Olen itse ollut naimisissa narsistin kanssa. Hän teetätti minulla kaiken lapsien hoidosta lähtien. Hänellä 2 lasta yhteisiä kaksi. Hoidin kodin, kaupassa käynnit, pyykit, astiat, remontit ja siivouksen. Kävin töissä ja kotona ei ollut vapaa aikaa. Hän haukkui aina laiskaksi. Toisen yhteisen lapsen jälkeen meillä ei ollut seksiä vaan hän alkoi lopullisesti juoksemaan vieraissa. Kituutin siinä avioliitossa 20 vuotta pelkästään lasten takia. Lopulta sanoin hänelle että vois lopettaa sen vieraissa käynnin. Sain kuulla että saan lähteä kotoota hän ottaa eron. kysyin että miten omaisuutemme niin sain kuulla etten hänen mielestään omista mitään vaan olen ollut siinä suhteessa 20 vuotta vuokralla. kun samalla sain lopputiin töistä talousvaikeuksien vuoksi. niin en enää jaksanut masennuksen ja pettymyksen takia vaan tein itsemurhan. En kerro miten , ettei muut ota mallia. Herätessä viikon päästä sairaalassa. olin ihan pihalla. ja hyvin pettynyt kun en ollut poissa. Sieltä jatkoin mielialaosastolle jossa vietin kaksi kuukautta. joista kolme viikkoa jossain muissa maailmoissa. Siellä ollessa sosiaalihoitaja sai minulle kolmeksi kuukaudeksi tukiasunnon johon muutin. Siellä kävi sosiaalityöntekijä tilannetta seuraamassa ja kävin aikuis psykiatrian vastaanotolla kerran viikossa. Sitä kesti kuusi kuukautta. Tukiasumisen jälkeen muutin nykyiseen asuntoon. Jossa olen asunut nyt kolme vuotta. Aikanani sain oikeusaputoimiston avulla omani pois yhteisestä omaisuudesta vaikka jäin siinä tappiolle. Lasten takia tyydyin vähempään että saivat jäädä asumaan kotiinsa. Aina kysytään voiko masennuksesta selvitä ja vastaillaan sitä ja tätä. Vastaukset on tasoa että kun on toinen masentunu ja hammasta purren yrittää eteenpäin niin joku tulee ja lyö selkään sanoen että koita yrittää. Omasta tilanteesta olen nyt työskennellyt kuntouttavassa työssä. Olen suomi24 kautta löytänyt tyttöystävän. Meillä menee mukavasti hän tietää taustani. Aina sanotaan että masennus on laiskuutta mutta itse tein töitä ja hoidin kodin sekä lapset. Kyllä se masennus on vain pään sisällä eikä näy laiskuutena. Ehkä näiden hyvien neuvon antajien pitäisi itse ensin kokea masennus niin tietäisivät mistä puhua. Masennuksestä selviää kun jaksaa ottaa sen ensimmäisen askeleen eteenpäi eikä vain pyöri siinä itse säälissä. Itsemurha ei ole siihen ratkaisu. Kuka edes tietää mitä siellä on vastassa. Erään sairaalassa oleen masentuneen ajatus oli tilanteesta seuraava. Mitä masennus on. Se on kuin kahvikuppi kun mietii millä puolen siinä pitää olla korva. Sitä miettii ja miettii. Ei löydä vastausta kunnes älyää mitä väliä kunhan on ulkopuolel että siitä voi ottaa kiinni juodakseen.
Miksi kaikki on tietävinään jotain masennuksesta
alf6
1050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Masennuksestä selviää kun jaksaa ottaa sen ensimmäisen askeleen eteenpäi eikä vain pyöri siinä itse säälissä."
LOISIMINEN EI KANNATA, EIKÄ KANNETTU VESI KAIVOSSA PYSY.
No niin. Narsistin uhrin kimpussa on toinen narsisti. En voi kehoittaa sinua häpeämään, koska se tunne on sinulle vieras. Mutta pistän woodoonukkeen pari neulaa, ja toivon, että tekee kipeää. Et ole muuten ikuisesti nuori ja terve. Joku maksaa sinunkin syöpähoitosi ja kuntoutuksen autokolarin jälkeen ja vuodeosastohoidon, kun dementoidut ja jäät petiin pariksikymmenenksi vuodeksi.
vain siinä että olet toisten rahoilla elävä paskaloinen, hyi kakkaa hyi.
LOL:D
ne tietävät jotakin asiasta... eikä se ole joiden "valaistuneiden ammattivalittajien" yksinoikeutta..
Elikkä ihminen, jolla ei ole kokemusta jostakin, tietää siitä asiasta eniten? Niinhän se menee aina ja joka asiassa, kun kyse on ihmiskunnasta. Penkkiurheilija tietää urheilusta eniten, kortiton apumiehen paikkalainen ajaa todellisuudessa autoa, poliittiset päätökset tekevät apukoulun lempanneet politiikot ja narsistit kiusaavat heikompiaan mielenterveyspalstoilla.
ihanko totta kiusaavat?
Kiitos kirjoituksestasi! Tosin varmaan huomasit, että tällä palstalla ei kannata. Kiusaajat ovat heti kimpussa.
Itse ihmettelen, miten kukaan jaksaa hankalaa ja kuluttavaa parisuhdetta vuosia tai vuosikymmeniä, ja elää siinä sivussa ulkoisesti normaalia ja tuottavaa (kiusaaville narsuille huom.) elämää. Kai se on, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.
Erään kaupungin kirjastossa seurasin pariskuntaa, josta mies ilmeisesti oli häiriintynyt ja käytti henkistä väkivaltaa naiseen. Julkisella paikalla. Syntyi vaikutelma, että tämä sosiaalinen rakennelma oli ollut käytössä ja vuosikausia. Teki mieli mennä sanomaan naiselle, että pakkaa hyvä ihminen laukku ja pakene. Kyse oli jostain asiakirjan kirjoittamisesta, jota nainen kirjoitti miehelle, mutta mikään ei kelvannut. Miksei mies tehnyt sitä itse? Ei oikeasti osannut, halusi käyttää valtaansa ja alistaa. Kipeää teki katsoessakin. En jaksaisi tuollaista suhdetta. Se jäytää ihmisen ontoksi sisältä ja lopulta kuori romahtaa. Tätä tämän palstan narsukiusaajat eivät huomaa ja huomioi. Eli narsun uhrin olisi pysyttävä vaan ikuisesti kasassa, kun kimputusta ei enää vaan jaksa ja kestä, on laiska sosiaalipummi.
Sitten voisin pitää puheen siitä, mikä oikeasti on tuottavaa ja hyödyllistä toimintaa, ja mikä on tarkoituksenmukaista, ainakin tämän planeetan tulevaisuudelle, mutta jätetään väliin. Omaan napaan tuijottajat eivät näe kuin sen homeisen napansa syvänteen.
Sinulla tsemppiä ja kaikkea hyvää elämääsi!
Kyllä tiedän että täällä kiusaajiakin on. Ei se mitään eivät kuitenkaan pysty satuttamaan minua kun eivät tunne. Olen nähnyt rajan taa ja tiedän sellaista mitä muut ei tiedä. kyseinen kokemus kasvatti itseäni ja olen päässyt yli siitä että otaisin itseeni kiusaamisesta. Säälin vain heitä kun näyttävät tyhmyytensä noila viisauksilla. Kirjoitin sen takia että jotkut saisi voimaa että masennuksesta voi päästä kun jakssaa ja tulee oikea ympäristö jossa sopiva tuki kanustamaan eteernpäin vakavasta tilasta. Eivätkä masennu enempää noiden aliarvioiden kommenteista. Saattavat joskus kokea itse sen että elämä lyö ja saa huomata että on masentunut. Sitten tarvitaan henkistä voimaa ja vertaistukea jos on vain jäljellä tukijoita. Siloin heihän on hyvä jakaa itselleen niitä loistavia viisauksia. Elämä on kuin peli jossa ei koskaan tiedä mitä se tuo edessään ja millaisia käänöksiä sillä on varalla pään menoksi.
Me eletään aika hurjaa individualisoimisen aikaa nykyään, josta väistämättä seuraa yksilöllisyys ja yksityistyminen, ja siis yksineläminen. Narskuilta loppuu polttoaine.