Ooks sää viäl hengis ?

Sää oot si henkistyny vainaja. Eiks sielus rauhaa saa?

meitsinmimmil kirjoitti:

Sää oot si henkistyny vainaja. Eiks sielus rauhaa saa?

Jouduin Helvettiin eli tänne tai johonkin välitilaan.

Masokisti henkeen ja vereen. Eks sää koskaa opi?

Viäläks siel sykkeet sykkii vai saiks duuniviikko sut finaaliin?

Kyllä se syrän viittäkymppii tykyttelee edelleen.

Aika jäinen olo on kyllä on töiden jälkeen jokainen päivä. Jalkoja särkee, päätä "kiristää" kun koko päivän on pitänyt olla ihmisten hälinässä ja hirveessä kiireen luomassa paineessa. Väsynyt, nälkäinen ja rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavana sitä kotiin lähtee. Onneksi päänsärkyä ei tänään ole.

Mietiskelin töissä miten tämä yhteiskunta on muuttanut kaiken niin hullunlaiseksi suoritusyhteiskunnaksi, josta aasinsiltana pääsin mietteisiin siitä miten mahtoi alun alkaen työt ihmisten maailmaan muokkaantuun.

Muinoin kaikki varmaan lähti metsästämisestä ja ruuanlaitosta, lastenhoidosta.
Sitten keksittiin että niillä voi tehdä "kauppaa" metsästettyä riistaa ja kerättyjä marjoja alettiin myymään "oravan nahoista"

Silloin työnteko oli vain hengissä selviytymisen takia...

Minun isovanhempien ja vielä ehkä vanhempienikin aikoihin vain mentiin johonkin firmaan ja kysyttiin töitä. Pääsi vaikka alimmaiseksi rappujen lakaisijaksi tai alimmaisen rappujen lakaisijan apulaiseksi. Yksinkertaiset ja helpotkin työt vaati tekijää silloin kun koneet eivät vielä tehneet meidän ihmisetn puolesta mitään. Töitä riitti ja silloin ei cv:t olleet muotia. Arvostettiin sitä kun tultiin suoraan yritykseen töitä kysymään. Minun vanhemista toinen sai töitä ilman mitään "kansakoulun" jälkeistä tutkintoa ja oli samassa firmassa töissä teini-ikäisestä eläkeikäiseksi saakka.

Tässä ajassa sellainen on jo mahdottomuus. Nyt tämä on suorittamista. Koko tämä elämä on suorittamista.

Enää ei riitä peruskoulu jotta saa töitä. Ei riitä että menee kyseleen töitä paikan päälle. Nyt pitää suorittaa ensin ammattitutkinto. Sekään ei riitä. Se pitää suorittaa loistavin arvosanoin, mutta sekään ei vielä riitä sillä, suorittamis yhteiskunnassa suorittaminen vaan lisääntyy.

Töitä ei vain kysellä enää, vaan nyt pitää tehdä hienoja asiakirjoja joilla töitä haetaan, mutta tämäkään ei riitä se pitää olla näyttävä ja kattava ja hakijan pitää osata olla verbaalisesti lahjakas kynätaituri sekä omata mielettömät määrät kykyä mainostaa itseään siinä asiakirjassa. Suoritusyhteiskunta ei ymmärrä itsetunnoltaa heikkoja. sanallisestilahjattomia tai vaatimattomia ihmisiä. Nyt vaaditaan itserakkautta, röyhkeyttä ja kirjallistalahjakkuutta

Vaikka kirjallisesti onnistuisikin tekemään itseään mainostavan näyttävän asiakirjan, niin homma kusee viimeistään haastettalussa jossa se röyhkeys ja itserakkaus pitäisi vielä tuoda esille uskottavasti. Siinä murenee feikatut sanat cv:ssä sillä vaatimaton , itsetunnoltaan heikoilla ei kykene näyttelemään haastettalussa itserakasta ja itsevarmaa.

Entä sitten töissä? Siellä vaaditaan menestyjiä. Kovaa kuorta ja todella kovaa fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä kun hyvinkin henkisesti ja fyysisesti raskaita töitä ja työmääriä tehdään alihenkilökunnalla. Liian vähän henkilökuntaa liian suurelle työmäärälle ja työpanos pitäisi silti olla ihan tähtitieteellistä.

Milloin yhteiskunnasta muodostui näin suorittamiskeskeinen ja näin "ihmistenhuippujen" suosimisyhteiskunta?

Avaudut huolel. Onks viikkos käyny voimilles?

No on! Todellakin on! Olen ihan kuolettavan väsynyt tähän suorittamiseen. Alkaa veteleen tsippiin nyt pahemman kerran.

Onks tänää mimmil parempi päivä?

En tiedä. Näin niin outoja unia taas ettei mitään rajaa. Muistan uneni kerran puolessa vuodessa, koska yleensä mulla vaan naksahtaa taju pois ja sitten aamulla taju takaisin, välissä ei mitään.. mutta viimeyönä ei käynyt niin.

Ihan pimeä uni jossa pyörin jossain hotellissa etsimässä jotain matkalaukkua. jäin hissiin jumiin ja eksyin rakennuksessa

Sää oot ressis. Meitsi sillee snadisti puuttees.

Pano päivässä pitää mielen virkeänä :)

MeneSittenPaneen kirjoitti:

Pano päivässä pitää mielen virkeänä :)

Enks mää sult sais?

https://www.youtube.com/watch?v=CrkLS85pkTw

tsori tsori...

Emmää usko toho. Et sää missää kapeel sängyl nuku. Säähä mahdut sänkyys nukkuu pystykkäi, poikittain ja vinottain. Meitsis toi läppä on jo kulunu selitys joho sää turvaat vältelläkses. Emmää tieks usko et sul tollane vaihe enää. Sää pelkäät ottaa askelia. Tarviiks sää vähä jeesii?

Ei ainakaan miesten jatkuva isottelu, uhittelu, määräily, räjähtely. pakottaminen, valehtelu ja kaiken maailman kieropeli kyllä ainakaan mua auta! Jos ei osaa olla ja käyttäytyä kuin normaali ihminen niin suksii sitten vaikka Japaniin, kunhan ei tule mun systeemejä tässä lisää pahentamaan ihme sekoilulla.

Sää tarviit pakottamista. Et sää pelostas itte pääse yli. Onks muuta?

kaipaan draama, action elämänhistoria jälkeen rauhaa ja mikään draamanhakuinen mies ei minua houkuta joten jos ei halua oikeasti että alan potkimaan sinne japaniin, niin alkaa vähenämään draamantajuista käytöstään ja löytään sen normaalin ihmisen käytöksen jostain.

Noi tulee oleen kondikses.

Ok. Tää pitää laittaa tänne vaikka piti jo nukkua. Löysin vain niin hauskan jutun!

https://static.ylilauta.org/files/4n/orig/gj4ku13j/7182_kuponki_copy_1.jpg

Voinks mää vilauttaa tota sul?

Siis enhän mä sua voi estää, mutta sä et voi määrätä mitä mä siihen vastaan :) Jokainen vastaa ja määrää vain sitä omaa käytöstää, mutta jos on ovela voi "manipuloida" omalla käytöksellään toisen käytöstä, mutta siinä pitää olla jo hyvä ihmissuhdetaituri.

Itse harrastin tuota suhteessa toisinaan että sain erään exäni tekemään asioita omasta aloitteestaan. Kato kun se oli itsepäinen ja sitä ei saanut käskemällä liikahtaan. Se nauro mulle päin naamaa vain ja jatkoi sitä mitä oli tekemässä.

Se teki vain jos itselle tuli sellainen fiilis ja sitä fiilistä ei saanut aikaan millään jäkättämisellä ja määräilyllä, huutamisella ja narinalla aikaan. Joten mun piti muokata omaa käytöstäni sellaiseksi että se siitä nousi ja sen asian teki.

Kun mun käytös oli jotain tiettyä se sille tuli jokin tietty fiilis joka saattoi olla myötätunto, pelko että hajotan jotain kun osaamattomana teen itse, halu ilahduttaa..

Nämä fiilikset eivät tulleet esille jos sitä esim. jäkätyksen kautta yritti. Itsepäinen ihminen muuttuu vielä itsepäisemmäksi ja alkaa yksinkertaisesti inhoaan sitä koko asiaa josta jäkätetään. Siihen tulee viha koska sen asian takia joutuu kuunteleen sellaista jäkätystä.Koska asiaa kohtaan muodostuu viha siitä ei haluta kuulla, keskustella eikä varsinkaan sitä asiaa tehdä.

Oliks toi ei?

Mitä luulet? :)

Luin täältä jonkun naisen valitusvirren jostain sitoutumiskammoisesta miehestä ja aloin siitä sitten muisteleen mun omia keskusteluja miesten kanssa.

Eräskin mies oli mun työkaverina. Hän oli muutamia vuosia mua vanhempi mutta hänellä ei yhtään muutamaa kk:ta pidempää suhdetta ollut takana. Siinä töiden lomassa tuli paljon höpistyä kaikenlaista, niin tuli nämä suhdestatuksetkin siinä jutun aiheeksi ja siitä päästiin siihen miten itse tunnustin olevani hiukan sitoutumiskammoinen.


Hän sitten tunnusti että sellaista vikaa myös hänellä. Minun jutuista kuului monessa kohtaa hyvinkin "rasistisia" näkemyksiä parisuhteita ja liittoja kohtaan josta selkeästi huomasi että minä todellakin olen sitoutumisen suhteen hyvin negatiivisella kannalla. Minä en vain puhu lämpimikseni vaan sitä siis olen todellakin.

Tämä mies kuunteli juttujani ja paljon siinä kuukausien aikana töitä tehdessä se yhtäkkiä alkoi kauheasti puhumaan paljon suopeammin parisuhteista itse.
Hänellä oli lapsien saamiseen nega kantaa mutta jossain vaiheessa hänen puheissa alkoi sellaistakin pilkahteleen että se kanta oli kääntynyt, myös avoliitoista hänen kanta oli alkuun vastahakoinen mutta se alkoi hiukan muuttua suopeampaan suuntaan..

Itsekseni hymyilin sitä kuunnellassa sillä tajusin että pointti tuon laatuisen sitoutumiskammon kanssa on vain se että joku nainen on liian hallitseva ja pakottava. Kun mies kokee että kukaan ei pakota ja varsinkin kun vieressä todella kovaa parrigaadeille noussut parisuhde vastainen naispuolinen ihminen, niin sillä ei yhtäkkiä ollutkaan mitään paineita, vaan asenne alkoikin kääntymään..Ehkä se painostus on se juttu. Jos asiat saa tehdä omalla painollaan niin ja toinen on kiva ja ajatus tulee että suhde saattaisikin olla ihan mukavaa niin sitten se mielipide muuttuu hiljalleen. Jos taasen nainen luo jäkätyksellä kuvaa että kotona odottaa huutava vaativa jäkättävä pirttihirmu kaulimen kanssa ja sitä huutoa sitten pitää kuunnella kaiket päivät niin eipä se sitoutumiskammoinen varmasti tunne halua sitoutua.

Ihmeellisiä juttuja mutta joo... näin se vaan on jos nainen on jäkättävä painostava, raivoova ja huutava "justiina" kaulimen kanssa että "sinä sitoudut tai itket ja sitoudut, mutta sitoudut" niin mies tulee vain enemmän sitoutumiskammoiseksi-