Oleellista on, että pääministerillä oli ensikäden tieto katastrofin alusta alkaen ja vähintään sama kuin muillakin. Tietoa tulvi kaikkia tiedotuskanavia myöten ja aivan varmasti myös ulkoministeriöltä. Oli tiedossa mm. YK:n avunpyynnöstä katastrofialueelle. Pääministerin valtiosihteerillä on johdettavanaan valmiuspäälliköiden kollegio. Valtiosihteerin on valmiusorganisatioasemansa johdosta pitänyt saada samat tiedot kuin ministeriöillä sekä ehdottomasti tiedottaa niistä eteenpäin pääministerille.
Jokaisella ministerillä valtioneuvostossa on varmasti ollut tieto ja käsitys, että ensisijainen toimija on pääministeri, jos katastrofien pelastustoimi on hänen alaisuudessaan. Tässä piilee kaikien organisatioiden ongelma. Joudutaan odottamaan. Pääministerin ratkaisua, miten toimitaan, odotettiin jostain käsittämättömästä syystä 24 tuntia. Tämän vuorokauden pituisen ajan jakson aikana hän ei ollut yhteydesä todennäköisesti muihin ministereihin, joilla oli olemassa omalta osaltaan vastuu. Pääministeri teki ratkaisun matalastaprofiilista ja valtuutti
valmiuspäälliköidenkollegion johtamaan, pelastustoimia.
Samalla ratkaisulla ja sitä odotettaessa, pääministeri poissulki valtioneuvoston ts. ministerit. Tosiasia näyttää olevan se, että pääministeri ei ottanut yhteyttä ulkoministeriin tai ei kuunneltu sisäministeriä sekä hänen alaisuudessaan olevan organisatiota.
Pääministerin päätökseen näyttää kuuluneen se, että valmiuspäälliköt vain tiedottavat ministereilleen tilanteesta.
Valtioneuvoston koolle kutsuminen jopa ennen valmiuspäälliköiden kokousta maanantaiaamuna olisi ollut tarpeellinen päättämään kaikista pelastus- ja avustustoimista ja niiden toteutuksesta. Varsinaisten pelastustoimien käytännön toteutus tietysti kuuluu valmiuspäälliköille.
Valtioneuvostoa ei kertaakaan kutsuttu koolle käsittelemään rauhanajan pahinta onnettomuutta on sinänsä ilmaus pääministerin asenteesta hallitusyhteistyöhön. Ainakin itselläni ensipäivien aikana jäi se mielikuva, että päätökset tehtiin valtioneuvostossa ja vasta kahden viikon kuluttua pääministerin viesti oli, että valtioneuvoston jätettiin paitsioon. Arvion syystä olen esittänyt.
Jokaisella ministerillä valtioneuvostossa on varmasti ollut tieto ja käsitys, että ensisijainen toimija on pääministeri, jos katastrofien pelastustoimi on hänen alaisuudessaan. Tässä piilee kaikien organisatioiden ongelma. Joudutaan odottamaan. Pääministerin ratkaisua, miten toimitaan, odotettiin jostain käsittämättömästä syystä 24 tuntia. Tämän vuorokauden pituisen ajan jakson aikana hän ei ollut yhteydesä todennäköisesti muihin ministereihin, joilla oli olemassa omalta osaltaan vastuu. Pääministeri teki ratkaisun matalastaprofiilista ja valtuutti
valmiuspäälliköidenkollegion johtamaan, pelastustoimia.
Samalla ratkaisulla ja sitä odotettaessa, pääministeri poissulki valtioneuvoston ts. ministerit. Tosiasia näyttää olevan se, että pääministeri ei ottanut yhteyttä ulkoministeriin tai ei kuunneltu sisäministeriä sekä hänen alaisuudessaan olevan organisatiota.
Pääministerin päätökseen näyttää kuuluneen se, että valmiuspäälliköt vain tiedottavat ministereilleen tilanteesta.
Valtioneuvoston koolle kutsuminen jopa ennen valmiuspäälliköiden kokousta maanantaiaamuna olisi ollut tarpeellinen päättämään kaikista pelastus- ja avustustoimista ja niiden toteutuksesta. Varsinaisten pelastustoimien käytännön toteutus tietysti kuuluu valmiuspäälliköille.
Valtioneuvostoa ei kertaakaan kutsuttu koolle käsittelemään rauhanajan pahinta onnettomuutta on sinänsä ilmaus pääministerin asenteesta hallitusyhteistyöhön. Ainakin itselläni ensipäivien aikana jäi se mielikuva, että päätökset tehtiin valtioneuvostossa ja vasta kahden viikon kuluttua pääministerin viesti oli, että valtioneuvoston jätettiin paitsioon. Arvion syystä olen esittänyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.