Samat sivuvaikutukset ja se täytyy myöntää, että Venlafaxinissa paljon pahemmat vieroitusoireet, jos jää pariksi päiväksi jättämättä.
Seronil vei kaikki tunteet poissa aikoinaan kun sen alaisena olin, mutta Venlafaxin ei tee sitä. Olen aika tyytyväinen tähän, mutta varoitan, vieroitusoireet ovat kovat. Pahoinvointia aiheuttava huimaus, jne.
Seronil vei kaikki tunteet poissa aikoinaan kun sen alaisena olin, mutta Venlafaxin ei tee sitä. Olen aika tyytyväinen tähän, mutta varoitan, vieroitusoireet ovat kovat. Pahoinvointia aiheuttava huimaus, jne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Venlafaksiini tekee saman, vie tunteet, mutta hieman myöhemmin, koska se uppaa myös noradrenaliinia.
Noradrenaliini vie tunteet ennen serotoniinia.
Ei hemmetti, jos tuo on totta. Se täydellinen tunteettomuus tuo mukanaan valtavan ahdistuksen, minkä Seronil aiheutti mulle aikoinaan.
Olen kyllä käyttänyt Venlafaxinia jo pitkään.
Kyllä siihen tunteettomuuteen tottuu.Olet muuttumassa psykopaatiksi,onneksi olkoon :).
Onnittelut ei ole koskaan tuntunut näin pahalta.
Venlafaxin meinas tehdä hulluksi, pahensi levottomat jalat-oireyhtymää, ei pystynyt nukkumaan kunnolla eikä istumaan paikoillaan , pirullista oloa..
Kaikenlaisten mielialalääkkeiden päätarkoitus on tehdä ihmisistä Stepfordin naisia, joiden ei tarvitse käsitellä omia tunteitaan millään tavalla ja joista tulee käytännössä robotteja:
The Stepford Wives (2004 versio)
http://www.imdb.com/title/tt0327162/
Tunteista, tunneherkkyydestä. Olen tällä hetkellä niin herkistynyt ja ahdistunut, että pelkään hajoavani. Olen kotikonstein saanut hallittua tilanteet yli puoli vuotta. Taustanani on että hitaasti vuoden 15 aikana lopetin yli vuosikymmenen Seronil 20mg käytön, onnistuneesti vieroittauduin, käytin siihen vuoden. Mutta voiko nyt vielä ja vasta, kun 8 kk kulunut, tämä ajoittain kamala ahdistuneisuus ja masis olla vieroitusta? Olen vähällä alkaa uudelleen ottaa pientä määrää fluoksetiinia, tasoitukseen, sillä tuntuu, etten jaksa näin! Yöksi menee pieni bentso. - Mitä Te tekisitte? (Mä olen jo varttunut nainen.)
Vähän vaikea arvella, noilla tiedoilla mistä ahdistuksesi johtuu,
mutta oletko kokeillut terapiaa, tai onko sinulla tällä hetkellä mitään keskusteluapua saatavilla?
Onko elämäntilanteessasi jokin muuttunut puolen vuoden aikana?
stressi voi laukaista masennuksen uusimisen.
Toki aikamäärityksen perusteella vaikuttaisi, että oireet johtuvat lääkkeen lopettamisesta. Teitkö lopetuksen lääkärin valvonnassa?
Mikä oli syy mikä masennuksen alunperin aiheutti?
toinenmasistelija, kiitän niin terapeuttisista kysymyksistäsi. Osuit oikeaan niin justiinsa. Masis-angstiluonteeni lähtee vauvasta-lapsuudesta liian etäisistä tunnesuhteista ja sikäli henkisestä turvattomuudesta. Ei sille voi mitään, minusta tuli ahdistunut neurootikko, jonka työelämä on nyt kuitenkin aikas onnistuneestikin ohi. Olen saanut käydä terapioita ja käytellä joitakin eri lääkityksiä, rauhoittavia ja viimeisin oli tämä ssri, välillä jopa ilman lääkettä kun muutoin tukia tarpeeksi esim. työstä ja ihmissuhteista, ne nyt ohi. Kaikesta hoidollisesta on ollut apua, nyt vain olen pahassa jamassa ja mietiskelen. Psykoosia ei ole ollut, vain tuskaa ja epävarmuutta, joskin elämässä myös paljon kivoja juttuja. Kun on heikoilla, ponnistaa toisaalla enemmän, kuin kompensoidakseen, ja sikäli ei elämä hassumpi ollut. Puhun menneessä, kun jo eläkkeellä nyt, mutta oireet palanneet nyt.
Lopetin lääkkeen lääkärin vihjeestä, että 'voisinko aatella lopettaa'. En vaan luota lekureihin lopetusasioissa siksi, että he pistävät liian kovan vauhdin. Itse tein homman naurettavan hitaasti, tyyliin viimeisimpänä joulukuussa kirppumurunen tabletista per viikko!
Aina on terapiasta, keskusteluista apua, tukea, peiliä! Nyt mulla ei ole mitään, eikä hoitosuhdettakaan kuin terv.keskukseen, mutta kyllä luotan nuoriin lääkäreihin, heillä uudet tiedot tämmöisistä raihnaisista. Oikein näet, minulle pitäisi järjestää saataville jotakin keskustelua, kartoitusta elämästäni, kyllä nyt on taas vähän uusi tilanne. Myös voisinhan kuin vaatia hoitosuunnitelman, että joku ns. valvoisi tilaani, sillä en ole psyykeltäni terveeksi luokiteltava, vaikken mielisairaskaan. Nämä rajat eivät noin edes mene. Nyt vanhempana ennen en ole välittänytkään hoitosuhteista, mutta ystävältäni just kuulin, että hänkin saa käydä moikkaamassa psykia joka puolen vuoden päästä, lääkkeiden tarkistusta. On sekin jotain.
Ja sinun viimeisin lause häkellyttävän oikea! Kuulehan, jouduin keväällä leikkaukseen, jota jännitin ihan kauheasti sekä siitä kuntoutuminen on ollut herkkyydelleni erittäin vaativaa. Ihan uusia tuntemuksia maailmoihini on hiipinyt, jotka paljon nyt ahdistavat, vaikka fysiikka kuntoutunut! Sairaalakeikan rasitusko se tuonut minut sekopartaalle ahdistumaan ja näköalattomaksi. Kerro tuosta lisää, jos tiedät aiheesta, leikkauksen tuoma kriisi. Nyt on hyvä kun pian pääsen tavalliselle lekurille psyykenasiaani ilmaisemaan. Tästäkin kirjoittamisesta on hyötyä kuin pohjustaen, että saisin jatkoa jossakin muodossa. Ei minusta tule täysin tasapainoista enää eikä tarvitse, mutta omasta elämästä pitäisi suoriutua, nyt ei oikein suju! Kiitän paljosti tämän lukemisesta, kuuntelusta.
Onks tää lääke oikeasti noin paha että siitä tulee ihan tunteettomaksi? En jaksa kyl alottaa tollasta shittiä..kertokaahan enemmän kokemuksia...
Seronil kuoletti tunteet, mutta Venlafaxin ei. Venlafaxissa kuitenkin paljon pahemmat vieroitusoireet, vaikka olisi käyttänyt sitä vasta kuukauden. Jäi ottamatta pariksi päiväksi, kun kuukauden annos oli käytetty ja pahoinvointia aiheuttava huimaus alkoi. Melko sietämätön olo oli.
Ovat ihan yksilöllisiä juttuja. Kaverilla toimii Venla hyvin ja itselläni aikoinaan myös.
Olin käyttänyt Venlaa 7 kk ja lopettelin 3 kk. Ei vieroitusoireita, paitsi löysempi vatsa ja hiukan hontelompi olo. Kyllä masennuslääkkeistä eroon pääsee kun pudottelee annosta hitaasti.
Mulle määrättiin 75 mg vahvuus per vuorokausi. Jo kuukaudessa kehittyi sellainen riippuvuus, etten usko enää ikinä pääseväni eroon siitä lääkkeestä. Oli ne niin sietämättömän ne vieroitusoireet. Voikohan lääkkeestä vierottautua sillain, että ottaisi vain joka toinen päivä, sillä yksi vuorokausi ilman ei tuntunut missään.
Psyykenlääkkeet on tehty tarkoituksella addiktoiviksi. Ei psykologisesti addiktoiviksi, mutta fyysisesti.
Olen+täysin+samaa+mieltä+100%
Avaa Venla-kapseli. Siellä on muistaakseni 6 pienempää pilleriä. Tätä kautta päiväannosta pikkuhiljaa pienemmäksi.
Särkylääkkeistäkin tulee riippuvaiseksi. Samoin kahvista.
itsellä ei ainakaan vienyt tunteita ja jos jättää ottamatta niin itsellä lisäsi itkukohtauksia, mutta nämähän on kauheen yksilöllisiä.
Ja tästähän saa varmaa tietoa lääkkeestä: http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7271&i=ORION PHARMA_VENLAFAXIN ORION
Täällä vasta 17-vuotias tyttö moi, mul todettiin vaikea masennus jo 10-vuotiaasta ja heti määrättii seronil 40mg ja lisättii myöhemmi ketipinor 250mg. Mitä nyt tässä noin 7-vuoden aikana niitä käyttäny ni seronilista voin sanoo kans että mä ite menin iha tunteettomaks ja olo oli ku zombilla. Ketipinorin annos on iha liia iso mulle koska jos otan sen 6 aikaa illalla, on iha mahoton ajatus päässä sängystä ylös ennen kolmee päivällä seuraavana päivänä. Halusin lopettaa kaikki lääkkeet, koska en sietäny sitä oloa kun sä et oikeestaa tunne mitää. Lääkärit ei kyllä antanu lupaa siihe koska kuulemma tarvitsisin vieläkin lääkkeitä kun on tullu taas traumatapahtumia lähi-aikoina, mutta tiiän kyllä et näin on parempi. Kun lopetin tuli parin ekan viikon ajan pahoinvointia ja huippausta mut se oli siinä.