Vapaankasvatuksen tulos & Yhteiskunta kaatuu!

Lue koko juttu: Hemmoteltu nuoriso on suurin murhe

24.9.2015 15:13
Kuva: Katja Juurikko
Toimitus-johtaja Kari Aallon mielestä nuoriso-työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäise-misestä puhuminen on sananhelinää.
Toimitus-johtaja Kari Aallon mielestä nuoriso-työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäise-misestä puhuminen on sananhelinää.
Elimäkeläisen toimitusjohtajan Kari Aallon nuorten työmoraalia moittiva juttu on herättänyt kovaa keskustelua puolesta ja vastaan. Tässä alkuperäinen juttu kokonaisuudessaan sellaisena kuin se oli painetussa lehdessä tiistaina 22.9.

Hemmoteltu nuoriso on suurin murhe

Toimitusjohtaja Kari Aallon mielestä uransa alussa olevat nuoret keskittyvät mieluummin älypuhelimeensa kuin työntekoon.

Tämä teksti ei ole herkkänahkaisille. Tässä artikkelissa paasaa elimäkeläinen toimitusjohtaja Kari Aalto.

Aallon aihe: työelämään tähyävät nuoret. Aallon ääniala: synkkä basso.

Aalto johtaa elimäkeläistä lvi-, metalli- ja peltialan yritystä R. A. Wickholm Oy:tä.

Viimeiset pari vuotta Aalto on ollut erittäin huolissaan ammattiin valmistuvista ”hupparipojista”.

— Raaka-aines alkaa olla niin huonoa, että sieltä on vaikea löytää jyviä.

Aalto sanoo uhallaankin ääneen tabuksi koetun aiheen: Suomen naapurimaissa on henkilöitä, jotka eivät vieroksu työtä.

Viime kesänä R. A. Wickholm palkkasi kuusi kesätyöntekijää. Heistä yksikään ei ollut töissä sopimuksen loppuun saakka.

— He lähtivät pois tai heidät lähetettiin pois, Aalto kiteyttää.

Yksi kesätyöntekijä lähetti tekstiviestin ensimmäistä työpäivää edeltävänä iltana: ”Sori, en tulekaan töihin”. Toinen juhli koulun päättäjäisiä ja marssi työmaalle vasta tiistaina.

— Hän tuli ja kysyi, että mihinkä lähden hommiin. Vastasin, että kotiisi.

Kolmannella ei lähtenyt yhtenä maanantaina kevytmoottoripyörä käyntiin, ja tiistaina siitä oli jo bensa loppu. Aalto alkoi kysellä työntekijän perään.

— Sanoin hänelle, että sinun pitää hommata bensarahat jatkossa jostain muualta.

Sitten oli vielä yksi ”lyijyperse”, jonka haalarin kulunein kohta oli takamusosa.

— Siellä hän nuokkui nurkassa aina kun se oli mahdollista. Eikä puhettakaan, että olisi saman työpäivän aikana tullut kyselemään uusia hommia edellisten valmistuttua.

Toimitusjohtaja syyttää tilanteesta osin nuorten vanhempia.

Hän kohtaa työssään vanhempia, jotka kyselevät jälkikasvulleen töitä. Niitä ei ole tarjolla heille, jotka eivät osaa itse kysyä.

— Näiltä nuorilta puuttuu kokonaan vastuuntunto, ja suhteellisuudentaju on kadonnut. Rahan arvostus? Siitä ei ole tietoakaan.

Nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisestä puhuminen on Aallon mukaan sananhelinää. Aallon mielestä virkamiehet ovat vieraantuneet tosielämästä. He lukevat tilastoja ja huokailevat, että huonolta näyttää.

— Yhteiskunta kaatuu kohta omaan mahdottomuuteensa, jos jotain ei tehdä.

Aalto taivuttaisi tilastot kuntoon rajuin ottein: Kaikille alle 30-vuotiaille pitäisi määrätä työvelvoite. Näin he pääsisivät työnsyrjään kiinni ja oppisivat rytmin.

— Nyt heillä ei ole rytmiä, tai sitten se rytmi menee niin, että yöt valvotaan ja päivät nukutaan.

Vauhtiin päästyään Aalto paasaa vielä älypuhelimen käytöstä. Hänen mielestään nuorten käteen kiinni kasvanut puhelin on työantajan vihollinen numero yksi.

— Kun nuoren rintataskussa piippaa, hitsauspilli putoaa käsistä saman tien. Vaikka koko kämppä palaisi, se viesti on katsottava ja siihen vastattava.

Omansa moitteista saa ammattiopisto. Aalto ihmettelee 25-tuntisia kouluviikkoja.

— Miten nuoret oppivat 40-tuntisiin työviikkoihin?

Aallon mielestä opiskelijat pitäisi valita kädentaitoja tarvittavaan koulutukseen pääsykokeella.

— Nyt kouluun otetaan sellaisiakin, jotka eivät sovellu alalle.

Osaa Aalto olla armollinenkin.

— Kun hupparivaihe on ohi ja nuoret ovat olleet töissä 5—10 vuotta, he sitoutuvat ja alkavat kantaa vastuuta.

Kehumaankin hän ryhtyy, jos siihen ilmenee aihetta. Vastikään elimäkeläinen poika soitti ja kyseli töitä. Tapaamisessa myssy ei peittänyt pojan silmiä ja kädenpuristus oli napakka. Poika sai työpaikan.

— On siellä joukossa onneksi helmiäkin.

Edellä mainittu juttu oli suora kopio Kouvolan sanomsita viime syksyltä (2015), mielestäni se kertoo varsin huolestuttavasti nyky-suomen tilasta kasvatuksellisesta näkökulmasta ja siitä kuinka valta & vapaus on annettu totaalisesti nuorille ja vanhemmat, opettajat, työnantajat ja viranomaiset ovat voimattomia.

Jokainen ärjen hiukkasenkin omaava ihminen osaa varmaan miettiä päänupissaan mihin tälläinen meno "hyvinvointi-yhteiskunnassamme" vääjäämättä johtaa?