Kun ikävä ei lopu

Vielä jokunen kuukausi sitten minusta säteili onni ja ilo. Muistan, kuinka ehdin jo hehkuttaa isällenikin, kuinka minulla pian saattaa olla mies. Olen yleensä hyvin vähäsanainen lähipiirilleni seurusteluistani, joten isänikin kyllä ymmärsi kyseessä olevan jotain minulle erityisen merkityksellistä.

Tuo onni jota tunsin, se etten voinut lakata hymyilemästä, oli jälleen ennenaikaista. Vedit taas jarrut kiinni ja etäännyit minusta ja suhteestamme. Et uskonut meihin. Näet vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja esteitä.

Rikoit unelmani. Rikoit minut. Itkin koko matkan kotiini.

Hetkeen en pystynyt enää itkeäkään. Kohtasimmekin vielä kerran. Mutten minä enää pysty. Olet satuttanut minua. Miten voisin jatkaa mitään kanssasi, jos en saa sinua kokonaan?

Ihastun niin harvoin kehenkään. En usko pääseväni sinusta yli vielä pitkään aikaan. Minä olin niin varma sinusta.

Kunpa voisin edes vihata sinua.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jooooooooh


Tyypillinen lahkeessaroikkuja akan kirjoitus. Hävetää näin naisena, että tollassia naisluomakunnan edustajia meidän joukossamme on. Mies näki, että sä et ole se onnea ja onnellisuutta tuova ihminen hänelle, vaan jotain muuta. Anna toiselle oikeus tuntea tunteitaan, ja tehdä niiden mukaan elämänsä mukaan päätöksiä. Onni, että mies ei ole lapatossu, vaan osaa kantaa vastuun oman elämänsä suurista linjoista.

Äänestä

Voi että, tuntuu niin surulliselta nuoren ihmisen sydänsurut!
Meillä kaikilla niitä on ollut ja niistä pääsee kyllä yli. Se vaatii aikaa ja vielä kerran aikaa mutta paras konsti siihen on oman elämänsä muodostaminen, minä itse, ei jonkun kanssa, vaan minä itse.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


LopetaMinut kirjoitti:

Vielä jokunen kuukausi sitten minusta säteili onni ja ilo. Muistan, kuinka ehdin jo hehkuttaa isällenikin, kuinka minulla pian saattaa olla mies. Olen yleensä hyvin vähäsanainen lähipiirilleni seurusteluistani, joten isänikin kyllä ymmärsi kyseessä olevan jotain minulle erityisen merkityksellistä.

Tuo onni jota tunsin, se etten voinut lakata hymyilemästä, oli jälleen ennenaikaista. Vedit taas jarrut kiinni ja etäännyit minusta ja suhteestamme. Et uskonut meihin. Näet vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja esteitä.

Rikoit unelmani. Rikoit minut. Itkin koko matkan kotiini.

Hetkeen en pystynyt enää itkeäkään. Kohtasimmekin vielä kerran. Mutten minä enää pysty. Olet satuttanut minua. Miten voisin jatkaa mitään kanssasi, jos en saa sinua kokonaan?

Ihastun niin harvoin kehenkään. En usko pääseväni sinusta yli vielä pitkään aikaan. Minä olin niin varma sinusta.

Kunpa voisin edes vihata sinua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu