Minua nyt vähän häiritsee tämän palstan aikaan ja buddhalaiseen aikakäsitykseen liittyvissä keskusteluissa yksi juttu, mukaanlukien kai monet omatkin aiemmat kommenttini.
Lähdetään siitä, ettei aikaa oikeasti ole tai että se on harhaa ja että kaikki on oikeastaan vain nyt ja tässä. Joudumme heti umpikujaan: jos hylkäämme aikakäsityksen, emme oikeastaan voi käyttää sen jälkeen seuraavissa virkkeissä mitään viittauksia aikaan (eilen, nyt, huomenna) tai edes verbien menneitä tai tulevia aikamuotoja (on tapahtunut jne.). Emme edes havainnolistamiseen, koska silloin havainnolistettaisiin väärää asiaa.
On esim. väärin hylätä menneisyys ja tulevaisuus ja puhua sujuvasti vain nykyhetkestä. Jos hylkää menneisyyden ja tulevaisuuden, nykyhetkeäkään EI OLE. Tai siihen pitää viitata jotenkin käyttämättä mitään viittauksia aikaan.
Myös kausaliteeteista, muutoksesta tai kehittymisestä puhuminen on huteraa, koska kausaliteetti tarkoittaa, että ENSIN tapahtuu jotakin, jota SITTEN sen takia seuraa jokin toinen juttu. Tässäkin käytetään aikakäsitystä, jonka siis jo hylkäsimme. Joten jos hylkäämme ajan, kausaliteetista puhuminen ei enää ole luontevaa. Tai se on tavallaan käsittämätöntä kieltä asetetussa ajattomassa viitekehyksessä.
No entäs sitten? Sitä vaan, että ollaan tarkkana kielen ja ilmausten kanssa. Jos hylkää aikakäsityksen, hylkää sen kokonaan, eikä enää "saa" käyttää sitä kielessä siitä eteenpäin, ellei sitten tee tekstistään tarkoituksella ristiriitaista.
Ja myös sitä vaan, että huomatkaa kielemme rajoitukset. On asioita joista ei ihan aikuisten oikeasti voi puhua vakavasti, koska missään ei ole olemassa oikeita kielellisiä työkaluja puheen tueksi.
Lähdetään siitä, ettei aikaa oikeasti ole tai että se on harhaa ja että kaikki on oikeastaan vain nyt ja tässä. Joudumme heti umpikujaan: jos hylkäämme aikakäsityksen, emme oikeastaan voi käyttää sen jälkeen seuraavissa virkkeissä mitään viittauksia aikaan (eilen, nyt, huomenna) tai edes verbien menneitä tai tulevia aikamuotoja (on tapahtunut jne.). Emme edes havainnolistamiseen, koska silloin havainnolistettaisiin väärää asiaa.
On esim. väärin hylätä menneisyys ja tulevaisuus ja puhua sujuvasti vain nykyhetkestä. Jos hylkää menneisyyden ja tulevaisuuden, nykyhetkeäkään EI OLE. Tai siihen pitää viitata jotenkin käyttämättä mitään viittauksia aikaan.
Myös kausaliteeteista, muutoksesta tai kehittymisestä puhuminen on huteraa, koska kausaliteetti tarkoittaa, että ENSIN tapahtuu jotakin, jota SITTEN sen takia seuraa jokin toinen juttu. Tässäkin käytetään aikakäsitystä, jonka siis jo hylkäsimme. Joten jos hylkäämme ajan, kausaliteetista puhuminen ei enää ole luontevaa. Tai se on tavallaan käsittämätöntä kieltä asetetussa ajattomassa viitekehyksessä.
No entäs sitten? Sitä vaan, että ollaan tarkkana kielen ja ilmausten kanssa. Jos hylkää aikakäsityksen, hylkää sen kokonaan, eikä enää "saa" käyttää sitä kielessä siitä eteenpäin, ellei sitten tee tekstistään tarkoituksella ristiriitaista.
Ja myös sitä vaan, että huomatkaa kielemme rajoitukset. On asioita joista ei ihan aikuisten oikeasti voi puhua vakavasti, koska missään ei ole olemassa oikeita kielellisiä työkaluja puheen tueksi.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Buddhalaisuudessa erotetaan suhteellinen ja perimmäinen taso. Suhteellinen taso on nk. arkielämän taso, se miltä asiat meille näyttävät. Perimmäinen eli absoluuttinen taso on se miten asiat todella ovat.
Jos menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki ovat perimmäisellä tasolla vain harhaa, ei se tarkoita että normaalissa keskustelussa, tai edes filosofisessa keskustelussa, pitäisi luopua noiden käsitteiden käytöstä. Käytämmehän kaiken aikaa nimiä asioista, vaikka tiedämme että niillä ei ole itsenäistä, riippumatonta, todellista olemassaoloa.
Jos yritämme tuoda esim. tässä aikakeskustelussa mainitun Nagarjunan filosofiset väittämät dialektiikan tasolta arkielämän puheen tasolle, huomaamme kuinka vaikeaksi yksinkertaisenkin asian voi tehdä. Tämä ei liene ollut hänen tarkoituksensa.
Eli että pidetään suhteellisen ja perimmäisen tason käsitteet erillään toisistaan silloin, kun niiden sekoittaminen samassa taikinakulhossa luo vain hämmennystä. Mutta kumpaakaan tasoa sinänsä ei ole syytä halveksua.
tämä ajatus ajasta, nimittäin, voitaisiinko menneisyyteen vaikuttaa nykyisillä teoilla? Muuttuisiko historiakin jos nyt valitsisimme toisin?
kuin kaikkivaltias jumala.
Itse asiassa valovuosien päästä meille tullut valokvantti tulee "menneisyydestä". Ja siitä tulee "totta" vasta kun se havaitaan eli esim. tänään. Ja valokvantin vuosia sitten lähettänyt mikä-lie muuttuu kvantin lähetettyään. Ts. voimme tänäänkin vaikuttaa kauas menneisyyteen, jopa miljardien vuosien taakse.
Jumala? Buddhalainen?
http://www.bottomlayer.com/bottom/basic_delayed_choice.htm
Keskustelu ajasta se vaan mutkistuu...
minkäänmerkkistä kaikkivaltiasta jumalaa.
Tarkoitus oli sarkastisesti todeta että se ajan peruuttaminen on yhtä realistinen ajatus kuin kaikkivaltias jumala - siis jos uskot toiseen niin uskot toiseenkin ja jos et usko kaikkivaltiaaseen jumalaan et voi uskoa ajan peruuttamiseen.
Näin uskon.
Tunnustan että en jaksanut lukea linkkiä, mutta veikkaan ettei tuossa ole kysymys mistään menneisyyden muuttamisesta. Vasta jos nykyhetkessä kyettäisiin muuttaman tuota vuosia sitten valon lähettänyttä tapahtumaa, voitaisiin sanoa että on muutettu menneisyyttä. Valo on lähetetty menneisyydessä - sitä et voi muuttaa - vaikka havaitsisit sen vasta nyt.
Selvennetään: tilanne on sama kuin jos saat tänään Hulda-tädin viisi vuotta sitten Australiasta lähettämän kirjeen. Hulda-täti onkin nyt Suomessa ja hän mainitsee että kirjoitti siinä kokemuksistaan krokotiilifarmilla. Vaikka kuinka manipuloisit kirjettä - vaihtaisit kirjekuoren, kirjoittaisit sisällön uusiksi - tekisit sen nykyhetkessä, etkä voisi muuttaa sitä mitä Hulda-täti teki viisi vuotta sitten.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, koska sitä ei ole enää olemassa.
>Vasta jos nykyhetkessä kyettäisiin muuttaman
>tuota vuosia sitten valon lähettänyttä
>tapahtumaa, voitaisiin sanoa että on muutettu
>menneisyyttä. Valo on lähetetty menneisyydessä -
>sitä et voi muuttaa - vaikka havaitsisit sen
>vasta nyt.
Mielestäni väärin. Valokvantti on jo lähtenyt, mutta se muuttuu todeksi vasta kun se havaitaan. Muuten se on vain todennäköisyysaalto, eikä siis tavallaan olekaan lähtenyt. Outoa, mutta sellaista tämä pelleily kvanteilla on.
Vaihtoehtoja on kaksi: kvantti havaitaan tai se unohtuu (jatkaa matkaansa ikuisesti läpi tyhjän avaruuden tai sukeltaa hylättyyn kaivoskuiluun eikä tule koskaan havaituksi). Tässä on ero. Mutta jos näin voi vaikuttaa menneisyyteen, sitä on aika vaikea tehdä tarkoituksellisesti puhumattakaan suunnitelmallisuudesta.
"Mielestäni väärin. Valokvantti on jo lähtenyt, mutta se muuttuu todeksi vasta kun se havaitaan. Muuten se on vain todennäköisyysaalto, eikä siis tavallaan olekaan lähtenyt."
"Tavallaan" maapallo on litteä, koska minä en ole sen pyöreyttä käynyt vielä tarkistamassa.
Jos valokvantti on lähtenyt, sitä ei voi perua vaikka tapahtumaa ei havaittaisikaan. Jos kukaan ei havaitse puun kaatumista metsässä, se on siitä huolimatta kaatunut. Aina voi toki esittää teorian, että "puu oli kyllä kaatunut kun en ollut sitä näkemässä, mutta se nousi itsetään pystyyn ennen kuin ehdin paikalle". Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tässä valokvantti-hommassa ei puuhastella menneisyyden muuttamisen, vaan käsitteiden ja semantiikan parissa.
Luin sen linkin läpi, mutta minulle jäi hieman epäselväksi spekuloidaanko siinä vain sillä että valokvantin säteily näyttää erilaiselta tapauksessa jossa sen tarkkaa reittiä ei yritetä paikantaa, kuin paikantamistapauksessa. Jos näin on, en näe siinä mitään missä muutettaisiin menneisyyttä. Mutta saattoihan siinä olla jotain muutakin, kuten sanoin en tällä yhdellä lukemalla täysin hiffannut asiaa.
Puun kaatuminen metsässä kenenkään havaitsematta on kvanttiteorian perusongelma, paradoksi, johon itse teoria ei anna vastausta ja johon teorian tulkinnat taas antavat erilaisia vastauksia.
Tätä ongelmaa on tapana havainnollista Schrödingerin kissalla, ja ainakin kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan kissa todellakin on sekä kuollut että hengissä ennen kuin ulkopuolinen taso havannoi sen tilan, jolloin historia asettuu paikalleen.
Eli perinteisen tulkinnan mukaan kvanttiehdollistunut puu on todella sekä kaatunut että pystyssä, ennen kuin tietoisuus käy asian tarkistamassa.
Itse olen kuitenkin taipuvainen sille kannalle, että kvanttitapahtumien kesken tapahtuu objektiivista (ei pelkästään ihmistietoisuudesta riippuvaista) havainnointia, eli hiukkasillakin on tavallaan "mieli", ja tietenkin myös kaikilla aistivilla olennoilla. Tällöin kissat ja puut havannoivat itse ehdollistumisympäristönsä ja oman tilansa myös kvanttitasolla ja historiaa tapahtuu myös objekstiivisesti, ihmishavannoijasta riippumatta. Toinen asia sitten on koko tämän universumin ehdollistuminen meidän kaltaisten havannnoijien mahdollistumiseen (antrooppinen prinsiippi), ehkäpä tältä pohjalta voisi kehittää nagarjunalaisen kvanttiteorian tulkinnan, joka lähtee keskinäisolemisesta...
on mietityttänyt kuuluiko alkupaukusta mitään ääntä kun kukaan ei ollut kuulemassa. Eli se paukku sekä oli että ei ollut?
Jos käsitteet, teoriat ja määritelmät ja toisaalta maailma ovat ristiriidassa, maailma on oikeassa. Schrödingerin kissaa ei ole vielä syntynyt.
Äläkä kysy mistä tietää millainen maailma on.
ja jos muutamme menneisyyttä, emme sitä tiedä sillä menneisyyden muuttaminen tekisi vain tämän hetken erilaiseksi. Päädyin itse vain tässä siihen, että todellakin on vain tämä hetki jolloin kaikki on mahdollista. Jokainen hetki on uusi tilaisuus. Jokaisella hetkellä on valtava mahdollisuus.
...kvanttipelleily loppuu tai ainakin muuttuu siinä vaiheessa kun tajutaan että aineeton mieli ei kykene olemaan suorassa kontaktissa aineellisen maailman kanssa.
Mielen kohteet ovat myös mieltä. Tämä ei poissulje sitä että "ulkoiset" objektit olisivat olemassa jollakin tavalla, mutta kertoo sen että yhteys sen ja mielen välillä tapahtuu mielessä ilmaantuvina symboleina. Näin ollen havainto puun kaatumisesta metsässä, vaikka sitä olisi sata tutkijaa todistamassa, riippuu edelleenkin jokaisen yksittäisen tutkijan omasta käsitteellisestä mielestä. Terveellä järjellä voidaan sanoa että puu kaatui, mutta tutkijajärjellä voidaan sanoa vain että puu kaatui kenties todennäköisyydellä x.
Alla pätkä tekstistä jonka linkin joku on tänne palstalle joskus postittanut, kiitos vaan.
"MANIFESTATION: MIND'S ACHIEVEMENT
In the act of knowing, there are two elements: the knower, which is the mind within, and the known, the objects about which the mind has knowledge. There is obviously a connection between the two, because of the effect objects have on the mind. Beautiful objects generate attachment, unpleasant objects produce aversion, and neutral objects indifference. Therefore, either mind and its objects have the same essential nature, or there is a causal relationship between the two of them, like the connection that exists between smoke and fire.
The Sautrantikas have already pointed out that for mind to know something, the object must be of the same nature as mind. If objects were material in substance, how could they ever be known by mind? The mind is immaterial and formless. Its essence defies description. It cannot be defined in terms of shape, color, or whatever. The essence of a material phenomenon, however, is quite definable; one can talk about its form, shape, dimensions, and color. Given the complete difference in the essences of the material and the immaterial, any contact would be quite out of the question. Visual cognition could never relate to form, aural cognition grasp sound, and so on. This very difference in essential nature would also preclude a causal relationship. Totally alien in nature, how could material objects occur as a result of mind, or how could mind be produced by material objects?
The only conclusion one can draw is that objects are mind, in which case no such problems arise. Mind can have knowledge of objects because they are made of mind, and mind can give birth to mind. Take the example of a dream: if one dreams of a horse, one can perceive the horse because it is mind-made, it is produced by mind and has the some nature as mind. In the same way, all the different objects and the sensory cognition of them that is fed to the mental processes are composed of mind.
In fact, if we look more closely, we discover that a material world composed of indivisible particles is an untenable theory because of the impossibility of their existence. An 'atom' has been defined as the smallest possible particle, so minute as to be incapable of further division. If something is no longer divisible, then it cannot have any dimensions, because if it does, it can be divided once more into a back and a front, a left and a right. So, by definition, an atom is without dimensions, but in that case how do atoms join together to form larger masses? Without dimensions, an atom has no faces or sides to which another atom could adhere, either directly or through the intermediary of some kind of force. The same argument applies to the mental particle, the mental moment, of which mind is said to be composed. The atomic theory is consequently reduced to a logical absurdity.
It may be difficult at first to accept that the world is not composed of atoms. We may object that it is quite obvious that things are made up of particles. A house, for example, is a conglomeration of particles of stone, cement, and so on. A child on a beach builds a castle out of grains of sand. However, this may be how things seem to the confused mind, but it is not so in reality. The confused or mistaken mind is like a dreaming mind that thinks that what is taking place is real. One may dream of a child on a beach making a sandcastle, but neither the castle nor the grains of sand composing it are real; they only seem real to the confused dreaming mind. Similarly, things can seem to be composed of particles in terms of relative truth, but in terms of ultimate truth none of the objects of the senses has any material reality.
When discussing sensory objects, we must remember that the mind also has its own faculty with its corresponding cognition, which conceptualizes the information received via the other five sense faculties. The objects of this sixth sense, mind, are called dharmas, a dharma being in this case defined as something about which the mind can have knowledge. The following example illustrates the relationship between one of the five sense faculties and the mental faculty.
In the act of seeing a glass, the glass is a form which presents itself to the visual faculty; it is recognized as a form (but not yet as a glass) by the visual faculty, and is then transmitted as a dharma, something that can be known, to the mental faculty. Registered by the cognition of the mental faculty, the mind begins a process of elimination in order to conceptualize the object of knowledge. Working from past experience, the mind can recognize that the image it is receiving is not, for example, a cup or a spoon, but a glass. The appropriate label is applied, and the image transmitted from the visual faculty is 'known' by the mind as a glass.
The mental faculty and its cognition therefore have the role of conceptualizing objects and perceiving them to be this or that by distinguishing one object from another. The mental faculty also evaluates objects, judging them to be pleasant, unpleasant or neutral, which produces the corresponding reaction of inclining towards or backing away from the object.
The cognition belonging to the five senses have nothing to do with this conceptualization; they are aware only of forms, sounds, smells, tastes and tactile sensations. The conceptualizing of the mental faculty's cognition is therefore what is responsible for our perception of the world around us. For example, if a tigress' attractiveness were part of her nature, she would be attractive not only to a male tiger but to men or other animals as well. Since this is not the case, we can conclude that her attractiveness is due not to her but to the conceptualizing mental cognition of the male tiger.
This shows how the whole world around us is delineated by the mind's conceptualizing activity."
http://www.buddhism-today.org/bt8shamar.htm
älä hukkaa aikaa,aika ei palaa
älä hukkaa aikaasi vaan istu alas ja harjoita meditaatiota.
..meditaatio ole ajanhukkaa?
Tietenkin se voi olla ajanhukkaa jos ei tiedä mitenkä.
Olen kyllä huomannut sen, että hiljaa olemalla vasta oikeasti huomaa elävänsä. Ne pienetkin hiljaisuuden tuokiot ovat... elämää täynnä.
Kelaan ja Kelaan, mutta mitään ei tapahdu.
ja oivallukset tulevat ainakin itselleni niin, että kun ensin olen pähkäillyt jotain asiaa enkä tajua. Lopetan sen miettimisen tyystin ja keskityn johonkin minkä tekemiseen uppoudun täysillä (urheilu, meren rannalla, luonnossa oleminen, lasteni kanssa leikkiminen tms.) silloin saattaa tulla yhtäkkiä mieleen selkeä kokonaiskuva aiemmin käsittämättömästä asiasta. Tai joku puuttuva palanen. Myös yön yli nukkuminen on tehnyt joskus saman. Joskus taas ei vastausta näy ei kuulu ja tulen kenties huomaamaan ettei niin pitänytkään käydä.
kelaavat ja uusiutuvat mielessä loputttomasti. Kukaan ei voi sanoa mikä oivallus oli ensimmäinen tai viimeinen. "Näin valtameressä aallon"
Siinä oli kyse sellaisesta kelaamisesta. Siis mihinkään oivallukseen ei pidä tarttua?
"...kvanttipelleily loppuu tai ainakin muuttuu siinä vaiheessa kun tajutaan että aineeton mieli ei kykene olemaan suorassa kontaktissa aineellisen maailman kanssa."
En tuollaista kykene tajuamaan, kun miellän että aineeton mieli ja aineelliset havaittavat ovat syvemmän kokonaisliikkeen aspekteja, eikä aineettoman ja aineellisen välillä ole jyrkkää eroa. Kvanttipotentiaali, ohjausaalto, aktiivinen informaatio, oli termi mikä hyvänsä, jostain varsin aineettomasta kvanttitasolla voidaan päätellä olevan kyse, siis miksei mielellisestä?
En tiedä mitä tarkoitat suoralla kontaktilla, mutta aineettoman mielen prosesseilla näyttää usein olevan aineelliset vastineensa esim. aivofysiologiassa, ehdollistumasuhteita, keskinäisolemusta - ottamatta kantaa "muna vai kana" -kysymyksiin.
Eli olen samaa mieltä, että mielen kohteet ovat myös mieltä (ja toki jotain muutakin). Ehkä voisi ajatella, että havaitessa jonkun objektin aistiva olento, havaitsija, jakaa (jo kvanttitasolla)kohteen "muistin" sen ominaisuuksista, muodosta, väristä, kiinteydestä jne. Symboliset merkitykset tai käsitteet nousevat ongelmaksi vasta toisella tasolla, ne ovat yhteydessä kielelliseen ajatteluun ja selittämiseen ja sen premisseihin, jotka ehdollistavat, peittävät ja vääristävät suoran kontaktin havainnointia tai tajua.
Kuten sanotaan, ehdollistuminen johtuu tiedostamattomuudesta. Siitä, että käsitteellinen mieli käsitteellistämisellä ja ennakoinnilla rajaa ja kätkee "suoran kontaktin" mahdollisuuksia tietoisuuden ulkopuolelle.
edes sanoa missä kohtaan oma keho alkaa tai loppuu, ei voi sanoa koska syntyi tai kuoli.
Ei voi sanoa mistä oivallus (ajatus) tuli tai meni, tai mihin jäi.
olla niin tosissaan.
Käsitteellistynyt mieli ei pääse irti määrittelyistä.
> hei, ei olla niin tosissaan
"Mielen kohteet ovat myös mieltä. Tämä ei poissulje sitä että "ulkoiset" objektit olisivat olemassa jollakin tavalla, mutta kertoo sen että yhteys sen ja mielen välillä tapahtuu mielessä ilmaantuvina symboleina. Mitä eroa on ihmisillä, jotka rukoilevat kirkossa, ja ihmisillä, jotka rukoilevat kasinolla? Kasinolla rukoilevat ovat tosissaan. Näin ollen havainto puun kaatumisesta metsässä, vaikka sitä olisi sata tutkijaa todistamassa, riippuu edelleenkin jokaisen yksittäisen tutkijan omasta käsitteellisestä mielestä. Kuinka monta zen-buddhalaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Kaksi: toinen vaihtamaan lamppu ja toinen ei-vaihtamaan lamppu. Terveellä järjellä voidaan sanoa että puu kaatui, mutta tutkijajärjellä voidaan sanoa vain että puu kaatui kenties todennäköisyydellä x."
Jopas jotakin. Meninpäs nyt ihan pihalle edellisiä lukiessani.
Ei kai kukaan ala puhumaan buddhalaisuuden yhteydessä jumalasta ( mainittu buddhalaisten jumala = ihan uusi käsite? ).
Mitäs muuta buddhalaisuus merkitsee kuin länsimaista muoti-ilmiötä?
Aikaa ei ole tai olisi ja puheet ajasta ja jostakin olikohan se ratianaalisesta ajasta...
Jaa ja juu ja joo. Aika on,koska aika on,muuten ihmisen elämälle siitä ei mitään merkitystä olekaan,aika kuluu ja mistä aika tulee,minne menee,ei ole merkitystä ( sen pohtiminen ei ole buddhalaisuutta vaan filosofiaa ).
Halutaanko sitten buddhalaisuutta pitää filosofiana vai ajatellaanko asiat erillisinä,eri asioina,se on taas eri asiaa.
Mitä on olla buddhalainen,miten buddhaan "uskotaan" ( ei mitenkään ),kyse lienee enemmän maailmankatsomuksesta,ei uskosta. Buddhahan on elänyt ihminen eikö?
Maailmassa on vain yksi guru,tietänette mitä tämä lause tarkoittaa?
Mitä ihmeen eilisiä ja huomisia? Eilinen on yhtä paljon eilinen kuin toissapäiväinen tai viime vuotinen, huominen on yhtä paljon huominen kuin ylihuominen tai ensi vuotinen,vain nyt on nyt,muulla ei ole merkitystä.
Sen sijaan on merkitystä,kuinka ihminen elää elämänsä. Ei ole samantekevää,kuinka juuri nyt ( tällä hetkellä ) ihminen elää elämäänsä,sanoo sanottavansa,ajattelee ajatuksensa,sekä jättää elämättä,jättää sanomatta,jättää ajattelematta.
Oppi on teoton toiminta,sanaton puhuminen,siinäkö buddhalaisuus eroaa taolaisuudesta ?
Kun puhutaan ajasta,puhutaan hetkestä nyt. Hetki nyt on aina,eikä silti koskaan mitään joka olisi vakio,nyt on vain nyt ei mitään muuta.
Kantaa,kommenttia,mielipiteitä,saadaan kunnon keskustelu asiasta.
Pälä vimpetti jiipijuupa, ylleri hilleri poks.
Liirumi rotpot nuivas, laarumi sunkkeli punkkeli rops.
Huja kaalemi kuas!
Jolles.
Katos Norjaa tulee noin sujuvasti : )
"Munkkikokelaat, jos he ovat totuudellisia ja oikeamielisiä, eivät käytä silkkivaatteita eivätkä nahkakenkiä, koska niiden valmistus on vaatinut (tahallista)elämän tuhoamista. Kokelaat eivät käytä maitoa tai juustoa, koska niitä käyttämällä he riistäisivat vasikoilta sen, mikä niille oikeutusti kuuluu."
- Buddha (Lankavatara Sutra)
Tanskassa onnistuttiin risteyttämään Jehovan Todistaja ja Helvetin Enkeli. Nyt tämä lopputulos soittaa ihmisten ovikelloja ja käskee heidän painua vittuun.
veitpä jalat suustani : )
myös asia yhteydessä oikea oppiselta,tosin " saman kaavan " mukaan vaikealta toteuttaa käytännössä näin. Intiassa tietenkin helpompi,Suomessa taitais paleltua varpaat ilman nahkaa? Sen enempää piruilematta tai viisastelematta tuo ajatus.
Voisitko ihan mielenkiinnosta tuoda esille Lankavatara Sutran kohdat missä näin sanotaan?
etkös melkein kieltänyt keskustelun mielekkyyden?
>>Oppi on teoton toiminta,sanaton puhuminen,siinäkö buddhalaisuus eroaa taolaisuudesta ?>>
Mitähän mahdat tarkoittaa?
>>Kantaa,kommenttia,mielipiteitä,saadaan kunnon keskustelu asiasta. >>
No, saat kommentteja:
Lue edelliset jutut uudestaan.
Tällä palstalla on kirjoitettu paljon, paljon jumalasta ja jumaluudesta. Tämän thread'n alla ei ole kirjoitettu buddhalaisesta jumalasta. Älä innostu siitä mitä ei ole.
Lue lisää. Unohda muoti-ilmiöt. Asiat ovat vaikka et niitä ymmärräkään. Jos et luettelisi kaikkea mitä et ymmärrä tekisit paremman vaikutuksen.
Ja varaudu perustelemaan mielipiteesi.
Juice Leskinen kirjoitti kerran: Älä loukkaannu. Loukkaa.
Siitä vaan.
Lankavatara sutra ei ole Buddhan itsensä lausumaa, vaan myöhemmin sävellettyä.
No aluksi,toivottavasti en kuitenkaan kieltänyt keskustelun mielekkyyttä,ei se ainakaan tarkoitus ole eikä ollut.
Ensin selvitän,että tekstissä henkilö minä ei ole tämän kirjoittajaa tarkoittava,vaan tarkoittaa ketä tahansa ihmistä,joka asiaa itsekseen tuumii ( sanan minä siis jokainen korvatkoon sanalla ihminen,tai minä tai miten kukakin oikeaksi tuntee)
Mitähän tarkoittaa?
>>Oppi on teoton toiminta,sanaton puhuminen
Sitäpä juuri,jotta jos äkikseltään ajattelee: "Tuhannen vuoden kuluttua ei ole mitään merkitystä sillä,olinko minä edes koskaan olemassakaan"
Tajuaakin,jottei se ole lainkaan samantekevää.
Tämä on kuvattavissa vaikka näin. Aika on kuin tyyni järven veden pinta. Heität kiven järveen,siitä syntyy "molskahdus",josta seuraa useita aaltoja,sovitaanko vaikka 5 rengas aaltoa,jokainen tietänee ilmiön. Kiven osuminen järven pintaan on nyky hetki,siis myös teko joka tehtiin. Kaikki hetket ennen nyky hetkeä ovat eilisiä tai tekoja jotka jätettiin tekemättä.
Kiven heittänyt ehtii kuolla kiven veteen osumisen ja kolmannen rengas aallon välisenä aikana. Mutta neljättä ja viidennettä aaltoa ei sekään estä,ne jäivät kuin kaikuna maailmaan teosta,jonka tekijääkään ei enää ole.
Ei siis ole samantekevää,kuinka ihminen ajatteli,puhui,eli elämäänsä. Koska ajatukset,puheet ja teot ovat merkityksellisiä,on merkityksellistä myös oivaltaa,että ajatuksen ajattelematta jättäminen,sanojen sanomatta jättäminen ja tekojen tekemättä jättäminen on merkityksellistä.
Kertoiko tämä kysymykseen vastausta?
"buddhalaisesta jumalasta. Älä innostu siitä mitä ei ole." Nimenomaan en innostukaan,joa joku väittää jotta onkin buddhalainen jumala,kysyn oitis koskas tämmöinen on keksitty kun koskaan aiemmin ei sellaista ole kerrottu olevan.
"Lue lisää. Unohda muoti-ilmiöt. Asiat ovat vaikka et niitä ymmärräkään. Jos et luettelisi kaikkea mitä et ymmärrä tekisit paremman vaikutuksen.
Ja varaudu perustelemaan mielipiteesi."
Luenhan minä,alati luenkin,ymmärränkin paljon ( jos tämmöistä uskaltaa näin sanoa,yleensähän se tulee omaan nilkkaan),en ole oppinut enkä opetettu,vaan Oivaltanut asioita,tai sitten jotain on jäänyt oivaltamatta. Kohdallani ei ole muodista kysymys,iällä ei ole merkitystä asian kanssa,mutta vuosikymmenten tulos ja kristallin kirkasta,ollut jo kauan.
Tosin,ei minusta olisi tullut huono kristitty,koska ne opit ovat aina tuntuneet jotenkin epä uskottavilta,eikä minusta tulisi kunnon buddhalaistakaan,olen liian laiska taipumaan tiettyihin "muotteihin",taolaisenakin olen hyvä verrattuna huonoon,riittämätön parhaaseen rinnastettuna,mutta näin tässä mennä porskutetaan.
Jos luettelisin kaiken mitä en ymmärrä...no jos aloittaisin siitä,onko tuo edellä keskusteluissa mainittu todellakin buddhalaisuuteen liittyvää? Mikäli näin on,ei mennyt tämäkään päivä hukkaan,koska opin siis uutta ja itseasiassa tulin uteliaaksi ja haluanpa kuulla lisää.
Perustelut kyllä löytyy,jos niitä kysytään,ilman seli seli selitystä,niin kuin vain parhaaksi taidan ( olen vähän huono kirjoittamaan kiteytetysti nimittäin ).
Tosin,ei minusta olisi tullut huono kristitty,koska ne opit ovat aina tuntuneet jotenkin epä uskottavilta
Takoittaa tietenkin Suomeksi,jotta minusta olisi tullut huono kristitty : ) sekoilin ...
Toisekseen,ei minulla ole tarkoituskaan päteä eikä tehdä vaikutusta,sellainen olisi merkityksetöntä,eli ei ole pätemisen tarvetta,utelias kylläkin olen ja kyselen kyselen kyselen : )