Ihonväri säädellään epigeneettisesti

Miksi pitäisi kommentoida koska AINA sinä karkaat keskusteluista kun saat aiheessa turpaan.

Miten sinua pitäisi tällä kertaa auttaa? Pitääkö auttaa taas lukemaan linkittämäsi artikkeli ja mitä mahdollisia syitä tuolle siinä kerrotaan? Vai pitääkö taas selittää miten epigenetiikka on osa evoluutiota? Vai pitäisikö taas todeta ne itsestäänselvyydet siitä miten jälkeläisillä on tapana muistuttaa vanhempiaan joiden geenit perivät?

Se, että lapset muistuttavat vanhempiaan, johtuu epigeneettisestä geenisäätelystä. Kuinka monta postia minun täytyy tänne laittaa, ennen kuin ymmärrät?

http://www.alternet.org/sex-amp-relationships/your-baby-looks-your-ex-shocking-new-research-shows-previous-partners-sperm

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Se, että lapset muistuttavat vanhempiaan, johtuu epigeneettisestä geenisäätelystä. Kuinka monta postia minun täytyy tänne laittaa, ennen kuin ymmärrät?

http://www.alternet.org/sex-amp-relationships/your-baby-looks-your-ex-shocking-new-research-shows-previous-partners-sperm

Lue lisää

Ja epigeneettinen geenisäätely periytyy sitten varmaan geneettisesti, koska erot ja yhtäläisyydet tutkitusti heijastelevat geneettisiä eroja ja yhtäläisyyksiä?

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Se, että lapset muistuttavat vanhempiaan, johtuu epigeneettisestä geenisäätelystä. Kuinka monta postia minun täytyy tänne laittaa, ennen kuin ymmärrät?

http://www.alternet.org/sex-amp-relationships/your-baby-looks-your-ex-shocking-new-research-shows-previous-partners-sperm

Lue lisää

Sopii muuten ottaa osaa tähän avoimeen haasteeseen:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14437999/evoluutio-on-mahdotonta-kiistaa

Huomioin epigenetiikankin ihan vain kohteliaisuuttani sinua varten.

Saa suorittaa.

utti kirjoitti:

Sopii muuten ottaa osaa tähän avoimeen haasteeseen:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14437999/evoluutio-on-mahdotonta-kiistaa

Huomioin epigenetiikankin ihan vain kohteliaisuuttani sinua varten.

Saa suorittaa.

Lue lisää

Tuo linkin ääkkösetön otsikko kuvaa sitä mitä kretut kuvittelevat: "Evoluutio on mahdotonta kiistaa". :-)

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Se, että lapset muistuttavat vanhempiaan, johtuu epigeneettisestä geenisäätelystä. Kuinka monta postia minun täytyy tänne laittaa, ennen kuin ymmärrät?

http://www.alternet.org/sex-amp-relationships/your-baby-looks-your-ex-shocking-new-research-shows-previous-partners-sperm

Lue lisää

Ei johdu. Erot paremminkin johtuvat siitä. Epigenetiikka kun ei tuo mitään sellaista, jota ei genomissa jo olisi. Epigenetiikka ohjaa vain ja ainoastaan olemassa olevien geenien toimintaa ja kuten voimme molekyylibiologiasta havaita, eliöiden genomit poikkeavat toisistaan ja epigenetiikka mahdollistaa vain ne muutokset, joita genomi mahdollistaa.

Epigenetiikka kaikissa elementeissään tulee tuhoamaan evoluutioteorian. Ensinnäkin se on jo osoittanut, että eliöiden varioitumiseen ei tarvita ainuttakaan muutosta geenisekvensseissä. Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn.

Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten.

Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille. Tavallisin muutos on C --> T, koska metyloitunut sytosiini vaihtuu tymiiniksi deaminaatiossa eikä glykosylaasi tätä vaihdosta korjaa silloin kun se tapahtuu replikaatiossa johtaen hallittuun emäsparin vaihdokseen. Toinen epigeneettisiin tekijöihin perustuva emäsparivaihdos johtuu hydroksymetyloituneen sytosiinin vaihtumisesta guaniiniksi. Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta. Siksi tiedemiehillä on kiire kehittää toimivia genomin editointiarkkitehtuureja, kuten CRISPR/Cas9. Ihmiskunnan aika käy vähiin, jollei toimivia geenieditoreita kehitetä. Tämä kaikki osoittaa, että evoluutioteoria on törkeää valetta ja ihmiskunnan eksytystä.

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Epigenetiikka kaikissa elementeissään tulee tuhoamaan evoluutioteorian. Ensinnäkin se on jo osoittanut, että eliöiden varioitumiseen ei tarvita ainuttakaan muutosta geenisekvensseissä. Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn.

Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten.

Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille. Tavallisin muutos on C --> T, koska metyloitunut sytosiini vaihtuu tymiiniksi deaminaatiossa eikä glykosylaasi tätä vaihdosta korjaa silloin kun se tapahtuu replikaatiossa johtaen hallittuun emäsparin vaihdokseen. Toinen epigeneettisiin tekijöihin perustuva emäsparivaihdos johtuu hydroksymetyloituneen sytosiinin vaihtumisesta guaniiniksi. Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta. Siksi tiedemiehillä on kiire kehittää toimivia genomin editointiarkkitehtuureja, kuten CRISPR/Cas9. Ihmiskunnan aika käy vähiin, jollei toimivia geenieditoreita kehitetä. Tämä kaikki osoittaa, että evoluutioteoria on törkeää valetta ja ihmiskunnan eksytystä.

Lue lisää

Miksi kukaan ei ole onnistunut vielä tuhoamaan evoluutioteoriaa?....

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Epigenetiikka kaikissa elementeissään tulee tuhoamaan evoluutioteorian. Ensinnäkin se on jo osoittanut, että eliöiden varioitumiseen ei tarvita ainuttakaan muutosta geenisekvensseissä. Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn.

Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten.

Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille. Tavallisin muutos on C --> T, koska metyloitunut sytosiini vaihtuu tymiiniksi deaminaatiossa eikä glykosylaasi tätä vaihdosta korjaa silloin kun se tapahtuu replikaatiossa johtaen hallittuun emäsparin vaihdokseen. Toinen epigeneettisiin tekijöihin perustuva emäsparivaihdos johtuu hydroksymetyloituneen sytosiinin vaihtumisesta guaniiniksi. Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta. Siksi tiedemiehillä on kiire kehittää toimivia genomin editointiarkkitehtuureja, kuten CRISPR/Cas9. Ihmiskunnan aika käy vähiin, jollei toimivia geenieditoreita kehitetä. Tämä kaikki osoittaa, että evoluutioteoria on törkeää valetta ja ihmiskunnan eksytystä.

Lue lisää

"Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn."

Ja tämä sotii evoluutioteoriaa vastaan? Miten? Evoluutioteoria eli kehitysoppi kuvaa lajien sopeutumista uusiin ympäristöihin sekä ympäristömuuttujien, muuntelun, perinnöllisyyden ja valinnan mekanismien kautta tapahtuvaa lajiutumista. Suurissa populaatioissa lajiutuminen on hidasta ja tehontonta, sillä geenipooli on niin suuri, että yksittäiset geenit eivät hevin kehity populaatiossa vallitseviksi.

"Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten. "

Ja kiitos siitä maailmamme on biodiversiteetiltään äärimmäisen monimuotoinen. Tämä sopii hyvin kehitysoppiin.

"Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille... Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta."

Tässä olet ymmärtääkseni ainakin osittain väärässä. Epigenetiikka on lajien yksi sopeutumiskeinoista, jossa geenien toiminnan säätelyn tilojen muutosten periytyminen sukupolvelta toiselle ja/tai jopa useiden sukupolvien yli muistuttaa geneettisen informaation muutosten eli mutaatioiden periytymistä, mutta se ei tarkoita rakenteellisia muutoksia eli mutaatioita, vaan nimenomaan geenien toiminnan muutoksia.

Snipit (snp, single nucleotide polymorphism) edustavat 90% ihmisten genomien välisistä eroista ja niitä esiintyy sekä eksoneissa että introneissa 100-300 emäksen välein. "Snippien suuren määrän takia on syytä olettaa, että suurin osa niistä ei vaikuta yksilöiden elinkelpoisuuteen, vaan ne ovat pääosin neutraaleja." Eräät snipit voivat kyllä altistaa sairastumiselle.

Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen periytymisen aktivoimalla ja passivoimalla geenejä. Epigeneettinen periytyminen voi tapahtua esimerkiksi DNA:han liittyneen proteiinin välityksellä. Metyyliryhmät voivat vastaavasti passivoida geenin liittymällä muutoin luettavaan DNA-rihman osaan. Metyyliryhmät estävät geenejä lukevien entsyymien pääsyn geeniin asettumalla niiden tielle. Metylaatiot eli metyyliryhmien liittymiset tapahtuvat pääosin yksilönkehityksen alkuvaiheessa. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään samanlaiset yksilöt, esimerkiksi identtiset kaksoset, voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan eli fenotyypeiltään hyvinkin erilaisiksi. Samat geenit omaavilla yksilöillä on eri geenejä aktiivisina.

Epigenetiikalla on erittäin tärkeä rooli yksilönkehityksessä, koska epigeneettiset muutokset muodostavat solujen pysyvän erilaistumisen mekanismin. Epigeneettiset muutokset synnyttävät epigeneettisiä merkkejä solujen DNA:han. Nämä muodostavat epigeneettisen muistin, koska ne yleensä periytyvät solu- ja/tai yksilösukupolvelta toiselle. Tavallisesti epigeneettiset merkit purkautuvat meioosissa, eivätkä siis periydy seuraavalle yksilösukupolvelle. Toisin kuin mutaatiot, epigeneettiset muutokset häipyvät perimästä vähitellen, eivätkä siis periydy loputtomiin.

Epigeneettiset muutokset joko sammuttavat geenien toiminnan, vaimentavat tai voimistavat sitä, ja ne voivat koskea kaikkia geenilokuksia. Epigeneettiset merkit syntyvät vasteena johonkin ympäristön ärsykkeeseen, mutta ne poistuvat tai vaihtuvat toisiksi olosuhteiden muuttuessa. Epiteneettinen periytyminen on sopeutumismekanismi, joka nopeuttaa adaptaatiota.

Epigeneettinen säätely vahvistaa ja laajentaa kehitysopin peruspostulaatteja. Se ei tietenkään sisälly klassiseen darvinismiin, eikä edes neodarvinismiin tai synteettiseen evoluutioteoriaan, koska kyseinen ilmiö sellaisena kuin sitä nyt käsitellään, on havaintona varsin tuore. On totta, että Waddington määritteli epigeneettisen säätelyn 1942, mutta hänen määritelmänsä kuvaa geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksia yksilönkehityksen aikana. Missään tapauksessa se ei ole tuhoamassa evoluutioteoriaa, mutta kyllä se tulee kehitysoppia merkittävällä tavalla muuttamaan ja täsmentämään. Tätähän se tiede on.

Arkkiapologeetta kirjoitti:

"Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn."

Ja tämä sotii evoluutioteoriaa vastaan? Miten? Evoluutioteoria eli kehitysoppi kuvaa lajien sopeutumista uusiin ympäristöihin sekä ympäristömuuttujien, muuntelun, perinnöllisyyden ja valinnan mekanismien kautta tapahtuvaa lajiutumista. Suurissa populaatioissa lajiutuminen on hidasta ja tehontonta, sillä geenipooli on niin suuri, että yksittäiset geenit eivät hevin kehity populaatiossa vallitseviksi.

"Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten. "

Ja kiitos siitä maailmamme on biodiversiteetiltään äärimmäisen monimuotoinen. Tämä sopii hyvin kehitysoppiin.

"Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille... Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta."

Tässä olet ymmärtääkseni ainakin osittain väärässä. Epigenetiikka on lajien yksi sopeutumiskeinoista, jossa geenien toiminnan säätelyn tilojen muutosten periytyminen sukupolvelta toiselle ja/tai jopa useiden sukupolvien yli muistuttaa geneettisen informaation muutosten eli mutaatioiden periytymistä, mutta se ei tarkoita rakenteellisia muutoksia eli mutaatioita, vaan nimenomaan geenien toiminnan muutoksia.

Snipit (snp, single nucleotide polymorphism) edustavat 90% ihmisten genomien välisistä eroista ja niitä esiintyy sekä eksoneissa että introneissa 100-300 emäksen välein. "Snippien suuren määrän takia on syytä olettaa, että suurin osa niistä ei vaikuta yksilöiden elinkelpoisuuteen, vaan ne ovat pääosin neutraaleja." Eräät snipit voivat kyllä altistaa sairastumiselle.

Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen periytymisen aktivoimalla ja passivoimalla geenejä. Epigeneettinen periytyminen voi tapahtua esimerkiksi DNA:han liittyneen proteiinin välityksellä. Metyyliryhmät voivat vastaavasti passivoida geenin liittymällä muutoin luettavaan DNA-rihman osaan. Metyyliryhmät estävät geenejä lukevien entsyymien pääsyn geeniin asettumalla niiden tielle. Metylaatiot eli metyyliryhmien liittymiset tapahtuvat pääosin yksilönkehityksen alkuvaiheessa. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään samanlaiset yksilöt, esimerkiksi identtiset kaksoset, voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan eli fenotyypeiltään hyvinkin erilaisiksi. Samat geenit omaavilla yksilöillä on eri geenejä aktiivisina.

Epigenetiikalla on erittäin tärkeä rooli yksilönkehityksessä, koska epigeneettiset muutokset muodostavat solujen pysyvän erilaistumisen mekanismin. Epigeneettiset muutokset synnyttävät epigeneettisiä merkkejä solujen DNA:han. Nämä muodostavat epigeneettisen muistin, koska ne yleensä periytyvät solu- ja/tai yksilösukupolvelta toiselle. Tavallisesti epigeneettiset merkit purkautuvat meioosissa, eivätkä siis periydy seuraavalle yksilösukupolvelle. Toisin kuin mutaatiot, epigeneettiset muutokset häipyvät perimästä vähitellen, eivätkä siis periydy loputtomiin.

Epigeneettiset muutokset joko sammuttavat geenien toiminnan, vaimentavat tai voimistavat sitä, ja ne voivat koskea kaikkia geenilokuksia. Epigeneettiset merkit syntyvät vasteena johonkin ympäristön ärsykkeeseen, mutta ne poistuvat tai vaihtuvat toisiksi olosuhteiden muuttuessa. Epiteneettinen periytyminen on sopeutumismekanismi, joka nopeuttaa adaptaatiota.

Epigeneettinen säätely vahvistaa ja laajentaa kehitysopin peruspostulaatteja. Se ei tietenkään sisälly klassiseen darvinismiin, eikä edes neodarvinismiin tai synteettiseen evoluutioteoriaan, koska kyseinen ilmiö sellaisena kuin sitä nyt käsitellään, on havaintona varsin tuore. On totta, että Waddington määritteli epigeneettisen säätelyn 1942, mutta hänen määritelmänsä kuvaa geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksia yksilönkehityksen aikana. Missään tapauksessa se ei ole tuhoamassa evoluutioteoriaa, mutta kyllä se tulee kehitysoppia merkittävällä tavalla muuttamaan ja täsmentämään. Tätähän se tiede on.

Lue lisää

"Missään tapauksessa se ei ole tuhoamassa evoluutioteoriaa, mutta kyllä se tulee kehitysoppia merkittävällä tavalla muuttamaan ja täsmentämään. Tätähän se tiede on."

Juuri näin. Biblelle ei ole vieläkään valjennut että evoluutioteoria pyrkii selittämään biologista evoluutiota, eli sitä miten eliöt ajan myötä muuttuvat, monimuotoistuvat ja sopeutuvat ympäristöönsä. Lisätieto tuota prosessia ohjaavista mekanismeista ei tuhoa teoriaa vaan tarkentaa sitä.

Biblelle tämä asia on ylivoimaisen vaikea asia käsittää, koska hänen tavoitteenaan on asettaa evoluution tilalle Jeesus tms. kuvitteellinen toimija.

Arkkiapologeetta kirjoitti:

"Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn."

Ja tämä sotii evoluutioteoriaa vastaan? Miten? Evoluutioteoria eli kehitysoppi kuvaa lajien sopeutumista uusiin ympäristöihin sekä ympäristömuuttujien, muuntelun, perinnöllisyyden ja valinnan mekanismien kautta tapahtuvaa lajiutumista. Suurissa populaatioissa lajiutuminen on hidasta ja tehontonta, sillä geenipooli on niin suuri, että yksittäiset geenit eivät hevin kehity populaatiossa vallitseviksi.

"Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten. "

Ja kiitos siitä maailmamme on biodiversiteetiltään äärimmäisen monimuotoinen. Tämä sopii hyvin kehitysoppiin.

"Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille... Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta."

Tässä olet ymmärtääkseni ainakin osittain väärässä. Epigenetiikka on lajien yksi sopeutumiskeinoista, jossa geenien toiminnan säätelyn tilojen muutosten periytyminen sukupolvelta toiselle ja/tai jopa useiden sukupolvien yli muistuttaa geneettisen informaation muutosten eli mutaatioiden periytymistä, mutta se ei tarkoita rakenteellisia muutoksia eli mutaatioita, vaan nimenomaan geenien toiminnan muutoksia.

Snipit (snp, single nucleotide polymorphism) edustavat 90% ihmisten genomien välisistä eroista ja niitä esiintyy sekä eksoneissa että introneissa 100-300 emäksen välein. "Snippien suuren määrän takia on syytä olettaa, että suurin osa niistä ei vaikuta yksilöiden elinkelpoisuuteen, vaan ne ovat pääosin neutraaleja." Eräät snipit voivat kyllä altistaa sairastumiselle.

Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen periytymisen aktivoimalla ja passivoimalla geenejä. Epigeneettinen periytyminen voi tapahtua esimerkiksi DNA:han liittyneen proteiinin välityksellä. Metyyliryhmät voivat vastaavasti passivoida geenin liittymällä muutoin luettavaan DNA-rihman osaan. Metyyliryhmät estävät geenejä lukevien entsyymien pääsyn geeniin asettumalla niiden tielle. Metylaatiot eli metyyliryhmien liittymiset tapahtuvat pääosin yksilönkehityksen alkuvaiheessa. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään samanlaiset yksilöt, esimerkiksi identtiset kaksoset, voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan eli fenotyypeiltään hyvinkin erilaisiksi. Samat geenit omaavilla yksilöillä on eri geenejä aktiivisina.

Epigenetiikalla on erittäin tärkeä rooli yksilönkehityksessä, koska epigeneettiset muutokset muodostavat solujen pysyvän erilaistumisen mekanismin. Epigeneettiset muutokset synnyttävät epigeneettisiä merkkejä solujen DNA:han. Nämä muodostavat epigeneettisen muistin, koska ne yleensä periytyvät solu- ja/tai yksilösukupolvelta toiselle. Tavallisesti epigeneettiset merkit purkautuvat meioosissa, eivätkä siis periydy seuraavalle yksilösukupolvelle. Toisin kuin mutaatiot, epigeneettiset muutokset häipyvät perimästä vähitellen, eivätkä siis periydy loputtomiin.

Epigeneettiset muutokset joko sammuttavat geenien toiminnan, vaimentavat tai voimistavat sitä, ja ne voivat koskea kaikkia geenilokuksia. Epigeneettiset merkit syntyvät vasteena johonkin ympäristön ärsykkeeseen, mutta ne poistuvat tai vaihtuvat toisiksi olosuhteiden muuttuessa. Epiteneettinen periytyminen on sopeutumismekanismi, joka nopeuttaa adaptaatiota.

Epigeneettinen säätely vahvistaa ja laajentaa kehitysopin peruspostulaatteja. Se ei tietenkään sisälly klassiseen darvinismiin, eikä edes neodarvinismiin tai synteettiseen evoluutioteoriaan, koska kyseinen ilmiö sellaisena kuin sitä nyt käsitellään, on havaintona varsin tuore. On totta, että Waddington määritteli epigeneettisen säätelyn 1942, mutta hänen määritelmänsä kuvaa geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksia yksilönkehityksen aikana. Missään tapauksessa se ei ole tuhoamassa evoluutioteoriaa, mutta kyllä se tulee kehitysoppia merkittävällä tavalla muuttamaan ja täsmentämään. Tätähän se tiede on.

Lue lisää

//Tässä olet ymmärtääkseni ainakin osittain väärässä. Epigenetiikka on lajien yksi sopeutumiskeinoista, jossa geenien toiminnan säätelyn tilojen muutosten periytyminen sukupolvelta toiselle ja/tai jopa useiden sukupolvien yli muistuttaa geneettisen informaation muutosten eli mutaatioiden periytymistä, mutta se ei tarkoita rakenteellisia muutoksia eli mutaatioita, vaan nimenomaan geenien toiminnan muutoksia. //

http://www.atdbio.com/content/56/Epigenetics
"When cytosine is mutated to uracil by spontaneous deamination, the DNA glycosylase enzyme UDG (uracil DNA glycosylase) reverses the damage, in a base excision repair mechanism. When the equivalent deamination reaction occurs on 5-methylcytosine, however, the product, thymine, is not repaired by DNA repair enzymes."

http://journals.plos.org/plosgenetics/article?id=10.1371/journal.pgen.1004585

On aika jo ymmärtää, että epigeneettiset tekijät ovat suoraan sidoksissa hallittuihin ja kontrolloituihin emäsparimuutoksiin. Nämä eivät ole mutaatioita vaan mekanismeihin perustuvia muutoksia.

Adaptoituminen, oli se luonnossa tapahtuvaa tai sitten keinotekoista, kuten koirien jalostaminen, johtaa kyseisiin emäsparimuutoksiin ja niiden takana ovat etupäässä epigeneettiset tekijät. Koirien geenimuutokset osoittavat, mitä evoluutio käytännössä on. Eli kun genomiin kohdistuu muutoksia,on se pääsääntöisesti negatiivinen asia ja johtaa geenien toimimattomuuteen, kromatiinin uudelleenjärjestelyyn ja jopa kromosomihäviöön.

Nykyaikainen tiede ei tunne mekanismia, joka mahdollistaisia koiran kehittymisen kohti toisentyyppistä eliötä. Jokaisella perusryhmällä on tarkasti määritellyt rajansa. Eliö voi kokea varioitumista geenien expression muutosten vuoksi adaptiivisista syistä johtuen tai sitten genomi voi heikentyä. Informaation määrää ei genomissa voi lisätä, tämän osoittaa mm. CRISPR geenieditointiarkkitehtuuri. Evoluutioteoria on suurta eksytystä ja valhetta.

Wolf 78 chromosomes
Bat-eared fox 72 chromosomes
Gray Fox 66 chromosomes
Fennec Fox 64 chromosomes
Bengal Fox 60 chromosomes
Kit Fox 50 chromosomes
Tibetan sand fox 36 chromosomes
Red Fox 34 chromosomes

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

//Tässä olet ymmärtääkseni ainakin osittain väärässä. Epigenetiikka on lajien yksi sopeutumiskeinoista, jossa geenien toiminnan säätelyn tilojen muutosten periytyminen sukupolvelta toiselle ja/tai jopa useiden sukupolvien yli muistuttaa geneettisen informaation muutosten eli mutaatioiden periytymistä, mutta se ei tarkoita rakenteellisia muutoksia eli mutaatioita, vaan nimenomaan geenien toiminnan muutoksia. //

http://www.atdbio.com/content/56/Epigenetics
"When cytosine is mutated to uracil by spontaneous deamination, the DNA glycosylase enzyme UDG (uracil DNA glycosylase) reverses the damage, in a base excision repair mechanism. When the equivalent deamination reaction occurs on 5-methylcytosine, however, the product, thymine, is not repaired by DNA repair enzymes."

http://journals.plos.org/plosgenetics/article?id=10.1371/journal.pgen.1004585

On aika jo ymmärtää, että epigeneettiset tekijät ovat suoraan sidoksissa hallittuihin ja kontrolloituihin emäsparimuutoksiin. Nämä eivät ole mutaatioita vaan mekanismeihin perustuvia muutoksia.

Adaptoituminen, oli se luonnossa tapahtuvaa tai sitten keinotekoista, kuten koirien jalostaminen, johtaa kyseisiin emäsparimuutoksiin ja niiden takana ovat etupäässä epigeneettiset tekijät. Koirien geenimuutokset osoittavat, mitä evoluutio käytännössä on. Eli kun genomiin kohdistuu muutoksia,on se pääsääntöisesti negatiivinen asia ja johtaa geenien toimimattomuuteen, kromatiinin uudelleenjärjestelyyn ja jopa kromosomihäviöön.

Nykyaikainen tiede ei tunne mekanismia, joka mahdollistaisia koiran kehittymisen kohti toisentyyppistä eliötä. Jokaisella perusryhmällä on tarkasti määritellyt rajansa. Eliö voi kokea varioitumista geenien expression muutosten vuoksi adaptiivisista syistä johtuen tai sitten genomi voi heikentyä. Informaation määrää ei genomissa voi lisätä, tämän osoittaa mm. CRISPR geenieditointiarkkitehtuuri. Evoluutioteoria on suurta eksytystä ja valhetta.

Wolf 78 chromosomes
Bat-eared fox 72 chromosomes
Gray Fox 66 chromosomes
Fennec Fox 64 chromosomes
Bengal Fox 60 chromosomes
Kit Fox 50 chromosomes
Tibetan sand fox 36 chromosomes
Red Fox 34 chromosomes

Lue lisää

Tiedoksesi jos et tätä itse ole huomannut: Muistutat päivä päivältä enemmän Yurkia vajotessasi yhä syvemmälle denialismin suohon ja toistellessasi päättömästi samoja jo moneen kertaan järjettömiksi todettuja harhakuvitelmiasi. Ja vielä joka ketjussa samoja, vaikkeivat ne edes suoraan liittyisi siihen mistä olet ketjut aloittanut.

Tuskin olen ainoa jolla on jatkuvasti ongelmia ymmärtää mitä edes yrität enää esittää, koska logiikkasi on pettänyt jo niin täysin, eikä tarinoillasi ole enää oikein mitään suhdetta todellisuuteen.

Esim. ihon väriin tiedetään liittyvän useampia geenejä joille on tapahtunut mutaatioita:

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_skin_color#Genetics_of_skin_color_variation

Ja se että epigeneettiset mekanismit voivat vaikuttaa geenien aktiivisuuteen ei tietenkään tarkoita sitä että kontrollimekanismi kumoaisi sen mitä kontrolloi, vaan päinvastoin. Vastaavasti se että yhdessä geenieditointitekniikassa on omat rajoitteensa ei tietenkään tarkoita sitä että muilla tekniikoilla saati luonnossa olisi vastaavat rajoitteet. Ja niin edelleen. Sekin on jo käsitelty ties kuinka moneen kertaan ettet tajua lainkaan kromosomimäärien merkitystä tai miten ne ovat kehittyneet.

Jos logiikkasi on oikeasti niin hukassa minkä kuvan täällä annat noilla käsittämättömillä päättelyketjuillasi ja harhakuvitelmillasi, sinulla on jo todellista syytä huoleen.

Evoluutio ja sen perusmekanismit ovat kokeellisesti vahvistettuja faktoja, joita sinä sen enempää kuin kukaan muukaan kretu ei kykene kiistämään, et sitten millään, et nyt etkä koskaan:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14437999/evoluutio-on-mahdotonta-kiistaa

Joten lukaisepa minkälaista tekstiä Yurki suoltaa tänne palstalle päivästä toiseen ja mieti haluatko olla muutaman vuoden päästä sellainen, vai olisiko kenties aika miettiä tuota denialismiasi hieman uudelleen.

Tuohon olisi aivan ennenkuulumatonta Suomi24:ssä. En usko, että on mahdollista.