joku harppuunatykki keulalle voisi myös toimia. Ensin ankkuriin rannan lähelle, siitä tykillä köysi maihin ja sitten vekslaamaan. :)

Kumijollan vaikutus vauhtiin on kyllä hyvin pieni - testattu on. Lähes olematon. Tietysti jos on kisaamassa, niin silloin jollaa tuskin kannattaa hinata.

Tämä on hyvä pointti. Tutun veneessä on perässä ankkuri juurikin ankkuripelillä. On tosi kätevä, kun sitä voi kiristää samalla kun on keulassa.

Moottori kaukosäädöllä voisi toimia myös. Voisi keulasta ohjata rantaan ja jarruttaa lähellä.

On sen verran napakasti kerrottu, että on pakko kysyä, montako vuotta olet tuota rantautumista harjoitellut?

Tällä pisteet minultakin. Turha sitä hommaa on liian monimutkaiseksi tehdä.
Jos perä sattuu luisumaan vhän sivulle sillä välin ku kiinnittelee keulaköysiä, niin sen saa oikaistua ankkuriköyttä kiristämällä.

Hyvä neuvo tuossa on, että keulaköysien lopullinen säätö tehdään veneestä, ei siltä puulta/kallionkolosta.

Jolla on kyllä mukava yksinpurjehtijalle, ankkuriin laittaminen käy tosi nopeasti ja helposti, ei muuta kuin ankkuria alas ja se on siinä. Toki jolla on sitten riesa vierasvenesatamissa, tarttuu poijuihin.

Minä olen harjoitellut yksinrantautumista 29 vuotta.

juuri.noin kirjoitti:

On sen verran napakasti kerrottu, että on pakko kysyä, montako vuotta olet tuota rantautumista harjoitellut?

Harjoittelu on väärä sana. Olen rantautunut yksin (ei tietenkään aina) ainakin 30 vuoden ajan.

30v kirjoitti:

Harjoittelu on väärä sana. Olen rantautunut yksin (ei tietenkään aina) ainakin 30 vuoden ajan.

Yli kolmekymmentä vuotta on minullakin, mutta harjoittelulta se silti tuntuu, ellei rantautumispaikka ole tyven, jolloin kaiken voi tehdä hätäilemättä ja juoksematta.

luonnonrantaan kirjoitti:

Tällä pisteet minultakin. Turha sitä hommaa on liian monimutkaiseksi tehdä.
Jos perä sattuu luisumaan vhän sivulle sillä välin ku kiinnittelee keulaköysiä, niin sen saa oikaistua ankkuriköyttä kiristämällä.

Hyvä neuvo tuossa on, että keulaköysien lopullinen säätö tehdään veneestä, ei siltä puulta/kallionkolosta.

Jolla on kyllä mukava yksinpurjehtijalle, ankkuriin laittaminen käy tosi nopeasti ja helposti, ei muuta kuin ankkuria alas ja se on siinä. Toki jolla on sitten riesa vierasvenesatamissa, tarttuu poijuihin.

Minä olen harjoitellut yksinrantautumista 29 vuotta.

Lue lisää

Jollahan se olisi hieno, mutta tuollaiseen 25..28 jalkaiseen pikkupurkkariin jalkaiseen aika hankala ympätä. Joku puhallettava kompressori olisi varmaan ainoa fiksu vaihtoehto.

sooloilemaan kirjoitti:

Jollahan se olisi hieno, mutta tuollaiseen 25..28 jalkaiseen pikkupurkkariin jalkaiseen aika hankala ympätä. Joku puhallettava kompressori olisi varmaan ainoa fiksu vaihtoehto.

Lue lisää

Perässä se tulee. Satamissa tiellä ja hieman hidastaa matkaa, siinä haitat.
Hyvä kova jolla on parempi soutaa ja hinata kuin kumijolla. Kumijolla parempi jos haluat käyttää perämoottoria. Molemmista kokemuksia.
Kumijollaa ei jaksa tyhjentää ja pumpata joka päivä.

Tuollainen ankkuriliina voisi tietysti olla kätevä, vielä jos siinä olisi kaukosäätimellä toimiva lukko tai jonkinlainen jarru, joka estää veneen kääntymisen poikittain.

Itsellä kokemusta vain köydestä, joka helposti sotkeutuu, kun jättää vapaasti juoksemaan.

Siinä komppaan muita, että tärkeintä hommassa on varmasti oikean paikan valinta: tuulensuoja ja ranta, mistä pääsee helposti maihin. Sivutuulella rantautuminen on vaikeaa jo porukallakin, saati yksin.

Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.

Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

Kovasti taas tuomitaan tuo hyvä keino. On tietysti selvitettävä rannan muoto kun siihen on menossa.
On muuten paras keino yksin rantauvalle tämä autopilotilla suoraan pitäminen.
Jos niin paljon tuulee ettei se pysy päällä, on silloin syytä etsiä toinen paikka.
Minä tein kuljetushihnan pätkästä eräänlaisen kalossin keulaa suojaamaan. Sen kanssa voi keulaa painaa pahaa paikkaa vasten turvallisesti rantautumisen aikana.
Laituria vasten koneella painettaessa olen joillakin nähnyt jonkinlaisen muotoillun suojuksen, joka pysyy paikallaan vedenpinnan yläpuolella.
Kun tulee laituriin niin sen autopilotin voi kytkeä päälle vasta sitten kun keula on kiinni oikeassa paikassa laituria. Täytyy huolehtia että poijuköysi on sen varran tiukalla ettei se joudu potkurivirtaan. Sitten vaan rauhassa kävellään keulaan ja kiinnitetään keulaköydet oikeaan pitutuuteen ja lopuksi kiristetään peräköysi - ilman mitään hätäilemistä.

FF31 kirjoitti:

Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.

Lue lisää

Juu, kalliorannat ovat harvinaisempia kuin muut, mutta kyllä niitäkin on aika paljon.
Tosin en näe mitään syytä miksei tuo toimisi pehmeissä pohjissa kölin varassakin, mutta sitä en ole kokeillut, ja silloin täytyisi olla varma ettei köli osu kiveen ja lähde ohjaamaan siitä sivuun.

Joakim1 kirjoitti:

Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

Lue lisää

Sen fendarin paksuus on minimissään 10 cm keulan kohdalla, siitä kylkiinpäin toki vähemmän. Kyse on siis itse liimatusta vehkeestä, eikä yhdestä retkipatjan palasta. Alkuosuman pitää toki olla varovainen, mutta ei mikään olematon. Olennaista on vain että ne iskut puuttuvat, eli ei vauhdilla päin eikä aallokkoa. Mitään gelcoat vaurioita ei ole tullut viimeisten 15 vuoden aikana.

"Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin."
Mitäpä jos ensin kokeilisit ihan rauhassa vaikkapa gastin kanssa, etkä kuvittelisi vaan jotain. Ilman pehmusteen tekemistä pääset helpommalla jos kokeilet laituria vasten, jolloin riittää yksinkrtaisempi muoto, kun pehmuste onkin kiinni laiturissa.

Kokemukseni mukaan 31 jalkainen vene vajaan 20 hv:n koneella S-vetolaitteella ja 16" potkurilla pitää hyvin keulan paikallaan 14-15 m/s tuulessa, ja pitäisi todennäköisesti selvästi kovemmassakin kelissä paikassa, jossa aallokkoa ei ole käytännössä lainkaan. Luonnollisesti sen keulan pitää olla kohtisuoraan pintaa vasten, eikä viistosti. Käyttämäni pinnapilotti ei käsittääkseni tiedä eikä välitä mitään siitä missä asennossa peräsin on, se tulkitsee vain veneen asennon muutoksia.
Kyllä sisäkone painaa venettä rantaan yli 1 kN voimalla, joten sivupitoakin on enemmän kuin mies jaksaisi kiskoa, se pehmustehan painuu kallion rakoihin ja pitää siten muutenkin kuin kitkalla eli laskennallinen kitkakerroin on yli yhden. Peräsin ohjaa potkurivirtaa erittäin hyvin, kun akselin etupuolellakin on lapapintaa. Tässä voi toki olla veneiden välillä eroja. Pitävyyden voi toki varmistaa ennenkuin laittaa autopilotin päälle suuntaa pitämään, ihan pinnasta kääntämällä. Kiirettä ei todellakaan kannata pitää.

Joakim1 kirjoitti:

Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

Lue lisää

"Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella."
Menee noin 10 cm pohjan puolelle, ja osumakohta on yleensä vesilinjan yläpuolella. Oiskohan viistous jotain 25...30 asteen luokkaa pystysuorasta, ei nyt just oo mittaustuloksia.
Alapuolisessa osumakohdassa on se ongelma, ettei osumapinnan muodot näy, joten olis vaikea saada kohtisuoraan, ja se on hyvin oleellista. Kannattaa siis valita yksin liikkuessaan paikka sopivaksi.

FF31 kirjoitti:

Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.

Lue lisää

Purjeveneet suunnitellaan liian herkiksi ja haavoittuviksi. Moottorivenepuolelta sentään löytyy kölirautaa ja törmäyslistaa. Jos olisin rahamies teettäisin alumiinista veneen, johon integroitaisiin vaihdettava PUR-puskuri lohenpystörakenteella. Saisi ottaa tarvittaessa ihan rauhassa tukea laiturista. Samanlaisen voisi laittaa suojaamaan kölin etureunaa. Törmäyslistakaan ei ole huono jos pitää paalujen väliin sovittaa. Yksinpurjehtijalla suurin haaste on tosiaan miten saisi peräköyden lukittua esim. 5 m ennen rantaa, jotta saa rauhassa kävellä keulaan ottamaan vastaan. Pikkuvene antaa enemmän anteeksi kun käsivoimin pystyy pysäyttämään. Omaa venettä ei enää pysäytä jos nopeutta on hiukankin liikaa. N. 0,5 solmua saisi olla nopeutta maksimissaan ja ohjattavuus heikkenee huomattavasti n. solmun nopeudella. Monta viritelmään on mielessä tuohon peräköyden kiinnittämiseen, mutta vielä en ole mitään lähtenyt toteuttamaan.

kokemustalöytyy kirjoitti:

Sen fendarin paksuus on minimissään 10 cm keulan kohdalla, siitä kylkiinpäin toki vähemmän. Kyse on siis itse liimatusta vehkeestä, eikä yhdestä retkipatjan palasta. Alkuosuman pitää toki olla varovainen, mutta ei mikään olematon. Olennaista on vain että ne iskut puuttuvat, eli ei vauhdilla päin eikä aallokkoa. Mitään gelcoat vaurioita ei ole tullut viimeisten 15 vuoden aikana.

"Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin."
Mitäpä jos ensin kokeilisit ihan rauhassa vaikkapa gastin kanssa, etkä kuvittelisi vaan jotain. Ilman pehmusteen tekemistä pääset helpommalla jos kokeilet laituria vasten, jolloin riittää yksinkrtaisempi muoto, kun pehmuste onkin kiinni laiturissa.

Kokemukseni mukaan 31 jalkainen vene vajaan 20 hv:n koneella S-vetolaitteella ja 16" potkurilla pitää hyvin keulan paikallaan 14-15 m/s tuulessa, ja pitäisi todennäköisesti selvästi kovemmassakin kelissä paikassa, jossa aallokkoa ei ole käytännössä lainkaan. Luonnollisesti sen keulan pitää olla kohtisuoraan pintaa vasten, eikä viistosti. Käyttämäni pinnapilotti ei käsittääkseni tiedä eikä välitä mitään siitä missä asennossa peräsin on, se tulkitsee vain veneen asennon muutoksia.
Kyllä sisäkone painaa venettä rantaan yli 1 kN voimalla, joten sivupitoakin on enemmän kuin mies jaksaisi kiskoa, se pehmustehan painuu kallion rakoihin ja pitää siten muutenkin kuin kitkalla eli laskennallinen kitkakerroin on yli yhden. Peräsin ohjaa potkurivirtaa erittäin hyvin, kun akselin etupuolellakin on lapapintaa. Tässä voi toki olla veneiden välillä eroja. Pitävyyden voi toki varmistaa ennenkuin laittaa autopilotin päälle suuntaa pitämään, ihan pinnasta kääntämällä. Kiirettä ei todellakaan kannata pitää.

Lue lisää

Ymmärsin ensimmäisestä kirjoituksestasi, että kyse oli retkipatjasta, joka yleensä on 10-30 mm paksu. 100 mm on jo aivan eri juttu. En epäile keulan pysymistä paikoillaan, jos vastassa on sopiva suora tai kovera pinta, mutta perän pysyminen poikittain tuuleen vaatii todella hyvin potkurivirtaa ohjaavan peräsimen. Ainakin omat autopilottini rupeavat vain piipittämään, jos kurssipoikkeama kasvaa liian suureksi. Peräsin on silloin toki jo niin vinossa kun pilotti sen saa.

Ilmeisesti liikumme hyvin eri paikoissa tai erilaisilla veneillä, sillä kaikissa mieleen tulevissa rantautumispaikoissa keula osuu joko kiviin tai kalliioon ja melkein aina vesirajassa tai sen alapuolella. Varsin usein myös köli osuu pohjan kallioon tai kiviin ennen kuin keula on kiinni rannassa. Sinä taas kirjoitit kalliorantojen olevan harvinaisia ja pehmeistä pohjista.

10 m/s sivutuuli painaa tyypillistä 31-jalkaista n. 1 kN voimalla. 14-15 m/s jo n. 2 kN.

Eli toimiva ratkaisu olisi tunnelipotkuri perässä, joka pitää automatiikalla veneen samassa asennossa. :)

Joakim1 kirjoitti:

Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

Lue lisää

Tuossa on sekin vaikea yhtälö, kun on reippaasti sivutuulta ja keulan pitäisi osua nollavahdilla rantaan/laituriin. Vaikka purjein laituriin tulo moottorittomalla veneellä on melko jokapäiväistä, en silti osaisi tuota sentilleen oikeaan kohtaan pysäyttämistä. En varsinkaan sivutuulen vaatimasta suuremmasta lähestymisnopeudesta.

Joakim1 kirjoitti:

Ymmärsin ensimmäisestä kirjoituksestasi, että kyse oli retkipatjasta, joka yleensä on 10-30 mm paksu. 100 mm on jo aivan eri juttu. En epäile keulan pysymistä paikoillaan, jos vastassa on sopiva suora tai kovera pinta, mutta perän pysyminen poikittain tuuleen vaatii todella hyvin potkurivirtaa ohjaavan peräsimen. Ainakin omat autopilottini rupeavat vain piipittämään, jos kurssipoikkeama kasvaa liian suureksi. Peräsin on silloin toki jo niin vinossa kun pilotti sen saa.

Ilmeisesti liikumme hyvin eri paikoissa tai erilaisilla veneillä, sillä kaikissa mieleen tulevissa rantautumispaikoissa keula osuu joko kiviin tai kalliioon ja melkein aina vesirajassa tai sen alapuolella. Varsin usein myös köli osuu pohjan kallioon tai kiviin ennen kuin keula on kiinni rannassa. Sinä taas kirjoitit kalliorantojen olevan harvinaisia ja pehmeistä pohjista.

10 m/s sivutuuli painaa tyypillistä 31-jalkaista n. 1 kN voimalla. 14-15 m/s jo n. 2 kN.

Lue lisää

Jos pohjakin on kivikkoa tai kalliota, niin siinä ei voi luottaa ankkurin pitoon, siksi en sellaiseen rantautuisi yksin sivutuulessa ollenkaan. Ehdoton vaatimus on siis pehmeä pohja, jotta ankkurin pitoon voi luottaa.
Perän pysyminen ei ole yksin potkurivirran varassa, vaan ankkurin pidon olennaisesti avustamana. Ankkurin vedon pitää tietysti tulla vähintään 45 astetta keskilinjasta sivuun tuulen puolelta, jos peräankkurin varaan on tarkoitus jäädä koneen sammuttamisen varaan. 14-15 m/s tuulessa perässä on tietysti pääankkuri, mulla 20 kg RollBar ja 60m köyttä, josta jäytössä se 50m, kiinnitys jalusvinssille, jolloin säätö yksin rantautuessa onnistuu.

Ps, joku vei nimmarini, joten vaihdoin isoon alkukirjaimeen.

Kokemustalöytyy kirjoitti:

Jos pohjakin on kivikkoa tai kalliota, niin siinä ei voi luottaa ankkurin pitoon, siksi en sellaiseen rantautuisi yksin sivutuulessa ollenkaan. Ehdoton vaatimus on siis pehmeä pohja, jotta ankkurin pitoon voi luottaa.
Perän pysyminen ei ole yksin potkurivirran varassa, vaan ankkurin pidon olennaisesti avustamana. Ankkurin vedon pitää tietysti tulla vähintään 45 astetta keskilinjasta sivuun tuulen puolelta, jos peräankkurin varaan on tarkoitus jäädä koneen sammuttamisen varaan. 14-15 m/s tuulessa perässä on tietysti pääankkuri, mulla 20 kg RollBar ja 60m köyttä, josta jäytössä se 50m, kiinnitys jalusvinssille, jolloin säätö yksin rantautuessa onnistuu.

Ps, joku vei nimmarini, joten vaihdoin isoon alkukirjaimeen.

Lue lisää

Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.

Joakim1 kirjoitti:

Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.

Lue lisää

"Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse."
Mikähän pitää veneesi perän sivusuunnassa paikallaan sammutettuasi koneen, jos ankkurisi on suoraan takana ?
Vedätkö perästäkin köyden maihin sitä varten?
Missä järjestyksessä tuon kaiken virität yksin liikuttaessa?

Joakim1 kirjoitti:

Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.

Lue lisää

Ankkurin kiristys on tietenkin viimeinen vaihe, ei sitä keulaa yksi rantaan kiinni kannata jättää, sillä kun jokin vene menee ohi tehden aallokkoa käy huonosti jos keula on vielä kiinni rannassa.
Jos on pelkoa tuulen kääntymisestä valitaan joko toinen paikka, tai viritetään lopuksi toinen kevyempi ankkuri toiselle puolelle kumpparilla.
Ankkurin pidon kannalta merkitystä on tietysti pohjan materiaalilla ankkurin kohdalla, eikä jossain muualla, kuten rantaviivassa. Ankkurin pito kannattaa varmistaa koneelle kiskomalla jo ennenkuin keula on liian lähellä rantaa, jos edelleen puhutaan sivutuuleen rantautumisesta.

nsmfxn kirjoitti:

Ankkurin kiristys on tietenkin viimeinen vaihe, ei sitä keulaa yksi rantaan kiinni kannata jättää, sillä kun jokin vene menee ohi tehden aallokkoa käy huonosti jos keula on vielä kiinni rannassa.
Jos on pelkoa tuulen kääntymisestä valitaan joko toinen paikka, tai viritetään lopuksi toinen kevyempi ankkuri toiselle puolelle kumpparilla.
Ankkurin pidon kannalta merkitystä on tietysti pohjan materiaalilla ankkurin kohdalla, eikä jossain muualla, kuten rantaviivassa. Ankkurin pito kannattaa varmistaa koneelle kiskomalla jo ennenkuin keula on liian lähellä rantaa, jos edelleen puhutaan sivutuuleen rantautumisesta.

Lue lisää

Kun ankkuri on selvästi sivussa tuulen puollella, on yksinkin mahdollista välttää sen joutuminen potkuriin, se näet pysyy tuulenpuolella kaikissa tilanteissa. Jos ankkuri on suoraan perän takana on valtava riski saada se sotkeutumaan potkuriin tai peräsimeen.

SiisTähSiisTähSiisTäh kirjoitti:

"Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse."
Mikähän pitää veneesi perän sivusuunnassa paikallaan sammutettuasi koneen, jos ankkurisi on suoraan takana ?
Vedätkö perästäkin köyden maihin sitä varten?
Missä järjestyksessä tuon kaiken virität yksin liikuttaessa?

Lue lisää

Vene tietysti kääntyy jonkin verran pois suorasta linjasta ankkurin ja keulan kiinnityksen välllä. Suoraan takana oleva ankkuri toimii kaikilla tuulensuunnilla kohtuullisesti ja on paras suoraan takaa tai edestä tulevilla tuulilla. 45-asteen kulmassa sivulle oleva ankkuri toimii hienosti sivutuulessa ko. suunnasta, mutta tuulen suunnan muutos tai tuulen loppuminenkin voi aiheuttaa pahoja ongelmia. Tuulen loputtuahan vene on 45 asteen kulmassa rantaan nähden ja keula on selvästi lähempänä rantaa kuin tuulen painaessa veneen suoraksi.

Yleensä rantaan mennään vähintään yöksi, usein selvästi pidemmäksikin aikaa. Harvoin voi luottaa siihen, että tuuli säilyy samana koko tuon ajan.

Kaksi 45 asteen kulmassa eri suuntiin olevaa ankkuria olisi tietysti erinomainen ratkaisu, mutta kovin työläs ja mahdoton paikassa, jossa on tai voi tulla veneitä viereenkin.

Kannattee laittaa keula kiinni juoksevilla köysilllä niin, että toisen pään voi irroittaa perässä ja sitten vetää toisesta päästä sisään koko köyden - toimii tosi hyvin.

Tuommoista olen harkinnut ja täytyy laittaa kokeiluun. Mites sitten laituriin meneminen vastaavassa tilanteessa?

Kylkikiinnitys isompaan veneeseen tai laituriin toimii hyvin yksinpurjehtijalla. Paalujen väliin en sivutuulella osaa mennä, vaikka siihenkin olisi tekniikka: ilmeisesti ensin vastatuuleen springi kiinni ja sen ympäri koneella boksiin 90 asteen käännös. Kylkikiinnitykseen mentäessä köydet kiinni veneen keulaan ja perään sekä köysien päät keskiveneeseen, mistä molemmat saa laiturille hypätessä. Perä edellä ja vastatuuleen laituriin/ veneeseen ja takaköysi ensin kiinni. Tuuli painaa mastosta keulan. Poislähtiessä perä ensin irti, kääntyy itsestää.
Sivutuuleen irtaantuminen onnistuu ajamalla springiä ja keulassa olevaa fenfaria vasten, jolloin potkurivirralla saa perän ulos. En osaa sanoa onnistuuko enää 12m/s tuulessa mutta aika pitkälle toimii..

Kuhha kirjoitti:

Tuommoista olen harkinnut ja täytyy laittaa kokeiluun. Mites sitten laituriin meneminen vastaavassa tilanteessa?

Minulla tuo kuvaamani viritys on toiminut erinomaisesti lähdöissä.

Hittumaisimmat on tilanteet, jossa on kylki kiinni laiturissa veneiden välissä. Sitten siihen kunnon sivutuuli painamaan venettä vasten laituria. Tähän olen oikein tarkoituksella harjoitellut manööverin. Veneen ulompaan takakulmaan köysi kiinni, jonka toinen pää viedään laituriin kiinnityksen kautta takaisin veneeseen. Laiturin kiinnitys pitää olla riittävän kaukana veneen perästä (momentti) (toinen pää esim vinssin kautta ja sitten kädellä kiinni). Sitten lähdetään ajamaan suoraan koneella niin, että köysi on tiukalla perässä kiinni. (tuulen painaessa venettä vasten laituria muut köydet on voitu irroittaa jo valmiiksi.). Kun tehoa lisää painaa köyteen tuleva momentti veneen keulan ja pikkuhiljaa kyljen ulos laiturista. Sitten vaan kun vene on riittävästi ulkona, niin päästää köyden irti ja kelaa sen toisesta päästä sisään. Homma vaatii vähän harjoittelua, jotta se onnistuu rutiinilla.

Eihän perää saa tuolla keinolla irti laiturista vaan ajamalla keulaköyttä tai springiä eikä peräköyttä vasten. Silloin potkurivirta kääntää paljon tehokkaammin perää irti.
Aina kaikki köydet joutuu vetämään läpi laiturikiinnityksestä veneeseen takaisin, jos kyse oli yksin irtaantumisesta. Yleensä sama myös miehistön kanssa. Riskinä on pitkän köyden takertuminen ja luistamattomuus, mistä voi seurata äkkihässäkkä.

seppomartti kirjoitti:

Eihän perää saa tuolla keinolla irti laiturista vaan ajamalla keulaköyttä tai springiä eikä peräköyttä vasten. Silloin potkurivirta kääntää paljon tehokkaammin perää irti.
Aina kaikki köydet joutuu vetämään läpi laiturikiinnityksestä veneeseen takaisin, jos kyse oli yksin irtaantumisesta. Yleensä sama myös miehistön kanssa. Riskinä on pitkän köyden takertuminen ja luistamattomuus, mistä voi seurata äkkihässäkkä.

Lue lisää

Ei perää saakaan kunnolla irti, vaan keulan ja kyljen. Sitten vaan keula edellä ulos. Jos tuuli ei ole aivan sika kova, niin kyllä tuolla manööverillä peräkin irtoaa laiturista, mutta ajatus ei olekaan saada perää piiiiitkälle laiturista vaan ainoastaan sellainen rako, että pystyy ajamaan suoraan ulos.

Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat.

FF31 kirjoitti:

Ei perää saakaan kunnolla irti, vaan keulan ja kyljen. Sitten vaan keula edellä ulos. Jos tuuli ei ole aivan sika kova, niin kyllä tuolla manööverillä peräkin irtoaa laiturista, mutta ajatus ei olekaan saada perää piiiiitkälle laiturista vaan ainoastaan sellainen rako, että pystyy ajamaan suoraan ulos.

Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat.

Lue lisää

"Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.

seppomartti kirjoitti:

"Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.

Lue lisää

Joo olet oikeassa, ei tosiaan saa sitä irti noin. Edelleen tuo ulos päin ajo kyllä toimii mainiosti, kun köysi on perässä.

Mutta selitä nyt vielä. Laitat köyden keulasta kiinni laituriin ja ajat sitä vasten. Etkö silloin aja laituria päin?

FF31 kirjoitti:

Joo olet oikeassa, ei tosiaan saa sitä irti noin. Edelleen tuo ulos päin ajo kyllä toimii mainiosti, kun köysi on perässä.

Mutta selitä nyt vielä. Laitat köyden keulasta kiinni laituriin ja ajat sitä vasten. Etkö silloin aja laituria päin?

Lue lisää

Kun köysi lähtee keulasta veneen perän kohdalle kiinni laituriin ja laittaa vaihteen eteenpäin, ei vene liiku eteenpäin kun se köysi estää sen. Ei siis ajeta laituria päin vaan käännetään venettä siten että keula pääsee lähes kiinni laituriin fendarin estäessä kosketukset. Perä kääntyy samalla ulos. Siihen asti menee todella helposti, että kylki keulaosassa venettä on laiturin pituussuunnassa, ja sen jälkeen tarvitsee potkurivirran ohjausta peräsimellä, jolloin kääntyy tarvittaessa vielä lisää, mutta silloin täytyy varmistua että fendari pysyy suojaamassa kosketuksilta eikä luiskahda pois. Levyfendari on paljon parempi silloin kuin tavallinen sylinterin muotoinen.

Näinpäin kääntyy joka tapauksessa helpommin ja pitemmälle kuin toisinpäin peräspringin kanssa yritettäessä, koska tavallinen fendari on paljon vaikeampi saada suojaamaan perän kulmaa kuin tasaista kylkeä keulassa, eikä potkurivirtaa pysty ohjaamaan pakilla lainkaan.

seppomartti kirjoitti:

"Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.

Lue lisää

Mennä pakilla on juuri päinvastainen ilmaisu kuin kääntää vene springiä vastaan pakilla. Mennä pakilla ilmaisee että kääntämisen (vaihde eteenpäin) ja köyden irrottamisen jälkeen poistutaan vaihde pakilla.

hd76s kirjoitti:

Kun köysi lähtee keulasta veneen perän kohdalle kiinni laituriin ja laittaa vaihteen eteenpäin, ei vene liiku eteenpäin kun se köysi estää sen. Ei siis ajeta laituria päin vaan käännetään venettä siten että keula pääsee lähes kiinni laituriin fendarin estäessä kosketukset. Perä kääntyy samalla ulos. Siihen asti menee todella helposti, että kylki keulaosassa venettä on laiturin pituussuunnassa, ja sen jälkeen tarvitsee potkurivirran ohjausta peräsimellä, jolloin kääntyy tarvittaessa vielä lisää, mutta silloin täytyy varmistua että fendari pysyy suojaamassa kosketuksilta eikä luiskahda pois. Levyfendari on paljon parempi silloin kuin tavallinen sylinterin muotoinen.

Näinpäin kääntyy joka tapauksessa helpommin ja pitemmälle kuin toisinpäin peräspringin kanssa yritettäessä, koska tavallinen fendari on paljon vaikeampi saada suojaamaan perän kulmaa kuin tasaista kylkeä keulassa, eikä potkurivirtaa pysty ohjaamaan pakilla lainkaan.

Lue lisää

Täytyy harjoitella tuo tapa myös.

Kuvaamassani tavassa, jossa köysi on perässä on hyvänä puolena se, että kun yksin touhuaa, niin samalla kun moottorilla kääntää venettä ulos laiturista ja pistää takana olevan springin kiinni knaapiin on helppoa siirrellä fendareita perässä. Jos laituriin osuva kohta on keulassa, niin sinne ei niin vaan ehdi fendaroimaan.

FF31 kirjoitti:

Täytyy harjoitella tuo tapa myös.

Kuvaamassani tavassa, jossa köysi on perässä on hyvänä puolena se, että kun yksin touhuaa, niin samalla kun moottorilla kääntää venettä ulos laiturista ja pistää takana olevan springin kiinni knaapiin on helppoa siirrellä fendareita perässä. Jos laituriin osuva kohta on keulassa, niin sinne ei niin vaan ehdi fendaroimaan.

Lue lisää

Pähkäiltävä tilanne oli sivutuulen painaminen laituriin. Jos pistät kiinnityksen taakse ulkokulmaan ja ajat eteen niin et saa peräkulmaa irti. Keulaa et saa irti kun tuuli painaa mastosta keulan takaisin laituriin. Onnistuu jos onnistuu, mutta tyvenessä.
Ylipäätään purjevene betonilaiturissa tuulen puolella kyljittäin ilman keulapotkuria on hankala saada ehjänä liikenteeseen kun tuuli on päässyt liian kovaksi.
Kreikassa sain ukkosen osuessa opetuksen. Paikalliset tulivat häätämään veneet pois ilman ollessa rauhallinen mutten nähnyt mitään syytä hosumisee. Ison ukkospilven alle jouduttuamme aallot nousivat nopeasti ja kyljen rakenteet alkoivat rutista runsaista fendareista huolimatta. Springiä vasten ajamisen lisäksi tarvittiin 3 työntämään venettä laiturista, jotta selvisimme vain pikkunaarmuilla tyhjästä laiturista. Veneiden välistä en olisi selvinnyt vaikka siis oli 4h miehistö 35 ft veneessä. Maston tuulikuorma kovassa tuulessa ylittää yhden ihmisen lihasvoiman.

seppomartti kirjoitti:

Pähkäiltävä tilanne oli sivutuulen painaminen laituriin. Jos pistät kiinnityksen taakse ulkokulmaan ja ajat eteen niin et saa peräkulmaa irti. Keulaa et saa irti kun tuuli painaa mastosta keulan takaisin laituriin. Onnistuu jos onnistuu, mutta tyvenessä.
Ylipäätään purjevene betonilaiturissa tuulen puolella kyljittäin ilman keulapotkuria on hankala saada ehjänä liikenteeseen kun tuuli on päässyt liian kovaksi.
Kreikassa sain ukkosen osuessa opetuksen. Paikalliset tulivat häätämään veneet pois ilman ollessa rauhallinen mutten nähnyt mitään syytä hosumisee. Ison ukkospilven alle jouduttuamme aallot nousivat nopeasti ja kyljen rakenteet alkoivat rutista runsaista fendareista huolimatta. Springiä vasten ajamisen lisäksi tarvittiin 3 työntämään venettä laiturista, jotta selvisimme vain pikkunaarmuilla tyhjästä laiturista. Veneiden välistä en olisi selvinnyt vaikka siis oli 4h miehistö 35 ft veneessä. Maston tuulikuorma kovassa tuulessa ylittää yhden ihmisen lihasvoiman.

Lue lisää

Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).

FF31 kirjoitti:

Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).

Lue lisää

>>Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta

Kaikki nämä keinot onnistuvat eri tavalla eri veneissä. Siksi se että joku keino toimii veneessä X ei mitenkään takaa sitä, että se toimii myös veneessä Y.

Esimerkkinä omassa veneessäni potkurin vesivirta ei osu kunnolla peräsimeen. Joten kaikki ne temput, jotka perustuvat potkurinvirran kääntämiseen peräsimellä (esim. keula springi) eivät minun veneessäni toimi.

wwwwewww kirjoitti:

>>Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta

Kaikki nämä keinot onnistuvat eri tavalla eri veneissä. Siksi se että joku keino toimii veneessä X ei mitenkään takaa sitä, että se toimii myös veneessä Y.

Esimerkkinä omassa veneessäni potkurin vesivirta ei osu kunnolla peräsimeen. Joten kaikki ne temput, jotka perustuvat potkurinvirran kääntämiseen peräsimellä (esim. keula springi) eivät minun veneessäni toimi.

Lue lisää

Juurikin näin. Suurimpaan osaan toki ohjeet pätevät.

FF31 kirjoitti:

Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).

Lue lisää

Tuo demo on sikäli huono, että ei ollut tuuli laisinkaan painamassa laituriin vaan pois. Hoidettiin ongelmaa, jota ei ollut. Vene olisi siis lähtenyt ilman mitään apua kevyellä keulatuulella avaamalla vain keulaköyden.
Täytyy kokeilla peräköysikikalla paljonko maston tuulikuormaa kompensoi. Tilaisuus tulee lähiaikoina. Oman veneeni sikäli tunnen, että peräsin on liki kölin syvyinen ja potkurivirran teho on erityisen hyvä.

seppomartti kirjoitti:

Tuo demo on sikäli huono, että ei ollut tuuli laisinkaan painamassa laituriin vaan pois. Hoidettiin ongelmaa, jota ei ollut. Vene olisi siis lähtenyt ilman mitään apua kevyellä keulatuulella avaamalla vain keulaköyden.
Täytyy kokeilla peräköysikikalla paljonko maston tuulikuormaa kompensoi. Tilaisuus tulee lähiaikoina. Oman veneeni sikäli tunnen, että peräsin on liki kölin syvyinen ja potkurivirran teho on erityisen hyvä.

Lue lisää

Kokeile ihmeessä. Kyllä tuo viritelmä on minulla hyvin toiminut kunhan laituriin menevä köysi on riittävän pitkällä.

FF31 kirjoitti:

Kokeile ihmeessä. Kyllä tuo viritelmä on minulla hyvin toiminut kunhan laituriin menevä köysi on riittävän pitkällä.

Tuossa on se ongelma, että laituriin venettä työntää sekä sprongiköysi että tuuli. Molempien vaikutus pitäisi sitten alussa kompensoida peräsimellä käännetun potkurivirran ja peräfendarien yhdistelmällä. Keuka ei välttämättä irtoa ollenkaan, jos tuulta on hiukan enmmän. Tuulen vipuvarsi on niin paljon suurempi kuin potkurivirran työnnön ja sprongin välinen. Linkkisi kuvassa Spronging off: Step 4 hyödyllinen vipuvarsi ei ole edes 50 cm, kun springillä se on puolet veneen leveydestä tai enemmän keulaspringiä käyttämällä kun peräsimen vaikutuksen huomioi. Siis jopa yli nelinkertainen.
Jos takana ei ole venettä helpottuu tilanne oleellisesti, koska nyt sprongiköyden saa lähes veneen suuntaiseksi, mikä alussa on laiturinkin suuntainen.
Ongelmaksi jää silti peräkulman suojaaminen, siinä on valtavat voimat eikä kaupasta myytävää fendaria saa mitenkään suojaamaan kulmaa, ainoastaan sen lähelle kylkeen. Tämä siis tuossa viimeisessä linkin kohdassa enen vaihteen siirtämistä eteenpäin.

Noin yritin yllä todistella, että peräköyttä vasten ajamalla ei voi saada venettä eroon laiturista sivutuulen painaessa. Mastoon kohdistuvassa voimassa on noin puolen veneen mittainen vipuvarsi. FF31 yllä väittää saavansa keulan eroon laiturista ja lähtevänsä eteenpäin. Minusta pikällä köydellä perän saanee hyvällä peräsinteholla eroon laiturista ja ehkä pystyy lähtemään taakse päin mutta keula junttaantuu entistä tiukempaa.
Aion kuitenkin kokeilla, miltä kerettiläinen keino tuntuu.

seppomartti kirjoitti:

Noin yritin yllä todistella, että peräköyttä vasten ajamalla ei voi saada venettä eroon laiturista sivutuulen painaessa. Mastoon kohdistuvassa voimassa on noin puolen veneen mittainen vipuvarsi. FF31 yllä väittää saavansa keulan eroon laiturista ja lähtevänsä eteenpäin. Minusta pikällä köydellä perän saanee hyvällä peräsinteholla eroon laiturista ja ehkä pystyy lähtemään taakse päin mutta keula junttaantuu entistä tiukempaa.
Aion kuitenkin kokeilla, miltä kerettiläinen keino tuntuu.

Lue lisää

Minulla homma on toiminut hyvin. Köyden vaan pitää olla laiturissa riittävän kaukana kiinni, jotta se antaa riittävän vivun.

Tuulen puolelta ja ihan vaan siksi että siten poijuköysi on valmiiksi oikealla (suojan) puolella.

Jos on yksin ja kovempi tuuli, ajan suoraan vastatuuleen ja otan poijun keulasta, kyösi valmiiksi perästä. Sitten peruutan pois kauemmas laiturista ja ajan käännyttyäni eteenpäin laituriin poijun jäädessä tuulenpuolelle ja perän poijuköyden lähtiessä suojanpuolen kulmasta. En siis todellakaan yritä saada poijua ajaessani laituriin jos olen yksin, ihan liikaa riskejä.

Jos kerran "tuuli painaa venettä poijua päin" niin poijun tuulen puoleltahan silloin menet?

" otatte poijun, niin kummalta puolelta, tuulen vai suojan puolelta ja miksi?".

Eli menen poijun tuulen puolelta ja tuuli painaa minua kohti poijua. Otan poijun siis oman veneeni suojan puolelta.