Hyvinvointivaltio perustuu valheelle, julisti kirjailija, ja kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth Helsingin Sanomissa. Suomi on kansakuntana menettänyt ajatuksen henkisestä kehittymisestä ja pyrkimyksestä arvokkaaseen elämään. Samalla meistä on tullut onnettomia. Tämä kaikki kiteytyy oikein hyvin kerrostaloasumiseen: Ehrnrooth esitteli todisteita kansakunnan pahoinvoinnista: lisääntynyt alkoholinkulutus, rikollisuus, liikalihavuus, elintapasairaudet ja liikunnan puute, parisuhteiden katkeilu, lastensuojeluilmoitukset ja lasten huostaanotot, mielenterveyden ongelmat ja masennuslääkkeiden kulutus. Läntinen ihminen on saavuttanut vapauden, rauhan ja aineellisen turvan, mutta samalla kulttuurin henkinen tila on taantunut.
Ratkaisuksi kirjailija tarjoaa paluuta yksilön vapauteen ja vastuuseen. Hänen mielestään yksilön on kehityttävä itse voidakseen kehittää yhteiskuntaa. Ja kehittyminen taas ei onnistu liian helpon elämän avulla. Jos hyvinvointivaltio olisi onnistunut levittämään hyvän, tasa-arvoisen, itsenäisen ja sivistyneen elämän tapaa koko väestöön, olisivat sosiaali-, terveys-, työllistämis-, työttömyys-, työkyvyttömyys- ynnä muut sellaiset kulut ensin tasaantuneet ja sitten pienentyneet. Ne ovat kuitenkin kasvamistaan kasvaneet niin suuriksi, että julkistalous on kriisissä.
Kun asuu kerrostalossa yhteiskunnan kustannuksella eikä tarvitse itse tehdä mitään eikä tarvitse maksaa itse mitään asumisestaan, on periaatteessa saavuttanut jonkintasoisen aineellisen turvan ja rauhan ja vapaudenkin, mutta elämässä ei ole muuta kuin yhteiskunnan tarjoama luukku kommuunista ja taloyhtiön grillipaikka ja siellä oleva aaltopellin palanen ja halpa olut kommuuniluukun jääkaapissa. Ihminen ei tuossa kehity mihinkään kun ei ole vastuuta mistään omista tekemisistään, ihminen tylsistyy ja taantuu vaikka ei tarvitsekaan tehdä itse mitään kun taloyhtiö huolehtii asunnosta, itse voi vain maata sohvalla tuhnutellen ja olutta juoden sekä aaltopellin palasen päällä taloyhtiön kommuunigrillikatoksessa makkaraa grillaten.
Ilman korkeampia tavoitteita vapautemme tuhoaa siis itsensä.
Ajattelunsa Ehrnrooth sanoo parissa vuosikymmenessä muuttuneen.
”Havaitsin silloin samoja asioita, mutta tulkitsen niitä nyt eri tavalla. Olen sen jälkeen havainnut, että hyvinvointiyhteiskunnan opeilla yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea vaan pahenevat.”
”Ne siirtävät yksilön oman vastuun järjestelmälle.”
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1471489561183
Ratkaisuksi kirjailija tarjoaa paluuta yksilön vapauteen ja vastuuseen. Hänen mielestään yksilön on kehityttävä itse voidakseen kehittää yhteiskuntaa. Ja kehittyminen taas ei onnistu liian helpon elämän avulla. Jos hyvinvointivaltio olisi onnistunut levittämään hyvän, tasa-arvoisen, itsenäisen ja sivistyneen elämän tapaa koko väestöön, olisivat sosiaali-, terveys-, työllistämis-, työttömyys-, työkyvyttömyys- ynnä muut sellaiset kulut ensin tasaantuneet ja sitten pienentyneet. Ne ovat kuitenkin kasvamistaan kasvaneet niin suuriksi, että julkistalous on kriisissä.
Kun asuu kerrostalossa yhteiskunnan kustannuksella eikä tarvitse itse tehdä mitään eikä tarvitse maksaa itse mitään asumisestaan, on periaatteessa saavuttanut jonkintasoisen aineellisen turvan ja rauhan ja vapaudenkin, mutta elämässä ei ole muuta kuin yhteiskunnan tarjoama luukku kommuunista ja taloyhtiön grillipaikka ja siellä oleva aaltopellin palanen ja halpa olut kommuuniluukun jääkaapissa. Ihminen ei tuossa kehity mihinkään kun ei ole vastuuta mistään omista tekemisistään, ihminen tylsistyy ja taantuu vaikka ei tarvitsekaan tehdä itse mitään kun taloyhtiö huolehtii asunnosta, itse voi vain maata sohvalla tuhnutellen ja olutta juoden sekä aaltopellin palasen päällä taloyhtiön kommuunigrillikatoksessa makkaraa grillaten.
Ilman korkeampia tavoitteita vapautemme tuhoaa siis itsensä.
Ajattelunsa Ehrnrooth sanoo parissa vuosikymmenessä muuttuneen.
”Havaitsin silloin samoja asioita, mutta tulkitsen niitä nyt eri tavalla. Olen sen jälkeen havainnut, että hyvinvointiyhteiskunnan opeilla yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea vaan pahenevat.”
”Ne siirtävät yksilön oman vastuun järjestelmälle.”
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1471489561183
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitkähän ne onnettomuuden ja liikalihavuuden syyt nyt olikaan?
http://www.talouselama.fi/uutiset/pitka-tyomatka-aiheuttaa-avioeroja-lihavuutta-kipua-unettomuutta-stressia-3413136
" Jokainen 10 minuuttia työmatkalla johtaa 10 prosenttia pienempään määrään sosiaalisia yhteyksiä." Mutta sehän ei haittaa, kun saviainerille riittää kulttuuriksi & sosiaalisiksi suhteiksi kalsarikännit omassa talossa. Tosin vaimolle ei ehkä riitä.... mistä syystä onkin savaella tuhnuttaminen havaittu haitallisemmaksi naisille.
http://m.taloussanomat.fi/autot/2014/09/17/onni-on-bussimatka-toihin-vaittaa-tutkimus/201412952/304
No Loordilla menee työmatkaan 7 minuuttia autolla ja 9 minuuttia polkupyörällä, työpaikka keskustassa ja talo kaupungin parhaalla pientaloalueella.
Ja olikose nyt vielä niin, että 50 m merenpinnan yläpuolella ja 10 min kävelymatka Stockkalle?
Eli "paras" pientaloalue = Veromäki Kehä III ja Tuusulan mootoritien kupeessa. Työpaikka = HK:n makkaratehdas. Se Stockka onkin sitten kätsysti matkan varrella, Jumbossa.
Olen hirveän onneton ja sitten tajusin. Mähän asun tässä pirun bunkkerissa. Naapurit on ihan tahvoja ja pihan kersat pitää kovaa ääntä. Lähtisin heti lennosta pois, jos olisi mahku.