vaikka siitä on niin kauan kun kohdattiin... ja siltikin sinä yhä edelleen ylpeää ruumistani tavoittelet. Sinun elämääsi ja ajatustesi tarkoitetta täyttää intohimo. Voisin myös ajatella, että hedonismi on osa kokonaisuuttasi. Minä taas olen minimalisti ja (myönnettäköön se tähän, olen antihumanisti, vaikka kaiken valossa minun pitäisi olla humanisti, mutta en ole...) ja tunneyhteys on se ydin minulle kaikessa. Jokaisella on se oma elämänfilosofiansa, jonka mukaan täällä tallustaa ja päätöksiä tekee. Olen vain sen verran itsepäinen ja muista ihmisistä riippumaton introvertti, että en halua kenen tahansa kanssa elämääni tuhlata ja sanojani vaihtaa.
Asian ydin on se, että olisin liian erilainen sinulle ja sinä liian erilainen minulle. Ja jos joskus joku mies saa minut puolelleen valloitettua ja luottamukseni omaan hyvyyteensä minuun valettua, on hän erityinen mies. Erityinen minulle, mutta sellaista en ole vielä kohdannut. Lapsenomainen naiivius on ominaisuus, jota arvostan. Pessimistisyys, kyynisyys ja kaiken ei-kestävän ja hetkellisen ihannointi ja tavoittelu ajaa minut kauas pois. Elämään kuitenkin kuuluu pettyminen ja sinuunkin petyin. Vain yksi on tehnyt minuun vaikutuksen ja häntä en tahtoisi enää kohdata ja silmiin katsoa, sillä tuntuisi kuin katsoisin peiliin. Onneksi voi luottaa itseenä ja tehdä itsestään sen parhaan elämänkumppanin - itselleen.
Miksi tämän yöllisen pohdinnan tähän laitoin kuumeen rieputuksessa ja kesken nuhaisen uneni herättäessä minut niin tässä se nyt on. Anonyymisti ja silti suoraan ja rehellisesti syvältä mieleni ahtaista väleistä. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta eihän monologinomaisessa ajatuksenvirtaryöpyssä pidäkään olla.
Asian ydin on se, että olisin liian erilainen sinulle ja sinä liian erilainen minulle. Ja jos joskus joku mies saa minut puolelleen valloitettua ja luottamukseni omaan hyvyyteensä minuun valettua, on hän erityinen mies. Erityinen minulle, mutta sellaista en ole vielä kohdannut. Lapsenomainen naiivius on ominaisuus, jota arvostan. Pessimistisyys, kyynisyys ja kaiken ei-kestävän ja hetkellisen ihannointi ja tavoittelu ajaa minut kauas pois. Elämään kuitenkin kuuluu pettyminen ja sinuunkin petyin. Vain yksi on tehnyt minuun vaikutuksen ja häntä en tahtoisi enää kohdata ja silmiin katsoa, sillä tuntuisi kuin katsoisin peiliin. Onneksi voi luottaa itseenä ja tehdä itsestään sen parhaan elämänkumppanin - itselleen.
Miksi tämän yöllisen pohdinnan tähän laitoin kuumeen rieputuksessa ja kesken nuhaisen uneni herättäessä minut niin tässä se nyt on. Anonyymisti ja silti suoraan ja rehellisesti syvältä mieleni ahtaista väleistä. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta eihän monologinomaisessa ajatuksenvirtaryöpyssä pidäkään olla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa jättää varatut rauhaan niin ei tarvitse tälläistä miettiä.
Ei liity varatut tarinaani mitenkään eli et tunne minua tai tiedä minusta mitään.
Mikset sitten halua olla sen kanssa joka on tehnyt sinuun vaikutuksen?